kadehdin muiden sosiaalisia suhteita

>> Jos sairastuisin, en tiedä kuinka moni minua tulisi sairaalaan katsomaan. <<

Muilla tosiaan tuntuu ystäviä, tai ainakin jotain seuraa piisaavan. Itselläni ei ole kumppania eikä läheisiä ystäviä, eikä paljon muutakaan seuraa vapaa-ajallani. Edes eläimiä.

Jos minä saisin sairaskohtauksen kotonani ja kuolisin, olisin lehdessä otsikolla "muumioitunut ruumis löytyi"., koska kukaan ei siis todellakaan ota mitään yhteyttä minuun viikkoihin. Välillä on kuukausi parikin väliä. Olen tämän asian testannut, ottaako kukaan minuun mitään yhteyttä, jos itse en ota muihin yhteyttä. Ja ei ota. Vanhemmat lopulta jossain vaiheessa pitkien aikojen päästä tiedustelevat, mitä kuuluu. En silti ole huonossa väleissä heihinkään.

Onneksi saan itsestäni irti sen verran, että käyn kumminkin jossain ihmisten ilmoilla itse ja juttelen ihmisten kanssa töissä, spontaanisti kaupassa, kaupungilla ym. Muuten todellakin muumioituisin jo eläessäni. Tai muuttuisin mökkihöperöksi.

Tilanne on aika tragikoominen ja toivottavasti muuttuu paremmaksi. Kammoksuttaa minua ainakin ajatus siitä, että loppuelämä tai vanhuuskin vielä menisi tällä samalla kaavalla.

Sinullekin toivon sydämestäni hyvän ja luotettavan seuran löytymistä, niin kuin itsellenikin. Eiköhän sitä vielä sentään eteen tule.

Sykleissä ihmissuhteet kulkevat.
Ei niitä ystäviä aidosti montaa ole. Hyvän päivän tuttuja voi olla mutta kun ongelmia alkaa ilmaantumaan. Suurin osa petaa oman tilanteensa eduksi.
Miksi ihmeessä kadehdit toisten suhteita. Mitä vähemmän sinulla on ystäviä, sen vähemmän ongelmia.
Itse nautin yksinolosta enkä kaipaa vierailijoita esim. sairaalaan. Omien tavoitteideni ja päämäärien saavuttaminen on hankalaa näiden kamujen sähläämisen vuoksi.
Aikoinaan kouluiässä näkemäni tuttu yllättäen tuli aikuisiällä elämääni. Käsittämätöntä miten paljon ihmiset uhraavat aikaansa toisten ihmisten elämän pelaamiseen ja toisen asioiden urkkimiseen.

Minulla on puoliso aina ollut paras ystäväni, mukavinta seuraa maailmassa. Olen kokenutkin jääneeni aivan yksin ja orvoksi sen jälkeen, kun hän kuoli. Enkä oikein usko, että mistään pelkästä ystävyyssuhteesta koskaan saa yhtä sujuvaa ja luontevaa yhdessäoloa aikaiseksi, mitä oman puolison kanssa saa. Mutta olen kyllä valmis yllätyksiin ja vaihtamaan mielipidettäni, koska olen kuullut, että on olemassa myös todella läheisiäkin ystäviä. Itse kadehdin Frendit-sarjan tyyppisiä ystävyyssuhteita.

Mulla ei oikeastaan ole yhtään ystävää. Vasta täytin vuosia ja mainitsin yhdelle henkilölle ett seuraavana päivänä on synttäripäiväni, eipä onnitellut, oli tohkeissaan omista jutuistaan ja toisista kamuistaan. Hän sitten muka pitää mua ystävänään. Ei olla nähty kohta puoleen vuoteen, eikä se tunnu vaivaavan millään tavalla, mutt kun yhtä kamuaan ei ole viikkoon nähnyt, niin se tuntuu hänestä aivan hirveeltä. No, eipä tilanne ole mulle uusi millään tavalla, aiemmatkin tutut ovat mut pistäneet tärkeysjärjestyksessä viimesimmäksi, en ole ikinä ollut etusijalla kellekään. Ehkä munkin pitäis olla muistamatta tuttujen synttärit vaikka kuinka ennakkoon niistä pitäisivät ääntä, ohitan ne niinkuin hekin tekevät mun kohdalla.

Fakta: Ihmiset arvostavat yleisesti sitä mitä sulta löytyy eikä sua sellaisena ihmisenä kuin olet.

Pätee jokaiseen. Sillä mielellä uusia tuttavuuksia sitten etsimään. Änkeät vaikka väkisin mukaan ja vedät kasvoillesi irvokkain tekohymy ikinä.

Ei ne ihmiset joidenka kanssa on samassa porukassa ole välttämättä ystäviä. Kyseessä voi olla vaikkapa työkavereita tai jokin muu ryhmä jonka jäsenet eivät ole koskaan käyneet toisen kotona. Ja vaikka olisikin, niin joku voi unohtua ryhmästä heti kun löytyy joku uusi tuttavuus. Se että saat olla jonkun kaveri tai olla mukana ryhmässä, niin se ei tarkoita vastavuoroisuutta.

Ihmettelin joskus miten (entinen) kaverini sai aina uusia ystäviä, mutta tajusin vasta myöhemmin että kyse ei ollut lojaalista tai läheisestä suhteesta, vaan kavereita oltiin niin kauan kun yhteisiä harrastuksia oli. Sitten taas kysyttiin seuraavalta tyypiltä että lähdetäänkö ajelulle tai minne se sitten olikaan. Määrällisesti paljon, laadullisesti vähän.

Kun siis laittaa kaikille tuntemilleen kutsun, niin aina joku osallistuu. Sitten saa tuntea itsensä ryhmässä yksinäiseksi, kuitenkaan olematta yksin. Häät ja sukujuhlat toimivat siten että monta pientä ryhmää näyttää yhdeltä isolta ryhmältä, mutta moni tuossa isossa ryhmässä ei tunne toisiaan.