Miltä onnen tunne tuntuu

Erityisherkkänä en kestäisi onnen tunnetta vaan pakahtuisin, joten chillailen mieluummin yksin nauttien pienistä ilon aiheista.

Se tuntuu sellaisena olemisen keveytenä. Olo on kuin voisi lentoon lähteä.

Itselläni onnenhetki sattui seuraavan päivään, kun Donald Trump oli valittu Yhdysvaltain presidentiksi. Katselimme marraskuussa 2016 ihastuneesti bussissa yhden lukiolaisen kanssa toisiamme silmiin. Elimme toisten silmissä, sillä hän ihastui minuun ja minä olin jo ihastunut aiemmin häneen. Jotenkin oli ihana elää toisten silmissä. Elämäni suurin halua oli tavata tämä tuntematon lukiolainen toistamiseen. Donald Trumpin tuntui tuonna päivänä ihanalta, kun maailma hohki ympärillä ruusunpunaisena. Maailma oli ihana ja hänen silmänsä pupilleineen.

Kuukausia myöhemmin palasin mielessäni tuohon onnelliseen hetkeen, sillä se laittoi hymyn suupieleen. Sitten tapasin hänet yllättävästi kassajonossa kaupassa. Hän oli vastassa minua kaupan ulkopuolella ja tarjosi puhelinnumeroaan sekä sähköpostiosoitettaan. Minä annoin hänelle oman sähköpostiosoitteeni, jonka taisin kirjoittaa väärin. Koskaan en kuullut tästä nuoresta abiturientista, joka katsoi toiseen kertaan minuun ihastuneesti kaupassa ja sen ulkopuolella. Ehkä oli hyvä niin, että minulle jäi elämään onnenhetki bussissa jolloin katselimme toisiamme silmiin. Kaikki ihastukset eivät johda alttarille asti ja onneen, mutta minulla jäi muistiin hetki, joka sai Donald Trumpinkin näyttämään ihanalta presidentiltä, vaikka edellisenä päivänä olin sitä mieltä, että hän ei saisi missään nimessä voittaa vaaleja. Lukiolaisen ihastuneet silmät ja molemmin puolinen silmissä uiminen sai maailman hehkumaan väreissä. Maailma näytti hetken kauneimman puolensa. Mörkö Trumpinkin näytti vaaleanpunaisten silmälasien kautta kauniimmalta.