Oppiminen/muistaminen

Yleensä ihmisen muistiin jäävät mielenkiintoiset asiat, sellaiset jotka vaikuttavat useamman kuin pelkästään näköaistin välityksellä. Otetaan esimerkiksi joku traumaattinen kokemus, johon on liittynyt näköaistimuksen lisäksi kuulohavainto sekä kipua että pelkoa. Sen muistaa vaivattomasti koko ikänsä ja jopa toivoo unohtavansa.

Tarinat jäävät yleensä helposti mieleen, koska ne voi mielessään visualisoida ja mukaan tulee tunne-elämän kokemuksia empatian ja antipatian kautta.

Sen sijaan jokin pitkä lista toisistaan riippumattomia ja epäkiinnostavia faktoja ei yleensä jää mieleen, koska siinä ei oikeastaan ole mitään tarttumapintaa minkä vuoksi se ylipäätään jäisi mieleen muutamaa hetkeä pidemmäksi aikaa, ja silloinkin ainoastaan kovasti toistamalla.

Muistikilpailuissa, joissa esim. opetellaan korttipakan järjestys ja toistetaan se muistista, käytetään monia erilaisia mieleenpainamistekniikoita. Eräs niistä on, että etukäteen antaa kullekin korttipakan kortille jonkin tarinankerronnallisen merkityksen. Esim pata rouva on ilkeä äitipuoli jne. Kun korttien järjestystä sitten painaa mieleensä, kertoo samalla itselleen tarinaa, jossa nämä korttien edustamat elementit tapahtuvat siinä järjestyksessä kun kortit pakassa ovat.

Tällä tavoin sinänsä merkityksetön tieto korttien järjestyksestä pakassa saa visualisoidun merkityksen muistiinpainajan mielessä ja se saattaa tehdä muistiinpalauttamisesta helpompaa.

Mitä tulee esimerkiksi opiskeltavien asioiden muistamiseen, on mielestäni ensijainen keino, että ymmärtää opiskeltavan asian ja sisäistää sen kokonaisuutena, johon detaljit sitten liittyvät.

Miksi jotkin asiat jäävät toisille paremmin mieleen kuin toisille, sitä ei taideta vieläkään tietää. Esimerkiksi PTSD-vaivan ehkäisyssä olisi tärkeää tietää miksi sama kokemus on eräille vaikeaa ja pitkäaikaista ahdistusta aiheutta muisto, kun toiset tuskin asiaa muistavat ja eräät muistelevat sitä jopa mielellään.