Moi!
Olen ollut noin 10 vuoden ajan parisuhteessa mieheni kanssa ja yhdessä ollaan asuttu lähes sama aika. Lapseni olivat pieniä seurustelumme alkaessa ja ihan alusta asti miehellä on ollut ongelmia suhtautumisessa lapsiini. Hänellä on myös omia lapsia, joista toinen on jo aikuinen ja toinen lukioikäinen ja asuu äitinsä luona. Mieheni ei siis ole missään vaiheessa tuntunut oikeasti tykkäävän lapsistani ja tämä näkyy mm. välttelynä ja ainoastaan negatiivisten asioiden esille tuomisesta keskusteluissa heidän kanssaan (huone siivoamatta tms.).
Yllä mainitun lisäksi ongelmina suhteessamme on oikeastaan koko ajan ollut miehen osallistumattomuus perhe-elämään, kotitöihin ja harrastuksiin. Sen sijaan hän satsaa paljon minun ja hänen kahdenkeskiseen aikaan: maksaa ulkomaan matkoja ja vie ulos syömään, kun lapseni ovat isällään / hoidossa.
Olen jo kahdesti aiemmin ollut lähdössä suhteestamme. Nyt minulla olisi mahdollisuus muuttaa omaan asuntooni lasteni kanssa, tuo asunto on ollut vuokrattuna ja nyt tyhjillään.
Mies on innoissaan ajatuksesta, että muuttaisin lasteni kanssa omillemme, mutta haluaisi ehdottomasti jatkaa suhdettamme "kuin ennenkin". Itselleni tulee mieleen kermojen kuorinta päältä. Toisaalta ajatus miehen näkemisestä toisen naisen kanssa kuristaa kurkkua ja ahdistaa kamalasti, tunteita kun kuitenkin on. Töittemme ja pienen asuinpaikkamme takia törmäisimme toisiimme jatkossakin lähes päivittäin.
Kysymykseni kuuluukin: Mitä sinä minuna tekisit ja mitä ajatuksia / kysymyksiä tilanteeni herättää?
Olen ollut noin 10 vuoden ajan parisuhteessa mieheni kanssa ja yhdessä ollaan asuttu lähes sama aika. Lapseni olivat pieniä seurustelumme alkaessa ja ihan alusta asti miehellä on ollut ongelmia suhtautumisessa lapsiini. Hänellä on myös omia lapsia, joista toinen on jo aikuinen ja toinen lukioikäinen ja asuu äitinsä luona. Mieheni ei siis ole missään vaiheessa tuntunut oikeasti tykkäävän lapsistani ja tämä näkyy mm. välttelynä ja ainoastaan negatiivisten asioiden esille tuomisesta keskusteluissa heidän kanssaan (huone siivoamatta tms.).
Yllä mainitun lisäksi ongelmina suhteessamme on oikeastaan koko ajan ollut miehen osallistumattomuus perhe-elämään, kotitöihin ja harrastuksiin. Sen sijaan hän satsaa paljon minun ja hänen kahdenkeskiseen aikaan: maksaa ulkomaan matkoja ja vie ulos syömään, kun lapseni ovat isällään / hoidossa.
Olen jo kahdesti aiemmin ollut lähdössä suhteestamme. Nyt minulla olisi mahdollisuus muuttaa omaan asuntooni lasteni kanssa, tuo asunto on ollut vuokrattuna ja nyt tyhjillään.
Mies on innoissaan ajatuksesta, että muuttaisin lasteni kanssa omillemme, mutta haluaisi ehdottomasti jatkaa suhdettamme "kuin ennenkin". Itselleni tulee mieleen kermojen kuorinta päältä. Toisaalta ajatus miehen näkemisestä toisen naisen kanssa kuristaa kurkkua ja ahdistaa kamalasti, tunteita kun kuitenkin on. Töittemme ja pienen asuinpaikkamme takia törmäisimme toisiimme jatkossakin lähes päivittäin.
Kysymykseni kuuluukin: Mitä sinä minuna tekisit ja mitä ajatuksia / kysymyksiä tilanteeni herättää?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Muuttaisin ehdottomasti erilleen. Tosin jos minusta kyse, olisin jo muuttanut aikoja sitten. Mikään ei ole sietämättömämpää kuin saman katon alla asustava mies, joka moittii lapsiani. Sellainen vain ei käy. Nou nou. Loukkaavaa.
Omat lapseni jo aikuisia. Olemme miesystäväni kanssa asuneet erikseen kokoajan. Suhteemme alkuaikoina mies oli viikonloppuisin minun ja lasten luona, yleensä la-su. Jos olisi ollut pientäkään merkkiä siitä, että mies ei hyväksy lapsiani, tai yrittänyt "ojentaa" heitä, olisin näyttänyt hänelle ovea. Lapset olivat tuolloin jo teinejä ja heidän välinsä huonot isäänsä. He eivät kaivanneet, kukaan ei kaipaa, harmillista ihmistä asumaan kanssaan. Miesystäväni kanssa tulivat juttuun ja keskustelivat keskenään asioista, joista ei isänsä kanssa ikinä.
Eli nyt äkkiä muutto toiseen asuntoon. Se on tärkeää, ettei suhteestanne tule lapsille huonoja viboja.
"Mikään ei ole sietämättömämpää kuin saman katon alla asustava mies, joka moittii lapsiani. Sellainen vain ei käy. Nou nou. Loukkaavaa."
"Jos olisi ollut pientäkään merkkiä siitä, että mies ei hyväksy lapsiani, tai yrittänyt "ojentaa" heitä, olisin näyttänyt hänelle ovea."
No ilmankos ketään ei ole ilmaantunutkaan saman katon alle. Minulla itselläni on lapsia ja pidän itsestään selvyytenä, että molemmat aikuiset kasvattavat heitä. Kasvatukseen kuuluu osaltaan myös ikävät asiat, kuten rajojen asettaminen ja moittiminen, jos rajoja on rikottu.
Saman katon alla asuva tunteee itsensä täysin toisen luokan kansalaiseksi, jos hänellä ei ole sananvaltaa perheen asioissa.
Olisiko totuus että miehesi ei ole perhe ihmisiä eli kaipaa AIKUISKESKEISTÄ parisuhdetta? Lapset ovat hänelle lähinnä taakka? Sen takia erillään asuminen kiinnostaa häntä?
Jos olet oikeasti parisuhdeihmisiä etkä ole epämääräisiä suhteita historiassasi juurikaan harjoittanut tai haikaillut niiden perään, niin suosittelen laittamaan suosiolla kokonaan poikki. Ystäviä voitte toki olla mutta seksin suhteen on vedettävä selvät säännöt jos haluat että pääkoppasi kestää. Tämä myös tarkoittaa sitä että sinun on opeteltava hyväksymään että miehesi kulkee katukuvassa jonkun toisen naisen kanssa joku päivä eikä sinulla ole siihen mitään sanottavaa, sillä se on hänen elämänsä.... kuten sinäkin haluat elää omaa elämääsi.
Kuuntele sisäistä ääntäsi. Mitä se aina kerta toisensa jälkeen pommittaa sinua tekemään? Minkälaiset ajatukset tuottavat mielihyvää ja mitkä mielipahaa kun kuvittelet tulevaisuuttasi. Noudattamalla sisäistä ääntäsi pääset pitkälle elämässäsi vaikka toki myös häiriöääniä on myös joskus vaikea erottaa esim. lähde dokaamaan.
Itse henkkoht muuttaisin. Jatkaisin miehen kanssa ja katsoisin miten se toimii ja miten omat tunteet ja ajatukset menee uudessa tilanteessa. Ja sitten tekisin päätöksiä sen suhteen että onko tilanne ok ja riittääkö se itselle. Mies vaikuttaa rehelliseltä kun on tuonut mielipiteensä noin julki. Ymmärrän toki että voit tuntea pettymystä tms mutta eikö tuota muuttamista voisi kokeilla? Se voisi antaa itsellesikin jotain uutta ja hyvää muutosta.
"Jatkaisin miehen kanssa ja katsoisin miten se toimii ja miten omat tunteet ja ajatukset menee uudessa tilanteessa. Ja sitten tekisin päätöksiä sen suhteen että onko tilanne ok ja riittääkö se itselle. "
Se vaan ei ole välttämättä aloittajan oma päätös. Asiassa voi käydä hyvin niin, että mies vapaaksi päästyään erkanee pikku hiljaa koko parisuhteesta ja takaisin ei ole paluuta. Aloittaja ei tätä välttämättä kestäisi.
Lentäisin tukka suorana lasteni kanssa omaan asuntoon.
Lapseni saisivat kaiken tarvitsemansa rakkauden, POSITIIVISEN huomion ja huolempidon minulta.
Mies, no, sen kanssa voisin jatkaa jos omilta lapsiltani jää sille aikaa. Olenhan aikuinen, en olisi lainkaan pahoillani jos se ottaisi itselllen toisen sulostuttajan.
Onhan minulla ikiomat lapset.
Naiset usein panostaa paskan miehen kanssa elämiseen. Miten voit katsoa itseäsi peilistä?
miksi miehen muka pitäisi panostaa SINUN lapsiisi?