Jumala- ja pyhyyskokemuksia?

Ei kristinuskon tuleminen itselle todeksi ole mikään tunne/aisti kokemus tai "yliluonnollinen kokemus" niinkuin luulet ja niinkuin usein lapsellisesti ajatellaan.

Itse olen vakuuttunut kristinuskon sanoman totuudesta luonnollisten, jokapäiväisten todistusten avulla. Esim. se että kaikki mitä Raamatussa puhutaan, toteutuu joka päivä silmiemme edessä. Kaikki ihmiset kuolevat siksi että ovat syntisiä, sitä ei voi kukaan kiistää. Ihmiskunta on lisääntynyt ja täyttänyt maan, niinkuin Raamatussa käskettiin. Ihmiset ovat kaiken aikaa pelkästään pahoja ja itsekkäitä niinkuin Raamatussa sanotaan. Kukaan ei tee parannusta vaikka ihmiskuntaa kuinka rangaistaan sen synneistä, niinkuin Raamatussa sanotaan.

Koko luomakunta on katoavaisuuden alle laitettu kuten Raamatussa sanotaan. Koko luomakunta ainutlaatuisuudessaan on juuri niin ihmeellinen että siitä pitäisi jo kaikkein tyhmimmänkin tajuta että se on Jumalan luoma, kuten Raamatussa sanotaan, -ellei synti olisi sokaissut meitä kuten Raamatussa sanotaan.

Kaikki truhansien vuosien aikaiset lähi- ja kaukoidän kansojen sekä etelä-Euroopan kansojen vaiheet ovat historioitsijoidenkin mukaan menneet juuri niinkuin Raamatussa kerrotaan. Kansojen keskinäiset sodat löytyy arkeologiasta niinkuin Raamatussa kerrotaan. Juutalaisia on koko historiansa ajan vainottu kuten Raamatussa kerrotaan -koska he ovat Jumalan valitsema kansa.

Monet miljoonat ihmiset kaikista kansoista ovat historian aikana uskoneet evankeliumin kuten Raamatussa sanotaan. Jeesuksesta on valtavasti historiallisiakin todisteita, aikalaiskertomuksia jopa Roomalaisen keisarikunnan suurimmilta kertojilta, juuri kuten Raamatussa sanotaan. Jeesus on pystyttänyt maailmanlaajuisen valtakuntansa maan päälle, kuten Raamatussa sanotaan. Yhä uudet ihmiset tulevat uskoon aina maailman loppuun saakka, kuten Raamatussa sanotaan -ne jotka ovat valittuja ja arvollisia.

Voisin jatkaa tätä luettelointia vaikka koko ensi viikon, mutta pouintttini toivottavasti tuli jo selväksi: On typerää ja suorastaan lapsellista kuvitella että usko voi tulla ns. "lihaksi" ihmisessä vain joidenkin "yliluonnollisten kokemuksien" kautta joiden perään huutavat ainoastaan synnin pimentämät ja sokaisemat ja ymmärtämättömät henget.

"Sentähden myös me, että meillä on näin suuri todistusten joukko meidän ympärillämme, niin pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja juoskaamme kärsivällisyyden kautta siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme pantu on,

Ja katsokaamme uskon alkajan ja päättäjän Jesuksen päälle, joka, vaikka hän olis kyllä taitanut iloita, kärsi ristiä, ei totellut pilkkaa, ja nyt istuu oikialla kädellä Jumalan istuimella." (Hebr. 12. luku)

===================================

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy" (Hebr. 11. luku)

https://www.youtube.com/watch?v=Icwu8VxWwtw

Jos kokemuksia kysellään, eikö voisi ihmetellä sitä miten voi olla mahdollista että Jumalan Poika, jopa Jumala itse voi olla niin armollinen että Hänellä aina riittää anteeksiantamusta vaikka kuinkakin rikkoneena ja synteihin ryvenneenä aina yhä uudestaan ihmisparka, tuo synnin orja synnin kahleissa; --milloin tämä vain syntinsä tunnustaen ja ei niitä salaten astuu Herran kasvoin eteen itseään tutkimaan ja kertomaan Vapahtajalleen huonosta matkastaan. Sellainen kaipaa puhdistusta ja uutta evankeliumin voimaa joka vuotaa armosta kerta kaikkiaan ilmoitetusta ja perustetusta, joka yhdellä ristin työllä maan päälle kaikille luoduille tuotiin siinä ihanassa aamunkoitossa kun enkelit sanoivat haudalle tulleille opetuslapsille: "Ei Hän ole täällä, Hän on noussut ylös!"

Hän on kaiken täydesti täyttänyt! Meidän hyvä ja rakas Luojamme jota me niin vähän tunnemme ja häpeäksemme emme kiitä.

Tukholmassa voi kokea pyhän.Armon ja siunauksen merkityksen.Erikoista että Suomessa ei sitä kokemusta ole ollut.Naurakaa vain.Ei haittaa vaikkette ymmärrä.En sitä olettanutkaan.

<<Ei kristinuskon tuleminen itselle todeksi ole mikään tunne/aisti kokemus tai "yliluonnollinen kokemus" niinkuin luulet ja niinkuin usein lapsellisesti ajatellaan.

Itse olen vakuuttunut kristinuskon sanoman totuudesta luonnollisten, jokapäiväisten todistusten avulla. <<

En tiedä olevani lapsellinen, mutta aloitusviestin kysymys/teksi oli kyllä kuin suoraan omasta elämästäni, mutta Jumalan kidutusmurhauskonnolla ei olekaan mitään tekemistä sen kanssa. Tai uskonnolla ylipäätään.

<<Onko sinulla ollut jokin omakohtainen kokemus siitä, että on olemassa suurempaa ja parempaa kuin tämä näkyvä todellisuus? <<¨

Ehdottoman 100 prosenttisesti on ja ihan faktatietonakin.

<<Esim yliluonnollisena tai arkitodellisuuden yläpuolella oleva juttu, konkreettinen apu esimerkiksi tai näky, tuntemus, varmuus jne? <<

Ihan arkitodellisuudenkin yliluonnollisuudet muidenkin havaitsemana ovat uskomattomia juttuja. Olen voinut auttaa monia tietämällä jonkin heidän ongelman esim. terveyteen liittyvän, jota he eivät vielä ole tienneet, mutta se apu ei ole minulta, vaan jostakin 'arkitodellisuuden yläpuolelta tulevaa juttua' niin kuin viesti - puhelinsoitto, että nyt siellä tarvitaan apua.

<<Pyhyyden tunne ja kokemus?<<

Kyllä päällimmäisenä on velvollisuuden tunteen kokemus, jos kerran tehtävä on annettu suoritettavaksi: tämä juttu on nyt hoidettava, kun se on hoidettavaksi annettu. Ei, ei se tunnu 'pyhältä' - mitä sitten tuo sana tarkoittaakin.

<<Missä yhteydessä niitä olet kokenut?<<

En tiedä, että miksi joku ihminen saa 'kohtalokseen' tuon jostakin muualta annetun tehtävän tai avun - ilmeisesti hän vain sitten tarvitsee sen. Minulle usein tilanne on pikemminkin kiusallinen kuin 'pyhä'. Kerron esimerkin.

Olin henkilön seurassa, joka juuri ja juuri oli ns. hyvän päivän tuttu ja jouduin kertomaan hänelle (pitkän oman taisteluni jälkeen, että en mitenkään kehtaa tehdä tätä), että hänen isoäitinsä haluaa ojentaa hänelle kukkakimpun - määrättyjä kukkia - mutta hän itkee vuolaasti, koska et pysty häntä näkemään.

Kyseinen henkilö romahti siinä paikassa, hän nosti kätensä pöydälle ja näytti, että hän oli juuri ottanut vihkisormuksen pois, laittanut pöytäaatikkoon ja päättänyt jättää puolisonsa ja erota. Kysyi vielä, että mistä minä tiedän, että hän oli kasvattanut juuri kyseisiä kukkia isoäitinsä kanssa? Enhän minä sitä tiennyt. Järkyttyneenä tapauksesta, hän sanoi heti peruvansa eropäätöksen.¨

Pian tämän jälkeen hän sairastui vakavaan syöpään ja hänen puolisonsa hoiti hänet loppuun asti.

Ajattelen vain, että kaikella on merkitys ja tarkoitus.

Ihmisaivoilla on kyky tuottaa epärationaalisia tuntemuksia. Siksi jumalat on keksittykin.

Ei ole.
En taida olla sen tyyppinen ihminen joille noita kokemuksia tulee.

ei ole... minun kokemuksieni mukaan semmoiset jotka suorilta noteeraavat turhiksi toisten tuntemukset ovat:

A: suvaitsemattomia

B: henkisestiköyhiä

C: jollain lailla päissään

D: psykopaatteja


:/

"... Esim yliluonnollisena tai arkitodellisuuden yläpuolella oleva juttu, konkreettinen apu esimerkiksi tai näky, tuntemus, varmuus jne? Pyhyyden tunne ja kokemus? Missä yhteydessä niitä olet kokenut?"

Koen tämän tästä, voisi sanoa "jatkuvasti" erilaista, konkreettista apua elämän pikku asioissa eli ongelmissa. Aina ei apua tule (se ei ole automaattista), mutta useimmiten.

En näe näkyjä. Joskus aiemmin oli muutama tilanne, joista voisi sanoa, että niihin liittyi ehkä jotain, myös silmin havaittavia asioita.

Tuntemus? Näitä on joskus. Jumalan pyhyyden läheisyys, joka on itse asiassa lievästi pelottava kokemus. Tulee hyvin syntinen olo. Joskus koen Jeesuksen läsnäolon voimakkaammin. Tässä pätee myös se, että kun Jumalan läsnäolo, eli pyhyys kasvaa, oma syntinen minä kutistuu...:

Joh. 3:30 Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä. 🥀

Varmuus? Varmuutta, mistä? Yleensä tunnen jonkinlaista uskon varmuutta ja myös pyydän tätä rukouksessa. Uskon varmuudella en tarkoita nk. pelastusvarmuutta, joka on eri asia. Liian pelastusvarma ei saa koskaan olla, vaan tulee nk. valvoa ja rukoilla, pysyä aina herätyksen ja herkän synnintunnon tilassa.

Nk. Pyhällä Hengellä täyttymis-kokemus olisi tärkeä ja sen mukana saatava kielilläpuhumisen armolahja. Koska tällöin rukouksessa Pyhä Henki Itse rukoilee ja tekee samalla puhdistustyötään sisäisessä maailmassa. Tämä PH:n työ on tärkeää ja vahvistaa myös uskoa.

mazda.

moderoijat eivät tiedä mikä mazda on,, jännää tai sitten poliittisesti tai uskonnollisesti relevanttia..

jonka jälkeen voi kysyä aika monta asiaa..

Mulla on monta kokemusta, joita pidän ihmeinä tai selittämättöminä, miksikä niitä nimittää haluaa. Lyhyenä versiona (olen kertonut tämän netissä ennenkin eikä ole urbaanilegendaa): olin ääriköyhä yksinhuoltaja ja hetkellisestä mielijohteesta/mielenhäiriöstä (koska olin herkkänä pienen vauvan kanssa) laitoin kaikki rahani (tarkkaan ottaen 50mk/eli noin10e) katastrofirahastoon lapsille suunnattuun keräyksee. Mietin kyllä miten ihmeessä pärjään seuraavan äitiysrahan tuloon saakka. En ehtinyt pohtia asiaa pidemmälle, kun lähisukulaiseni soitti ovikelloani ja hänellä oli neljä kassillista ruokaa varmaan parin sadan arvosta. Hän ei ollut avustanut minua lapsen kanssa mitenkään ennen. Kun kysyin että mikä sut tuo ovelleni tuon tavaramäärän kanssa, niin hän totesi että hänelle tuli sellainen tunne, että hänen pitää tuoda nämä. Olihan siinä aika lailla monttu auki. En ole mitenkään uskovainen.

Toinen juttu on että olen tuntenut muutaman kerran (saatoin olla aiemmin tilassa viikonkin) että sulaudun maailmankaikkeuteen ja tunnen olevani osa kaikkea, kaikki on minussa ja tunnen rajoittamatonta rakkautta kaikkiin ja kaikkeen. Tuli sellainen tunne että olen olen pyhyydessä ja täydellisessä anteeksiannossa ja -saamisessa tai armossa, vaikea selittää, mutta just pyhältä se tuntui kuin olis ollut joulu, juhannus, pääsiäinen, vappu, häät, hautajaiset, ristiäiset, ja ylppärit jne kaikki yhtä aikaa. Tässä olotilassa minun kanssa ollessaan olevat ihmiset paranivat vaivoistaan tai liikuttuivat tai heitä pyörrytti, yksi nukahti heti sohvalle kun tuli käymään. Toinen kaverini sanoi että häntä alkaa huimata jo pihalla kun on tulossa minulle kylään.

Tässä tilassa olen mielummin yksin sillä tuossa tilassa on niin herkkä, että kaikki väärät sanat, muut ihmiset ja väärät äänet häiritsee sitä ääretöntä ylimaallisuutta ja tekee kipeää melkein. Leijun jotenkin vähän irti itsestäni. Samalla tunnen kuinka keskikropassani (mahan kohdalla) tuntuu painetta ja siitä virtaa jotain kummallista ja orgastista tunnetta siihen kohteeseen mitä satun ajattelemaan. Päässä tuntuu olevan joku kirkas valo joka häikäisee silmiä. Iho repeilee melkein riemusta. Sitten vaan keskityn taas tavalliseen arkeen ja teen pakollisia juttuja, mitkä ei tule tehtyä ilman minua.

En sitten tiedä mitä nämä jutut on, näitä vaan tapahtuu enkä suunnittele tämmösiä. Satuin lukemaan tämän otsikon kun etsin just tietoa oisko mitään näillä palstoilla, että onko muilla samanlaisia juttuja ja kuinka tavallista tämmönen on, varsinkin tämä viime mainittu olotila. Sille ei löydy oikein sanoja kun se on niin suurta, ja tuntuu hienolta.

”Esim yliluonnollisena tai arkitodellisuuden yläpuolella oleva juttu, konkreettinen apu esimerkiksi tai näky, tuntemus, varmuus jne? Pyhyyden tunne ja kokemus?”

Kyllä on monta kertaa. Etenkin kokemus , jonka useimmiten voi kokea tuolla luonnossa. Sitä voisi kutsua eräällä tavalla ”tajunnan laajentumiseksi”, tai jotenkin sinne päin. Tunne ja aistimus on vahva.

Mutta jotain kertoja on ihan konkreettisia tapahtunut, joille en ole löytänyt muuta selitystä.