En ole varma, onko juttu jo iäkäs, mutta luinpa
tuossa äskettäin uudesta sijamuodosta Suomen
kielessä. Kyseessä on provokatiivi. Sen päätteet
ovat lähes samat kuin aggressiivin, mutta
kuitenkin muistuttavat jossain määrin genetiiviä:
-tun
-leen
-tanan
Provokatiivi esiintyy virkkeissä, jotka ovat
toteamuksen luonteisia, eikä virkkeessä ole
aina edes predikaattia. Virkkeessä on useimmiten
kaksi tai kolme sanaa, joista ensimmäinen tai
ensimmäiset ovat provokatiivissa ja viimeinen on
nominatiivissa, joka päättyy esimerkiksi -kku,
-ipää tai -iainen.
Muuten, onko sanassa aggressiivi yksi vai kaksi
g-kirjainta?
tuossa äskettäin uudesta sijamuodosta Suomen
kielessä. Kyseessä on provokatiivi. Sen päätteet
ovat lähes samat kuin aggressiivin, mutta
kuitenkin muistuttavat jossain määrin genetiiviä:
-tun
-leen
-tanan
Provokatiivi esiintyy virkkeissä, jotka ovat
toteamuksen luonteisia, eikä virkkeessä ole
aina edes predikaattia. Virkkeessä on useimmiten
kaksi tai kolme sanaa, joista ensimmäinen tai
ensimmäiset ovat provokatiivissa ja viimeinen on
nominatiivissa, joka päättyy esimerkiksi -kku,
-ipää tai -iainen.
Muuten, onko sanassa aggressiivi yksi vai kaksi
g-kirjainta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sanakirjasta voi aina katsoa. Siinä on. Se tulee latinasta: ad gressus. Tarkoittaa lähelle astumista. Etuliitteen d assimiloituu g:hen, joita jää tämän takia 2 kappaletta.
Aggressiivi ilmaisee tekemisen vastenmielisyyttä, ja muodostetaan vittu-apuverbillä.
Vittu-apuverbi on sen verran poikkeuksellinen, ettei se tavu, ja se sijoitetaan yleensä ennen subjektiivia.
Tässä taivutus:
Vittu minä mitään läksyjä teen.
Vittu sinä tänne tulet.
Vittu hän juoksee.
Vittu me lähdemme.
Vittu te mitään syötte
Vittu he mitään lukevat.
Vittu siellä tehdään...
Jos lauseessa on objekti, lisätään sanaan automaattisesti mitään-sana.
Kirjoitin vahingossa subjektiivi, vaikka piti kirjoittaa subjekti