Neitsyt Maria muuttui Sanna Ukkolaksi

Niih, kyllä heti tunnistin .
Ei nyt palautunut entisen näköiseksi harmittaa kovin.

Taiteilijan töiden entisöiminen ei kuulu tehdä huonoa luonnosta vaan korjata alkuperäiseksi

scrg kirjoitti:

Eikä Jeesus ollut juutalainen? Mikä on valkaissut juutalaisia vuosisatojen aikana? Sekö, että ovat pariutuneet pohjoisemman väestön, mutta eivät eteläisemmän väestön kanssa?

Kyllähän evoluutio on tehnyt tehtävänsä Jeesukselta,kyllä uskon kohta kaikki on vitivalkoisista kun tänne pohjoiseen muuttaa. Jos ei nyt suojakerroin jonkin verran kehity iän saatossa.😁

valtakunta kirjoitti:

Kyllähän evoluutio on tehnyt tehtävänsä Jeesukselta,kyllä uskon kohta kaikki on vitivalkoisista kun tänne pohjoiseen muuttaa. Jos ei nyt suojakerroin jonkin verran kehity iän saatossa.😁

Siis jeesukselle, ei jeesukselta

scrg kirjoitti:

Evoluutio on hidas prosessi. Sinun ja minun perimä on karkeasti peräisin esim. noin tuhannelta kolmesataa vuotta sitten eläneeltä ihmiseltä. On varsin pieni todennäköisyys että olisit esim. vaalemapi tai tummempi kuin yksikään noista tuhannesta.

Mutta se on selvää, että vaalea iho on ollut eduksi seuduilla, joilla aurinko paistaa matalalta tai harvoin,

Kyllä se on hidas prosessi mutta se voi tapahtua kuitenkin nopeasti on mutta se on kuin Suomessa vähempi itsekkäät lisääntyy todenäköisesti kun taas itsekkäät, eikä ole muista huolissaan, ei kasva hoitoviettiä.

Se pakonomainen yhdessä olo kadonnut, pakon omainen lapsien teko kadonnut.
kyllä evoluutio voi tapahtua nopeastikin kun on vaan se geeni muutos, joka on selviytymisen voittavampi ominaisuus.

scrg kirjoitti:

Sillä tiedolla mitä meillä on evoluutiosta, niin se on paljon satunnaisuutta sisältävä prosessi. DNA osaa monistaa itseään, mutta ei täysin virheettä. Jos virheitä tapahtuisi liikaa, niin jälkeläisistä ei tule elinkelpoisia. Vain hyvin epätodennäköisesti tapahtuu mutaatio, joka on suotuisa.

Ja sitten tietysti parinvalinnassa erilaisia perimiä yhdistetään toisiinsa, mutta pelkästään sillä ei saa aikaan mitään täysyin uudenlaista, vain ainutlaatuista.

En allekirjoita tuota itsekkkyyttä. Esim. minun lapseni eivät mitenkään kärsi siitä, että heitä ei koskaan ole olemassa.

No itse näen itsekkyyden täten, enkä koe sinua itsekkääksi ihmiseksi uskon kyllä olisit lisääntynyt, jos luonto suonut mahdollisuudet ja sopivan kumppanin.

Ei lapsia halua kumppanin kanssa, joka ei tunnu sopivalta vaihtoehdolta.

scrg kirjoitti:

Sillä tiedolla mitä meillä on evoluutiosta, niin se on paljon satunnaisuutta sisältävä prosessi. DNA osaa monistaa itseään, mutta ei täysin virheettä. Jos virheitä tapahtuisi liikaa, niin jälkeläisistä ei tule elinkelpoisia. Vain hyvin epätodennäköisesti tapahtuu mutaatio, joka on suotuisa.

Ja sitten tietysti parinvalinnassa erilaisia perimiä yhdistetään toisiinsa, mutta pelkästään sillä ei saa aikaan mitään täysyin uudenlaista, vain ainutlaatuista.

En allekirjoita tuota itsekkkyyttä. Esim. minun lapseni eivät mitenkään kärsi siitä, että heitä ei koskaan ole olemassa.

Mieskään ei halunnut lapsia kun elämä rieppottanut , oli vannoutunut ettei koskaan lapsia mutta nyt on onnellinen , joka lapsesta myös syntymättömän lapsen kuvat hänellä seinällä vaikka väliin se taas elämänilo katoo.

scrg kirjoitti:

Se on totta, että tuo on kumppanneiden välillä sovittamaton ristiriita, jos toinen tahtoo lapsia ja toinen ei.

Kyllä mä sen ilon ymmärrrän ja yritän imeä sitä myös itseeni, kun tilaisuus on. Ja mä nautin siitä suoruudesta mikä lapsissa yleensä on, jos ne ei tykkää jostakin, niin näyttävät sen sitten suoraan. Ja päinvastoin.
Mutta... kaiken ilon lisäksi pitäisi sitten huolehtia, huolestua ja murehtia kaikki niidenkin ongelmat ja murheet.

Se murhe on pientä jos pidät hyvää huolta ja kouluttat se ei ole vain häivähdys iloa vaan jaksaa sen surunkin kun tietää jostain välittää ja se välittää ja koet itsesi hän kokee itsensä tärkeäksi.
Vastoinkäymisen tuntuu pieniltä onhan nyt ihan selvä ja kaikki toimii, ilman vastoikäymisiä ei voisi nauttia paremmin rauhallisesta ja toimivasta arjesta.

Miksi pitäisi huolestuttaa lasta lisää kun kertoo että se on tunne ja kun siitä kuitenkin selviää kun itse on käynyt tunteen läpi ja miten siitä itse selviää.

En tiedä mikä voisi olla niin iso murhe josta ei selviä.

scrg kirjoitti:

Se on totta, että tuo on kumppanneiden välillä sovittamaton ristiriita, jos toinen tahtoo lapsia ja toinen ei.

Kyllä mä sen ilon ymmärrrän ja yritän imeä sitä myös itseeni, kun tilaisuus on. Ja mä nautin siitä suoruudesta mikä lapsissa yleensä on, jos ne ei tykkää jostakin, niin näyttävät sen sitten suoraan. Ja päinvastoin.
Mutta... kaiken ilon lisäksi pitäisi sitten huolehtia, huolestua ja murehtia kaikki niidenkin ongelmat ja murheet.

Raha on yleensä niiden murheiden lääke, mitä tiedän mistä ei meinaa selvitä hengissä.

Kun koukutat hyvin ja uskot lapsen saavan hyvän tulevaisuuden mahdolliset saada lapselle parempi tulevaisuus kun on myös itsekin toiveikas.

valtakunta kirjoitti:

Raha on yleensä niiden murheiden lääke, mitä tiedän mistä ei meinaa selvitä hengissä.

Kun koukutat hyvin ja uskot lapsen saavan hyvän tulevaisuuden mahdolliset saada lapselle parempi tulevaisuus kun on myös itsekin toiveikas.

Siis koukuta on koulutat

scrg kirjoitti:

Enhän mä nyt lasta huolestuta, mutta itse kun pyrin huolehtimaan kaiken niin, että ei tule yllätyksiä tai mitään mihin en olisi varautunut. Toimii omassa elämässä, mutta eihän sitä voi tehdä toisen puolesta.

Niinpä kuin itsekin tiedät että pyrit siihen ettei tule yllätyksiä arvaa vaan mitä se lapsi oppii juuri sinulta😁

Toisen puolesta kyllä sinä lapsen kohdalla toimit alkuun toisen puolesta ettei se kaadu portaissa tai tipu korkealta vaan autat alas.
se on vain sinun huolehdittavana eikä sillä ole vielä kehittynyt mikään vaaran tuntua
ja sitten kun se alkaa kokeileen” omia siipiä ” pitäisi olla kaiken jo oppinut sinulta.

Ennakointi on aina paras ehkäisy, niihän se on lapsenkin kohdalla opettaa antamalla mahdollisuuksia oppia uimaankin,” halpa henkivakuutus” josta olen kuullut aikas paljon.

scrg kirjoitti:

On mulla lähipiirissä lapsia. Voin yrittää opettaa tai kuvitella opettavani niille jotakin, mutta oikeasti enhän mä tiedä mitä ne oikeasti oppii multa. Toivottavasti jotakin.

Se on aika iso luottamuksen ja kehittymisen osoitus, kun se alle kymmenvuotias ensimmäistä kertaa kertoo mikä sen äidissä tai isässä on vikana. Vaikka ne onkin etenkin sille lapselle maailman paras äiti ja isä, niin niissäkin on vikoja, joista voi kertoa jollekin muulle aikuiselle.

Jotenkin se kehityskaari menee niin, että ensin vanhemmat on täydellisiä, sitten kriittisyys kasvaa ja jossain vaiheessa ne on melkein maailman tyhmimpiä ihmisiä ja sitten lopulta ne näkee raadollisesti vain ihmisinä, joissa on sekä hyviä että huonoja puolia.

Noh mutta kun lapsi on älykkäämpi kuin vanhemmat silloin kasvatus on onnistunut ja keskustelutkin on antoisia. Lapsen mielestä en ole niin ylihuolehtivainen koska uimassa en ole laittanut käsikellukkeita ja uimarenkaita mutta kerroin lapselleni totuuden” pelkään silloin ajautuvan syvemmälle ja eikä tule takaisin ja pelkään hukkuvan kun niissäkin on vaaransa.”

scrg kirjoitti:

On mulla lähipiirissä lapsia. Voin yrittää opettaa tai kuvitella opettavani niille jotakin, mutta oikeasti enhän mä tiedä mitä ne oikeasti oppii multa. Toivottavasti jotakin.

Se on aika iso luottamuksen ja kehittymisen osoitus, kun se alle kymmenvuotias ensimmäistä kertaa kertoo mikä sen äidissä tai isässä on vikana. Vaikka ne onkin etenkin sille lapselle maailman paras äiti ja isä, niin niissäkin on vikoja, joista voi kertoa jollekin muulle aikuiselle.

Jotenkin se kehityskaari menee niin, että ensin vanhemmat on täydellisiä, sitten kriittisyys kasvaa ja jossain vaiheessa ne on melkein maailman tyhmimpiä ihmisiä ja sitten lopulta ne näkee raadollisesti vain ihmisinä, joissa on sekä hyviä että huonoja puolia.

silloinkun lapset on omia, ne näkee mitä oppii varsinkin kun on aina läsnä.

scrg kirjoitti:

On mulla lähipiirissä lapsia. Voin yrittää opettaa tai kuvitella opettavani niille jotakin, mutta oikeasti enhän mä tiedä mitä ne oikeasti oppii multa. Toivottavasti jotakin.

Se on aika iso luottamuksen ja kehittymisen osoitus, kun se alle kymmenvuotias ensimmäistä kertaa kertoo mikä sen äidissä tai isässä on vikana. Vaikka ne onkin etenkin sille lapselle maailman paras äiti ja isä, niin niissäkin on vikoja, joista voi kertoa jollekin muulle aikuiselle.

Jotenkin se kehityskaari menee niin, että ensin vanhemmat on täydellisiä, sitten kriittisyys kasvaa ja jossain vaiheessa ne on melkein maailman tyhmimpiä ihmisiä ja sitten lopulta ne näkee raadollisesti vain ihmisinä, joissa on sekä hyviä että huonoja puolia.

Kyllä äly menee geeneissä.

scrg kirjoitti:

On mulla lähipiirissä lapsia. Voin yrittää opettaa tai kuvitella opettavani niille jotakin, mutta oikeasti enhän mä tiedä mitä ne oikeasti oppii multa. Toivottavasti jotakin.

Se on aika iso luottamuksen ja kehittymisen osoitus, kun se alle kymmenvuotias ensimmäistä kertaa kertoo mikä sen äidissä tai isässä on vikana. Vaikka ne onkin etenkin sille lapselle maailman paras äiti ja isä, niin niissäkin on vikoja, joista voi kertoa jollekin muulle aikuiselle.

Jotenkin se kehityskaari menee niin, että ensin vanhemmat on täydellisiä, sitten kriittisyys kasvaa ja jossain vaiheessa ne on melkein maailman tyhmimpiä ihmisiä ja sitten lopulta ne näkee raadollisesti vain ihmisinä, joissa on sekä hyviä että huonoja puolia.

Muutenkin nämä lapset eivät ole saaneet parhaita alkuja elämäänsä varmasti kodinlämpö jäänyt saamatta

https://yle.fi/uutiset/3-11418157


https://yle.fi/uutiset/3-5551208