Mustasukkaisuus ei ole hyvä sairaus

Mies joka haluaa tehdä ex tyttöystävään vaikutuksen vaikka tappamalla kirjaimellisesti sen vanhan suhteen, pistää pisteen iin päälle.

AsianVierestä

Anonyymi kirjoitti:

Mies joka haluaa tehdä ex tyttöystävään vaikutuksen vaikka tappamalla kirjaimellisesti sen vanhan suhteen, pistää pisteen iin päälle.

AsianVierestä

Kerro se totuus niin sitten meillä on mahdollisuus onneen ⚖️⚖️⚖️🃏

Anonyymi kirjoitti:

Kerro se totuus niin sitten meillä on mahdollisuus onneen ⚖️⚖️⚖️🃏

Totuutta ei tiedä kukaan, tuo voi olla kuolleen provosoima tilanne josta kehkeytyi todellinen draama. Mustasukkainen ei kannata olla, sivun kääntäminen on lukiessa taitolaji. Se pitää tehdä oikeaan aikaan ettei tarvitse palata jo luetulle sivulle.

AsianVierestä

Anonyymi kirjoitti:

Totuutta ei tiedä kukaan, tuo voi olla kuolleen provosoima tilanne josta kehkeytyi todellinen draama. Mustasukkainen ei kannata olla, sivun kääntäminen on lukiessa taitolaji. Se pitää tehdä oikeaan aikaan ettei tarvitse palata jo luetulle sivulle.

AsianVierestä

Meinaatko, että kadonnnut on lavastanut oman kuolemansa ja saa exänsä ja hänen uuden kumppaninsa näyttämään murhaajilta?

Luulo ei ole tiedon väärti mutta yleensä ex poikaystävät yrittävät hallita naisen suhdetta uuteen mieheen. Uuden miehen ollessa naisen osin provosoima ja vanhan suhteen häiritsemä voi tapahtumaketju saada aikaan murheellisia lopputuloksia.
Milloin ihmiset oppivat ettei kukaan ole tuollaisen tapahtuman arvoinen? Toista ei voi hallita, voi vain luovuttaa ja toivottaa onnea.

AsianVierestä

Anonyymi kirjoitti:

Luulo ei ole tiedon väärti mutta yleensä ex poikaystävät yrittävät hallita naisen suhdetta uuteen mieheen. Uuden miehen ollessa naisen osin provosoima ja vanhan suhteen häiritsemä voi tapahtumaketju saada aikaan murheellisia lopputuloksia.
Milloin ihmiset oppivat ettei kukaan ole tuollaisen tapahtuman arvoinen? Toista ei voi hallita, voi vain luovuttaa ja toivottaa onnea.

AsianVierestä

Nojoo. Siinä vaiheessa viimeistään on järkevää lopettaa perään haikailu, kun uusi astuu kuvioon.

Mutta ihmismieli on hoopo, se kamppailee sitkeästi asian puolesta, johon uskoo voivansa vaikuttaa. Tunteet on usein järjettömiä.

Jan1 kirjoitti:

Nojoo. Siinä vaiheessa viimeistään on järkevää lopettaa perään haikailu, kun uusi astuu kuvioon.

Mutta ihmismieli on hoopo, se kamppailee sitkeästi asian puolesta, johon uskoo voivansa vaikuttaa. Tunteet on usein järjettömiä.

Tiedän, tunteet pitää itkeä pois. Ne valuvat kyllä kyynelten mukana kun sitä tarpeeksi tekee.
Aika paras parantajista. Jäähän ihmiseen aina jäljet.

AsianVierestä

Anonyymi kirjoitti:

Luulo ei ole tiedon väärti mutta yleensä ex poikaystävät yrittävät hallita naisen suhdetta uuteen mieheen. Uuden miehen ollessa naisen osin provosoima ja vanhan suhteen häiritsemä voi tapahtumaketju saada aikaan murheellisia lopputuloksia.
Milloin ihmiset oppivat ettei kukaan ole tuollaisen tapahtuman arvoinen? Toista ei voi hallita, voi vain luovuttaa ja toivottaa onnea.

AsianVierestä

Niinpä... viisaita kirjoitat.

Niin, mene ja tiedä... tuo auton piilottaminen omaan talliin tuntuu vähän oudolta. Surullista joka tapauksessa. Mustasukkaisuus on kauhea sairaus.

Lillis2020 kirjoitti:

Niin, mene ja tiedä... tuo auton piilottaminen omaan talliin tuntuu vähän oudolta. Surullista joka tapauksessa. Mustasukkaisuus on kauhea sairaus.

Olet kokenut ja itsekin ollut?
Tunnustan, olen kokenut nuo molemmat tummat pilvet.

AsianVierestä

Anonyymi kirjoitti:

Tiedän, tunteet pitää itkeä pois. Ne valuvat kyllä kyynelten mukana kun sitä tarpeeksi tekee.
Aika paras parantajista. Jäähän ihmiseen aina jäljet.

AsianVierestä

Joo. Jokaisesta ihmissuhteesta jää jokin jälki. Itku tai ei, asiat on purtava siihin muotoon, että ne voi niellä tukehtumatta.

Jan1 kirjoitti:

Joo. Jokaisesta ihmissuhteesta jää jokin jälki. Itku tai ei, asiat on purtava siihin muotoon, että ne voi niellä tukehtumatta.

Ja jos tuohon ei kykene, life is over.

AsianVierestä

Anonyymi kirjoitti:

Luulo ei ole tiedon väärti mutta yleensä ex poikaystävät yrittävät hallita naisen suhdetta uuteen mieheen. Uuden miehen ollessa naisen osin provosoima ja vanhan suhteen häiritsemä voi tapahtumaketju saada aikaan murheellisia lopputuloksia.
Milloin ihmiset oppivat ettei kukaan ole tuollaisen tapahtuman arvoinen? Toista ei voi hallita, voi vain luovuttaa ja toivottaa onnea.

AsianVierestä

Juuri niin.

Anonyymi kirjoitti:

Olet kokenut ja itsekin ollut?
Tunnustan, olen kokenut nuo molemmat tummat pilvet.

AsianVierestä

Olen sekä kokenut että ollut, joo. Itsellä se ei liiallisuuksiin ole ikinä mennyt, mutta elin joskus vuosia sairaalloisen mustasukkaisen miehen kanssa.

Mustasukkaisuushan on minusta sinänsä ihan normaali ja terve tunne, se on hyvä renki mutta todella huono isäntä, jos näin voi sanoa. Mustasukkaisuus terveenä tunteena, pitää meitä nöyränä ja tietoisina siitä, että emme ole korvaamattomia ja se muistuttaa myös niistä rajoista ja toisen kunnoittamisesta ja arvostamisesta. Mutta se on kyllä sellainen pirulainen, että jos sille antaa pikkusormen, niin se kyllä helposti vie koko käden.

Olen viime vuosina pohtinut tätä asiaa vähän enemmänkin ja minusta mustasukkaisuus kumpuaa siitä omasta epävarmuudesta, menettämisen pelosta ja tietoisuudesta siitä, että toisen valinnat eivät ole omassa kontrollipiirissä. Mustasukkaisuuden pitäminen kurissa vaatii mielestäni ensinnäkin sen oman ja toisen ihmisen välisen rajan tiedostamista ja niiden rajojen kunnioittamista.

Lillis2020 kirjoitti:

Olen sekä kokenut että ollut, joo. Itsellä se ei liiallisuuksiin ole ikinä mennyt, mutta elin joskus vuosia sairaalloisen mustasukkaisen miehen kanssa.

Mustasukkaisuushan on minusta sinänsä ihan normaali ja terve tunne, se on hyvä renki mutta todella huono isäntä, jos näin voi sanoa. Mustasukkaisuus terveenä tunteena, pitää meitä nöyränä ja tietoisina siitä, että emme ole korvaamattomia ja se muistuttaa myös niistä rajoista ja toisen kunnoittamisesta ja arvostamisesta. Mutta se on kyllä sellainen pirulainen, että jos sille antaa pikkusormen, niin se kyllä helposti vie koko käden.

Olen viime vuosina pohtinut tätä asiaa vähän enemmänkin ja minusta mustasukkaisuus kumpuaa siitä omasta epävarmuudesta, menettämisen pelosta ja tietoisuudesta siitä, että toisen valinnat eivät ole omassa kontrollipiirissä. Mustasukkaisuuden pitäminen kurissa vaatii mielestäni ensinnäkin sen oman ja toisen ihmisen välisen rajan tiedostamista ja niiden rajojen kunnioittamista.

"tietoisuudesta siitä, että toisen valinnat eivät ole omassa kontrollipiirissä"
Jälkeenpäin olen ajatellut oman käyttäytymisen vaikuttaneen puolison käyttäytymiseen. Jos joku olisi tehnyt jotain epänormaalia hän olisi jostain syystä tuntenut jotain tarvetta tehdä sellaista. En voi syyttää vain puolisoani, jotain on tuolloin molemmissa. Ei varsinaista vikaakaan, voi olla myös elämäntilanteiden mukanaan tuomaa ajautumista.
Toisen valinnat eivät saa olla omassa kontrollipiirissä, riittää kun yrittää olla itse luottamuksen arvoinen ja toivoa että se riittää.

AsianVierestä

Anonyymi kirjoitti:

"tietoisuudesta siitä, että toisen valinnat eivät ole omassa kontrollipiirissä"
Jälkeenpäin olen ajatellut oman käyttäytymisen vaikuttaneen puolison käyttäytymiseen. Jos joku olisi tehnyt jotain epänormaalia hän olisi jostain syystä tuntenut jotain tarvetta tehdä sellaista. En voi syyttää vain puolisoani, jotain on tuolloin molemmissa. Ei varsinaista vikaakaan, voi olla myös elämäntilanteiden mukanaan tuomaa ajautumista.
Toisen valinnat eivät saa olla omassa kontrollipiirissä, riittää kun yrittää olla itse luottamuksen arvoinen ja toivoa että se riittää.

AsianVierestä

Hear, hear...

Vähän tähän kaikkeen ainakin välillisesti liittyen tekee mieli kysyä, eikä tosiaan ole mikään pakko avata, mutta näin että olit johonkin kirjoittanut että et pidä siitä että nainen sanoo sinulle "rakastan sinua". Minua jäi vähän mietityttämään se. Etkö siis ollenkaan koskaan halua parisuhteessa niitä sanoja kuulla, vai liittyykö suhteen alkuun tai johonkin muuhun?

Lillis2020 kirjoitti:

Hear, hear...

Vähän tähän kaikkeen ainakin välillisesti liittyen tekee mieli kysyä, eikä tosiaan ole mikään pakko avata, mutta näin että olit johonkin kirjoittanut että et pidä siitä että nainen sanoo sinulle "rakastan sinua". Minua jäi vähän mietityttämään se. Etkö siis ollenkaan koskaan halua parisuhteessa niitä sanoja kuulla, vai liittyykö suhteen alkuun tai johonkin muuhun?

Vastakysymys. Kuinka moni mies on sinulle sanonut nuo sanat? Onko niillä ollut jotain merkitystä jos ajattelet tilannetta jossa nyt olet? Välillisiä vaikutuksia, ehkä.
Sanat ovat melko turhia, rakkauden tuntee ja aistii ihmisten teoista ja käyttäytymisestä.
Tarvitseekohan edes sokeat noita sanoja tunteakseen rakkauden?

Minä rakastan sinua.

Oli aika jolloin pidin noita sanoja tosi tärkeinä, melkein jopa kysyin jos niitä sanoja en kuullut. Käytin ja kulutin niitä myös itse. Aika syvälle tunteiden pitää mennä sanoakseni nuo sanat uudelleen. Syvemmälle mitä aikaisemmin. Liian helppoa sanoa, liian vaikea toteuttaa pidemmässä ihmissuhteessa joten taidan jättää sanomatta ihan varmuuden vuoksi.

Istun tässä ja mietin kuinka monelle naiselle olen nuo sanat sanonut ja kuinka moni nainen on minulle ne sanonut. Ovatko menettäneet jo merkityksensä? Ei ole jos jättää sanan ikuisesti pois. Silti, pidän syvästi sinusta voisi toimia paremmin. Mitä rakkaus on? Alussa tulisi sanoa, olen rakastumassa sinuun. Alkuhuuma ja addektion omaisia tunnetiloja. Helppoja ja miellyttäviä tunteita? Alkurakkauden tunne on hyvin voimakas mutta laantuu, tasoittuu jopa välittämisen asteelle.

Haluaisinko kokea rakkauden vai alkurakkauden tunnetilan. Ihmiset ovat rakennettu tuntemaan voimakkaita tunteita toista kohtaan hyvällä tavalla ainakin hetkellisesti. Tuskin ikuisesti, harmi. Kaipaa sitä joskus itsekin niitä alkurakkauden intohimoisia hiestä märkiä alastomia vartaloita joita ei saanut irti toisistaan, palvontaa, riippuvuutta, tuhansia rakkaudentunustuksia.
Höh, tuohan olisi sairasta:)

AsianVierestä

Anonyymi kirjoitti:

Vastakysymys. Kuinka moni mies on sinulle sanonut nuo sanat? Onko niillä ollut jotain merkitystä jos ajattelet tilannetta jossa nyt olet? Välillisiä vaikutuksia, ehkä.
Sanat ovat melko turhia, rakkauden tuntee ja aistii ihmisten teoista ja käyttäytymisestä.
Tarvitseekohan edes sokeat noita sanoja tunteakseen rakkauden?

Minä rakastan sinua.

Oli aika jolloin pidin noita sanoja tosi tärkeinä, melkein jopa kysyin jos niitä sanoja en kuullut. Käytin ja kulutin niitä myös itse. Aika syvälle tunteiden pitää mennä sanoakseni nuo sanat uudelleen. Syvemmälle mitä aikaisemmin. Liian helppoa sanoa, liian vaikea toteuttaa pidemmässä ihmissuhteessa joten taidan jättää sanomatta ihan varmuuden vuoksi.

Istun tässä ja mietin kuinka monelle naiselle olen nuo sanat sanonut ja kuinka moni nainen on minulle ne sanonut. Ovatko menettäneet jo merkityksensä? Ei ole jos jättää sanan ikuisesti pois. Silti, pidän syvästi sinusta voisi toimia paremmin. Mitä rakkaus on? Alussa tulisi sanoa, olen rakastumassa sinuun. Alkuhuuma ja addektion omaisia tunnetiloja. Helppoja ja miellyttäviä tunteita? Alkurakkauden tunne on hyvin voimakas mutta laantuu, tasoittuu jopa välittämisen asteelle.

Haluaisinko kokea rakkauden vai alkurakkauden tunnetilan. Ihmiset ovat rakennettu tuntemaan voimakkaita tunteita toista kohtaan hyvällä tavalla ainakin hetkellisesti. Tuskin ikuisesti, harmi. Kaipaa sitä joskus itsekin niitä alkurakkauden intohimoisia hiestä märkiä alastomia vartaloita joita ei saanut irti toisistaan, palvontaa, riippuvuutta, tuhansia rakkaudentunustuksia.
Höh, tuohan olisi sairasta:)

AsianVierestä

Heti ollaan täällä rakkautta lurittamassa, kun selkänsä kääntää. No ei vainekaan. Jatka. :)

Jan1 kirjoitti:

Heti ollaan täällä rakkautta lurittamassa, kun selkänsä kääntää. No ei vainekaan. Jatka. :)

Ps. Olemme mustasukkaisuusketjussa. Oli pakko. ;)

Anonyymi kirjoitti:

Vastakysymys. Kuinka moni mies on sinulle sanonut nuo sanat? Onko niillä ollut jotain merkitystä jos ajattelet tilannetta jossa nyt olet? Välillisiä vaikutuksia, ehkä.
Sanat ovat melko turhia, rakkauden tuntee ja aistii ihmisten teoista ja käyttäytymisestä.
Tarvitseekohan edes sokeat noita sanoja tunteakseen rakkauden?

Minä rakastan sinua.

Oli aika jolloin pidin noita sanoja tosi tärkeinä, melkein jopa kysyin jos niitä sanoja en kuullut. Käytin ja kulutin niitä myös itse. Aika syvälle tunteiden pitää mennä sanoakseni nuo sanat uudelleen. Syvemmälle mitä aikaisemmin. Liian helppoa sanoa, liian vaikea toteuttaa pidemmässä ihmissuhteessa joten taidan jättää sanomatta ihan varmuuden vuoksi.

Istun tässä ja mietin kuinka monelle naiselle olen nuo sanat sanonut ja kuinka moni nainen on minulle ne sanonut. Ovatko menettäneet jo merkityksensä? Ei ole jos jättää sanan ikuisesti pois. Silti, pidän syvästi sinusta voisi toimia paremmin. Mitä rakkaus on? Alussa tulisi sanoa, olen rakastumassa sinuun. Alkuhuuma ja addektion omaisia tunnetiloja. Helppoja ja miellyttäviä tunteita? Alkurakkauden tunne on hyvin voimakas mutta laantuu, tasoittuu jopa välittämisen asteelle.

Haluaisinko kokea rakkauden vai alkurakkauden tunnetilan. Ihmiset ovat rakennettu tuntemaan voimakkaita tunteita toista kohtaan hyvällä tavalla ainakin hetkellisesti. Tuskin ikuisesti, harmi. Kaipaa sitä joskus itsekin niitä alkurakkauden intohimoisia hiestä märkiä alastomia vartaloita joita ei saanut irti toisistaan, palvontaa, riippuvuutta, tuhansia rakkaudentunustuksia.
Höh, tuohan olisi sairasta:)

AsianVierestä

Todella hienoa pohdintaa. Pidän ajatuksistasi. Kyllähän se niin on, että sanat ovat tyhjiä ilman tekoja. Minusta nuo sanat (harkitusti käytettyinä) täydentävät kuitenkin myös kauniisti niitä tekoja. Eri asia silti "tarvitaanko" niitä.

Annoit pohdittavaa :) Arvostan.

Jan1 kirjoitti:

Heti ollaan täällä rakkautta lurittamassa, kun selkänsä kääntää. No ei vainekaan. Jatka. :)

😄😄

Lillis2020 kirjoitti:

😄😄

Kyllä mä niin nyt olen mustissasukissa että. 😒😂🤗😋

Jan1 kirjoitti:

Kyllä mä niin nyt olen mustissasukissa että. 😒😂🤗😋

Laita oikeaan jalkaan musta sukka ja vasempaan valkoinen, voi sitten valita kumpi edellä kävelee. Voi mennä toki pomppimiseksi:)

AsianVierestä

Anonyymi kirjoitti:

Laita oikeaan jalkaan musta sukka ja vasempaan valkoinen, voi sitten valita kumpi edellä kävelee. Voi mennä toki pomppimiseksi:)

AsianVierestä

Heh, oikeesti nyt on vihreet villasukat jalassa. Mutta joo. Mustasukkaisuus on ikävä vaiva, jos se menee vahtimiseksi ja vakoiluksi. Sekoiluksi.

Itseasiassa en ole juuri mustasukkaillut irl vuosiin. Pieni mustasukkaisuus voi nostaa päätä hetkeksi, kun ymmärtää että on voimaton joidenkin asioiden edessä. Lillis hyvin kuvailikin aiemmin millaista se voi olla, kun ymmärtää ettei ole korvaamaton jne.