Onko kukaan harrastanut sukututkimusta ?

Heippa, ei se ole ainakaan aluksi hirveän monimutkaista. Tietokone riittää erinomaisesti. Ongelmana on, että täytyy tietää, mitä hakee ja mistä hakee. Siihen auttaa että käy työväenopiston sukututkimuskurssin.

Toinen kysymys on, kuinka hyvin osaa ruotsin kieltä. 1860-luvulle kaikki kirkonkirjat ovat ruotsiksi. Sitten pitäisi oppia lukemaan vanhanajan kirjoitusta. Siinäkin on konstinsa. Mutta oppiminenhan on mukavaa, siitä vaan askartelemaan! Mutta jos mestariksi haluaa, saa twhdä rutkasti töitä!

Tietosuoja estää tiedot 1900-luvulta :(

Kuinka pitkälle taaksepäin voi päästä kotitietokoneen ja puhelimen avulla ?
Missä vaiheessa pitää mennä itse mikrofilmiarkostoon
tai muuta sellaista ?
Miten seurakunnasta saa tietää omien isovanhempiensa vanhemmat
vai saako ollenkaan, jos puhelimitse ottaa yhteyttä ?

Kohtalaisen helppoa on saada selville sukujuurensa 1800-luvun ajoilta. Sitten 1700-luku saattaa teettää jo enemmän vaivannäköä. Edelleen puolestaan 1600-luvun arkistotiedot ovat usein kadonneita ja mahdollisten sukulaisten jäljittäminen voi osoittautua hyvin hankalaksi. Suomen itäisellä puolella sukunimet ovat olleet käytössä jo aikaisemmin, kun taas Länsi-Suomessa tilanne on ollut toisenlainen ja esim. miehen sukunimi on saattanut vaihtua, kun hän on siirtynyt asumaan morsiamensa eli vaimonsa kotisijoille.

Sukujuurien selvittämisen ideana saattaa olla miespuolisten sukupolvien ketjun selvitys. Jos mukaan otetaan naispuolisot ja heidän sukujuurensa, niin selvitystyö laajenee huomattavasti ja mukaan kuvioon tulee runsaasti muita sukunimiä kuin suoraan alenevien polvien isäsukulaisia.

Sukututkiskelun myötä aikaisemmat aikakaudet tulevat ikään kuin "hyppystuntumaan" ja ajantaju muuttuu. Vuosisatakaan ei tunnu enää niin mahdottoman pitkältä ajalta. Samalla syntymäaikojen, vihkimisten ja maallisen taipaleen päättymisten myötä tulee katseltua samoihin aikoihin sattuneita historian tapahtumia, jotka linkittyvät oman suvun tapahtumien selvittämisen myötä ajoittumisiltaan yhteen oman sukuhistorian kanssa.

Minä pääsin vuoteen 1735.
Isäni suku.
Mikro-filmeillä tosin.
Tänään filmeistä on Digisoitu paljon tieto-kantoihin.
Vaan ei läheskään kaikki.
-
Jos haluat kokea tutkiessasi myös tunteita, käy tutkimassa vanhoja kirjoja.
Vaikka onkin pakko käyttää hanskoja.
Tuntuu kuin koskettaisi ihan oikeasti niitä aikoja.
-
Vaivan-näön määrä riippuu siitä.
Miten hyvän Aivon omistaa.
-
Kirjat eivät elä, Aivo elää.

H.

Sukututkimuksen aloittaminen
http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Teema:_Sukututkimus

Näin pääset alkuun https://www.genealogia.fi/nain-paaset-alkuun

Sukututkimuksen voi aloittaa haastattelemalla suvun vanhimpia jäseniä. Heiltä saa arvokasta tietoa, jota ei enää sitten ole, kun heistä aika jättää. Tämän voi tehdä korona-aikanakin, soittamalla. Ja muista muistiinpanovälineet ja kaikki tiedot kirjoitettava muistiin tai äänittääkin voi puhelinkeskustelun.

Hautausmaalla käynnille muistiinpanovälineet mukaan ja kamera. Siinä samalla. kun kunnostaa hautaa saa tietoja esivanhemmistaan ja suvustaan.
Kirjoita talteen omien vanhempiensa nimet ja syntymäajat ja syntymäpaikat (ja mahdolliset kuolinajat ja kuolinpaikat).
Sitten isovanhempiensa nimet ja syntymäajat ja kuolinajat ja kuolinpaikat.
Sitten jos vielä tietää, niin isovanhempiensa vanhempien nimet ja syntymäajat ja kuolinajat ja kuolinpaikat.
Nyt olet todennäköisesti päässyt 1800-luvulle ja silloin löydät digitoiduista kirkonkirjoista netin kautta tietoa esivanhemmistasi ajassa taaksepäin.

Digikuvattuja kirkonkirjoja löytyy SSHY:n sivuilta ja siellä 1800-luvun lopun kirjat ovat vain jäsenille. Jäsenmaksu on edullinen hyötyyn nähden joten kannattaa liittyä jäseneksi. https://www.sukuhistoria.fi/sshy/index.htm

Kansallisarkisto on myös digitoinut kirkonkirjoja ja muuta materiaalia
https://digihakemisto.appspot.com

http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi näin yleensä vuodesta 1830 hyvin helppoa ruotsalainen systeemi nimillä -se vanha- talojen nimet suomalaisia ja tänään sukunimiä. (kiitos mormonien työn)

Itselläni omaa koskeva mikrokorteilla kaikki. Alussa tietenkin kirkosta tiedot melko halvalla.

Oli tosi jännittävää, kun eräässä morsian teki itse murhan 2-4 kuukauden jälkeen vihkimisen, luulen sain asian selville.

Kiitos hyödyllisistä tiedoista !
ap.

Ovat harrastaneet, 10 esi isää takautuvasti tiedossa.
Pirre

Myös sukuseurat ovat tehneet omista suvuistaan tutkimuksia. Kannattaa tehdä hakuja netissä.

t. nimimerkki "jo 18:tta polvea"

Täällä maamme seurakunnat kuvattuna ja luettavissa eri puolilta maata samalla ruudullanne koneella!
Helppoa, kun pääseealkuun! Mutta vielä tällä hetkellä 2020 - n. 1800-luvun loppuun kirkonkirjojen tietoja -mm. talojen rippikirjat, syntyneet/kastetut, kuolleet ja vihityt jne. muuta srk:n tietoa. >>>Valitse valikosta esim. "kirkonkirjat" ja tutustukaa.
https://www.sukuhistoria.fi/sshy/index.htm _
https://www.sukuhistoria.fi/sshy/index.htm _Paikkakunnittain - By Parish - Församlingar
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
"Arkistomateriaalin digitointiprojekti
SSHY:n digitointiprojekti mahdollistaa arkistomateriaalin tutkimisen internetin välityksellä. Sivuiltamme löydät digitoituja rippi- ja muita kirkonkirjoja.
Jäsenillemme tarjoamme myös muita SSHY:n tuottamia lähteitä tutkittaviksi kuvatietokantamme kautta, mm. kirkonkirjoja, tuomiokirjoja, läänintilejä ja sotilasrullia.
Julkisten sivujemme kuvien käyttö on vapaata. Huomioithan, että jäsensivujen aineisto on vain jäsenistölle, ja sen aineistoa ei ole sallittua kopioida yleiseen käyttöön. Jäsensivujen materiaalin käyttö julkaisuissa on rajoitettua. Lähde on syytä mainita niin jäsensivujen kuin kaikille avointa aineistoa käytettäessä. Lisätietoja saat yhdistyksestämme info (at) sukuhistoria.fi ja sivustomme UKK-osiosta."

Tässä onkin hyvä aloitus, täytyy heti tarttua linkkeihin ja palata syksypimmeinä asiaan.

Omissa suvuissani on aikaisemmat polvet pitäneet sukuasiat hyvässä järjestyksessä ja olen päässyt niin pitkälle kun olen halunnut, sukupuuutani selvittäessäni.
Mutta nyt on käynyt hassusti, sillä tänä kesänä olen hautausmailta tuttujani etsinyt,
niin...
Mummolassa oli isot taulut mummon kammarin seinällä heidän es-iisistä ja äideistä. Lapsena muistan kuinka, yksi nainen katsoi aina niin lempein silmin ja suoraan kun siihen kammariin menin, mutta kovin vähän osasin silloin kysellä ja enemmän puhuttiin aina hepokorven mummoista ja papoista kuin näistä vanhoista. mummon puolen sukulaisista.Joskus mielessäni totesin, että ehkä tuosta papasta on vain löytynyt noin vanha kuva ja mummosta nuori , siihen tyydyin.
Mutta nyt esitätiäni etsiessäni löysin Nurmeksen metsähautausmaaltamyös näiden esivanhempien haudan. Silloin selvisi heidän iso ikäeronsa, mutta asia, joka on jäänyt mieltäni vaivaamaan, oli lempeäkatseinen mummo os Korhonen.
Hitsi olen aina hyväksynyt, että kuulun Turusten sukuun, johonkin haaraan, mutta että myös Korhosiin.
Kun asuin savossa , niin siellä oli Korhosten sukuja ristiin rastiin, mutta että minäkin olen Korhosia.
Eli heräsi kiinnostus etsiä, mikä ja kuka Korhonen on antanut esimummolleni sukunimensä, eli tiedä vaikka tämä korhostausta viettaisi jotenkin samalle paikkakunnalle, jossa savossa asuin jne.

Sukututkimuksen suurin käynnistäja lienee juuri uteliaisuus, ottaa selville kuka ja mikä oikein olen, eli kuka ja mikä korhonen lopulta olen.

Muilta sukujuuriltani olen Karjalasta, ja ne tiedot, ainakin kirkonkirjat löytynee Mikkelistä, ehkä niitäkin olisi mukava käydä katsomassa.
Joku antoi hyvän vinkin, että voi kysyä elossaolevilta vanhoilta ihmisiltä, mutta pahus kun tässä alkaa olla pian sukunsa kaikkein vanhin. Eli kannattaa kysyä ajoissa, kun vanhoja on vielä keskuudessa.

"Voiko sitä harrastaa karanteenissa, riittääkö netti työvälineeksi
ja puhelin"

Jo vain riittää nuo jos osaat venäjää, tosin et saa tietoja sieltä koska sukututkimus on siellä kielletty.