Nälänkaltainen olotila

Kun syödään luonnollista sokeria tai keinotekoista makeutusainetta tavanomaista enemmän, huomaavat aivot veren sokeripitoisuuden nousseen.

Aivot ilmoittavat ihmiselle, että tasapainotilan saavuttamiseksi ihmisen on kulutettava veressä olevat lyhytketjuiset sokerit liikunnan avulla.

Tästä syystä esimerkiksi lapset tulevat levottomiksi eivätkä lopeta riehumistaan, ennenkuin tarpeellinen määrä lihastyötä on tehty ja veren sokeripitoisuus on saatu laskemaan veressä.

Lapsissa on yksilöllisiä eroja, ja sokeriin herkimmin reagoivilla lapsilla on pienempi puskuri veren sokeripitoisuuksien heilahteluja vastaan.

Liiallinen sokerin syöminen saa aikaan myös sen, että aivot ilmoittavat ihmiselle, että on syötävä lisää ruokaa, koska nälkä on kasvanut.

Ihminen saa nälkänsä kasvamaan lyhytketjuisia sokereita syömällä.

Tämä nälänkaltainen olotila lähtee pois, kun ihminen jatkaa syömistään ja valitsee sokereiden sijaan paljon proteiineja ja rasvoja sisältäviä ruoka-aineita.

Aivojen lähettämät signaalit vaikuttavat  ihmisen valitsemien sokeristen, proteiinipitoisten ja rasvaisten ruokien väliseen suhteeseen ruokavaliossa, kun aivot vaikuttavat siihen, mitä ruoka-aineita ihmisen tekee mieli syödä ilman, että ihmisen edes tarvitsee miettiä asiaa.

Ruokavalioon vaikuttavalla nälänkaltaisella olotilalla on merkitystä ihmisen solujen hyvinvointiin siksi, että ilman tätä tasapainottavaa tekijää ihminen saattaisi koostaa ruokavalionsa hyvinkin yksipuolisesti pitkiä aikoja, ja tämä johtaisi väistämättä tarpeellisten ravintoaineiden sekä vitamiinien ja hivenaineiden puutostiloihin, ja lopulta ihmisen heikentyneeseen yleiskuntoon.

Sokereiden liiallinen syöminen johtaa nälänkaltaiseen olotilaan, nälkä johtaa lisääntyneeseen tarpeeseen syödä proteiineja ja rasvoja, ja tämä kaikki johtaa liiallisten kaloreiden saamiseen ruoasta.

Liiallinen määrä kaloreita yhdistettynä vähäiseen liikuntaan johtaa puolestaan liikalihavuuteen.


(Valtio-orja)