Mitä on älykkyys, siitä kiistellään, mutta epäilemättä kyvykkyydellä ja ongelmanratkaisulla on jotain tekemistä sen asian kanssa. Mensa mittaa älykkyyttä yhdellä tavalla, eikä minulla ole taikka muillakaan pitäisi olla mitään epäilemistä heidän käyttämiensä mittauskriteerien suhteen.
Itse en ole älykäs, sen todistavat ennenkaikkea ratkaisut joita olen elämässäni tehnyt oikeastaan kaikkien asioiden suhteen. Olen tiedostanut ratkaisujeni vähäjärkisyyden, mutta olen jostain syystä halunnut kuitenkin toimia valitsemallani tavalla. Järkevä, viisas, kenties älykäskin ihminen olisi luultavasti toiminut toisin, vaikka olisikin tavoitellut samaa kuin minä.
Ja mitä minä sitten tavoittelin: Riippumattomuutta, itsenäisyyttä ja vapautta.
Huomasin jo pienestä pitäen olevani riippuvainen muista ihmisistä ja kaikesta mitä he tekivät. Ei ollut mitään sellaista elämänaluetta, jolle kukaan muu ei tunkeutuisi joko nykyisyyden, historian taikka odotettavissa olevan tulevaisuuden kautta.
Oli silti olemassa mahdollisuus jonkinasteiseen itsenäisyyteen, mutta riippuvuuteni muista ihmisistä teki jo käsityksen itsenäisyydestä mahdottomaksi.
Jäljelle jäi vapaus ja sen tavoittelu, ja lähdin tekemään sitä kapinoinnin keinoin. Minusta vapaus olisi saavutettavissa, kunhan vain sanoisin riittävän usein ei. Aluksi sain arestia, nurkassa seisomista, jälki-istuntoa, putkaa, ja leivättömän pöydän ääressä istumista. Vankilaan asti en kapinoimalla sentään päässyt, sillä pelkästään sanomalla "ei" pääsevät sinne ainoastaan totaalikieltäytyjät, enkä ollut sellainen. Minä halusin olla vapaa, en minkään kieltäytymisaatteen vanki.
Olin jonkun aikaa jossain määrin vapaa. Minulla oli liikkumatilaa, ei sitoutumuksia, mutta vähitellen ratkaisut mukavuuskysymyksiin ajoivat minut sitoutumaan taloudellisesti. Kun sille pirulle antaa pikkusormen, vie se koko käden, ellei sitten ole todella älykäs, mitä minä en todellakaan ollut.
Onko älykkyys onnellisuutta, ja mitä on onnellisuus? Onko tärkeämpää ja hyödyllisempää olla onnellinen kuin älykäs? Toisaalta luulisi älykkään löytävän onnen itselleen. Minä tyhmänä en sellaista ole vieläkään saavuttanut, sen sijaan olen taistellut tuulimyllyjä vastaan ja jahdannut valkoista valasta.
Älykkyys ja viisaus ovat merkkinä toisistaan. Hullu voi olla laiska siinä missä typerä ja älykäskin, hyöty on kullakin sama.
Itse en ole älykäs, sen todistavat ennenkaikkea ratkaisut joita olen elämässäni tehnyt oikeastaan kaikkien asioiden suhteen. Olen tiedostanut ratkaisujeni vähäjärkisyyden, mutta olen jostain syystä halunnut kuitenkin toimia valitsemallani tavalla. Järkevä, viisas, kenties älykäskin ihminen olisi luultavasti toiminut toisin, vaikka olisikin tavoitellut samaa kuin minä.
Ja mitä minä sitten tavoittelin: Riippumattomuutta, itsenäisyyttä ja vapautta.
Huomasin jo pienestä pitäen olevani riippuvainen muista ihmisistä ja kaikesta mitä he tekivät. Ei ollut mitään sellaista elämänaluetta, jolle kukaan muu ei tunkeutuisi joko nykyisyyden, historian taikka odotettavissa olevan tulevaisuuden kautta.
Oli silti olemassa mahdollisuus jonkinasteiseen itsenäisyyteen, mutta riippuvuuteni muista ihmisistä teki jo käsityksen itsenäisyydestä mahdottomaksi.
Jäljelle jäi vapaus ja sen tavoittelu, ja lähdin tekemään sitä kapinoinnin keinoin. Minusta vapaus olisi saavutettavissa, kunhan vain sanoisin riittävän usein ei. Aluksi sain arestia, nurkassa seisomista, jälki-istuntoa, putkaa, ja leivättömän pöydän ääressä istumista. Vankilaan asti en kapinoimalla sentään päässyt, sillä pelkästään sanomalla "ei" pääsevät sinne ainoastaan totaalikieltäytyjät, enkä ollut sellainen. Minä halusin olla vapaa, en minkään kieltäytymisaatteen vanki.
Olin jonkun aikaa jossain määrin vapaa. Minulla oli liikkumatilaa, ei sitoutumuksia, mutta vähitellen ratkaisut mukavuuskysymyksiin ajoivat minut sitoutumaan taloudellisesti. Kun sille pirulle antaa pikkusormen, vie se koko käden, ellei sitten ole todella älykäs, mitä minä en todellakaan ollut.
Onko älykkyys onnellisuutta, ja mitä on onnellisuus? Onko tärkeämpää ja hyödyllisempää olla onnellinen kuin älykäs? Toisaalta luulisi älykkään löytävän onnen itselleen. Minä tyhmänä en sellaista ole vieläkään saavuttanut, sen sijaan olen taistellut tuulimyllyjä vastaan ja jahdannut valkoista valasta.
Älykkyys ja viisaus ovat merkkinä toisistaan. Hullu voi olla laiska siinä missä typerä ja älykäskin, hyöty on kullakin sama.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.