Kansallisarkiston tutkimus suomalaisista SS-miehistä

Teoksen muotoilun kritiikistä.
Numerotietoja on useassa kohdin vaikea käsittää kun samasta kohteesta esitetään toisaalla eri päiviltä lukuja. Toisaalta luvut eivät ole täsmällisen tarkkoja, koska niitä ei enää saa tarkaksi mutta ovat kuitenkin suuntaa antavia.
Toiseksi samasta kohteesta (vallattu kylä tai kaupunki) kerrotaan moneen kertaan eri paikoissa. Lukijalle hahmotus on vaikeaa.
Joka tapauksessa teos antaa yleisen kuvan saksalaisen fasismin julmasta luonteesta ja ideologiasta.
.....
Yleistä.
Yleiset numerotiedot löytyvät sivuilta 103 ja 104 otsikon "Saksan säälimätön miehityspolitiikka Puolassa 1939 - 1940" osiossa. Osa numerotiedoista käsittää ajanjakson 1939 - 1944 eli koko miehityskauden.

Saksalaiset käyttivät samoja menetelmiä Puolan valtauksessa kuin myöhemmin NL:ssa valloittamillaan alueilla. Suomalaiset ss- miehet noudattivat saksalaisen päällystön alaisena samaa trendiä kuin Saksan Waffen SS-joukot ja SS-järjestö julmemmin kuin varsinainen armeija Wehrmacht.
Yhdysvaltalainen historioitsija Rossino kuvaa Saksan hyökkäystä 1939 ennennäkemättömänä katastrofina Puolan kristityille ja juutalaisille ja myös kaikkille asukkaille.
Sotatilanteessa kaatuneita ei tekstissä mainita.
Katastrofi jatkui 1941 kesäkuun 22 päivän jälkeen.

Puolan miehityksen ensimmäisen 56 päivän aikana yli 16 000 siviiliä surmattiin. 531 kaupunkia ja kylää tuhottiin maan tasalle. Wehrmacht suoritti n. 60 % teloituksista. Loput SS-Waffenin toimesta.
Saksa otti sotavangeiksi lähes 700 000 puolalaista.
Puolalaisten sotatieteilijöiden arvion mukaan noin 100 000 siviiliä surmattiin.

Muusta historiasta tiedämme, etteivät Ranska ja Englanti tehneet mitään muuta kuin antoivat sodanjulistuksen. Ehkä oletus oli, että Saksan rynnii seuraavaksi itään.
NL ei voinut mennä Puolaan, kun Puola kielsi NL:n avun etukäteen.

Puola - esimakua fasismin käytännöstä.

Saksa sijoitti Puolaan sotavuosina (1939 - 1944) 400 000 Wehrmactin sotilasta sekä n. 50 000 SS- ja poliisimiestä.
Waffen-SS, johon SS-Wiking divisioona kuului, loi Puolaan keskitysleirijärjestelmän. Puolassa tuhottiin teollisesti erityisen paljon Puolan ja muun Euroopan juutalaisuskoisia. Waffen-SS sotilaat ampuivat hyökkäysvaiheen aikana tuhansia siviilejä.
Wehrmachtin joukot osallistuivat myös säälimättömään ja julmaan vainoamis- ja tuhoamisohjelmaan.

Puolassa asui 1939 n. 21.8 miljoonaa asukasta. Niistä 16 miljoonaa koottiin maan keski- ja eteläosaan Kenraalikuvernementtiin.Hitlerin Saksa tuhosi säälimättä Puolan kansakuntaa.
Puola menetti väestöstä miehitysvuosina 1939 -1944 yli 6 miljoonaa kansalaista, joista suurin osa juutalaisuskoisia. Puolan muista väestöryhmistä kuoli 644 000 tuhatta sotatoimissa, teloituksissa tai muissa väkivaltaisuuksissa. Sotatoimien ulkopuolella kuoli (etupäässä surmattiin) 5.4 miljoonaa.
2.841 500 puolalaista vietiin Saksaan orjatyöhön.
Vuonna 1939 Puolassa asui 3.3 miljoonaa juutalaisuskoista. Saksasta lähetettiin 550 000 juutalaisuskoista Kenraalikuvernementtiin. Suurin osa tuhoutui kaasukammioissa tai muutoin keskitysleireissä.

Puolan tapahtumat loivat natseille mallin, jota toteutettiin Barbarossan aikana Neuvostoliiton alueella, Saksalaiset upseerit ja yksiköt saivat mallin kuinka kohdella voitettuja. Siitä tarkemmin myöhemmin.
Puolan nujertamisesta natsit alkoivat toteuttaa käytännössä ohjelmaansa, jossa ns. Lebensraum-ohjelma (elintilaoppi) näytteli keskeistä osaa ja jonka yhteyteen liittyi arjalaisen, muun ihmiskunnan yläpuolella olevan germaanisen rodun yli-ihmisoppi.
Kun päästään NL:n alueelle niin opin karmeus esittäytyy kaikessa rujoudessaan.

Yleistä.
Saksan kansallissosialismin alias fasismin ideologia. Sitä on esitetty sivuilla 105- 112.

1. Lebensraum eli elintilaoppi.
Hitler esitti sen jo "Mein Kampf" kirjassaan. Saksalaiset germaanit olisivat muiden väestöryhmien yläpuolella, yli-ihmisiä. Darwinin luonnonvalintaoppi väännettiin kulttuuriopiksi siten, että vahvemman oikeus on alistaa muut alleen. Tässä tapauksessa saksalaisen arjalaisen velvollisuus olisi alistaa muut kansat.
Hitler julisti "Mein Kampfissa", että Saksa hakee siirtomaat idästä slaavien asuttamilta mailta ja joihin Neuvostoliittokin kuului.
Saksasta syntyisi suursaksa puhtaista germaaneista ja alistetuista valtioista virtaisi sinne elintarvikkeita, mineraaleja ja työvoimaa ruokapalkalla.
2. Rotuoppi.
Saksalaiset germaanit ovat muiden kansojen yläpuolella, arjalainen rotu.
Sen alapuolella ovat muut germaaniset kansat.
Englantilaiset olisivat mädäntynyt kansa ja ranskalaiset sitäkin alempana (Hitlerin M-K teoksessa).
Näiden alla slaavit ja muut, mm. suomalaiset. Suomalaiset luokiteltiin tuolloin mongooleiksi.
Kaiken alapuolella juutalaisuskoiset kansallisuudesta riippumatta sekä romanit, homoseksuaalit ja vammaiset. Mikäli juutalaisuskoinen oli kommunisti ja vieläpä Puna-armeijan upseeri niin häntä ei kuvattu enää ihmiseksi. Muutenkin juutalaisuskoiset kuvattiin täiksi ja torakoiksi natsien propagandassa.
Suomalaiset kelpasivat ilmeisesti siksi kun Suomen porvaristo asetti sotavoimansa Saksan tueksi. Mannerheimin päiväkäsky 11.7.1941 myötäilee fasismia yhdistämällä "Kaitselmuksen" eli Jeesuksen suureen rintamaan suursuomen puolesta. Samantapaista esitti pres. Ryti jatkosodan alkaessa radiopuheessa.
Entä miten olisi suomalaisten käynyt, jos Saksa voitti liittoutuneet?
3. Saksan kansallissosialismin ideologia.
Marxilainen sosialismi oli myrkkyä. Natsien Saksa oli kapitalistinen tuotantotapa ja hallintatapa diktatorinen pahimmasta päästä.
Hitler nimitti marxilaisia, muita vasemmistolaisia ja porvarillisia demokraatteja juutalaisbolsevikeiksi ja oli vahva kapitalismin tukija. Nykyisin uusnatsit nimittävät vihervasemmistoa, punavihreitä ja kulttuurimarxisteja (joita kokoomuslaisetkin olisivat) inhoiksi kommunisteiksi.
4. Kansallissosialismin tavoite.
Oli luoda "Uusi Eurooppa". Se olisi marxilaisuudesta ja porvarillisesta demokratiasta puhdas fasistinen Europpa Saksan johtamana. Alistetut kansat tuottaisivat Saksalle elintarvikkeita, mineraaleja ja työvoimaa. Saksa olisi puhdas epäsuotuisista väestöryhmistä.

Suomalaiset SS-miehet aiottiin kouluttaa fasismin oppilaiksi. SS-vapaaehtoinen Kauko Suonto kirjoittaa päiväkirjassaan: "Värvääjissä oli varmaan paljon sellaisia , jotka toivoivat, että me saisimme poliittisen koulutuksen, saisimme uusia hyviä aatteita kansallissosialismilta ja sittemmin olisimme innokkaita uuden onnellisemman Suomen rakentajia." Suonto jatkaa, että Saksan johtajat toivovat varmaan samaa.
Se oli juuri näin. Saksan perimmäinen tarkoitus perustaa kansainvälinen SS-Wiking divisioona, joka antaa käytännön ja teorian opetusta, kuinka marxilaiset ja muut epäsopivat ryhmät tuhotaan. Jopa SS-päällikkö Himmler kävi luennoimassa fasismista. Nyrnbergin sotaoikeus tuomitsi sodan jälkeen Himmlerin kuolemaan rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Höpö höpö!Kun Virolaisilta vapaaehtoisilta kysyttiin että kun te olette olleet sekä Stalinin että Hitlerin vallan alaisina niin mitä eroa?Virolaiset sanoivat että raideleveys on eri mutta muuten kohtelu sama!

Venäjän trollitehtaan väite tältä päivältä.
Suoraan kremlin hullunmyllystä.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006523491.html

Edellä esitetyt viestit puhuvat muusta kuin aloituksen auheesta. Kirjoittajat eivät ole ilmeisesti tutustuneet saksalaisen fasismin ideologiaan.

Yleistä.
Suomalaisten värväys Saksan Waffen-SS joukkoihin.

Lukekaa alkusanat "Lukijoille", sivut 11 - 15. Käsillä oleva tutkimus yhdistyy Israelin tutkimuskeskus Yad Vashemin pyyntöön suomalaisten osallisuudesta juutalaisuskoisten murhiin ja väkivaltaisuuksiin Saksan itärintamalla.
Saksan SS oli päätekijä juutalaisuskoisten joukkomurhassa toisen maailmansodan aikana. Toki Wehrmacht surmasi edetessään mutta perässä tulevien SS-joukkojen päätehtävä oli toteuttaa natsien holokausti. Tähän joukkoon, SS, suomalaiset vapaaehtoiset sijoitettiin osana SS-divisioona Wikingiin (ylikansallinen SS-Wiking divisioona).
Tietolähteinä tutkimuksessa on ollut mm. 76 suomalaisen SS-sotilaan kirjettä.
Tutkimus: "Ei ole perusteltua ajatella, että he olisivat voineet välttää osallistumista niihin tekoihin, joihin muut joutuivat osallistumaan."

Saksa ja Suomi sopivat kesällä 1940 saksalaisen sotavoiman kauttakulusta (naamio Saksan asettumiselle hyökkäysasemaan Suomen maaperältä itää kohti). Saksa ilmoitti, että Suomi saa korkojen kera talvisodassa menettämät alueet.
Rytin hallitus solmi syyskuussa 1940 sopimuksen Suomen liittymisestä Barbarossa suunnitelmaan Saksan hyökkäyksessä Neuvostoliittoon.
Elokuussa 1940 oli esillä armeijassa suomalaisten lähettäminen Saksan armeijan asevoimiin.
Tammi-helmikuussa 1941 Barbarossa Suomen osuudesta sotatoimien koordinoinnissa oli pääpiirteissään valmis.
Maaliskuussa 1941 hallituksen päätös värvätä vapaaehtoisia sotilaiksi Saksan SS-joukkoihin Wiking-divisioonaan. Entinen Valpon päällikkö Esko Riekki valittiin organisaattoriksi. Hanke salattiin suomalaislta että muilta mailta. Hallituksen osuus haluttiin salata. Armeijan Päämaja johti värväystä. Värväys tehtiin yksityisen yhtiön ins.tsto Rataksen nimissä "työvärväyksenä".

Sivulla 22 kumotaan paria sivua aikaisempi lausunto, että vasta keväällä 1941 olisi kosiskeltu Saksan tukea kun asioista oli sovittu jo kesällä 1940. Sotaliitto ja värväys Saksan sotavoimiin oli periaatteessa sovittu jo kesällä 1940.
Tutkimuksen alkuselvittelyssä SS-vapaaehtoisista jää puuttumaan, että pari ensimmäistä ryhmää lähetettiin Saksaan touko-kesäkuussa 1941 eli ennen Saksan hyökkäystä itään 22.6.1941. Muistaakseni se on jossain tutkimuksen toisessa kohdassa.

Suomalaiset SS-miehet.
Ensimmäisistä Saksan kuljetetuista, jotka olivat saaneet sotakoulutusta Suomessa, sijoitettiin SS-Wiking divisioonassa kansallisiin joukko-osastoihin ja joutuivat sotaan sen alkupäivistä lähtien. Muut joutuivat sotakoulutukseen, jossa myös annettiin ideologista, fasismin oppia. Sotivissa joukko-osastoissa on ollut jonkinlaista fasismin propagandan opetusta mutta enemmän sen karmeaa käytäntöä.

On selvää, ettei demokraatit lähteneet SS:n kyytiin. Taustalla useimmalla värvätyllä oli suojeluskuntalaisuus ja myös mukana Lapuan Liike (väkivaltainen fasismiliike) tai uskonnollisfasistinen Akateeminen Karjalaseura tai IKL tai muu fasistinen järjestö.

Organisaatio vuonna 1941.
Ylinnä Saksan Waffen SS. Sen alaisuudessa monikansallinen SS-divisioona Wiking.
SS-Wikingissä kolme jalkaväkirykmenttiä;
SS-rykmentti Nordland, SS-rykmentti Westland ja SS rykmentti Germania. Alkuaan suomalaiset olivat jossakin näistä. Tarkemmin sivuilla 27 - 29. Sodan jatkuessa ryhmitykset muuttuivat mutta perusjako säilyi.
Kansallisten ryhmien komentajina ja korkeimpina upseereina saksalaiset SS-miehet.
Suomalaisten siviilien koulutus päättyi 15.10.1941. Vuoden 1942 alussa liitettiin toisissa joukko-osastoissa olleet suomalaiset suomalaiseen pataljoonan SS-Wikingissä.

Kesäkuussa 1941 SS-Wikingissä oli alankomaalaisia 631, suomalaisia 421, norjalaisia 294 ja tanskalaisia 216. Suomalaisten joukko kasvoi 15.10.41 jälkeen paltajoonaksi.
Ruotsalaisia oli tuolloin vain yksi mutta koko sodan aikana noin 100. Miehitetyt norjalaiset, alankomaalaiset ja tanskalaiset vihollisen riveissä! Suomalaiset tietoisesti liittoutuneita vastaan fasismin ja suursuomen puolesta.

Saksalainen historioitsija Bernd Wegner: "...Waffen-SS:n saaneen maineen fanaattisesta velvollisuudentunteestaan...mutta myös häikäilemättömyydestään, sotavankien ja siviilien julmasta kohtelelemisesta ja tappamisesta sekä laajasta osallisuudesta väkivaltaisuuksiin." Tämä on vielä lievästi ilmaistu todellisuuden suhteen.
Suomalainen Majuri Leo Wikman suomalaisten SS.-miesten asiainhoitaja 1942 - 1943: "Waffen SS;n luonteenomaisiin piirteisiin kuului usko siihen, että saksalaisen sotilaan täytyi olla säälimätön - kaksin verroin säälimättömämpi kuin vihollisen, jolla on paljon enemmän sotilaita"
Wiking divisioona oli Waffen SS:lle alisteinen. Waffen-SS suoritti päävastuuta mm. juutalaissurmissa eli holokaustissa.

Sotaorganisaatiosta SS-Wiking divisioonan alueella.
Se eteni Puolasta kaakkoon Ukrainaan ja myöhemmin Kaukasukselle tavoitteena Aserbaidzanin öljykenttien valtaus.
Wehmacht-armeija hyökkäsi kiiloina, jolloin selustaan jäi neuvostojoukkoja. SS-Wikingin tehtävä oli sotilaallisesti tuhota selustaan jääneet neuvostoyksiköt ja aloittaa juutalaisten surmaaminen. Kolmantena perässä tuli Waffen SS:n yksiköt ja siivosivat jäljelle jääneet juutalaisuskoiset. Sodan alussa Wehrmacht määrättiin ampumaan kaikki sotavangit. Historiasta tiedämme, ettei se kauaa toiminut. Vankeja otettiin työvoimaksi Saksaan.

Wehrmactkin surmasi vankien lisäksi siviilejä sekä juutalaisuskoisia. Bolsevikit, juutalaisuskoiset neuvostoupseerit, nuorisoliittolaiset, neuvostovirkailijat olivat ammuttavien listalla. SS-Wiking jatkoi ja loput hoiti Waffen SS. Wiking divisioona oli alisteinen Waffen SS:lle eli osa sitä ja se määräsi tehtävät.

Yhdysvaltalainen historioitsija: George H. Stein totesi vuonna 1966, että SS:n julmuuksista nähtävästi suurin osa tapahtui itärintamalla. SS-miehille oli opetettu, että he sotivat ideologiansa ja rotunsa puolesta ali-ihmisiä vastaan. Siksi SS-miehet käyttivät usein menetelmiä, jotka erosivat suuresti siihen asti hyväksytyistä: he ampui vat vankeja, surmasivat joukoittain siviilejä ja tuhosivat kyliä mielivaltaisesti. Näin ei menetelty aina mutta kuitenkin niin usein, että se leimasi vahvasti Waffen-SS:n toimintaa itärintamalla.

Suomalainen SS-kapteeni Yrjö Kaila huomautti väkivallan-teosta, joka tapahtui Lvivissä 1.7.1941: Kesä-heinäkuun vaihteessa ajoimme Lembergin läpi. Eräällä kaupunkiaukiolla makasi runsaasti – – surmattuja ihmisiä – – Koko pitkä pysähtynyt rivistömme näki kuinka eräs SS-mies kiväärinperällä nuiji kuoliaaksi jotakin juutalaisukkoa.

Neuvostoliittolainen Goldberg joutui sotavangiksi 1.7.1941 ja kertoi sodan jälkeen: Viitisen kilometriä Pidvolotšikista itään sijainneessa paikassa SS-komppaniat etsivät juutalaisia läpi vankijoukon ja ampuivat heidät paikalla. Jäin henkiin, koska minua ei tunnistettu juutalaiseksi. Korostan, että murhat teki Waffen-SS.

Suomalaiset olivat 1941 lopulle SS-Wikingissä sijoitettu muiden kansallisuuksien rykmentteihin.

Ja oiotaanpa sitten jälleen Partacuksen patologiseksi muotoutunutta valehtelua.

Partacuksen ja muiden kommunismidiktatuurin puuhastelijoiden kalenterista on poistettu kokonaan toisen maailmasodan vuosista ajanjakso 23.8.1939-21.6.1941, jolloin kansallisosialistinen Saksa ja Neuvostoliiton kommunismidiktatuuri olivat ensin liittolaisia ja vähän myöhemmin Puolaan yhteistuumin hyökättyään jo aseveljiä, aloitettuaan samalla toisena maailmansotana myöhemmin tunnetun, vuosia kestäneen, kymmenien miljoonien ihmisten kuolemaan ja vammautumiseen johtaneen ja mannerta laajalti raunioittaneen sodan Euroopassa.

Kansallisosialistinen Saksa ja Neuvostoliiton kommunismidiktatuuri olivat toisen maailmansodan aloittajavaltioita, ja joka tämän kiistää, vääristelee tietoisesti historiaa. Eli valehtelee.

Kommunismidiktatuurin puuhastelijat ovat tehneet juuri sitä koko toisen maailmansodan päättymisestä tähän päivään asti; eli vääristelleet historiaa ja valehdelleet, ja tuo vääristely ja valehtelu tehtiin aluksi sen vuoksi, että sodan toinen aloittajavaltio Neuvostoliiton kommunismidiktatuuri lukeutui myös voittajien joukkoon, ja näin se ilmeinen ja kiistämätön osuus sodan toisena aloittajana pyyhittiin näkymättömiin.

Neuvostoliiton kommunismidiktatuurin tehtyä itsemurhan vuonna 1991 ovat kommunismidiktatuurin puuhastelijat jatkaneet historian vääristelyä ja valehtelua ja parjanneet totuudenpuhujia mitä mielikuvituksellisimilla tavoilla.

Tämän ei pidä lannistaa, vaan diktatuureista ja niiden teoista on kerrottava uudestaan ja uudestaan, ja Neuvostoliitto jos mikä oli diktatuuri, jota kommunismidiktatuurin puuhastelijat palvovat edelleen, eikä suinkaan siitä huolimatta, että se oli diktatuuri vaan juuri siksi, että se sitä oli, kuten Lenin ja muu bolsevikkiroskajoukko ja huligaanilauma oli Neuvosto-Venäjää luodessaan tarkoittaneetkin.

Kommunismidiktatuurin puuhastelijat pettävät paitsi muita myös itseään kuvittelemalla jotain muuta, ja kommunismidiktatuurin puuhastelijoiden on lopultakin aika kasvaa ulos noista harhakuvista, joita heidän päihinsä on kommunismin propgandakoneisto toimesta vuosikymmenet sullottu.

Se on mahdollista ja juuri tämä päivä voi olla myös kommunismidiktatuurin puuhastelijan ensipäivä kohti ehyttä, kriittistä ja omilla aivoillaan ajattelevaa ihmisyyttä, vapaana diktatuuri-ideologian kahleista.

Vastaväittäjien hölmöyksistä.
"Miksi et Partacusi kerro Stalinin kanavan työsuojelu ongelmista..."
"Kansallisosialistinen Saksa ja Neuvostoliiton kommunismidiktatuuri olivat toisen maailmansodan aloittajavaltioita, ja joka tämän kiistää, vääristelee tietoisesti historiaa. Eli valehtelee."

Kumpikin persuismin eli kapitalistidiktatuurin kannattaja on lumiukkomaisesti pihalla.
Heidän perusasenne on; suomalaisesta fasismista ei saa kertoa mitään, tulisi toistaa toistamasta päästyä Neuvostoliiton rikollisesta osallistumisesta liittoutuneiden rintamaan fasismin kukistamisessa.
Nämä kaksi persuedustajaa näkevät tulikivenkatkuista vihaa kaikkia fasisminvastaisia voimia kohtaan. Siihen käy avuksi kaikenlainen valehtelu II maailmansotaan johtaneista tapahtumista.

Toistan aikaisempaa sanomaani. Englanti ja Ranska tekivät kardinaalimunauksen estämällä liittoutuneiden syntymisen kesällä 1939. Se maksoi rahassa ja inhimillisyydessä hirvittävät seuraukset eurooppalaisille. Se johti Suomen porvarit, teollisuuden kapitalistit, järjettömään sotaan suursuomen nimissä fasismin valtaanousuyritykseen Euroopan mittakaavassa.
Molemmat persuedustajat osaavat vain menneiden pimeyden voimien sepustuksia rustata. Luulisi hävettävän, mokomatkin kapitalistidiktatuurin hännystelijät.

Aloituksen aihe on suomalaisten natsien liittäminen Saksan natsien sotaan Saksan SS-joukoissa. Waffen SS on maailmanhistorian verisin terroristijärjestö. Suomalainen porvaristo tiesi sen ja liittyi fasismin kylkeen tietoisesti.

Ja oiotaanpa sitten jälleen Partacuksen patologista valehtelua.

"Toistan aikaisempaa sanomaani. Englanti ja Ranska tekivät kardinaalimunauksen estämällä liittoutuneiden syntymisen kesällä 1939."

Todellisessa maailmassa Ranska-Iso-Britannilla ja Neuvostoliiton kommunismidiktatuurilla oli jo heinäkuussa1939 keskinäinen poliittinen kolmiliittosopimus, jonka sotilaallista osaa oltiin neuvottelemassa kun Moskova paiskasi oven kiinni ja löi pikavauhtia kättä päälle Berliinin kanssa.

Hitler-Stalin -pakti, jota myös Molotov-Ribbentrop -sopimukseksi kutsutaan, merkittiin allekirjoitetuksi 23. elokuuta 1939.

https://histdoc.net/historia/dogo1939.html

Samaan sopimukseen sisältyi salainen lisäpöytäkirja, jossa sopijamaat jakoivat välissään olevat valtiot etupiireittäin.
Suomi katsottiin Baltian maihin kuuluvaksi, ja siten Neuvostoliiton kommunismidikatuurin etupiiriin.

https://histdoc.net/historia/nichtang.html

"tulisi toistaa toistamasta päästyä Neuvostoliiton rikollisesta osallistumisesta liittoutuneiden rintamaan fasismin kukistamisessa."

Äläpä Partacus viitsi valehdella vaikka sitähän sinä juuri teet tuossakin väitteessäsi.
Sinä olet saanut ja myös kirjoittanut yllinkyllin fasismista, enkä minä ole kertaakaan ollut sinua siitä kieltämässä.
En kertaakaan.

Jos sinä löydät kommentin jonka voit varmuudella väittää olevan minun ja siinä tuollaista esitetään, niin repäisehän esille, tai lakkaa lässyttämästä joutavia.

Kuten jo tuossa ylemmässä kommentissani mainitsin, niin sinun kuten muidenkin kommunismidiktatuurin puuhastelijoiden sekä nyky-Venäjän historissa toinen maailmansota alkaa vasta 22.6.1941, ja se tekemällä te piilotatte systemaattisesti Hitler-Stalin -paktin seuraukset Euroopalle, eli te valehtelette.

Kiistatkö sinä sen historiallisen tosiseikan, että kansallisosialistinen Saksa, siis juuri se fasismin pesäke, josta sinä kirjoitat, ja Neuvostoliiton kommunismidiktatuuri valloittivat syyskuussa 1939 yhteistuumin Puolan, jakaen sen valtioalueen juuri siten kuin ne olivat muutamaa viikkoa aiemmin Moskovan sopimuksen lisäpöytäkirjaan hyväksyneet?
Väitätkö sinä ettei tuollaista tapahtunut?

"Kun taannoin kävin Kremlissä, mielessäni aktualisoitui muuan vanha kysymys:

”Neuvostoliitto kävi näköjään sotansa 1941-1945. Miksiköhän se isäukko lähti Sortanlahdesta Antinpäivänä 1939?”"

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/veikkohuuska/216658-punatahden-liitto-hakaristin-kanssa-brestin-salailtu-voitonparaati-22-9-1939/

Antin päivä on kalenterissa 30. marraskuuta, eli sinä päivänä jonka aikaisena aamuna 1939 Neuvostoliiton kommunismidiktatuuri aloitti hyökkäyssotansa Suomeen, ja se oli samalla kellonlyömällä, ensimmäisellä puna-armeijan tykistön aloituslaukauksella, toisen maailmansodan alku Suomelle.

Neuvostoliiton kommunismidiktatuurin ja kansallissosialistis-fasistisen Saksan elokuun keskinäisessä sopimuksessa Suomi luettiin Neuvostoliiton alamaiseksi, ja juuri näillä irvokkailla juhlalaukauksilla sen päättymättömän orjakontrahdin piti alkaa.
Niin sen piti, muttei alkanut, ja kommunisteja kyrsii.

Suomalaisia SS-värvättyjä oli 1408.
Näiden joukosta joukosta on löydetty 76 kirjettä kotimaahan. Kirjeissä esiintyy selvästi ensinnäkin tieto silmittömästä siviilien murhaamisesta ja joissakin kirjeissä sävy on surmaamisen puolesta. Joitakin heistä joutui Valpon kuulusteluihin sodan jälkeen. Niistä käy ilmi, että tiedettiin mutta että kuulusteltava ei joko osallistunut tai oli pakotetettu osallistumaan. Joissakin kirjeissä kerrotaan jonkun toisen SS-miehen surmatyöstä.
Kirjeet osoittavat selvästi suomalaisten osallisuuden siviilien ja sotavankien surmaamiseeen. Saksan sotasensuurin takia kaikkea osallistujat eivät voineet kertoa. Toiseksi, kuinka kerskailla omaisille osallistumisesta aseettomien lahtaamisesta!

Westerlundin teoksessa ei aseteta kysymystä, miksi SS-miehet eivät avoimesti kertoneet sodan jälkeen tapahtumista! He vaikenivat. Muutama on ottanut kantaa ja tuominnut. Pakoon ei silti päässyt. Surmatyöt tulevat toista kautta esiin.
Waffen SS arvosti pohjoismaisia SS-miehiä velvollisuudesta, joka oli natsien määritttelemät väestöryhmät, jotka tulee tuhota. Alankomaalaiset olivat pohjoimaisia vieläkin raaempia. Saksan Waffen SS hoiti selustassa loput.
Waffen SS vastasi keskitys- ja tuhoamisleireistä.

Yhtäkään suomalaista SS-miestä ei tuomittu sodan jälkeen ihmisoikeusrikoksista. Kaikkia muita Wiking divisioonan kansallisuuksien edustajia tuomittiin kotimaissaan. Ilmeisesti pahimpia surmaajia.
Suomessa 4.9.1944 aselevon jälkeen SS-miehiä osallistui asevarkauksiin nostaakseen kapinan aselevon tehnyttä hallitusta vastaan.

Suomalaisten tekoja.
Kaj Laurell osallistui 600 tai 300 juutalaisuskoisen siviilin murhaamiseen kuuden muun suomalaisen kanssa Rostovin alueella 1942. Kaikkiaan Rostovissa surmattiin 13 000 juutalaisuskoista. Käytössä oli myös kaasutusautot.

Ruotsalainen SS-mies Lundin:
SS-Divisioona Wiking, jonka sotilaisiin hän kuului, ei pitkään aikaan ottanut vankeja, vaan tappoi kaikki tielleen osuneet. Käytäntö sai alkunsa tapauksesta, jossa tunnustelupartion upseerit ja miehet olivat joutuneet venäläisten yllättämiksi.

Samainen Lundin:
... näki ikääntyneen juutalaisen, joka ei enää jaksanut kantaa ruumiita. Muuan SS-mies käski vanhuksen mennä pitkälleen ruumiiden viereen ja ampui sitten häntä niskaan. Kun vainajat oli haudattu, vangit pakotettiin kaivamaan omat hautansa. Jotkut heistä tapettiin niskalukauksella haudan partaalla, toiset taas surmattiin lyömällä heitä kiväärinperällä. Lisäksi muutamien ”sallittiin” hakata tovereitaan hengiltä. Siitä hyvästä heidän henkensä luvattiin säästää, mutta lupausta ei pidetty.

Nämä esimerkit esimakua. Raakuuden huipulla ei vielä olla mutta siviilien surmaaminen on tosiasia.
Tutkimus asettaa ikäänkuin lieventäväksi asianhaaraksi sen, että NL:n sotilaat surmasivat myös tai olisivat surmanneet vankiloissa olleita tai asekahakassa joku SS-mies kaatui ja se kostettiin antautuneiden ja jopa paikallisten siviilien surmaamisella.
Se olisi muka ollut oikeutus.

EU:n porvariparlamentaarikkojen päätös ei pidä paikkaansa. Jo se, että Saksan toisena osapuolena 1939 sopimuksessa olisi ollut kommunistinen Neuvostoliitto, on virheellinen. Kommunistista Neuvostoliittoa ei ole ollut koskaan. Toiseksi se, että kehityskulku toiseen maailmasotaan on typistetty Saksa-Nl paktiin, on väärä. Se sulkee pois fasismin syyllisyyden ja asettaa syyllisyyden NL:n sosialismin kontolle.
Täysin järjetön ja persumainen päätös EU:n porvareilta.
Asia on moneen otteeseen selvitetty palstalla. Persu yrittää sitkeästi pelastaa roistomaisen fasismin kunnian toistamalla annettua lähes prosyyria päivittän. Röyhkeää.

Kolmanneksi. Aloituksen aihe on suomalainen fasismi ja sen teot tietyissä rajoissa. Ne tapahtumat, yhdessä saksalaisen fasismin kanssa tehdyt valtaisat ihmisoikeusrikokset ovat totta.
Suomen kansallisarkisto on tehnyt urotyön tutkimuksessaan. Se paljastaa saksalaisen fasismin hirmutekojen koko laajuuden ja organisaation, sen yhtenä osasena suomalaisena osapuolena Saksan itärintamalla.

Arvoisat persut.
Mikäli teillä on tietoa suomalaisten SS-miesten tekemisistä ja jotka eivät ole tulleet julki, tuokaa niitä esiin. Kaikki tieto on arvokasta esittäjästä riippumatta. Rytin hallituksen valheet tulivat jo tutkimuksessa esiin. Rytin hallitukset olivat tietoisesti fasismin murhajoukkojen tukena.

Partacus
03.06.2020 18:18

Joukkomurhat Ukrainassa vuonna 1941.
Alkaen tutkimuksen sivulta 113.

Saksan miehittämille alueille jäi 75 -85 miljoonaa neuvostoliittolaista, joista n. 20 miljoonaa 1939 jälkeen liitetyillä alueilla (Puolan osia, Baltia). Joukkomurhat koskettivat kaikkia alueita.
Sotavuosina 1941 -1945 menehtyi n. 13.7 miljoonaa siviiliä (joukkomurhat, nälkäkuolemat yms.). Uhreista n. 7.4 miljoonaa kuoli saksalaisten ja niiden liittolaisten surmaamina ja nälkään n. 4.1 miljoonaa. Luvussa on Leningradin piirityksessä nälkään kuolleet n. miljoona ihmistä ja 100 000 Saksan vankeudessa kuolleita.
Saksaan kuljetettuja orjatyöläisiä 3 - 5.7 miljoonaa, joista ukrainalaisia n. 2.5 miljoonaa, Luvussa on Baltiasta ja NL:n miehitetyiltä alueilta kaikkiaan arvioidut.
Puolan NL:lle siirtynyt itäosa koki saman kohtalon kuin muuallakin. Joukkosurmat alkoivat heti sodan alettua sieltä.
Kaikkiaan NL:n väestöä kuoli, sotakuolemat mukaan laskettuna, 25 -27 miljoonaa kansalaista. Kesällä 1941 Saksan "salamasotataktiikka" synnytti mittavia lukuja rintamalla kaatuneista ja sotavangeista.
Tutkimus: Täsmällisiä lukuja tuskin koskaan saadaan selville.

Suomalaiselle vapaaehtoispataljoonalle annettiin Groß Bornin koulutuskeskuksessa 22.9.1941 saksalaisten linjaa hyvin kuvaavat ohjeet siitä, miten joukkojen tuli kohdella siviilejä. SS-mies Uuno Ström merkitsi päiväkirjaansa tiivistelmän aliupseeri Wegmanin välittämistä ohjeista:

"Asetta on käytettävä häikäilemättömästi myöskin taistelupaikalla olevia sivilejä kohtaan, sillä vihollinen on kavala. Kansainväliset sodan lait eivät kuulu meille mitään. On ollut suuri vahinko, että Saksaan sodanjohto on toiminut liian lempeästi – – Myöskin naisia ja lapsia vihollinen käyttää äänimerkkejä antamaan. Heitäkään kohtaan ei saa tuntea sääliä – – Siviiliväestö täytyy kuoleman uhalla vannottaa vaikenemaan näkemästään. Jos jossain kylässä sittenkin tapahtuu vastatoimitus, eristetään kylä ja ammutaan armotta mäsäksi asukkaineen – – Kaikki vähänkin epäilyttävät tai vaaralliset talot ja muut rakennukset tuhotaan säälimättä samoin asukkaat – – On hyvä ottaa arvokkaita panttivankeja takeeksi petosta vastaan. Jos kuitenkin jotain kavallusta tapahtuu ammutaan ja poltetaan kylä ja vartioidaan, ettei sieltä kukaan onnistu livistä-mään pakoon –-."

Strömin lausunto on kuvaava. Ei mitään sääliä. Ei mitään sodan lakeja. Ali-ihmisiä voi kohdella miten haluaa. Lausunnosta puuttuu ainoastaan juutalaisten surmaamisten välttämättömyys. Se löytyy muualta sekä käytännöstä heti sodan ensimmäisinä päivinä. Ensin Wehrmacht teloitti mennessään, jälkijoukot (SS) laittoivat terrorin päälle.
Mutta, mutta. "Ali-ihmisetkin" kelpasivat paitsi juutalaisuskoiset. Kaikista suuremmista miehitettyjen alueiden kansallisuuksista löytyi natseille apureita. Nämä apurit olivat yhtä raakoja kuin SS-miehet.

Kaksi edellistä viestiä sähelsin tänne.
Siirsin ne oikeaan aloitukseen Kansallisarkiston tutkimus....

Työväenliikkeen suurvihaaja Extyökkäri uhkailee. Suomalaisesta fasismista ei saisi puhua.
Nyt on kuitenkin niin että kansallisarkisto on tehnyt syvällisen tutkimuksen fasismista yleensä ja etenkin suomalaisesta fasismista. Jos jossain teksti onkin ontuvaa, oleellisia virheitä ei ole.

Huomautus.
Olennaista ei ole se, miten paljon suomalaiset SS-miehet rikkoivat sodan silloisia lakeja ja siviilien ihmisoikeuksia vaan se, että Rytin hallitus lähetti suomalaisia kasvatettavaksi fasisteiksi Saksan SS järjestöön ja harjoittelemaan saksalaisen fasismin nurjaa käytäntöä.

Saksan fasismin poliittisesta ideologiasta.
Ennen Barbarossan alkua 6.6.1941 Saksan korkein sodanjohto OKW määräsi poliittiset komissaarit ja muut "bolsevismin" omaksuneet viipymättä likividoitavaksi. Sotavankeja ei otettu vaan surmattiin. Siviiliväestön kohdalla sama.
Natsikenraali von Manstein puolustautui brittitäisessä sotaoikeudessa siten, että kommunistit tai heitä vahvasti tukevat eivät olleet sotilaita vaikka aseita kantoivatkin. Lukija huomaa, että siviilikommunistitkin sai päätöksen mukaan surmata. Mansteinia veruke ei auttanut. Vankilaa tuli 18 vuotta.

Joukkosurmat Wiking divisioonan kulkureitillä. Sivulta 140 eteenpäin.
Galitziassa asui n. 600 000 juutalaisuskoista. Noin 50 000 ehti paeta itään.
Siellä sekä Baltiassa SS-Wiking divisioonan kulkureitillä sijaitsi noin 1000 taajamaa.
Tutkimuksessa esitellään monta kymmentä paikkakuntaa, joissa tapahtumien kulku oli seuraavanlainen. Vakinainen armeija aloitti surmatyöt. Perässä SS-Wiking apuharvensi ensialkuun ja myöhemmin tulivat vakinaiset Waffen SS-joukot mutta viimeinen ei ollut tutkimuksen aihe.

Lvivin alueella surmattiin voin 350 000 juutalaisuskoista lokakuuhun 1941 mennessä. Lvivin kaupungissa surmattujen määrä arvioidaan 4 000:ksi

Lvivin kaupunki. (Aikaisemmin Puolan kaupunki)
Wehrmacht valtasi Lvivin 30.6.41. Päivää myöhemmin sinne saapui SS-Wiking.
Väestö odotti "vapauttajia" kukkasin ja lahjoin".
Välittömästi alkoi teurastus. Puolalaiset ja juutalaiset natsit ilmiantoivat bolsevikkejä ja juutalaisuskoisia ja osallistuivat itsekin murhiin. Uhrien talot ryöstettiin. Juutalaiskoteihin rynnättiin kirveiden, metalliputkien, puukkojen ym kera. Ukrainalainen natsi Bandera nähdään Lvivissä. Saksalaiset sallivat ja järjestivät paikallisten surmatyötä.

1.7. alkoi joukkomurhaaminen. Juutalaisuskoisia ja muita vietiin asutuksen ulkopuolelle, heillä kaivatettiin haudat ja ammuttiin hautaan. Se oli järjestelmällistä surmaamista. Paikalliset jatkoivat vapaasti summittaista surmatyötä.
Puolalaiset ja ukrainalaiset saivat pian kokea mitä saksalaismiehitys todella oli.
Sekä SS:n miehet että paikalliset natsit ryöstivät surmaamiensa arvo-omaisuutta.
Natsien ei-saksalaiset tukijat jäivät uudessä hallinnossa sivuun. Lvivin kaupungin hallinnon tärkeimmät virat täytettiin saksalaisilla.

Kaavakuva surmatöistä on samankaltainen Saksan etenemisvaiheen aikana.
Siviilien surmatöistä vastuussa on Waffen SS ja SS-Wiking divisioona, jossa myös suomalaiset olivat mukana.

Aloittaja jättää huomiotta kontekstin toisen naailmansodan alkuun syksyllä 1939 (huom. Molotov-Ribbentrop-sopimus ja Puolaan hyökkäys), talveen 1939-1940 (Neuvostoliiton Suomeen hyökkäys) sekä Moskovan rauhansopimuksen ja siitä alkukesään 1940 (Suomessa Neuvostoliiton pystyttämä SKP/SNS1 ja Baltian maiden pakkoliitos Neuvostoliittoon), jotka kukin erikseen kaikki yhdessä pakottivat Suomen hakemaan turvaa Neuvostoliiton edelleen jatkuneen Suomen valtiollista olemassaoloa uhkaavan politiikan vuoksi Saksasta sitten kun sitä oli tarjolla.
On muistettava, että syksyllä 1939 ja sitten talvisodan aikaan Berliini oli liitossa Moskovan kanssa, hyläten Suomen ja sen avunpyynnöt kylmäkiskoisesti.

Edellisen talven armottomat kokemukset hiuskarvan varassa elämisestä olivat vuoden 1940 Suomessa vielä tuoreessa muistissa, eikä samaan tilanteeseen haluttu joutua jo toisen kerran yksin torjumaan aggressiivisen suurvallan odotettavissa olevaa uutta ekspansiota.

Noiden huomiotta jättäminen on aloittajalta selvä virhe, sillä suomalaisten vapaaehtoissotilaiden osallistuminen Saksan SS-joukkojen sotatoimiin itärintamalla kytkeytyy nimenomaan toisen maailmansodan sitä ajanjaksoa edeltävään historiaan.

Neuvostoliiton kommunismidiktatuurin ja kansallisosialistisen Saksan elokuussa 1939 solmiman Hitler-Stalin -paktin jälkeen maat vahvistivat myös taloussuhteitaan, jolloin Neuvostoliiton kommunismidiktatuurin vienti kansallissosialistiseen Saksaan kasvoi merkittävästi.

Kansallisosialistisen Saksan hyökätessä keväällä 1940 länteen, näytteli sen liittolaisen Neuvostoliiton kommunismidiktatuurin öljy-, vilja- ja raaka-ainekauppa merkittävää osaa Saksan armeijan kyvyssä käydä sotaa.
Neuvostoliiton kommunismidiktatuurin taloudellinen taustatuki mahdollisti näin kansallisosialistisen Saksan myöhemmin salamasotana tunnetun Euroopan valloituksen ja sen vuosia jatkuneen miehityksen alkuvaiheen jälkeisen asiantilan vakiinnuttamisen.

Neuvostoliiton kommunismidiktatuurin poliittinen tuki kansallisosialistiselle Saksalle oli vähintään yhtä merkittävä.

Katsotaanpa mitä Neuvostoliitossa vuosia asunut ja siellä Kominternin tehtävissä toiminut Arvo Tuominen toteaa:

"Kun sitten sota alkoi olla ovella vuonna 1939, niin kuka oli se mies, joka ensimmäisenä kiiruhti natsismia tukemaan? Se oli tietysti Stalin, joka tekemällä liiton Hitlerin kanssa auttoi tätä aloittamaan toisen maailmansodan. Ja sama Dimitrov, joka pitkässä puheessaan oli tuominnut kaikki natseja avustaneet puolueet, valtiomiehet ja valtiot, joutui Kominternin pääsihteerinä siunaamaan Hitlerin Puolaan kohdistuneen hyökkäyksen, ja sitten ymmärtämään niitä sähkösanomia, joita Molotov lähetti Hitlerille, kun tämä oli valloittanut Tanskan, Norjan, Hollannin ja Belgian ja hyökkäsi täydellä voimalla Ranskaan. Silloinhan Molotov Neuvostohallituksen nimissä jokaisen tämmöisen suuren voiton jälkeen onnitteli Hitleriä ja Kominternin johtajisto aina selitti, että Hitler oikeastaan taistelee edistyksen puolesta, koska maailman taantumusta edustivat juuri Hitlerin vastustajat, lähinnä Englanti ja Ranska, tietysti myös Amerikka. Tämmöiseen kummalliseen valoon joutuivat jo neljä vuotta myöhemmin Kominternin viimeisen kongressin suuret puheet ja päätöslauselmat"

Arvo Tuominen, Kremlin kellot, ss. 159-160.

https://www.finna.fi/Record/selma.134890

https://fi.wikipedia.org/wiki/Arvo_”Poika”_Tuominen

Ja ettei asiantila jäisi pelkästään Tuomisen todistuksen varaan, niin otetaan vielä lainaus Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotovin puheesta vain muutama kuukausi elokuun Hitler-Stalin -paktin solmimisen jälkeen lokakuussa 1939.

""RKKA:n propagandatyöntekijä ja agitaattori", nro 21, marraskuu 1939:

NEUVOSTOLIITON KORKEIMMAN NEUVOSTON
1. KOKOONPANON YLIMÄÄRÄINEN VIIDES ISTUNTO

Neuvostoliiton ulkopolitiikasta

Kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajan ja ulkoasian kansankomissaarin toveri V. M. Molotovin selonteko Neuvostoliiton korkeimman neuvoston istunnossa 31. lokakuuta 1939.

Toverit kansanedustajat!"

-

"Joka tapauksessa ideologisen lipun alla on nyt aloitettu vielä suurempi ja Euroopan ja koko maailman kansoille vielä vaarallisempi sota. Mutta sellaiselle sodalle ei ole minkäänlaista oikeutusta. Hitlerismin ideologian, niin kuin kaikki muutkin ideologiset järjestelmät, voi hyväksyä tai hylätä, se riippuu poliittisista mielipiteistä. Mutta kuka tahansa ymmärtää, että ideologiaa ei voi tuhota väkivalloin, sitä ei voi lopettaa sodalla. Siksi ei ole vain järjetöntä vaan myös rikollista käydä sen kaltaista sotaa kuin on sota ”hitlerismin tuhoamiseksi”, joka peitetään "demokratiaa" puolustavan väärän lipun alle."

https://histdoc.net/historia/molotov_31101939_fi.html

Ulkoministeri Molotov siis moittii ankarasti Saksalle sen Puolaan hyökkäämisen vuoksi sodan julistaneita Ranskaa ja Iso-Britanniaa, kutsuen näitä "järjettömiksi" ja vieläpä "rikollisiksi".

Ottaen huomioon Neuvostoliiton ja Saksan tuon ajan liittolaisuuden ja aiemmin yhteistuumin toteutun Puolan valtauksen ja sen jaon Hitler-Stalin -paktin lisäpöytäkirjan mukaisesti, on Molotovin puhe aivan linjakasta liittolaisen tukemista ulkopuolisia vastaan.

Eilen asialla kommentoimassa natsismin puolustajat. Siitä ei enempää.
Fasismin olemuksesta on esitetty uusia tutkimuksia ja jotka kannattaa huomioida.
Myös yksi merkittävä lause, että sota ei koskaan synny ensimmäisestä laukauksesta, on totta.
Saksalaisen fasismin tärkein juuri on elintilaoppi ja että se on toteutettava väkivalloin ja ohessa apuharvennettava vallattujen alueiden alkuperäisväestöä. Oleellisesti kapitalismin alkuaikojen siirtomaiden orjuuttaminen perustui tähän.

Persuistiset porvarit näyttävän olevan käärmeissään fasismin rikosten paljastamisesta. Se on heidän häpeänsä.
Niiden paljastus jatkuu. Aloituksen esittämä kansallisarkistomme tutkimuksen esittely on kesken. Ensimmäisissä viesteissä on esitetty fasismin olemus ja sen keskeinen ideologia (raakalaismainen).
Lars Westerlundin nimissä oleva teos Suomalaiset SS-vapaaehtoiset ja väkivaltaisuudet 1941 - 1943 (2019). Alaviite: Juutalaisten, siviilien ja sotavankien surmaaminen Saksan hyökkäyksessä Neuvostoliittoon. Tutkimus on vailla vertaa Suomessa. Teos kannattaa jokaisen hommata kirjahyllyynsä.

Hajanaista tietoa.
Saksan asevoimien yleisesikunta OKW määräsi, että yhden saksalaisen sotilaan surmaamisesta tulee teloittaa 50 - 100 kommunistia. Samalla sivulla (s.123) tulee ilmi ettei pelkkä teloitus vaan sitä edeltänyt rääkkääminen oli ohjelmistossa.

Norjalaiset SS-miehet metsästivät Donetskin alueella vuonna 1943 miehiä ja poikia. Kaikki hirtettiin, olipa heillä aseita tai ei. Useimmiten kylien väestö tuotiin katsojiksi.
Naiset ja alaikäiset tytöt olivat raiskausten kohteita..

Hyökkäyksen alun jälkeen tieto saksalaisten ja tukijoiden (mm. suomalaisten ss-miesten) raakalaismaisuudesta levisi eikä valloittajia kumarrettu lahjojen kera. Paitsi niitä, jotka olivat natsihenkisiä ja suostuivat maanmiestensä ja - naisten murhaamiseen.
SS-mies Olavi Liesinen: Siviiliväestö ei meitä turhaan pelännyt. Vallatut kylät ryöstettiin, valtaajat tyydyttivät himojaan (raiskasivat/P). Maantien varsilla löyhkäsi ihmisruumiin katoavaisuus ja kärysivät tuhoutuneet koneet. Ilmassa jyrisivät tuhoatuottavat ihmisneron aikaansannokset, stukat. Saksan armeija eteni kostaen kaiken oletetun vääryyden.!!!!!!!!!

Surmasiko ja raiskasi suomalaiset SS-miehet siviilejä?
Lyhyt vastaus; se oli heidänkin tehtävänsä.
Tutkimus esittää joidenkin kieltäytyneen jossakin ampumasta siviilejä tai etteivät olisi raiskanneet.
Toisaalta monet ovat tunnustaneet; oli pakko tai oma henki olisi mennyt. Suomalaisten SS-miesten oli toimittava Saksan fasismin ideologian mukaisesti tai lähtö manan majoille odotti. Yhtäältä Saksaan lähtijät olivat enemmän kuin puoliksi valmiit murhatöihin samalla tavalla kuin muut SS-Wikingin kansallisuuksien edustajat.
SS-miestemme kirjeet antavat riittävän vakuuden heidän yhtymisestä raakuuksiin. Heitä johtivat yksiköissä saksalaiset SS-upseerit eikä valinnan varaa ollut.
On luonnollista, että sodan jälkeen rikoksilla ei kerskailtu. Pahin roistokin saattoi vannoa siveellisyytensä puolesta.

Huom.
Samantyyppistä käytäntöä käyttivät siirtomaavallat II maailmansodan jälkeen.
Englanti keräsi kenialaisia keskitysleireihin. 1950-60 luvulla.
USA natoliittolaiset tuhosivat Vietnamissa siviilikyliä napalmilla tai muilla myrkyillä 1960 -1975. Entä muu siviilien kohtelu? Luultavasti niitäkin tutkitaan tai on tutkittukin. Aatekin samankaltainen: Yli-ihiminen natosotilas, ali-ihminen alkuperäisasukas.
ISIKSEN käytäntökin muistuttaa fasismia.

Suomen itärajan takaa poistui joulukuussa 1991 yksi terrorivaltio, Neuvostoliitto, joka aloitti yhteistyössä kansallissosialistisen Saksan kanssa syyskuussa 1939 massiivisen terrori-operaation Puolaa vastaan, mutta vielä monikertaisesti suuremmaksi tämä kahden keskenään sopimuksen tehneen diktatuurin ekspansio muuttui laajetessaan tuosta kaikkien terroritekojen äidiksi, vuosia kestäneeksi, mannerta laajalti raunioittaneeksi ja kymmenien miljoonien ihmisten kuolemaan ja vammautumisen johtaneeksi sodaksi Euroopassa.

Kiistaton tosiasia on se, että Neuvostoliiton kommunismidiktatuuri ja kansallisosialistinen Saksa olivat tuon myöhemmin toiseksi maailmansodaksi nimetyn sodan aloittajavaltiot.

Lukuisat Keski- ja Itä-Euroopan maat ajautuivat vuosikymmenten ajaksi kommunistisen hirmuhallinnon ikeeseen, se oli seurausta lännen sinisilmäisestä suhtautumisesta Staliniin.

– Ruotsissa Vasemmistopuolue oli sodan jälkeen Stalinin käskyläinen samaan tapaan, kun se ennen sotaa oli puolustanut [Adolf] Hitlerin ja Stalinin sopimusta Euroopan jaosta. Puolue jatkoi ylistyssähkeiden lähettämistä diktatuurivoimille aina vuoteen 1989, minkä jälkeen se etsi uusia sankareita kauempaa reaalisosialismin ilmiselvistä epäonnistumisista ja julmuuksista omassa maanosassamme. Uusiksi sankareiksi nousivat nyt Kuuba, Nicaragua ja Venezuela.

Kun natsit halusivat luoda biologisesti puhtaan uuden ihmisen, hävittäen alempiarvoisiksi katsomiaan rotuja, pyrki Neuvostoliitto samaan tavoitteeseen sekoittaessaan väestöä ja hävittäen kokonaisen yhteiskuntaluokan sekä samalla paljon neuvostovastaiseksi katsottua ”ainesta”. Näin luotiin homo sovieticus.

Nyrnbergin sotarikostuomioistuin totesi sodan jälkeen fasistisen Saksan aloittaneen toisen maailmansodan ja syyllistyneen rikkomuksiin ihmiskuntaa vastaan.

Krivitsin kylä 2.7.41.
SS-rykmentti Westland (osa SS-Wiking divisionaa) saapui Krivitsiin ajettuaan sieltä ensin neuvostojoukot pois. SS-Westlandiin kuului 9 suomalaista.

Krivitšin valloituspäivänä 2.7.1941 alankomaalaiset SS-miehet piirittivät kylän ja sytyttivät sen palamaan. Myöhemmin he ryhtyivät silminnäkijöiden mukaan surmaamaan naisia, vanhuksia ja lapsia, jotka eivät päässeet pakenemaan. Hengissä selvinneet löysivät sittemmin 22 kyläläisen ruumiit palaneiden talojen raunioista ja läheisiltä viljapelloilta.
Poistuessaan paikalta rykmentti ampui jokaisen siviilin, jonka nähtiin vielä olevan elossa.
Alankomaalainen SS-vapaaehtoinen Ferdinand Frehe:
"Sitten ammuimme heidät seulaksi, sillä yksi luoti ei riitä tappamaan venäläistä."
"Krivitšin valtauksen jälkeen saman 5. komppanian vapaaehtoiset tulittivat rakennuksia konekiväärein, kiväärein ja kranaatein.
Muutamat (eloonjääneet) kylän naiset tulivat itkien ja valittaen ilmoittamaan, että taloissa oli haavoittuneita asukkaita. Alankomaalaisvapaaehtoiset vastasivat avunpyyntöön tylysti: ”Kuolkoot. Meitä janottaa, ja se on paljon tärkeämpi asia kuin haavoittuneiden kyläläisten auttaminen.” Naiset tulivat pian takaisin tarjoamaan maitoa ja vettä. SS-miehiä oli kielletty juomasta mitään paikallisasukkaiden tarjoamaa. Frehé mainitsi, että sietämätön jano sai sotilaat keksimään keinon: ”Käskimme heidän ensin maistaa ja sitten joimme itse.”

Tapahtumat lähtivät käyntiin, kun SS-rykmentti Westlandin 7. komppania sai käskyn hyökätä naapurikylään Slovitaan. Eräässä alankomaalaisessa sanomalehdessä todettiin:
"Kostotoimista hengissä selvinneet venäläiset silminnäkijät kertoivat SS-miesten ampuneen raakalaisten tavoin silmittömästi ympäriinsä ja heittäneen käsikranaat- teja olkikattoisiin puutaloihin. Tuota pikaa 7. komppanian sotilaat muuttivat maalaiskylän tuhkaläjäksi – – Useita Krivitšan ja Slovitan asukkaita ammuttiin tai poltettiin elävältä. Muutama onnistui pääsemään pakoon. He piiloutuivat vehnäpelloille, mutta heidät jäljitettiin ja ammuttiin."
5. komppaniaan kuului yhdeksän suomalaista vapaaehtoista: kansallissosialistisen propagandan julistajana tunnettu Mauno Olavi Alhainen (sittemmin Olavi Alsta), Lars Fagerholm, Pekka Kujala, Gösta Lundqvist, Antti Mäkinen, Kalevi Porttinen, Jussi Pääkkönen, Paavo Sahari ja Paavo Vuolento.

Saksalainen SS-Hauptsturmführer (kapteeni) Landoald Stücker muisteli sittemmin, että 7. komppanian sotilaista kaksi kolmannesta oli alankomaalaisia. Joukkoon kuului hänen mukaansa lisäksi joitain tanskalaisia ja yksi ruotsalainen. Mainittujen lisäksi komppaniaan kuului yhdeksän suomalaista SS-miestä: Aarne Hakkarainen, Niilo Kaila, Antti Kärki, Pentti Launonen, Torkel Noisniemi, Heikki Rahola, Ahti Setälä, Veijo Vauhkonen ja Esko Tiainen.

Nämä tapahtumat heti sodan alussa ja jossa suomalaiset sotakelpoiset SS-sotilaat oli sijoitettu kansallisiin SS-rykmentteihin SS-Wiking divisioonassa.
Suojeluskuntahenkiset suomalaisetko olisivat sivusta katselleet siviilien murhaamista? Se ei olisi ollut mahdollista. Kun vieläkin joissain on paatumaton ryssänviha niin suursuomiaatteeseen sisältyi vakiona venäläisten alempiarvoisuus.
Yksittäisiä sotilaita, mm. eräs pappi, saattoivat mielessään inhota aseettomien surmaamista mutta eivät tehneet mitään asialle. Tiettävästi yksikään vapaaehtoinen suomalainen ei palannut kotimaahan kesken kontrahdin.

Ja oiotaanpa sitten jälleen Partacuksen patologista valehtelua.

Kyllä se on aivan historiallinen ja dokumenteista tarkistettava tosiasia, että kansallissosialistisen Saksan ja Neuvostoliiton kommunismidiktatuurin keskinäinen sopimus elokuussa 1939 oli toisen maailmansodan alkutahdit, ja sen salaisen lisäpöytäkirjan etupiirijako käynnistyi Puolan osalta vain muutama viikko siitä syyskuussa Saksan ja Neuvostoiliiton maahan hyökkäämisellä ja Puolan jaolla valtaajien kesken, juuri kuten lisäpöytäkirjan etupiirijaossa määriteltiin.

Suomi, joka samassa lisäpöytäkirjassa luettiin Neuvostoliiton kommunismidiktatuurin etupiiriin, joutui toiseen maailmansotaan 30. marraskuuta 1939 Neuvostoliiton kommunismidiktatuurin hyökättyä maahamme tarkoituksenaan lakkauttaa Suomen itsenäisyys ja alistaa oman diktatuurinsa alle.

Suomen Kommunistisen Puolueen keskuskomitea oli tuolloin osasyyllinen puna-armeijan Suomeen hyökkäämiseen vaatiessaan Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan hallituksen julistamista Suomen lailliseksi hallintoelimeksi, vaikka sen organisoija ja pystyssä pitäjä oli Neuvostoliiton kommunismidiktatuuri ja vielä tarkemmin, Josif Stalin, joka historian tutkimuksen mukaan jopa muokkasi henkilökohtaisesti Otto Suomensyöjä Kuusisen niin sanotun Suomen Kansanhallituksen 1.12.1939 antamaa julistusta.

Jos Partacus & kumppanit eivät ole näihin tosiasioihin törmänneet aiemmin niin tulihan sekin tietovaje nyt korjattua.

Nyrnbergin sotarikostuomioistuin totesi sodan jälkeen fasistisen Saksan aloittaneen toisen maailmansodan ja syyllistyneen rikkomuksiin ihmiskuntaa vastaan. EU:n porvarillisten parlamentaarikkojen päätös vuonna 2019 vapauttaa saksalainen fasismi vastuusta on poliittinen päätös vailla historiallista todellisuutta. Se on suorastaan rikollinen teko.

Tutkimuksen alkupuolella selvitetään saksalaisen fasismin olemusta. Pari sataa sivua välissä keskittyy konkreettisiin siviilien surmatapahtumiin, joita saksalaiset tekivät mutta eritoten SS-Wiking divisioonan tekoihin ja jossa suomalaiset SS-miehet "sotivat". He näkivät ja osallistuivat ihmisoikeusrikkomuksiin. Tutkimuksen loppupuolella esitellään suomalaisten SS-miesten tekoja mutta myös itsekritiikkiä.
Jotain on tullut esille viime vuosisadan lopulla. Swanströmin ja kansallisarkiston tutkimukset ovat luodanneet syvällisesti riittävän aineiston tuella suomalaisten rikollista toimintaa SS-Wiking divisioonassa (Saksan Waffen SS:n alainen). Yhdet, natsihenkiset, riemuissaan päästessään toteuttamaan oppiaan. Toiset pakotettuna, ainakin henkisesti, tai muuten oma henki olisi mennyt. Kolmannet katuivat lähtöään mutta eivät voineet palata kesken sopimuskautta ja hekin ovat olleet pakotettuja surmatöihin.

On selvää, että sodan jälkeen osalliset eivät voineet kehua siviilien raiskauksilla, omaisuuden ryöstämisellä, vankien surmaamisella, eritoten juutalaisuskoisten siviilien joukkomurhilla, kokonaisten kylien tuhoamisella ja erityisellä vihalla kommunistien ja neuvostovirkailijoiden surmaamisella.
Poliittisesti on täysin väärin tuoda eri verukkeilla SS-miesten tekoja hyväksyttäväksi tai liittää julmat teot Suomen puolustamiseksi, kun Suomi oli tuolloin natsien liittolainen ja tuhoamassa Neuvostoliittoa eli yhtä liittoutuneiden osapuolta.

Seuraavat kommentit esitän tutkimuksen loppupuolelta. Jokainen lukija voi käydä läpi todistetut siviilien joukkomurhatapahtumat.

SS-miestemme suhtautuminen juutalaisuskoisiin.

Rytin hallitus värväytti sotilaat Saksaan Ins.toimisto Rataksen toimesta.
Toimiston entinen siivooja Signe Saarela kertoi vuonna 1945 Valpolle keskustelusta, jonka hän oli käynyt Rataksen omistajan Harry Backbergin vaimon kanssa: Ja tämä insinöörskä jutteli minulle että kaikkien pitäisi mennä Saksaan sotakouluun, sillä muuta mahdollisuutta meillä ei ole, ”ryssä” tulee kumminkin ja vie meiltä kaikki ja tappaa mutta Hitlerin avulla me voimme pelastautua ja sitten hän vielä tuumasi, että kaikki Englantilaiset ovat hulluja ja juutalaisia että heidät pitäisi myöskin tappaa.
Tämä siteeraus tutkimuksesta on sangen kuvaava silloisen porvariston mielialoista. Sanottakoon, ettei juutalaiviha ollut kovin yleistä ja varsinkaan rahvaan parissa mutta kuitenkin.

SS-miehet Vilho Kellokumpu, Markus Käenmäki näkivät jo ennen 22.6.41 rotuerottelun merkit Saksassa ja Puolassa.
SS-mies Ahti Paikkala näki 20.6.41 Puolassa kurjuudessa ja kerjäläisenä ravintoa hankkivia ryysyisiä juutalaislapsia. Lastenkin tuli kantaa Davidin tähteä.
SS-mies Välimäki näki samantapaista Puolan ja Ukrainan rajaseudulla mutta kirjoitti 11.7.41 "Juudakset ovat pötkineet ryssän mukana lipettiin."
SS-mies Tauno Polon 13.12.41: Saksalaiset sotamiehet jynssäyttivät saappaitaan näillä juutalaisilla. ...Täällä ammutaan kaikki juutalaiset ennen pitkää". Polon totesi pari viikkoa myöhemmin, että Dnipropetrovskissa tähän mennessä on tapettu 40 000 juutalaista, miehiä, naisia, lapsia sekä vanhuksia ja että hän asuu surmatun juutalaisen asunnossa.
SS-mies Taisto Kuurin päiväkirjasta 10.12.41 Haisinin kapupungissa. 5000 juutalaista on ammuttu ja ruumiit riisuttu vaatteet. Vain 200 ammattitaitoista säästetty.
SS-mies Toivo Lemmetyinen: Hurrit (ruotsalaiset), judet ja vapaamuurarit alas.

Muistettakoon, ettei juutalaisuskoiset olleet enää laisinkaan seemiläistä kansanryhmää vaan uskovia kymmenien kansallisuuksien keskuudessa.
Saksalaisen fasismin juutalaisviha opittiin nopeasti, ellei sitä jo lähtiessä ollut. On muistettava, että osa näistä natseista osallistui sodan jälkeen asevarkausmafiaan Suomessa.

Ja oikaistaanpa siten jo perinteeksi käyneen tavan mukaan Partacuksen patologista valehtelua

Euroopan Unionin parlamentin syyskuussa 2019 hyväksymä teksti - Euroopan muistiperinnön merkitys Euroopan tulevaisuudelle - on oikein asianmukainen tekstikokonaisuus, joka käsittelee kahden eurooppalaisen diktatuurin, kansallissosialistisen Saksan ja kommunistisen Neuvostoliiton elokuun 1939 keskinäistä sopimusta ja sen tuhoisaa vaikutusta maanosamme tulevaisuudelle.

Toisen maailmansodan voittajavaltioiden sodan jälkeen vuonna 1945 pystyttämä Nürnbergin sotarikostuomioistuin käsitteli kyllä toisen sodan aloittajan, Saksan rikoksia, mutta jätti toisen niistä, Neuvostoliiton, rikokset kokonaan ulkopuolelle, vaikka se oli Saksan liittolainen ja aseveli jo ennen sotaa, jolloin nämä kaksi valtiota sopivat jakavansa Puolan, aivan kuten tuo mainittu teksti sanoo, ja sen jälkeen maahan hyökkäsivät, mikä sekin kerrotaan.

Vaikkakaan ei juridisesti sitovasti, niin EU-parlamentin teksti kyllä tuo esiin ja näkyväksi tuolloin sotasyyllisyyden välttäneen Neuvostoliiton kommunismidiktatuurin kanssasyyllisyyden tosiasiallisuutta.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, voi sanoa.

Katsotaanpa mitä Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov puhui lokakuussa 1939, vain reilut kaksi kuukautta Hitler-Stalin -paktin solmimisen jälkeen ja sitten yhteistyössä Saksan kanssa toteutetun Puolan jaon.


""RKKA:n propagandatyöntekijä ja agitaattori", nro 21, marraskuu 1939:
NEUVOSTOLIITON KORKEIMMAN NEUVOSTON
1. KOKOONPANON YLIMÄÄRÄINEN VIIDES ISTUNTO

Neuvostoliiton ulkopolitiikasta

Kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajan ja ulkoasian kansankomissaarin toveri V. M. Molotovin selonteko Neuvostoliiton korkeimman neuvoston istunnossa 31. lokakuuta 1939.

Toverit kansanedustajat!"

-

"Toiseksi täytyy viitata sellaiseen tosiasiaan, kuin Puolan täydelliseen sotilaalliseen lyömiseen ja Puolan valtion hajoamiseen. Puolan hallitsevat piirit ylpeilivät kovasti valtionsa ”lujuudella” ja armeijansa ”mahdilla”. Kuitenkin riitti lyhyt isku Puolan kimppuun ensin Saksan armeijan taholta ja sitten puna-armeijan taholta sen aikaansaamiseksi, ettei jäänyt jäljelle mitään tuosta Versailles'n sopimuksen rujosta luomuksesta"

-

Juuri noinhan siinä kävi, kuten Molotov ilmoitti, kehuskellen vielä onnistuneen sotaretken saaliilla.

"Mitä tulee sotasaaliiseemme Puolassa, se käsittää enemmän kuin 900 tykkiä, yli 10000 konekivääriä, yli 300 tuhatta kivääriä, yli 150 miljoonaa kiväärin patruunaa, noin 1 miljoona tykin ammusta, lähes 300 lentokonetta jne."

https://histdoc.net/historia/molotov_31101939_fi.html

Siis "Mitä tulee sotasaaliiseemme"!


Puna-armeijalla saattoi olla kahta kuukautta myöhemmin Suomeen hyökätessään käytössään osa siitä asemateriaalista, minkä se oli saanut Puolasta sotasaaliina.

". . ja kommunistinen Neuvostoliitto aloitti 30. marraskuuta 1939 hyökkäyssodan Suomea vastaan. . "

Suomalaisten kommunismidiktatuurin puuhastelijoiden totuuden kieltäminen ja sen sanomisesta kiukuttelu saattaisi olla hymy suupielessä seurattavaa jossain vähäpätöisemmässä asiassa, mutta nyt kun kyseessä on sota ja sen aloittaminen se kuvastaa jo tavatonta kyynisyyttä ja piittaamattomutta noiden kahden diktatuurin päätösten uhrien kärsimyksistä heidän muistostaan.
Suomi on yksi niistä valtioista jotka joutuivat kohtaamaan sen seuraukset talvella 1939-1940, kun itsenäisyytemme oli hiuskarvan ja Jumalan varassa, maamme taistellessa yksin suurvallan sotakoneen iskuja vastaan.

Vai että oikeen ay mafia kyllä jollain tyypillä tuntuu iso pyörä heittävän todella pahasti nimittäin ilman ay liikettä suomi ei olisi tälläinen hyvinvointi valtio kuin nyt on verrataan vaikkapa usahan niin siellä ei duunarilla ole muuta kuin orjan asema ja näkeehän sen jo slummeista ja väkivallan määrästä että heidän järjestelmä on läpeensä mätä.

Suomella ja Neuvostoliiton kommunismidiktatuurilla oli vuonna 1932 solmitu ja 1934 kymmenellä vuodella jatkettu voimassa oleva hyökkäämättömyyssopimus, jonka Neuvostoliiton kommunismidiktatuuri rikkoi hyökätessään Suomeen marraskuussa 1939.

Neuvostoliiton kommunismidiktatuuri oli Suur-Neuvostoliittoa havitellessaan jo pakkoliittänyt hyökkäysodalla omaan valtioalueesensa sen osan Puolasta, jonka Adolf Hitler ja Josif Stalin olivat elokuun 1939 etupiiripöytäkirjassaan määritelleet, ja tuona marraskuisena torstaiaamuna oli määräys aloittaa pikamarssi Suomen länsirajalle ja Helsinkiin, jossa jälleen uuden maan ryöstösodallaan saaneen Suur-Neuvostoliiton piti sinetöidä Suomen itsenäisyyden lakkautus voitonparaatillaan, ja samalla maamme alistaminen oman diktatuurinsa orjavaltioksi.

Kuten tiedämme, niin myttyyn meni se rikollinen suunnitelma, eikä Suur-Neuvostoliiton kommunismidiktatuuria ole enää laisinkaan, sen päädyttyä toivottoman tilansa lopulta ymmärretttyään itsemurhaan.

Huomautus. Tutkimuksessa esitettyjen SS-sotilaidemme lapset ja lapsenlapset eivät ole syyllisiä julmuuksiin. Tekijä on syyllinen eikä sitä voi muille siirtää. Toinen seikka, erillinen, on jos jälkeläiset ovat omaksuneet jostain syystä fasismin oikeutuksen.
Jokaisen rehdin kansalaisen tulee toimia fasismin ideologiaa vastaan.
Palstalla valitettavasti jotkut porvarikirjoittelijat yrittävät kaikin keinoin puhdistaa fasismia vieläkin ihmiskelpoiseksi aatteeksi.

Kansallissosialismin alias fasismin rotuoppien iskostaminen suomalaisiin SS-miehiin.
Saksan Waffen SS:ssä ei voinut olla inhimillisiä ulkomaalaisia alaisuudesssaan. Jos lähtiessä SS-Wiking divisioonaan joku olikin, ne karsittiin opetuksella sekä käytännöllä pois.
Osa vapaaehtoisista oli alkuun sotilas- että ideologisessa koulutuksessa. Valmiit sotilaat saivat oppia rintamalla. Suojeluskunnissa useimmat olivat oppineet alkajaisiksi patologisen "ryssänvihan".
SS-Wikingiä varten natsit laativat Koulutusvihko n:o 1. Vihkossa ei suoraan hyökätty juutalaisuskoisia vastaan mutta korostettiin germaanisen "rodun" erinomaisuutta ja että Saksan ulkopuoliset sukulaiskansatkin kelpaavat. Suomalaiset oli aiemmin leimattu mongooleiksi, idästä tulleiksi. Saksa järjesti vuonna 1941 tutkimuksen, jossa olisi todistettu asevelikansa Suomenkin olevan germaanista alkuperää. Tutkimuksesta ei tullut koskaan valmista mutta suomalaisten sota-apu natseille silti kelpasi.

SS-päällikkö Himmler, joka tuomittiin kuolemaan Nyrnbergin sotarikosoikeudessa, kävi luennoimassa marrakuussa 1942. Tuleva Eurooppa olisi uusi germaaninen Eurooppa.
Kansallisarkiston tutkimus toteaa sotilaiden joutuneen heti sodan alussa juutalaisväestön joukkotuhoajiksi. Samoin venäläisten, puolalaisten, ukrainalaisten ym. siviilien tai sotavankien elämänturva oli mitätön ja varsinkin silloin jos olivat työväenaatteeseen sitoutuneita. Suomalaiset näkivät slaavilaisten itsensäkin auttavan natseja kanssaveljiensä tuhoamisessa.
Suomalaiset SS-sotilaat saivat teorian sekä käytännön opetusta kansallisuuksien suhteista mitä karmeimmalla tavalla.
Sota leimattiin natsiopissa juutalaisten syyksi. Juutalaisuskoiset olisivat olleet suurimmat syylliset vähän kaikkeen ja siksi poistettava ihmiskunnan keskuudesta. Puhdistus Saksan valtaamilla alueilla olikin raaka. Yli 6 miljoonaa surmattua juutalaisuskoista siviiliä lapsista vanhuksiin saakka. Sen päälle, vammaiset, homot, romanit ynnä muut.
Rotuopin ydin: Saksalainen herrakansa saa tehdä ja sen velvollisuus oli karsia epäsuotaviksi luokitellut väestöryhmät muonavahvuudesta. Jos Hitlerin Saksa olisi voittanut sodan, se olisi merkinnyt Suomen juutalaisuskoisten tuhoa.

SS-mies Pekka Kurvinen 25.6.41 kirjasi opetusta. Britannian hallitus on juutalaisten käsissä, samoin NL:n hallitus. Juutalaiset olivat yrittäneet vallankaappausta Italiassa ja Balkanilla. Siksi näiden valtioiden valtaaminen olisi välttämättömyys. Juutalaisviha yhdisti natsien oikeutuksen hyökätä minne vain kykenivät. Muitakin todistajia on.
SS-mies Jaakko Saarela sai 27.6.41 opetusta kohta alkavaan sotaan. Karkotetut juutalaiset olisivat menneet Ranskaan, Venäjälle, Yhdysvaltoihin ja harjoittaneet Saksan vastaista propagandaa.
SS-mies Eino Nevalinna 22.12.41 oli natsiksi muuttuneen entisen katolisen papin luennolla. Laulettiin virsi: "Hyvin menee, kun juutalaisveri roiskuu veitsien välkkyessä.
SS-upseeriksi kohonnut Schröder luennoi 9.2.42 rotuopeista ja siihen liittyvistä laeista. SS-mies Mauno Alhainen luennoi 3.3 ja 23.3.43 juutalaiskysymyksestä. SS-mies Toivo Tuomaala kirjasi Alhaisen puhuneen "järkeviä".
SS-mies Unto Boman alias Parvilahti aitonatsina kulki pitämässä luentoja.

Todisteet suomalaisille annetusta rotuopista ovat kiistattomat ja kaikkien niitä oli pakko käytäntöön soveltaa eli osallistua joukkotuhontaan. Edellä mainitut tekivät sitä vapaaehtoisesti.
SS-mies Mauno Alhainen julkaisi "Ajan Suunta" lehdessä artikkelin keväällä 1943, jossa totesi ennen sotaa Berliinissä näkyneen paljon juutalaisia mutta että se väestö oli kutistunut lähes olemattomiin ja siirretty Puolaan. Merkittävä kirjoitus suomalaisessa lehdessä. Rytin hallituksen "tietämättömyys" fasismin olemuksesta on pötyä.

Erityiseksi tämä osio tutkimuksessa muodostuu siksi, että sodan jälkeen suomalainen porvaristo vaikeni kaikesta edellä sanotusta ja jo 1940 luvun lopulla alkoi SS-miesten nostaminen tavallisen kansan yläpuolelle sankareiksi.

Kansallisarkiston tutkimus karistaa viimeisenkin sankarikehän suomalaisista SS-miehistä. Siltikin vaikka Rytin hallitus operaation järjesti.
Rotuopista ja etenkin juutalaisuskoisista.

Sen lisäksi, että suomalaiset SS-niehet osallistuivat juutalaisuskoisten joukkomurhiin, he levittivät ideologista oppia Suomeen.

SS- mies Mauno Alhainen kirjoitti "vapaussodan" valkoisten ja talvisodan veteraanien äänenkannattajassa, Rintamamies lehdessä juutalaisista natsien tyyliin, laiskoina iljettävinä syöpäläisinä: "
"Uutta oli teille idän juutalainen. Olitte juutalaisia jo ennenkin nähneet. Olihan niitä Helsingissäkin, nenät pitkällä ulkona liikkeittensä ovista entisellä Heikinkadulla. Olihan niitä Saksassakin, mutta jo keltaiset Davidin tähdet, heidän itsensä omaksuma tunnus, rinnassa. Tuo keltainen merkki, ruton väri, oli siksi, ettei kukaan valkoihoinen erehtyisi seurustelemaan tai asioimaan kenenkään juutalaisen kanssa. Nyt kuitenkin, kun saavuimme entiseen Puolaan, Ukrainaan ja Venäjälle, ilmestyi näkyviin uusi juu-talaistyyppi. Puolassa se oli köyhälistöjuutalainen. Se asui kurjissa kylissä, likaisissa ja siivoamattomissa taloissa. Eli miten missäkin. Työtä ei tehty, eihän se sovi juutalaisen luonnolle. Saksalaisilla oli kuitenkin periaate, että jollei työtä tee, niin ei syömänkään pidä, ja sitä noudatettiin, mm. juutalaisiin nähden. Kun kuitenkin katseli sitä tempoa, jolla he työtä tekivät, niin kyllä se oli toivoton. Ei sillä leipää ansaittu."

Kirjoituksen jatko on kuin suoraan Perussuomalaisten mamu-kannanotoista ja varsinkinkin tummaihoisista afrikkalaisista:
"Laiskoja, työhön kykenemättömiä juutalaisia saimme kuitenkin käyttää kaikkeen työhön, mihin tilapäistä apuvoimaa tarvittiin. Oli sitten kysymys autonrenkaiden pumppaamisesta ilmaa täyteen tai autojen puhdistamisesta, niin aina löytyi niihin hommiin juutalaisia. Ilomielin alkuasukkaat heistä ilmoittivat joka kylässä minne saavuttiin. Olivathan he saaneet kärsiä jo pitkät ajat siitä roistomaisuudesta, jota juutalaiset, käyttäen hyväkseen kaikkia Talmudin lupauksia, osoittivat kanssaihmisilleen. Vaikka entisen Puolan aluekaan ei ollut vielä ehtinyt olla kuin hieman yli puolentoista vuotta ryssien hallussa, niin jo oli sielläkin noussut joka puolella juutalainen pinnalle, oli sitten kysymys asianajajista, lääkäreistä tai muista viskaaleista, oikeaoppisista kommunisteista puhumattakaan, joiden korkeimmilla virkapaikoilla oli etupäässä juutalaisia. Mielihyvin alkuasukkaat tasasivat heidän omaisuutensa saksalaisten luvalla."

Tässä vahvistetaan, että puolalaisia, ukrainalaisia ym. yhtyi natsien juutalaisvainoon. Tuhottujen ja elävienkin juutalaisuskoisten omaisuus häikäilemättä bes-orgattiin valloittajille. Näistä natsien apureiksi ryhtyneistä on omat lukunsa tutkimuksen keskipaikkeilla. Ukrainan Bandera mm. sai tappaa ja varastaa juutalaisuskoisten ja työväenliikkeen edustajien omaisuutta ja tuhotakin heitä.
Tiedämme muista lähteistä, että Baltian maissa toimi samankaltaiset juutalaisvainot ja natsien kätyrijoukot.

Galitzian ja Ukrainan alueilla tapahtui 1850 -1915 suuria juutalaisvainoja. Alueella asui paljon juutalaisuskoisia. Viimeinenkin pogromiaalto eli vanhemman väen muistissa.
Suomalaiset (SS-sotilaat) osallistuivat täten toistaiseksi ja toivottavasti viimeiseen juutalaisvainoon 1941 - 1944.

Rytin hallitus yhtyi Saksan rotuoppiin ja hyväksyi juutalaissukoisten tuhoamisen.
Kansallisarkisto, Lars Westerlund, ei lausu näin mutta yhtymäkohta on niin ilmeinen ettei sitä voi kiistää. Olihan Valkoisen Valpon ja Saksan yhteistyö alkanut jo vuodesta 1935 lähtien.

Juutalaiskysymyksestä on tutkimuksessa erillinen osa alkaen sivulta 246.

Jotkut SS-sotilaat ovat kirjanneet päiväkirjoihinsa myötätunnon juutalaisuskoisia kohtaan. Tuotakoon tämäkin puoli esiin. Kuitenkin hekin ovat joutuneet tekemään surmatöitä.

SS-mies Martti Koivula 12.5.41, ennen sodan alkamista. Hän inhosi natsien elokuvaa "Ikuinen juutalainen" ja lausui: "Propagandaa niin että kuvotti. Ei tuollainen propaganda Suomessa vetelisi. Koivula ei tajunnut, että Rytin hallitus lähetti tietoisesti sotilaita juutalaisvihamieliseen Saksaan.
SS-mies Jaakko Lakeala 23.6.41: "Maailman suurin munaus, kun olen lähtenyt tälle reissulle ollenkaan.
SS-mies Olavi Liesinen kirjasi kielteisen kannan rotukiihkoon ja juutalaisvihaan.
SS-mies Reino Suonio 30.6.41: "Täällä oli pelkkää raakuutta - - kylät poroina kaatuneita hevosia, tankkeja, autoja ja muuta törkii tien varret täynnä. Samoin näkyi juutalaisia pakolaisia nyytyt selässä vaeltaen asuntojensa raunioilla, ei ole helppoa puolalaistenkaan elämä.

Näiden lisäksi oli muutama muukin kielteisellä kannalla.
Kysymys kuuluukin seuraavasti. Miksi rauhan tultua raakuuksia tehneet, lähes kaikki tekivät, eivät ilmoittautuneet viranomaisille ja kertoneet kokemuksensa alusta loppuun saakka!
Sen sijaan aitonatsit perustivat SS-miesten perinnekerhon ja johdattelivat entiset sotilaat vaikenemaan. tekemästään ja näkemästään. Tavallinen kansa olisi saanut realistisen kuvan, millaista saksalainen fasismi oli.
Muissa pohjoismaissa käsiteltiin paljon enemmän fasismin olemusta ja muutamia joka maassa tuomittiin.
Esiintuleminen olisi vaatinut rohkeutta mutta se olisi ollut todellisen tiedon kannalta sankarillisuutta.

Tämä anonyymi "Anonyymi12.06.2020 19:18" kirjoitus on meikäläisen kontolle tuleva. Nimimerkki oli jostain syystä poistunut ja teksti lähti anonyyminä.

Jotkut SS-sotilaat ovat kirjanneet päiväkirjoihinsa myötätunnon juutalaisuskoisia kohtaan. Tuotakoon tämäkin puoli esiin. Kuitenkin hekin ovat joutuneet tekemään surmatöitä.
SS-huolto-osasto 5:een kuulunut Markus Käenmäki kirjasi niin ikään kokemuksiaan saksalaisten juutalaispolitiikasta:
Juutalaisten vainoaminen ja sortaminen oli aivan luku erikseen. Saksalaisten mielestä juutalaiset olivat inhottava rotu, joka pilasi kaikki sen kanssa kosketuksiin joutuneet ja joka oli sen vuoksi eristettävä muista. Rotuideologien mielestä juutalaiset eivät muka olleet kunnolla ihmisiäkään vaan ns. ali-ihmisiä. Juutalaisiin kohdistuvan vihan ja julmuudet sai kokea karvaasti myös Puolan ja Ukrainan maaseudulla jo ennestään kurjissa oloissa asuva juutalaisväestö. Heitä pahoinpideltiin ja pienestäkin syystä ammuttiin. Sotilaskolonnien kanssa vastusten joutuminen merkitsi juutalaisille kuolemaa tai vähintään raakaa ja epäinhimillistä kohtelua. Oli kuvottavaa nähdä tällaista.

Värvärit olivat toista mieltä.
Entinen EK:n päällikkö Esko Riekki, SS-värväyksen johtomies kehtasi kertoa haastattelussa vuonna 1964:
"Minkäänlaista juutalaiskysymystä tai muuta ei siellä ollut. Jotkut suomalaispojista mainitsivat kuulleensa, että saksalaisten vallattua Lembergin ja muita juutalaiskaupunkeja siellä olisi pidätetty juutalaisia ja että valtaus salamasodassa panssarivoimin kyllä kävi aika rajusti."

Kymmenin esimerkein edellä on todettu päinvastaista. Suomalaiset SS-miehet osallistuivat joukkomurhiin; osa sydämen halusta, osa pakosta kun ei ollut varaa pullikoida.
Riekki kävi vuonna 1937 Dachaun keskitysleirillä (opintomatkalla?) tulevan valkoisen Valpon johtajan Bruno Aaltosen kanssa eikä voinut olla tietämätön.
Koska Riekki ja Aaltonen tiesivät natsien politiikkan poliittisten vastustajien likvidoimiseksi sekä natsiaatteen nimittämien väestöryhmien tuhoamiseksi, siitä täytyi olla tietoinen koko suomalainen porvarieliitti.

Suomalaiset SS-sotilaat oleskelivat Saksan Itärintamalla toukokuusta 1941 keväälle 1943 saakka. Sinä aikana heidänkin alueillaan tapahtui miljooniin nouseva siviilien surma-aalto.
Kansallisarkistoa ei voi kuin kiittää tiedon esittämisestä. Se on käsittääkseni siksi, ettei samaan toistuttaisi koskaan ja missään. Puolakin voisi lopettaa seksuaalivähemmistöjen vainoamisen. He kärsivät natsien politiikasta valtaisat vahingot. Sen luulisi riittävän.

Tutkimuksen esittely jatkuu vielä.

Suomalaisten syyllisyys sotarikoksiin. Näistä seikoista kerrotaan mm. sivulta 276 eteenpäin.
Kansallisarkisto toteaa sen tulleen näytetyksi. Kaikkea on mahdoton enää jäljittää mutta aineistoa SS-sotilailta itseltään on riittävästi. Lisäksi läntiset ja neuvostoliittolaiset lähteet kertovat samaa, joskin tosin surmaluvuissa on pientä eroavuutta. SS-miesten omat kertomukset fasismin puolesta tai vastaan paljastavat kumpikin saman syyllisyyden kuin mitä natsit tekivät; raaka joukkotuhonta ilman sääliä lapsista vanhuksiin saakka.

Suomalaisten syyllisyyttä tukee myös SS-Wikingin, SS-Westland 1. komppaniassa alankomaalainen sotamies Jan Olij kirjeessään vuoden 1941 loppupuolella.
Olijin kuvaus miehitetyllä Neuvostoliiton alueella siviiliväestön kohtalosta:
"Missään en ole nähnyt niin paljon törkyä ja kurjuutta kuin Venäjällä. Ihmiset kuolevat nälkään ja puutteeseen. Ei vesi vessoja, ei juomaveden, sähkön eikä kaasun jakelua, ei katuja, kirkkoja, hautausmaita eikä lääkäreitä. Pelkkää kurjuutta, likaa ja nälkää. Lapset kulkevat ryysyissä eivätkä pääse kouluun. Jos ne sairastuvat, ei lääkäriä löydy mistään. Kun ne kuolevat, ruumiit heitetään monttuun ja maata päälle. Poliisia ei ole. Venäjällä on tarjota vain luteita, täitä ja juutalaisia, joista me teemme selvää. Syöpäläiset tapamme paljain käsin, juutalaiset pistoolilla tai kiväärillä. Kuten näette, myös veljenpojastanne on kehkeytynyt tappaja. Muutaman viheliäisen juutalaisen vuoksi ei omatuntoni pahemmin kolkuta, sillä hehän ovat huijanneet ja rosvonneet Venäjän kansan putipuhtaaksi."
Silti karmeudesta riippumatta Olij hyväksyi ja osallistui juutalaisuskoisten joukkomurhiin.

Saksan SS suoritti pääosan juutalaismurhista. SS-Wiking divisioonan tekemistä murhista kerrotaan seuraavasti. Kolmen kuukauden aikana sodan alussa yli 6 000 juutalaisuskoista ja siviiliä surmattiin paikan päällä. Saksalaishistorioitsija Struve luettelee 54 joukkoimurhatapahtumaa, joissa yhteensä surmattiin jopa yli 11 000 siviiliä. Luku saattaa olla alimitoitettu eikä siihen olisi otettu kaikkia surmattuja.
Nämä luvut on esitetty SS-Wiking divisioonan kulkutiellä.
Ensin Wehrmacht surmasi siviilejä, sitten SS-Wiking divisioona ja kolmannessa aallossa Saksan Waffen SS "putsasi" pöydän.

Eräs esimerkki Skalatin kylästä 5.7.41.
Wehrmacht kiirehti eteenpäin sotasuunnitelman mukaisesti. Selustan "putsaus" jäi SS-Wikingin tehtäväksi Wehmachtin määräyksellä. Kaikki juutalaisuskoiset tuli surmata välittömästi. Paikalliset ukrainalaiset ja puolalaiset avustivat surmaajia osoittamalla juutalaisuskoisia ja heidän asumuksiaan. Palkkioksi saivat surmattujen asuntoja ja omaisuutta mitä SS-joukot eivät olleet vieneet.
Ps. Kaikki paikalliset eivät varmaankaan olleet miehittäjän ystäviä mutta sellaisiakin oli.

Sivujuonne aloituksen aiheesta. Sivulta 272 eteenpäin.
Saksan miehitys Ukrainassa nosti kiihkoilevat porvarit Saksan apureiksi juutalaisuskoisten tuhoamisessa mutta myös neuvostovirkailijoiden ja kommunistien.
Stepan Bandera oli kuuluisin ja raa'in ukrainalaisnatsi.

Ukrainan porvaristo järjesti alle sadan vuoden aikana neljä juutalaisuskoisten vainoamisaaltoa; 1881 - 1883, 1903 - 1906, 1914 ja 1915. Venäjän kansalaissodan aikana 1918 - 1921 ukrainalaisporvarit järjestivät 1236 pogromia ja väkivallantekoa, joissa kuoli arviolta 31 000 juutalaisuskoista.
Saksan natseille nämä epäkelvot kelpasivat mainiosti apureiksi. Ukrainalaisten lisäksi puolalaisia osallistui natsien alaisuudessa siviilien surmatyöhön.

SS-Wiking divisioonan jälkeen paikalle ilmestyi Saksan SS:n tuhoamisryhmät (Ein- satzgruppet.)
Pahin yksittäinen joukkosurma tapahtui Kiovan lähellä Babi Jarissa.syyskuussa 1941. Juutalaisuskoisia, romaneja ja sotavankeja surmattiin n. 60 000, joista juutalaisuskoisia lähes 34 000.
Myöhemmin sodassa Saksa vei juutalaisuskoisia teollisille tuhoamisleireille mm. Auschwitziin ja sotavankeja teollisuudelle orjiksi.

Siviliväestön surmaaminen oli osa Saksan kansallissosialistien (fasistien) elintilapolitiikkaa, Lebensraumia.

Saksan armeija Wehrmacht, joka oli sotavoima vihollisen sotavoiman tuhoamiseksi, ei suinkaan ole puhdas pulmunen.

Suora lainaus sivulta 288:
"Wehrmachtin toiminnasta miehityspolitiikan toteuttamisessa an netaan yleisarvio teoksessa Verbrechen der Wehrmacht: Dimensionen des Vernichtungskrieges 1941–1944 (Wehrmachtin rikokset – Tuhoamissodan ulottuvuudet 1941–1944), joka ilmestyi Hampurissa vuonna 2002.
Wehrmachtin yksiköt surmasivat arviolta 10 miljoonaa siviiliä – ei taisteluissa vaan joukkosurmaamisissa sekä polttamalla kyliä, kaupunkeja ja kokonaisia elinalueita. Mainitussa tutkimuksessa todetaan, että Wehrmacht oli elimellinen osa kansallissosialistista hallintokoneistoa; huomattavan monet Wehrmachtissa upseereina tai miehistöasemassa palvelleet osallistuivat julmuuksiin. Tämä oli tilanne myös Ukrainassa ja Kaukasiassa vuosina 1941–1943, jolloin suomalaiset SS-miehet toimivat näillä alueilla. Wehrmachtin monien osastojen tiedetään myös osallistuneen julmuuksiin kesän 1941 etenemistien varrella: Zolotšivin ja Zborivin taajamissa sekä Ternopilin ja Proskurovin kaupungeissa kahdeksan päivän aikana 3.–11.7.1941."

SS-Wiking divisioona (johon suomalaiset vapaaehtoiset majoitettiin) osallistui rintamataisteluihinkin mutta päätehtävä oli haravoida selustaa ja siinä yhteydessä suoritettiin siviilien joukkotuhontaa,
Strategia kuului Saksan sotataktiikkaan. Wehrmachtin joukot etenivät kiiloina ja jälkijoukot putsasivat selustaa kovilla otteilla. Natsien ideologiassa slaaviperäinen väestö (puolalaiset, ukrainalaiset, ym), juutalaisuskoiset, bolsevikit, ym. sijoitettiin ali-ihmisten joukkoon ja jotka nujertamalla Saksa saisi elintilaa germaaniselle herrarodulle. Suomen silloista porvaristoa kihelmöi elintila; metsät, maaperän mineraalit ja Aunukset pellot Suur-Suomen asukkaille, "suomalaisrotuiselle" väestölle.
Väkivaltaisuudet siviilejä kohtaan olivat osa SS-Wikingin toimintamallia kuten Saksan Waffen SS-joukoilla ja jolle ulkomaalaiset oli alistettu.

Suomalaiset tiesivät julmuuksista ja osallistuivat itsekin niihin. Se on vahvistettu monelta taholta, idässä että lännessä. Jo lähtökohtaisesti SS-Wikingiin hakeutuneet olivat joko aitoja natseja tai hyvin lähellä heitä. Heitä myös "valistettiin" rintamallakin natsi-ideologiaan. Suomalaisilla suojeluskuntaperäisillä oli lähtökohtaisesti sisäänkasvatettu "ryssänviha" ja että "kuollut ryssä" olisi paras ryssä.

Ongelmakysymykseksi jää se miksi ne harvat (?), jotka eivät hyväksyneet siviilien tuhoamista eivät tulleet sodan jälkeen julkisuuteen kertomaan kaiken näkemänsä ja kokemansa tai edes kirjoittanut kokemansa jälkipolville nähtäväksi kuolemansa jälkeen.
Pelkoko tuomiosta vai pelko jälkeläisten suhteen. Nythän on niin, ettei jälkeläiset ole syyllisiä vanhempiensa tekoihin. Useimmiten SS-miesten päiväkirjat ja kirjeet lyhykäisinä kommentteina on tuotu esiin lasten tai lastenlasten taholta. Niissä ei näy julmuuksien raadollisuus kuin pienenä häiveenä.

Kansallisarkiston tutkimus on pääpiirteissään esitelty. Jos jotain sen ulkopuolelta on mainittu, se on esitetty selvennykseksi tapahtumien kulkuun.
Omakohtainen lukeminen kannattaa tehdä, unohtamatta sitä että sisältö poukkoilee turhaan esittäen samoja tapahtumia eri yhteyksissä.

Sotilaiden lähettäminen Saksan SS-asevoimiin on suomalaisen fasismin viimeisin näytös ellei oteta lukuun natsisalaliittoa asevarkauden muodossa 1944/45.
Porvarillisella puolella asiaa on vähätelty tai asetettu pienen poppoon hommaksi. Se "pieni poppoo" oli maan istuva hallitus mutta joka pyrki salaamaan jopa omilta porvareilta ss- värväyksen takoituksen.
Suomalainen porvaristo luotti Saksan voittoon Euroopassa vuonna 1940, solmiessaan natsiliittoja. Yhteiskuntamme oli enemmän kuin puoliksi natsittunut. SS-värväys on oli porvaristollemme luonnollinen operaatio sulauttaa natsien ideologia Suomen ideologiaksi.
Tässskin suhteessa Suomi pelastui fasismin kynistä liittoutuneiden voiton vuoksi.

Päivällä tänään oli televisiossa maino ohjelma suomalaisväestöön kohdistetusta rotuopista. Suojeluskuntalainen Martti Pihkala puuhasi terveestä kansasta, josta sairaat, varsinkin punahenkiset, tulee karsia armottomasti pois. Samaan aikaan lääketieteessä toteutettiin suvunjatkamiskieltoa jopa kuurojen kohdalla.
SS-sotilaat riehuivat sodassa kaikkea punertavaa vastaan. Juutalaisuskoisetkin leimattiin sellaiseksi. Kotona odotti valmiina natsilainen rodunjalotusoppi.
Kaiken muutti Stalingradin taistelu, jossa natsi-Saksa sai kunnolla köniin. Liittoutuneet voivat kiristää sotatoimia. Saksan voittokulku oli seis.
SS-pataljoonan hankkima meni oppi meni puille. Onneksi isänmaalle!

Merkittävä israelilainen fasismin tutkija kuollut.

"– Demokratia ei ole yhtä kuin enemmistövalta. Se on myös sitä, mutta ei yksinomaan sitä. Demokratia perustuu erityisesti ihmisoikeuksien kunnioitukselle, Zeev Sternhell pohti liberaalin demokratian vastaista ajattelua Ylen haastattelussa kaksi vuotta sitten.
Siksi sternhelliläinen fasismin luonteen kuvaus käy erittäin hyvin yksiin myös tämän päivän todellisuuden kuvaamisessa, kuten nationalismin, autoritaarisuuden, äärioikeistolaisuuden ja populismin nousun analyysissä.
Isä taisteli ensin Puolan joukoissa rintamalla, mutta menehtyi myöhemmin luonnollisen syyn seurauksena. Natsit tappoivat äidin ja sisaren.
https://yle.fi/uutiset/3-11411314

Fasismia tutkitaan. Fasismin vaarasta varoitetaan maailmalla. Yltiöisänmaallisuus on useita askelia fasismia kohti ihmisten sitä alkuun huomaamatta.
Persuismissa on pitkälle meneviä fasistisia tulkintoja.

Hyvä, että nämä kommunistien rikokset tuodaan päivänvaloon.

Ottamatta kantaa siihen, olivatko suomalaiset vapaaehtoiset SS-miehet natseja vai ei, on pakko toistaa jälleen totuus, että SS ja Waffen-SS sen mukana oli kansallissosialistisen puolueen osa. Kaikki joutuivat vannomaan ns. johtajavalan eli uskollisuutta Adolf Hitlerille.

Taas näyttää olevan syytä muistuttaa siitä, että kansallisosialistinen Saksa ja Neuvostoliiton kommunismidiktatuuri solmivat elokuussa 1939 keskinäisen hyökkäämättömyys- ja etupiirisopimuksen, ja hyökkäsivät yhteistuumin Puolaan syyskuussa aloittaen toisen maailmansodan Euroopassa.

Molotovin puheesta 31. lokakuuta 1939.

"Toiseksi täytyy viitata sellaiseen tosiasiaan, kuin Puolan täydelliseen sotilaalliseen lyömiseen ja Puolan valtion hajoamiseen. Puolan hallitsevat piirit ylpeilivät kovasti valtionsa ”lujuudella” ja armeijansa ”mahdilla”. Kuitenkin riitti lyhyt isku Puolan kimppuun ensin Saksan armeijan taholta ja sitten puna-armeijan taholta sen aikaansaamiseksi, ettei jäänyt jäljelle mitään tuosta Versailles'n sopimuksen rujosta luomuksesta"

Suur-Neuvostoliittoa imperialistisella sotaretkellään tavoitellut Neuvostoliiton kommunismidiktatuuri pyrki marraskuussa 1939 aloittamallaan hyökkäyksellä Suomeen toteuttamaan elokuun Hitler-Stalin -paktin lisäpöytäkirjan linjauksen, jossa nuo kaksi suurvaltaa jakoivat välissään olevat valtiot, Suomen kuuluessa Neuvostoliiton kommunismidiktatuurin orjavaltioksi.

Kuten tiedämme, niin meidän onneksemme Neuvostoliiton kommunismidiktatuurin suunnitelma Suomen valtauksesta meni myttyyn, vaikka se tiesikin suurta ahdistusta ja surua, miltei 500 000:n suomalaisen paetessa heidän koteihinsa hyökkäävään rosvojoukkoarmeijan tieltä talven selkään ja kymmenien tuhansien miesten, naisten ja lasten kuolemaa ja vammautumista kaupunkiemme pommituksissa ja rintamilla.


Mutta vaikka maaliskuussa 1940 solmittiinkin maittemme välillä rauhansopimus, ei se muuttanut Neuvostoliiton kommunismidiktatuurin suunnitelmaa Suomen valtauksesta millään tavalla.

Katsotaanpa mitä Neuvostoliiton ulkoasiain kansankomissaari Vjatšeslav Molotov ilmoitti Liettuan ulkoministeri Vincas Kreve-Mickeviciukselle kesäkuussa 1940.

”Teidän on ymmärrettävä, että pienet kansat tulevat häviämään tulevaisuudessa. Teidän Liettuanne ja muiden Baltian kansojen, Suomi mukaan luettuna on liityttävä kunniakkaaseen neuvostokansojen perheeseen. Sen vuoksi teidän tulisi nyt alkaa perehdyttää kansaanne neuvostojärjestelmään, joka tulevaisuudessa tulee hallitsemaan kaikkialla Euroopassa ja jota tullaan toteuttamaan nopeammin joissakin paikoissa, kuten Baltian maissa ja myöhemmin muualla.”

Eli sama imperialistinen Suur-Neuvostoliitto-suunnitelma jatkui, mikä realisoitui Viron, Latvian ja Liettuan miehityksillä ja pakkoliitolla Neuvostoliiton kommunismidiktatuurin orjavaltioiksi.

Suomen oli tuossa tilanteessa valittava joko Saksa, ja toivoa itsenäisyyden säilymistä, tai Neuvostoliiton kommunismidiktatuuri, eli nostaa kädet pystyyn ja antautua Viron, Latvian ja Liettuan lailla.

Yksikään Suomen politiikan tuon ajan kriitikko ei ole kyennyt esittämään vakavasti otettavaa kolmatta vaihtoehtoa, joka olisi talvisodan jälkeen tarjonnut mahdollisuuden Suomen itsenäisyyden säilymiseen, ja sellaista on turha kysyäkään kommunismidiktatuurin puuhastelijoilta, sillä hehän ovat Otto Suomensyöjä Kuusisen viitoittaman Neuvostoliiton kommunismidiktatuuriin tien markkinoijia, ja sitä viittaa seuratessa olisi Suomen tie vienyt suoranaiseen helvettiin ja kansalliseen katastrofiin.

Suomalaisen keskitysleirikokemuksia suomessa,toisessa mailmansodassa.

https://www.marxists.org/suomi/parkkari-nestori/index.htm

Suomalaiset SS-miehet olivat paimenpoikia, kommareiden tihutöiden, isänmaan pettureiden rinnalla. Eikä vieläkään ole saaneet ansaitsemaansa tuomioita. Aivan kuten Stalin , menneisyyden synkkyydestä ammennetaan uutta voimaa.

Monelle tavalliselle suomalaiselle saattoi olla järkytys Kansallisarkiston tutkimusten tulokset.
Tulikin ilmi, että suomensyöjiä olivat Risto Ryti, P.E.Svinhufvud, Mannerheim ja muu senaikainen natsilanen porvaristo. Saksalaisen fasismin armeijan sijoittaminen Suomeen ja sallia sen hyökätä Suomen alueelta ei yksistään riittänyt. Natsikiima vaati vapaaehtoisesti antamaan takuu natseille, että fasismin puolesta ollaan tosissaan. Suomalaisnuorisoa lähetettiin käytännön fasismin oppiin oppiin oppimaan kuinka harvainvaltainen kapitalismi brutaalisti pystytetään. Säälittä ja armotta. Kristilliseen Jeesusoppiin tukeutuen.

SS-pataljoonan aatteellinen pohja ja nykyisen perussuomalaisuuden keskeiset ihmisyyden vastaiset teemat yhtyvät. Rotuoppi, valkoisen ihmisväestön ylemmyys, väestön etninen samankaltaisuus, uskonto väkivallan siunaajana, marxilaisuuden kaikenlainen tuhoaminen, Valehtelu historian kulusta on silmiinpistävä yhteinen ominaisuus fasismin kanssa,
Nykyaikainen natsiporvaristo on kehittänyt historian kulusta päinvastaisen kertomuksen todellisuuden suhteen. Maailmalle uhka olisi ollut sosialismia rakentanut Neuvostoliitto ja saksalainen fasismi olisi pelastanut maailman sosialismin voittokukulusta. Palstalla muutama porvaritrolli toitottaa samaa.
Liittountuneiden raskaat ponnistelut tuhosivat suomalaistenkin fasistien haavekuvat. Liittoutuneet pelastivat maailman fasismista. Ei anneta taantumusporvareiden enää edes yrittää uutta kierrosta!