Rakkaus ei ole tunne...

No niin... sitähän mäkin...

https://yle.fi/uutiset/3-8662216

Aivosähkökemiaa, evoluution tulosta, mikä ajaa ihmisen höperöihinkin tekoihin...😁

Kaikenlaiseen höperöön sitä ihminen ajautuukin. 😃

191

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Eihän nuo kumoa toisiaan, eli on se tunne.

      • "romanttinen rakkaus voi kestää muutaman vuodenkin, kunnes se loppuu tai korvautuu pitkäkestoisella kiintymyksellä."

        Mistähän se tuo johtuu..


      • Wwuwuw kirjoitti:

        "romanttinen rakkaus voi kestää muutaman vuodenkin, kunnes se loppuu tai korvautuu pitkäkestoisella kiintymyksellä."

        Mistähän se tuo johtuu..

        Realismi tulee kuvioon mukaan. 😌 🙄

        Parissa vuodessa oppii toisen tylsimmätkin kotkotukset. 😄


      • Jan_ kirjoitti:

        Realismi tulee kuvioon mukaan. 😌 🙄

        Parissa vuodessa oppii toisen tylsimmätkin kotkotukset. 😄

        Mä ajattelin evoluution kannalta, että raskausajan ja vauva-ajan...Sitten se vois olla Heippa..


      • Wwuwuw kirjoitti:

        Mä ajattelin evoluution kannalta, että raskausajan ja vauva-ajan...Sitten se vois olla Heippa..

        Entäs, kun homot rakastuu?


      • Jan_ kirjoitti:

        Entäs, kun homot rakastuu?

        Evoluutiopsykologit sivuuttaa koko homouden..🌝


      • Jan_ kirjoitti:

        Entäs, kun homot rakastuu?

        Siis vaikka Vela gayt. Tai jo lapset tehneet, jotka ei enää halua lisääntyä mutta ihastuu ja rakastuu silti?

        Lisääntyminen aina selitetään syyksi, mutta mä olen sitä mieltä että syy on ihan vaan hyvän olon vuoksi. Ihminen rakastuneena kokee iloa, yhteenkuuluvuuden tunnetta, toki myös seksuaalista halua, joka tukee lisääntymistä. Mutta ehkäisykin on keksitty, silti se sama "tarve" on ja pysyy ihmisillä.

        Löytää joku joka humauttaa metrisellä halolla ja pudottaa sokat polvista.

        Väitän, että altruismi, vastavuoroinen altruismi on vaikuttamassa.

        Kaikki ihastuneet ja rakastuneet tietää ne ilon tunteet, mitä siihin liittyy ja siksi me kaivataan sitä iloa, elämänjanoa, jotakin joka sytyttää meidät ja pitää lämpöisenä. :)


      • Wwuwuw kirjoitti:

        Evoluutiopsykologit sivuuttaa koko homouden..🌝

        Joo, vaikka ei pitäs, koska silloin löytys todellinen syy miksi, kun tarkastellaa tapahtumaa kaikilla ja kaikissa seksuaalisissa suuntautumisissa.

        Eläimissäkin on homoja, siis ihmisten lisäksi. Koska aivot.. Mutta se kemiamyrsky kuulassa on kaikilla samaa. Niin myös varmasti perimmäinen syykin.. 😜


      • Jan_ kirjoitti:

        Joo, vaikka ei pitäs, koska silloin löytys todellinen syy miksi, kun tarkastellaa tapahtumaa kaikilla ja kaikissa seksuaalisissa suuntautumisissa.

        Eläimissäkin on homoja, siis ihmisten lisäksi. Koska aivot.. Mutta se kemiamyrsky kuulassa on kaikilla samaa. Niin myös varmasti perimmäinen syykin.. 😜

        Juu mutta se pohjimmainen syy on lisääntyminen, vaikka ihminen ei lisääntyisikään. Siis romanttisen rakkauden.


      • Anonyymi
        Wwuwuw kirjoitti:

        Juu mutta se pohjimmainen syy on lisääntyminen, vaikka ihminen ei lisääntyisikään. Siis romanttisen rakkauden.

        Rakkaudessa ei pidä olla estoinen.


      • Wwuwuw kirjoitti:

        Juu mutta se pohjimmainen syy on lisääntyminen, vaikka ihminen ei lisääntyisikään. Siis romanttisen rakkauden.

        Jos ihminen lisääntyisi suvuttomasti, ei mitään romanttista rakkauttakaan olisi, ei kyllä seksiäkään, eikä sukupuolia.


      • Wwuwuw kirjoitti:

        Juu mutta se pohjimmainen syy on lisääntyminen, vaikka ihminen ei lisääntyisikään. Siis romanttisen rakkauden.

        Hmm. Kaksi vierasta ihmistä muodostaa jo perheen/lauman. Näin ollen väitän vieläkin, että ihminen rakastuu muodostaakseen vastavuoroiseen altruismiin perustuen ja perustaakseen lauman. Laumahan voi toki olla mikä vaan toimiva porukka.

        Välttämättä ei siis lisääntymistä varten lainkaan.

        Lisääntymisvietti selittäisi paritteluhalun, muttei vielä miksi ihminen rakastuu ja haluaa olla romanttisesti yhdessä, jonkun kanssa vuosia. Näin ollen seksi voi selittyä lisääntymisvietillä, parisuhde taas vaatii vastavuoroista altruismia eli toisiaan hyödyttämään kykenevät tyypit.

        Tämän vuoksi ihmiset ihastuu tiettyjen kriteerien täyttyessä herkemmin. Kun tyyppi vastaa sisäistä tarvetta. mm. älyllisesti.


      • Jan_ kirjoitti:

        Hmm. Kaksi vierasta ihmistä muodostaa jo perheen/lauman. Näin ollen väitän vieläkin, että ihminen rakastuu muodostaakseen vastavuoroiseen altruismiin perustuen ja perustaakseen lauman. Laumahan voi toki olla mikä vaan toimiva porukka.

        Välttämättä ei siis lisääntymistä varten lainkaan.

        Lisääntymisvietti selittäisi paritteluhalun, muttei vielä miksi ihminen rakastuu ja haluaa olla romanttisesti yhdessä, jonkun kanssa vuosia. Näin ollen seksi voi selittyä lisääntymisvietillä, parisuhde taas vaatii vastavuoroista altruismia eli toisiaan hyödyttämään kykenevät tyypit.

        Tämän vuoksi ihmiset ihastuu tiettyjen kriteerien täyttyessä herkemmin. Kun tyyppi vastaa sisäistä tarvetta. mm. älyllisesti.

        Siksi seksiin voi kelvata kuka vaan, lisääntyminen.

        Rakkaussuhteeseen vain jotka täyttää yksilöiden altruistiset tarpeet.

        Ts. ihminen ei rakastu seksiin, voihan jotkut. Rakastuminen on monimutkaisempaa, kuin pippeli sisään ja pulla uuniin. Näin ollen lisääntymisvietti ei selitä rakastumista, mutta vastavuoroinen altruismi selittää.

        Lisääntymisvietti on siis lisuke ei pääruoka.


      • Anonyymi
        Jan_ kirjoitti:

        Siksi seksiin voi kelvata kuka vaan, lisääntyminen.

        Rakkaussuhteeseen vain jotka täyttää yksilöiden altruistiset tarpeet.

        Ts. ihminen ei rakastu seksiin, voihan jotkut. Rakastuminen on monimutkaisempaa, kuin pippeli sisään ja pulla uuniin. Näin ollen lisääntymisvietti ei selitä rakastumista, mutta vastavuoroinen altruismi selittää.

        Lisääntymisvietti on siis lisuke ei pääruoka.

        Kyllä se on AINA monimutkaista pippelin kanssa.


      • No siis kokonaisuutena ei vaan tunne minusta. Voihan siitä kehkeytyä kumppanuuskin. Jokin systeemi noissa vanhoissa liitoissakin sai ihmiset pysymään sovussa, kun ei saanut tavallaan erota...

        Niin ja sit vielä ne sovitut liitot...🤔


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se on AINA monimutkaista pippelin kanssa.

        On varmasti, varsinkin seuraukset on usein hyvin monimutkaisia.


      • Wwuwuw kirjoitti:

        "romanttinen rakkaus voi kestää muutaman vuodenkin, kunnes se loppuu tai korvautuu pitkäkestoisella kiintymyksellä."

        Mistähän se tuo johtuu..

        Uusimmassa Suomen kuvalehdessä oli rakkausaiheesta hyvä juttu. Pitkäkestoisen kiintymyksen ja yhteenkuuluvuuden aivokemiaa oli sen mukaan tutkittu mm. preeriamyyrien avulla. (Kiintymään taipuvainen eläinlaji joka muodostaa vahvoja suhteita) Oksitosiini ja vasopressiini ovat kuulemma sellaisia hormoneja, jotka saavat sekä preeriamyyrät että ihmiset pysymään kumppaninsa vierellä.

        "Ihmisillä niitä erittyy läheisyyden, kosketuksen ja erityisesti orgasmin aikana. Oksitosiini mm. lisää luottamusta. Sillä on tärkeä tehtävä, kun muu huuma laantuu." (Eli siis serotoniini- ja dopamiinihuuman jälkeen - joka on ilmeisesti sen vuoden tai puolitoista)

        Eli palstalaiset kenellä on toimiva seksielämä kumppaninne kanssa, pitäkää siitä kiinni, jos kiinnostaa pitää kumppani. Me muut voimme vain haaveilla :)

        Lisäksi jutussa oli maininta, että joidenkin tutkimusten mukaan miehet rakastuvat naisia nopeammin, eli he saattavat olla herkempiä heittäytymään ns. kemian vietäviksi. Kun sitä kemiaa tälläkin palstalla niin paljon parjataan, ja etten sanoisi varsinkin miehet :)


      • Thymallus kirjoitti:

        Uusimmassa Suomen kuvalehdessä oli rakkausaiheesta hyvä juttu. Pitkäkestoisen kiintymyksen ja yhteenkuuluvuuden aivokemiaa oli sen mukaan tutkittu mm. preeriamyyrien avulla. (Kiintymään taipuvainen eläinlaji joka muodostaa vahvoja suhteita) Oksitosiini ja vasopressiini ovat kuulemma sellaisia hormoneja, jotka saavat sekä preeriamyyrät että ihmiset pysymään kumppaninsa vierellä.

        "Ihmisillä niitä erittyy läheisyyden, kosketuksen ja erityisesti orgasmin aikana. Oksitosiini mm. lisää luottamusta. Sillä on tärkeä tehtävä, kun muu huuma laantuu." (Eli siis serotoniini- ja dopamiinihuuman jälkeen - joka on ilmeisesti sen vuoden tai puolitoista)

        Eli palstalaiset kenellä on toimiva seksielämä kumppaninne kanssa, pitäkää siitä kiinni, jos kiinnostaa pitää kumppani. Me muut voimme vain haaveilla :)

        Lisäksi jutussa oli maininta, että joidenkin tutkimusten mukaan miehet rakastuvat naisia nopeammin, eli he saattavat olla herkempiä heittäytymään ns. kemian vietäviksi. Kun sitä kemiaa tälläkin palstalla niin paljon parjataan, ja etten sanoisi varsinkin miehet :)

        Tuli vaan mieleen, että samasta syystäköhän miehillä on naisia useammin päihdeongelmiakin? Onko yhteys löydetty? 🤔😁


      • Thymallus kirjoitti:

        Uusimmassa Suomen kuvalehdessä oli rakkausaiheesta hyvä juttu. Pitkäkestoisen kiintymyksen ja yhteenkuuluvuuden aivokemiaa oli sen mukaan tutkittu mm. preeriamyyrien avulla. (Kiintymään taipuvainen eläinlaji joka muodostaa vahvoja suhteita) Oksitosiini ja vasopressiini ovat kuulemma sellaisia hormoneja, jotka saavat sekä preeriamyyrät että ihmiset pysymään kumppaninsa vierellä.

        "Ihmisillä niitä erittyy läheisyyden, kosketuksen ja erityisesti orgasmin aikana. Oksitosiini mm. lisää luottamusta. Sillä on tärkeä tehtävä, kun muu huuma laantuu." (Eli siis serotoniini- ja dopamiinihuuman jälkeen - joka on ilmeisesti sen vuoden tai puolitoista)

        Eli palstalaiset kenellä on toimiva seksielämä kumppaninne kanssa, pitäkää siitä kiinni, jos kiinnostaa pitää kumppani. Me muut voimme vain haaveilla :)

        Lisäksi jutussa oli maininta, että joidenkin tutkimusten mukaan miehet rakastuvat naisia nopeammin, eli he saattavat olla herkempiä heittäytymään ns. kemian vietäviksi. Kun sitä kemiaa tälläkin palstalla niin paljon parjataan, ja etten sanoisi varsinkin miehet :)

        Juu. Seksi ei kuitenkaan selitä kaikkea mielihyvää, vaikka monesti se nostetaan näytille. Mietitään ystävyyttä, aseksuaaleja, ikääntyneitä seksittömiä pareja tai pareja.

        Nämä suhteet olisi mahdottomia, jos seksi olisi the thing. Eikö?

        Miten sitten on mahdollista, että nuo suhteet voi olla antoisia ja rakastavia, ilman seksiä? :)


      • Jan_ kirjoitti:

        Juu. Seksi ei kuitenkaan selitä kaikkea mielihyvää, vaikka monesti se nostetaan näytille. Mietitään ystävyyttä, aseksuaaleja, ikääntyneitä seksittömiä pareja tai pareja.

        Nämä suhteet olisi mahdottomia, jos seksi olisi the thing. Eikö?

        Miten sitten on mahdollista, että nuo suhteet voi olla antoisia ja rakastavia, ilman seksiä? :)

        Siis aina, kun heitetään väittämä. Se pitää kyetä kääntämään päälaelleen ja näkemään sen toinenkin puoli. :D

        Joka kantilta. Seksi on nyt vasta se 1 kantti. Mitä on ne loput?


      • Thymallus kirjoitti:

        Uusimmassa Suomen kuvalehdessä oli rakkausaiheesta hyvä juttu. Pitkäkestoisen kiintymyksen ja yhteenkuuluvuuden aivokemiaa oli sen mukaan tutkittu mm. preeriamyyrien avulla. (Kiintymään taipuvainen eläinlaji joka muodostaa vahvoja suhteita) Oksitosiini ja vasopressiini ovat kuulemma sellaisia hormoneja, jotka saavat sekä preeriamyyrät että ihmiset pysymään kumppaninsa vierellä.

        "Ihmisillä niitä erittyy läheisyyden, kosketuksen ja erityisesti orgasmin aikana. Oksitosiini mm. lisää luottamusta. Sillä on tärkeä tehtävä, kun muu huuma laantuu." (Eli siis serotoniini- ja dopamiinihuuman jälkeen - joka on ilmeisesti sen vuoden tai puolitoista)

        Eli palstalaiset kenellä on toimiva seksielämä kumppaninne kanssa, pitäkää siitä kiinni, jos kiinnostaa pitää kumppani. Me muut voimme vain haaveilla :)

        Lisäksi jutussa oli maininta, että joidenkin tutkimusten mukaan miehet rakastuvat naisia nopeammin, eli he saattavat olla herkempiä heittäytymään ns. kemian vietäviksi. Kun sitä kemiaa tälläkin palstalla niin paljon parjataan, ja etten sanoisi varsinkin miehet :)

        "Eli palstalaiset kenellä on toimiva seksielämä kumppaninne kanssa, pitäkää siitä kiinni, jos kiinnostaa pitää kumppani."

        Heh, tää kertoo nyt enemmän susta, kun faktasta millä kumppani pysyy rinnalla.. 😜

        Rontti.


      • Jan_ kirjoitti:

        Juu. Seksi ei kuitenkaan selitä kaikkea mielihyvää, vaikka monesti se nostetaan näytille. Mietitään ystävyyttä, aseksuaaleja, ikääntyneitä seksittömiä pareja tai pareja.

        Nämä suhteet olisi mahdottomia, jos seksi olisi the thing. Eikö?

        Miten sitten on mahdollista, että nuo suhteet voi olla antoisia ja rakastavia, ilman seksiä? :)

        No sä puhut nyt platonisesta rakkaudesta. Onhan ihminen sosiaalinen eläin, laumaeläin. Kyllähän eläinkin voi kiintyä ihmiseen ( ja toisinpäin).


      • Wwuwuw kirjoitti:

        No sä puhut nyt platonisesta rakkaudesta. Onhan ihminen sosiaalinen eläin, laumaeläin. Kyllähän eläinkin voi kiintyä ihmiseen ( ja toisinpäin).

        Mutta, miten platoninen rakkaus tunteena eroaa sitten fyysisen rakkauden tuomasta? :)

        Mä pystyn rakastamaan yhtä voimakkaasti ihmistä seksillä ja ilman. Ts. väitän, että mun rakastaminen ei ole seksistä alunperinkään kiinni. Toki sen himon iskiessä sitä mieluusti harrastan, mutta ei se muovaa mun tunteita juurikaan mihinkään suuntaan, kai ne tunteet mulla kehittyy sitten ihmiseen jo ennen seksiä, muista jutuista.

        Siks kyseenalaistan koko seksin välttämättömyyden rakkaudelle.


      • Jan_ kirjoitti:

        Mutta, miten platoninen rakkaus tunteena eroaa sitten fyysisen rakkauden tuomasta? :)

        Mä pystyn rakastamaan yhtä voimakkaasti ihmistä seksillä ja ilman. Ts. väitän, että mun rakastaminen ei ole seksistä alunperinkään kiinni. Toki sen himon iskiessä sitä mieluusti harrastan, mutta ei se muovaa mun tunteita juurikaan mihinkään suuntaan, kai ne tunteet mulla kehittyy sitten ihmiseen jo ennen seksiä, muista jutuista.

        Siks kyseenalaistan koko seksin välttämättömyyden rakkaudelle.

        Romanttisessa rakkaudessa on mukana eroottisia fiiliksiä. Onhan sitten myös äidinrakkaus, johon liittynee vahvempi suojelun ja hoivan tarve..


      • Wwuwuw kirjoitti:

        Romanttisessa rakkaudessa on mukana eroottisia fiiliksiä. Onhan sitten myös äidinrakkaus, johon liittynee vahvempi suojelun ja hoivan tarve..

        Eroottisessa rakkaudessa on mukana eroottisia fiiliksiä, romanttisessa rakkaudessa on romanttisia fiiliksiä. :D

        Äidinrakkaus on platonista.


      • Jan_ kirjoitti:

        Eroottisessa rakkaudessa on mukana eroottisia fiiliksiä, romanttisessa rakkaudessa on romanttisia fiiliksiä. :D

        Äidinrakkaus on platonista.

        Romantiikka-pomantiikka..samaa sörsseliä.


      • Jan_ kirjoitti:

        Eroottisessa rakkaudessa on mukana eroottisia fiiliksiä, romanttisessa rakkaudessa on romanttisia fiiliksiä. :D

        Äidinrakkaus on platonista.

        Näkisin näin.

        "”Pohjimmiltaan rakkaudessa on kyse toisen ihmisen kohtaamisesta ja vastuun ottamisesta”, hän sanoo.

        Heinämaa korostaa, ettei rakkautta voi palauttaa aivotoimintoihin. Aivojen tietyt alueet kyllä aktivoituvat, kun ihminen kokee rakkautta, mutta aivot eivät saa aikaan rakkautta eivätkä sisällä sitä.

        Nykyiset tunneteoriat näkevät rakkauden suhteena. Aivojen lisäksi rakastamiseen tarvitaan kokonainen elämä – mieli ja ruumis – sekä lisäksi rakkauden kohde.

        ”Rakastaja tahtoo ja tarkoittaa rakastetulleen hyvää, ja rakkaus kasvaa tällaisena tarkoituksellisena suhteena”, Sara Heinämaa sanoo.

        Rakkauden kukoistukseen voi vaikuttaa itse, sillä tunteen lisäksi rakkauteen kuuluu tahto. Jos emme kykene tahtomaan toiselle hyvää ja ajattelemme ainoastaan, mitä hänen toiveistaan seuraa itsellemme, rakkaus on hiipunut.

        ”Rakkaudessa on kyse siitä, että rakastaja auttaa rakastettuaan kehittymään sellaiseksi, miksi tämä kykenee tulemaan, kohti tämän itsensä asettamia päämääriä.”

        Voisimmeko tiedostaa omat odotuksemme ja viettimme ja olla vapaita rakastamaan? Antamaan rakkaallemme vapauden ja antautua suhteeseen, omasta vapaudestamme tinkien?

        Sillä sitä on rakkaus, ja rakkautta on kaikkialla. Vaikka yhteiskunnat eroavat toisistaan, rakkaus on jotakin, joka lävistää kaikki kulttuurit ja ihmiset."


        https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/ilmiot/romanttinen-rakkaus-onko-sita-edes-olemassa-kysyimme-evoluutiobiologilta-historioitsijalta-ja-filosofilta/

        Tässä on tosta Thymiksenkin jutusta..


      • Jan_ kirjoitti:

        Näkisin näin.

        "”Pohjimmiltaan rakkaudessa on kyse toisen ihmisen kohtaamisesta ja vastuun ottamisesta”, hän sanoo.

        Heinämaa korostaa, ettei rakkautta voi palauttaa aivotoimintoihin. Aivojen tietyt alueet kyllä aktivoituvat, kun ihminen kokee rakkautta, mutta aivot eivät saa aikaan rakkautta eivätkä sisällä sitä.

        Nykyiset tunneteoriat näkevät rakkauden suhteena. Aivojen lisäksi rakastamiseen tarvitaan kokonainen elämä – mieli ja ruumis – sekä lisäksi rakkauden kohde.

        ”Rakastaja tahtoo ja tarkoittaa rakastetulleen hyvää, ja rakkaus kasvaa tällaisena tarkoituksellisena suhteena”, Sara Heinämaa sanoo.

        Rakkauden kukoistukseen voi vaikuttaa itse, sillä tunteen lisäksi rakkauteen kuuluu tahto. Jos emme kykene tahtomaan toiselle hyvää ja ajattelemme ainoastaan, mitä hänen toiveistaan seuraa itsellemme, rakkaus on hiipunut.

        ”Rakkaudessa on kyse siitä, että rakastaja auttaa rakastettuaan kehittymään sellaiseksi, miksi tämä kykenee tulemaan, kohti tämän itsensä asettamia päämääriä.”

        Voisimmeko tiedostaa omat odotuksemme ja viettimme ja olla vapaita rakastamaan? Antamaan rakkaallemme vapauden ja antautua suhteeseen, omasta vapaudestamme tinkien?

        Sillä sitä on rakkaus, ja rakkautta on kaikkialla. Vaikka yhteiskunnat eroavat toisistaan, rakkaus on jotakin, joka lävistää kaikki kulttuurit ja ihmiset."


        https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/ilmiot/romanttinen-rakkaus-onko-sita-edes-olemassa-kysyimme-evoluutiobiologilta-historioitsijalta-ja-filosofilta/

        Tässä on tosta Thymiksenkin jutusta..

        Filosofi Sara Heinämaan mukaan rakkaus sekoitetaan usein intohimoon, haluun, nautintoon ja haaveisiin, ja tietyissä tilanteissa jopa kunnioituksensekaiseen pelkoon.

        Rakastaminen on hyvää tahtoa. Näin minusta. Eikä se vaadi tippaakaan seksiä. Silti rakastamansa ihmisen rinnalla voi kulkea koko elämän. Hän vain on rakastettava.


      • Wwuwuw kirjoitti:

        Romantiikka-pomantiikka..samaa sörsseliä.

        Nojoo. Anyways, ne rakastamisen tunteet ja se hyvä tahto rakastettua kohtaan tulevat joka tapauksessa jo ennen mitään seksiä.

        Seksi ilmanmuuta on sellaisen ihmisen kanssa "jumalten lahja", varmasti upeinta seksiä ikinä koska tunteet, muttei tunteiden kehittymiselle tai säilymiselle välttämättömyys.

        Enkä väitä et olen oikeessa kenenkään muun kohdalla, mutta itteni kohdalla tiiän tämän faktaksi.

        Mukavaa päivää. Pää halkee kivusta, pakko käydä pitkälleen.


      • Anonyymi
        Jan_ kirjoitti:

        Realismi tulee kuvioon mukaan. 😌 🙄

        Parissa vuodessa oppii toisen tylsimmätkin kotkotukset. 😄

        Se juuri on sitä romantiikkaa, jossa opitaan tuntemaan toinen läpikotaisin.
        Jotkut eivät sitä kestä, sillä heillä on eri motiivit suhteelle. Jotkut taas etsivät turvaa ja yhdessä vanhenemista.


      • Disse kirjoitti:

        Tuli vaan mieleen, että samasta syystäköhän miehillä on naisia useammin päihdeongelmiakin? Onko yhteys löydetty? 🤔😁

        Tuosta en tiedä mitään, mutta yksinkertaiseen logiikkaan sopivalta kuulostaisi, että jos miessukupuoli on jostain syystä herkempi näille ihastumisen dopamiini- ja serotoniinimyrskyille, niin se on herkempi myös keinotekoisesti aihetetuille nautintovälittäjäainemyrskyille. Wikipedian mukaan ainakin heroiini, kokaiini ja amfetamiini vaikuttavat suoraan dopamiinin välityksellä.


      • Jan_ kirjoitti:

        Juu. Seksi ei kuitenkaan selitä kaikkea mielihyvää, vaikka monesti se nostetaan näytille. Mietitään ystävyyttä, aseksuaaleja, ikääntyneitä seksittömiä pareja tai pareja.

        Nämä suhteet olisi mahdottomia, jos seksi olisi the thing. Eikö?

        Miten sitten on mahdollista, että nuo suhteet voi olla antoisia ja rakastavia, ilman seksiä? :)

        Käsitin että keskustelussa puhutaan romanttisista pari- /rakkaussuhteista.

        Muunlaisissa suhteissa on tietysti enemmän eri vaikuttimet. Ja joku ystävyyssuhde ei ole kuitenkaan niin tiivis / kokoaikainen, että se vaatisi vahvempaa hormonitoimintaa.


      • Jan_ kirjoitti:

        "Eli palstalaiset kenellä on toimiva seksielämä kumppaninne kanssa, pitäkää siitä kiinni, jos kiinnostaa pitää kumppani."

        Heh, tää kertoo nyt enemmän susta, kun faktasta millä kumppani pysyy rinnalla.. 😜

        Rontti.

        Totta. Kaikki mitä näppäimistöltään päästää, kertoo jotain näppäilijästä.

        Mutta eikö tämä nyt ollut ihan harmiton hyvää tarkoittava vinkki, joka tietysti peilautuu lukemaani artikkeliin sekä omiin kokemuksiin aiheesta? Voi olla tietysti eri mieltäkin.

        Yksityisestä kokemuksesta ei tietystikään saa yleistä faktaa, mutta joku sellainen vika minussa on, että tieteelliset tutkimustulokset luovat jonkinlaista uskottavuusilluusiota minulle.


      • Jan_ kirjoitti:

        Juu. Seksi ei kuitenkaan selitä kaikkea mielihyvää, vaikka monesti se nostetaan näytille. Mietitään ystävyyttä, aseksuaaleja, ikääntyneitä seksittömiä pareja tai pareja.

        Nämä suhteet olisi mahdottomia, jos seksi olisi the thing. Eikö?

        Miten sitten on mahdollista, että nuo suhteet voi olla antoisia ja rakastavia, ilman seksiä? :)

        Tähän liittyen vielä yksi viittaus em. juttuun.

        Tunteiden neurobiologiaa tutkivan Aaltoyliopiston professori Lauri Nummenmaan työryhmä on osoittanut, että eri tunteet tuntuvat eri kohdissa kehoa, mutta kaikki ihmiset kokevat ne aika johdonmukaisesti samalla tavalla eri kulttuureissa.

        Vieraileva tutkija Pärttyli Rinne on tutkimustensa visualisoinnissa tullut siihen alustavaan tulokseen että esimerkiksi abstraktimmat rakkaudet painottuvat enemmän pään alueelle, kuin romanttinen tai intohimoinen rakkaus. Niitä yhdistävät enemmän tuntemukset keskivartalon, rinnan ja genitaalien alueilla.

        Nih, siinä sulle tunne genitaaleissa :)


      • Thymallus kirjoitti:

        Käsitin että keskustelussa puhutaan romanttisista pari- /rakkaussuhteista.

        Muunlaisissa suhteissa on tietysti enemmän eri vaikuttimet. Ja joku ystävyyssuhde ei ole kuitenkaan niin tiivis / kokoaikainen, että se vaatisi vahvempaa hormonitoimintaa.

        Ihan oikein käsitit.

        Mut nyt kysymys(sun mielipide), miksei parisuhde ja rakkaus voi olla romanttista ilman seksiä? :)

        Tätä kysyn ja kyseenalaistan. :)

        Kun mä väitän, että voi ja osa sanoo, ettei muka vois ilman seksiä olla. Niin miksei?


      • Thymallus kirjoitti:

        Totta. Kaikki mitä näppäimistöltään päästää, kertoo jotain näppäilijästä.

        Mutta eikö tämä nyt ollut ihan harmiton hyvää tarkoittava vinkki, joka tietysti peilautuu lukemaani artikkeliin sekä omiin kokemuksiin aiheesta? Voi olla tietysti eri mieltäkin.

        Yksityisestä kokemuksesta ei tietystikään saa yleistä faktaa, mutta joku sellainen vika minussa on, että tieteelliset tutkimustulokset luovat jonkinlaista uskottavuusilluusiota minulle.

        Juu, en halunnut mitenkään syyllistää. Totesin vain, että pystyi tajuamaan, että seksi on sulle hyvin iso asia ellei isoin osa parisuhdetta....muuten kumppani lähtee. Enkä sano, ettei saa olla. Sanon vaan mitä havaitsin. :)

        Mut minusta on kiva vähän pyöritellä asiaa eri kanteilta. Siksikin, kun huomaan olevani itse aika poikkeava mm. tässä asiassa. Kiva kuulla näkemyksiä, enkä toivottavasti tyrmää tai anna vaikutelmaa, että muut ei olis oikeassa.

        Vaikken itsekään ole väärässä. ;D


      • Anonyymi kirjoitti:

        Se juuri on sitä romantiikkaa, jossa opitaan tuntemaan toinen läpikotaisin.
        Jotkut eivät sitä kestä, sillä heillä on eri motiivit suhteelle. Jotkut taas etsivät turvaa ja yhdessä vanhenemista.

        Juu, siihen liittyy tahto. Hyväksymistä, sellaisena kun puoliso on epätäydellisyyksineen.

        "Onhan toi puoliso sellainen pierevä ja sukkia lattioille kylvävä sottapytty, mutta se on mun rakas sottapytty". 😃


      • Jan_ kirjoitti:

        Ihan oikein käsitit.

        Mut nyt kysymys(sun mielipide), miksei parisuhde ja rakkaus voi olla romanttista ilman seksiä? :)

        Tätä kysyn ja kyseenalaistan. :)

        Kun mä väitän, että voi ja osa sanoo, ettei muka vois ilman seksiä olla. Niin miksei?

        Varmasti voi olla. En kieltänyt sitä ollenkaan. Kuvittelisin että monien esim. hyvin vanhojen pariskuntien rakkaussuhde onkin tuollaista. Siellä on jo siirrytty enemmän sille ystävyys- / tahto-osioon. Mutta veikkaan että monilla heistäkin on takanaan hyvä seksielämä.

        Kommentoin siis siihen osaan, että tieteellisellä tutkimuksella on havaittu että parisuhteiden pysyvyys ihmisillä (ja niillä preeriamyyrillä) on parempi, kun nämä oksitosiinitasot ovat/pysyvät riittävän korkeina. Avainsanoja siis pysyvyys ja parempi. Ei siis mikään ehdoton totuus tai vaatimus.

        Miten sen oksitosiinitason saa sitten itse kukin pysymään riittävän korkeana, niin siinäkin on varmaan yksilöllisiä eroja.


      • Thymallus kirjoitti:

        Tähän liittyen vielä yksi viittaus em. juttuun.

        Tunteiden neurobiologiaa tutkivan Aaltoyliopiston professori Lauri Nummenmaan työryhmä on osoittanut, että eri tunteet tuntuvat eri kohdissa kehoa, mutta kaikki ihmiset kokevat ne aika johdonmukaisesti samalla tavalla eri kulttuureissa.

        Vieraileva tutkija Pärttyli Rinne on tutkimustensa visualisoinnissa tullut siihen alustavaan tulokseen että esimerkiksi abstraktimmat rakkaudet painottuvat enemmän pään alueelle, kuin romanttinen tai intohimoinen rakkaus. Niitä yhdistävät enemmän tuntemukset keskivartalon, rinnan ja genitaalien alueilla.

        Nih, siinä sulle tunne genitaaleissa :)

        Pörh, on mullakin tuntemuksia genitaaleissa. Välillä ihan vimmatusti pitäs kihnuttaa ja kapsuttaa. Silmissäkin on tuntemuksia, silmät syö ja kieli lipoo suussa nähdessäni jotain eroottisesti stimuloivaa...


        Mutta sitten se rakkaus. Minusta rakkaus romanttinenkin siis on riippumaton seksistä, seksi on sitten vaan rakkauden yksi ilmentymä. :D

        Mutta mikä meidät saattaa yhteen, pitää yhdessä kun seksiä ei ole?

        Pitääkö aina lopettaa rakastamasta romanttisesti, jos puolison kanssa ei ole seksiä? Emminä ainakaan. Vaikka mietin sitten päässäni häntä ja masturboin, mutta rakkaasta ihmisestä en luovu seksittömyyden takia. Ikinä. Se ihminen ja suhde on niiiin paljon muutakin isompaa ja arvokkaampaa, kun seksi.

        Toki kivaa, jos rakastetun kanssa saa tuottaa fyysistä mielihyvää ja nauttia toisistaan kaikinpuolin, iho iholla... Käsi rinnalla ja kieli kurkussa, eiku... Siellä eiku.. Heh.. 🤤

        Nojoo, menee jankkaamiseksi. 😄


      • Jan_ kirjoitti:

        Juu, en halunnut mitenkään syyllistää. Totesin vain, että pystyi tajuamaan, että seksi on sulle hyvin iso asia ellei isoin osa parisuhdetta....muuten kumppani lähtee. Enkä sano, ettei saa olla. Sanon vaan mitä havaitsin. :)

        Mut minusta on kiva vähän pyöritellä asiaa eri kanteilta. Siksikin, kun huomaan olevani itse aika poikkeava mm. tässä asiassa. Kiva kuulla näkemyksiä, enkä toivottavasti tyrmää tai anna vaikutelmaa, että muut ei olis oikeassa.

        Vaikken itsekään ole väärässä. ;D

        En sanoisi että se on isoin osa parisuhdetta, mutta olen huomannut että se on tärkeä osa siinä, että romanttiset ja rakkaudelliset tunteet säilyvät. Läheisyys ja muu kosketus liittyvät myös asiaan, varsinaisen seksin lisäksi.


      • Thymallus kirjoitti:

        Varmasti voi olla. En kieltänyt sitä ollenkaan. Kuvittelisin että monien esim. hyvin vanhojen pariskuntien rakkaussuhde onkin tuollaista. Siellä on jo siirrytty enemmän sille ystävyys- / tahto-osioon. Mutta veikkaan että monilla heistäkin on takanaan hyvä seksielämä.

        Kommentoin siis siihen osaan, että tieteellisellä tutkimuksella on havaittu että parisuhteiden pysyvyys ihmisillä (ja niillä preeriamyyrillä) on parempi, kun nämä oksitosiinitasot ovat/pysyvät riittävän korkeina. Avainsanoja siis pysyvyys ja parempi. Ei siis mikään ehdoton totuus tai vaatimus.

        Miten sen oksitosiinitason saa sitten itse kukin pysymään riittävän korkeana, niin siinäkin on varmaan yksilöllisiä eroja.

        Jees. Hyvin täydensit. Kiitos. :)

        Oksitosiinista tiedetään kertoa seuraavaa.

        https://hidastaelamaa.fi/2017/02/tiesitko-taman-oksitosiinista/

        Linkki etten ainakaan höpötä omiani.. 😜


      • Thymallus kirjoitti:

        En sanoisi että se on isoin osa parisuhdetta, mutta olen huomannut että se on tärkeä osa siinä, että romanttiset ja rakkaudelliset tunteet säilyvät. Läheisyys ja muu kosketus liittyvät myös asiaan, varsinaisen seksin lisäksi.

        Tässä on varmaan yksilöllisiä eroja. Jollekin seksi, jollekin kosketus tai jotain muuta. Itelle elintärkeäksi parisuhteen kannalta ja säilymiseksi on muodostunut toisen läsnäoleva suhtautuminen minuun ja halaaminen. Eli kosketus.

        Ei haittaa, vaikkei toista huvita seksi mun kanssa. En kuole siihin. Mutta, jos hän suhtautuu muhun piittaamattomasti, vähätellen, vihamielisesti tai ei koskaan halaa, huomaan alkavani riutua. Epäilemään onko tässä enää rakkautta vai ei.


      • Jan_ kirjoitti:

        Tässä on varmaan yksilöllisiä eroja. Jollekin seksi, jollekin kosketus tai jotain muuta. Itelle elintärkeäksi parisuhteen kannalta ja säilymiseksi on muodostunut toisen läsnäoleva suhtautuminen minuun ja halaaminen. Eli kosketus.

        Ei haittaa, vaikkei toista huvita seksi mun kanssa. En kuole siihin. Mutta, jos hän suhtautuu muhun piittaamattomasti, vähätellen, vihamielisesti tai ei koskaan halaa, huomaan alkavani riutua. Epäilemään onko tässä enää rakkautta vai ei.

        Täytyy kuitenkin todeta, että näin parisuhteessa miehen kanssa minulla. En sitten tiedä muuttuisiko suhtautumiseni, jos olisin parisuhteessa naisen kanssa. Miten merkittäväksi se seksuaalisuus sitten voisi muodostua?

        Mulla saattaa liittyä tähän asiaan se, etten ole heteroseksuaali. Ja saatan tuntea suurempaa seksuaalista vetoa naissukupuolta kohtaan, kun miessukupuolta kohtaan.

        Ties miten sekaisin menisin päästäni ollessani parisuhteessa naisen kanssa, seksistä saattaisi tulla hieman tärkeämpää ihan jo siksi, että vetovoima on vahvempaa. :)


      • Thymallus kirjoitti:

        Tuosta en tiedä mitään, mutta yksinkertaiseen logiikkaan sopivalta kuulostaisi, että jos miessukupuoli on jostain syystä herkempi näille ihastumisen dopamiini- ja serotoniinimyrskyille, niin se on herkempi myös keinotekoisesti aihetetuille nautintovälittäjäainemyrskyille. Wikipedian mukaan ainakin heroiini, kokaiini ja amfetamiini vaikuttavat suoraan dopamiinin välityksellä.

        Peliriippuvuuskin on miehille yleisempää..

        Tosin se on jokin geneettinen juttu..sama kuin alkoholismissa.. Tosin tiedä sitten miksi juuri miessukupuoli...ja niistäkin se tietty osa. Ja on siis naisiakin. Ääh. 🌚


      • Jan_ kirjoitti:

        Tässä on varmaan yksilöllisiä eroja. Jollekin seksi, jollekin kosketus tai jotain muuta. Itelle elintärkeäksi parisuhteen kannalta ja säilymiseksi on muodostunut toisen läsnäoleva suhtautuminen minuun ja halaaminen. Eli kosketus.

        Ei haittaa, vaikkei toista huvita seksi mun kanssa. En kuole siihin. Mutta, jos hän suhtautuu muhun piittaamattomasti, vähätellen, vihamielisesti tai ei koskaan halaa, huomaan alkavani riutua. Epäilemään onko tässä enää rakkautta vai ei.

        Entäs läsnäoleva sunnuntaiaamupäivän mittainen aamukahvitunti ja siihen liittyvä keskustelu? Oli aihe sitten mikä hyvänsä.

        Mulla on sellainen tunne, että sellaistakin voisit arvostaa.


      • Thymallus kirjoitti:

        Totta. Kaikki mitä näppäimistöltään päästää, kertoo jotain näppäilijästä.

        Mutta eikö tämä nyt ollut ihan harmiton hyvää tarkoittava vinkki, joka tietysti peilautuu lukemaani artikkeliin sekä omiin kokemuksiin aiheesta? Voi olla tietysti eri mieltäkin.

        Yksityisestä kokemuksesta ei tietystikään saa yleistä faktaa, mutta joku sellainen vika minussa on, että tieteelliset tutkimustulokset luovat jonkinlaista uskottavuusilluusiota minulle.

        Puskailetko sä?

        Tuli vain miäleen..🤔


      • Jan_ kirjoitti:

        Täytyy kuitenkin todeta, että näin parisuhteessa miehen kanssa minulla. En sitten tiedä muuttuisiko suhtautumiseni, jos olisin parisuhteessa naisen kanssa. Miten merkittäväksi se seksuaalisuus sitten voisi muodostua?

        Mulla saattaa liittyä tähän asiaan se, etten ole heteroseksuaali. Ja saatan tuntea suurempaa seksuaalista vetoa naissukupuolta kohtaan, kun miessukupuolta kohtaan.

        Ties miten sekaisin menisin päästäni ollessani parisuhteessa naisen kanssa, seksistä saattaisi tulla hieman tärkeämpää ihan jo siksi, että vetovoima on vahvempaa. :)

        Päättelen siitä, kun katselen vaikka alastomia miehiä ei liikuta, ei herää halut. Paitsi, kun kyseessä on ihminen jota kohtaan mulla on tunteita.

        Kun taas katson viehättäviä naisia alasti tai vaatteissa, ilman tunteita tunnesiteitäkin heihin, sytyn liekkeihin. 😄🔥

        Saati jos olis vielä tunteita ko. naista kohtaan, siinä voitas mennä niin että seinät kaatuu ja hetekka hajoo. 😂


      • Jan_ kirjoitti:

        Ihan oikein käsitit.

        Mut nyt kysymys(sun mielipide), miksei parisuhde ja rakkaus voi olla romanttista ilman seksiä? :)

        Tätä kysyn ja kyseenalaistan. :)

        Kun mä väitän, että voi ja osa sanoo, ettei muka vois ilman seksiä olla. Niin miksei?

        Voi tietysti olla..

        Mutta sen pohjana, kuten ylipäätään kahden eri sukupuolen olemassaolon ( vaikka ne fiilikset kohdistuisivatkin samaan sukupuoleen) on kuitenkin lisääntyminen. Mikä ei mitenkään tarkoita että ne tunteet olisivat vääriä.. tai epäaitoja. Voihan omaa sisarustaankin rakastaa, mutta siinä nyt ei ole mitään romanttista.. ( toivottavasti).


      • Wwuwuw kirjoitti:

        Puskailetko sä?

        Tuli vain miäleen..🤔

        Kyllä. Olen tehnyt mm. joitain avauksia ns. puskasta, kun en ole halunnut käsitellä niitä edes näin julkisesti. Myös misspönttistä olen joskus kiusoitellut puskasta, mutta mielestäni täysin harmitonta ja leikkimielistä. (Ehkä jotain muutakin, en mene varmuudella sanomaan kun en muista.) Joskus harrastin myös mustaa allekirjoitusta kirjautumatta.


      • Thymallus kirjoitti:

        Kyllä. Olen tehnyt mm. joitain avauksia ns. puskasta, kun en ole halunnut käsitellä niitä edes näin julkisesti. Myös misspönttistä olen joskus kiusoitellut puskasta, mutta mielestäni täysin harmitonta ja leikkimielistä. (Ehkä jotain muutakin, en mene varmuudella sanomaan kun en muista.) Joskus harrastin myös mustaa allekirjoitusta kirjautumatta.

        Myös? ?


      • Thymallus kirjoitti:

        Tuosta en tiedä mitään, mutta yksinkertaiseen logiikkaan sopivalta kuulostaisi, että jos miessukupuoli on jostain syystä herkempi näille ihastumisen dopamiini- ja serotoniinimyrskyille, niin se on herkempi myös keinotekoisesti aihetetuille nautintovälittäjäainemyrskyille. Wikipedian mukaan ainakin heroiini, kokaiini ja amfetamiini vaikuttavat suoraan dopamiinin välityksellä.

        No tuli vaan mieleen. 😀

        Onhan naisissa ja miehissä vaikka mitä eroja. Mutta miehethän tekee paljon enemmän ns. Intohimorikoksia ja muutenkin pannu käy kuumempana.... ainakin osalla. 😀


      • Wwuwuw kirjoitti:

        Myös? ?

        Siis niiden avausten lisäksi.
        Ja siellä oli tuo varaus suluissa :)

        Eikö saisi? Omatuntoni on puhdas :)


      • Thymallus kirjoitti:

        Entäs läsnäoleva sunnuntaiaamupäivän mittainen aamukahvitunti ja siihen liittyvä keskustelu? Oli aihe sitten mikä hyvänsä.

        Mulla on sellainen tunne, että sellaistakin voisit arvostaa.

        Arvostan kaikkea läsnäoloa, yhdessä olemista ja yhdessä tekemistä mihin suinkin toinen tahtoo mukaan, aina saa osallistua.

        Just keskustelut mistä vaan maan ja taivaan välillä on ihan parasta yhdessä oloa, vaikkapa juuri aamukahvilla tai jo kotisohvalla loikoillessa. Muru kainalossa.

        Toki mä kaipaan omaa aikaakin, että ihan ominpäin meen ja teen asioita, ettei ole mikään pakko olla jatkuvasti mukana, yhdessä. Silleen saan parhaiten nollattua päätäni, jos on vaikka väsyttävä arki. Sen verran introvertti ja herkkä väsymään sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, että välillä on juhlaa olla ihan yksin.

        Mut en mä koskaan käännytä toista pois, jos toinen haluu mun luokse just sillon kun mä tykkään lojua yksinäni. Silleen en ole kuiteskaan ehdoton vetäytyjä. 😃


      • Wwuwuw kirjoitti:

        Voi tietysti olla..

        Mutta sen pohjana, kuten ylipäätään kahden eri sukupuolen olemassaolon ( vaikka ne fiilikset kohdistuisivatkin samaan sukupuoleen) on kuitenkin lisääntyminen. Mikä ei mitenkään tarkoita että ne tunteet olisivat vääriä.. tai epäaitoja. Voihan omaa sisarustaankin rakastaa, mutta siinä nyt ei ole mitään romanttista.. ( toivottavasti).

        Hmmm.. 🤔

        Lisääntyminen yhdestä kahdeksi, sinkusta pariksi. Joo tämän mä voin ostaa. 😄


      • Jan_ kirjoitti:

        Päättelen siitä, kun katselen vaikka alastomia miehiä ei liikuta, ei herää halut. Paitsi, kun kyseessä on ihminen jota kohtaan mulla on tunteita.

        Kun taas katson viehättäviä naisia alasti tai vaatteissa, ilman tunteita tunnesiteitäkin heihin, sytyn liekkeihin. 😄🔥

        Saati jos olis vielä tunteita ko. naista kohtaan, siinä voitas mennä niin että seinät kaatuu ja hetekka hajoo. 😂

        Suora kysymys.

        Oletko varma ettet olekin lesbo, etkä bi?


      • Thymallus kirjoitti:

        Siis niiden avausten lisäksi.
        Ja siellä oli tuo varaus suluissa :)

        Eikö saisi? Omatuntoni on puhdas :)

        Jooei. Ei saa. Lopeta. ☝️


      • Thymallus kirjoitti:

        Suora kysymys.

        Oletko varma ettet olekin lesbo, etkä bi?

        Joo ei haittaa suorat kysymykset, tykkään suorasta puheesta.

        Näkisin itseni kuitenkin bi:nä, koska voin tuntea vetoa ihmisestä tietysti riippuen molempiin sukupuoliin. Niin romanttisesti, eli tunteillen kun ihan fyysisesti eli seksuaalisesti. En siis todellakaan kehen tahansa kummassakaan sukupuolessa.

        Mut joo, miten paljon sitten taustalla vaikuttaa myös se trans kokemus, eli sukupuoliidentiteettini kokeminen.

        Jos ryhtyisin parisuhteeseen naisen kanssa, marssisin oitis transpolille ja lähtisin viemään transmies asiaani eteenpäin. Kun nyt parisuhteessa miehen kanssa ja perheenä sinnittelen sen asian kanssa ja ilmennän itseäni miten voin. Ihan vaan, kun mun prosessi aiheuttaa vaan pahaa mieltä mm. puolisolle. En kykene sivuuttamaan sitä asiaa ja seikkaa, että hän rakastui minuun naisena joka biologisesti olen.

        Se on mun tapa osoittaa rakkattra, että kannan omana murheenani prosessi mietteeni. Ja pitkitän niin kauan, kun siedän pitkittää. Toistaiseksi kestän ja jaksan. En tiiä jaksanko kauan.


      • Jan_ kirjoitti:

        Joo ei haittaa suorat kysymykset, tykkään suorasta puheesta.

        Näkisin itseni kuitenkin bi:nä, koska voin tuntea vetoa ihmisestä tietysti riippuen molempiin sukupuoliin. Niin romanttisesti, eli tunteillen kun ihan fyysisesti eli seksuaalisesti. En siis todellakaan kehen tahansa kummassakaan sukupuolessa.

        Mut joo, miten paljon sitten taustalla vaikuttaa myös se trans kokemus, eli sukupuoliidentiteettini kokeminen.

        Jos ryhtyisin parisuhteeseen naisen kanssa, marssisin oitis transpolille ja lähtisin viemään transmies asiaani eteenpäin. Kun nyt parisuhteessa miehen kanssa ja perheenä sinnittelen sen asian kanssa ja ilmennän itseäni miten voin. Ihan vaan, kun mun prosessi aiheuttaa vaan pahaa mieltä mm. puolisolle. En kykene sivuuttamaan sitä asiaa ja seikkaa, että hän rakastui minuun naisena joka biologisesti olen.

        Se on mun tapa osoittaa rakkattra, että kannan omana murheenani prosessi mietteeni. Ja pitkitän niin kauan, kun siedän pitkittää. Toistaiseksi kestän ja jaksan. En tiiä jaksanko kauan.

        Typojakin, mut siis joo. Bi. Olisin varmasti sittenkin yhä, vaikka korjauttaisin sukupuoleni sukupuoli-identiteettini mukaiseksi eli mieheksi.

        Silti voisin yhä ihastua, rakastua mieheen. Ainakin teoriassa. Eri asia sitten miten todella näkisin itseni sitten, kun koko prosessi olisi läpi loppuun asti käyty. Pidän kuitenkin 90 % todennäköisempänä, että ryhtyisin naisen kanssa parisuhteeseen ja eläisin periaatteessa heterosuhteessa. Miehenä naisen kanssa.

        En silleen koe itseäni lesboksi, varmaan kun en koe itseäni edes naiseksi identiteetiltäni. :)


      • Wwuwuw kirjoitti:

        Jooei. Ei saa. Lopeta. ☝️

        🤔🧐😄


      • Thymallus kirjoitti:

        🤔🧐😄

        No olitko se sinä esim siinä vaihdevuosiketjussa, kun oli niitä estrogeenejä tuputtamassa..?


      • Jan_ kirjoitti:

        Typojakin, mut siis joo. Bi. Olisin varmasti sittenkin yhä, vaikka korjauttaisin sukupuoleni sukupuoli-identiteettini mukaiseksi eli mieheksi.

        Silti voisin yhä ihastua, rakastua mieheen. Ainakin teoriassa. Eri asia sitten miten todella näkisin itseni sitten, kun koko prosessi olisi läpi loppuun asti käyty. Pidän kuitenkin 90 % todennäköisempänä, että ryhtyisin naisen kanssa parisuhteeseen ja eläisin periaatteessa heterosuhteessa. Miehenä naisen kanssa.

        En silleen koe itseäni lesboksi, varmaan kun en koe itseäni edes naiseksi identiteetiltäni. :)

        Sen verran korjaan totuudenmukaisemmaksi, tätä.

        Jos ryhtyisin parisuhteeseen naisen kanssa, marssisin oitis transpolille. Että menisin jo sinkuksi päätyessäni, en vasta uudessa suhteessa. Jotenkin ajattelen, että ei uutta suhdettakaan pian kannattas haaveilla.

        Yksin vaan muksujen kanssa. Ja yksin kävis prosessinkin läpi. Siinä on kuitenkin monta juttua jo mitkä rasittaisi itseä, myös kaikkia mukana olevia läheisiä. Mä varmaan kestän kyllä, mutta en halua laittaa läheisiäni mihkään piinapenkkiin kärvistelemään.


      • Wwuwuw kirjoitti:

        No olitko se sinä esim siinä vaihdevuosiketjussa, kun oli niitä estrogeenejä tuputtamassa..?

        Ei kyllä kuulosta tutulta. Mikäs keskustelu se on ollut? Olin tuossa jonkin aikaa muissa ympyröissä, enkä palstaa seurannut / kommentoinut paljoakaan.

        Äläkä nyt ala siellä tivata, mitä avauksia olen tehnyt puskista. Jos haluan tehdä ne ilman kirjautumista, niin en kait jälkikäteenkään niistä kerro.


      • Jan_ kirjoitti:

        Joo ei haittaa suorat kysymykset, tykkään suorasta puheesta.

        Näkisin itseni kuitenkin bi:nä, koska voin tuntea vetoa ihmisestä tietysti riippuen molempiin sukupuoliin. Niin romanttisesti, eli tunteillen kun ihan fyysisesti eli seksuaalisesti. En siis todellakaan kehen tahansa kummassakaan sukupuolessa.

        Mut joo, miten paljon sitten taustalla vaikuttaa myös se trans kokemus, eli sukupuoliidentiteettini kokeminen.

        Jos ryhtyisin parisuhteeseen naisen kanssa, marssisin oitis transpolille ja lähtisin viemään transmies asiaani eteenpäin. Kun nyt parisuhteessa miehen kanssa ja perheenä sinnittelen sen asian kanssa ja ilmennän itseäni miten voin. Ihan vaan, kun mun prosessi aiheuttaa vaan pahaa mieltä mm. puolisolle. En kykene sivuuttamaan sitä asiaa ja seikkaa, että hän rakastui minuun naisena joka biologisesti olen.

        Se on mun tapa osoittaa rakkattra, että kannan omana murheenani prosessi mietteeni. Ja pitkitän niin kauan, kun siedän pitkittää. Toistaiseksi kestän ja jaksan. En tiiä jaksanko kauan.

        On ne sullakin kuviot. Mutta niin se varmaan on, että kun on noita sitoumuksia ja lapsia, niin ne yksinkertaisesti joutuu huomioimaan.


      • Thymallus kirjoitti:

        On ne sullakin kuviot. Mutta niin se varmaan on, että kun on noita sitoumuksia ja lapsia, niin ne yksinkertaisesti joutuu huomioimaan.

        Heh, on todellakin kiemurat kuviot. Olis ollut näin jälkiviisaana helpompaa tehdä nämä prosessit, ennen mitään vakituisia parisuhteita ja lapsia. Toisaalta sitten mulla ei taas olisi biologisia lapsia. Eikä tätä parisuhdettakaan.

        Jossittelusta muutenkaan hyötyä ole, mutta kyllähän näitä kelaa. Kun ei nää itellekään ole kivoja juttuja, mutta menee kun on jo vuosia opetellut asian kanssa elämään.

        Nyt kun viimein ois rohkeutta, eikä kiinnosta muiden ihmisten hyväksyntä sen suhteen, niin perhe nyt kumminkin kiinnostaa ja heidän fiilikset. Rintojen poistoon ne alkaa jo jotenkin siedättymään. 😃

        Mut vielä sanoo, jos nyt ei ole ihan pakko. Älä mee, älä tee.


      • Anonyymi
        Thymallus kirjoitti:

        Ei kyllä kuulosta tutulta. Mikäs keskustelu se on ollut? Olin tuossa jonkin aikaa muissa ympyröissä, enkä palstaa seurannut / kommentoinut paljoakaan.

        Äläkä nyt ala siellä tivata, mitä avauksia olen tehnyt puskista. Jos haluan tehdä ne ilman kirjautumista, niin en kait jälkikäteenkään niistä kerro.

        Tuttu mies. Moi.


      • Jan_ kirjoitti:

        Heh, on todellakin kiemurat kuviot. Olis ollut näin jälkiviisaana helpompaa tehdä nämä prosessit, ennen mitään vakituisia parisuhteita ja lapsia. Toisaalta sitten mulla ei taas olisi biologisia lapsia. Eikä tätä parisuhdettakaan.

        Jossittelusta muutenkaan hyötyä ole, mutta kyllähän näitä kelaa. Kun ei nää itellekään ole kivoja juttuja, mutta menee kun on jo vuosia opetellut asian kanssa elämään.

        Nyt kun viimein ois rohkeutta, eikä kiinnosta muiden ihmisten hyväksyntä sen suhteen, niin perhe nyt kumminkin kiinnostaa ja heidän fiilikset. Rintojen poistoon ne alkaa jo jotenkin siedättymään. 😃

        Mut vielä sanoo, jos nyt ei ole ihan pakko. Älä mee, älä tee.

        Hmh, Hmh. Kuka sanoo? Mies ilmeisesti, eikä lapset. Olisi se kyllä vaikea paikka itsellekin, jos kuvittelis itsensä miehesi paikalle.


      • Thymallus kirjoitti:

        Hmh, Hmh. Kuka sanoo? Mies ilmeisesti, eikä lapset. Olisi se kyllä vaikea paikka itsellekin, jos kuvittelis itsensä miehesi paikalle.

        Mies ja vanhemmat. Isälle olis ehkä sydänslaagin paikka. Inhoaa muutenkin mm. homoja, lesboja ja transihmisiä. Sairasta sakkia. Että hmm.

        Äiti sietäs vielä jotenkin muutokset muuten, mutta lesbous, biseksuaalisuus on yök.Ei ikinä.

        Miehelle joo olis raskasta. Hän taas ei ole homofoobinen. Ihan sama hänelle taas bisse tai hetero. 😃


      • Jan_ kirjoitti:

        Mies ja vanhemmat. Isälle olis ehkä sydänslaagin paikka. Inhoaa muutenkin mm. homoja, lesboja ja transihmisiä. Sairasta sakkia. Että hmm.

        Äiti sietäs vielä jotenkin muutokset muuten, mutta lesbous, biseksuaalisuus on yök.Ei ikinä.

        Miehelle joo olis raskasta. Hän taas ei ole homofoobinen. Ihan sama hänelle taas bisse tai hetero. 😃

        Että kyllähän mä yksin jään, jos päätän lähteä etenemään. Ehkäpä senkin vielä kestäs, jäädä yksin mutta lapsetkin menettäisi yhteyden isovanhempiin ainakin mun kauttani.

        Että ei mulla kauheen helposti tuu tosta vaan tehtyä hätäisesti mitään. Puun ja kuoren välissä niin sanotusti.


      • Jan_ kirjoitti:

        Mies ja vanhemmat. Isälle olis ehkä sydänslaagin paikka. Inhoaa muutenkin mm. homoja, lesboja ja transihmisiä. Sairasta sakkia. Että hmm.

        Äiti sietäs vielä jotenkin muutokset muuten, mutta lesbous, biseksuaalisuus on yök.Ei ikinä.

        Miehelle joo olis raskasta. Hän taas ei ole homofoobinen. Ihan sama hänelle taas bisse tai hetero. 😃

        On me näköjään ennenkin näistä sinun kanssa keskusteltu. Palautuu mieleen.

        Eipä siinä, mitäpä siinä voi. Kolme vaihtoehtoa tulee mieleen. Kestää vaan, kestää jonkin aikaa ja koettaa pehmittää toisia pikkuhiljaa tai sitten alkaa vaan vetämään omaa linjaa ja pahoittaa toisten mieli.


      • Thymallus kirjoitti:

        On me näköjään ennenkin näistä sinun kanssa keskusteltu. Palautuu mieleen.

        Eipä siinä, mitäpä siinä voi. Kolme vaihtoehtoa tulee mieleen. Kestää vaan, kestää jonkin aikaa ja koettaa pehmittää toisia pikkuhiljaa tai sitten alkaa vaan vetämään omaa linjaa ja pahoittaa toisten mieli.

        Niinpä. Olen nyt silleen epäitsekäs tässä vaiheessa elämää, koska lapset. Heillä on nyt ja näin kaikki tärkeät ja rakkaat ihmiset elämässään.

        Minun siurrot voisi vaarantaa heidän hyvinvoinnin. Kaiken muunkin vielä saatan kestää, vaikka sattuiskin. Mutten lapsiltani lähiverkon ja hyvän elämän sotkemista.

        Aikuiset saa olla juntteja vaikka keskenään ja mullekin, mutta kun tiiän sata varmaksi että kaikki nuo siirtoni sotkisi lasteni elömän näiden junttien kautta, niin minä en halua olla se juntti joka aiheuttaa sen.

        Lapsettomana en varmaan näin paljon myötäiliskään, enkä enää sitten kun he on isompia ja ymmärtää asioita ja pärjää vaikka aikuiset sekoiliskin. Mut nyt vielä haluan suojella heitä tuskilta, ja nielen vaan.

        Ihan sama, jos puolisokin joskus tuosta kyrpiintyy mun kanssa elämään, niin mietin sitten siirtojani taas tilanteen mukaan. Pehmittää mä koitankin.

        Nyt jo joutuu sietämään mun olemusta. En enää ole pitkiin aikoihin pukeutunut naisten vaatteisiin, olen pitänyt miesten hiusmallia, käyttäydyn just niin kun olen enkä enää mielistele ajatuksiani tms.

        Oon sanonut suoraan, että olen maskuliini ja kertonut mm. parta yms. haaveeni. Äiti ne parhaiten ottaa. Hänkin on kokenut sukupuolettomuutta. Mut muuten tää on yhtä hyssyttelyä.


    • "Kun ihastunut ihminen pääsee rakastumisen kohteen luokse, se aiheuttaa voimakkaan dopamiiniryöpyn ja hyvänolontunteen. Kun tätä yritetään estää, halu vain voimistuu."

      Näin ollen ihastuttavia ihmisiä kannattaa vältellä. 😃

      Joo siis aivokemiaahan se on, jossa vuorottelee erilaiset tunteet kuten vaikka ilo, ja pelko.

      • Välttely on kuin alkoholistin ehdoton ”korkki kiinni”- periaate. Oire estetään, syy yhä jää. 🤔


      • Disse kirjoitti:

        Välttely on kuin alkoholistin ehdoton ”korkki kiinni”- periaate. Oire estetään, syy yhä jää. 🤔

        Niin tai jos yrittää estää tunnetta, se vaan yltyy. Jos nyt treffaat ihastuksen kohteen (puhun kokemuksesta) ja jos se kohtaaminen aiheuttaa hyvänolontunteen, siihin jää kiinni. Pitää nähdä lisää, keinolla millä hyvää.

        Näinhän mulle kävi kumppanini kanssa. Oisin voinut hänestä päästä yli pelkän viestimien varassa tapahtuvan lätinän jälkeen. Mutta, kun tavattiin se oli menoa se.

        "Menen vuoksesi läpi, vaikka harmaan kiven."

        Siis, jos ei halua noita tunteita kasvattaa, kannattaa vähän vältellä. 😃


      • Jan_ kirjoitti:

        Niin tai jos yrittää estää tunnetta, se vaan yltyy. Jos nyt treffaat ihastuksen kohteen (puhun kokemuksesta) ja jos se kohtaaminen aiheuttaa hyvänolontunteen, siihin jää kiinni. Pitää nähdä lisää, keinolla millä hyvää.

        Näinhän mulle kävi kumppanini kanssa. Oisin voinut hänestä päästä yli pelkän viestimien varassa tapahtuvan lätinän jälkeen. Mutta, kun tavattiin se oli menoa se.

        "Menen vuoksesi läpi, vaikka harmaan kiven."

        Siis, jos ei halua noita tunteita kasvattaa, kannattaa vähän vältellä. 😃

        No mä huomaan ”jarruttavani”, että kuulen itseänikin sen tunteen yli. Eikä se tarkoita, ettenkö olisi kiinnostunut ihmisestä. Ja senhän voi sanoa toiselle.

        Ehkä tunnetta voisi ymmärtää ja antaa sille sen arvoinen paikka ajatuksissa. Nauttia siitä sen hetken, maistella ja antaa aikaa kaikelle...

        Mä uskoisin itse pystyväni siihen, kunhan vähän tuumin... ja sit sellainen sopiva sattuu vastaan. 😊


      • Disse kirjoitti:

        No mä huomaan ”jarruttavani”, että kuulen itseänikin sen tunteen yli. Eikä se tarkoita, ettenkö olisi kiinnostunut ihmisestä. Ja senhän voi sanoa toiselle.

        Ehkä tunnetta voisi ymmärtää ja antaa sille sen arvoinen paikka ajatuksissa. Nauttia siitä sen hetken, maistella ja antaa aikaa kaikelle...

        Mä uskoisin itse pystyväni siihen, kunhan vähän tuumin... ja sit sellainen sopiva sattuu vastaan. 😊

        Juu tajuan. Mut me ihmisetkin ollaa erilaisia tuntijoita. Myös tunteiden voimakkuus vaihtelee riippuen aina tunteen herättäjästäkin.

        Helpompi jarrutella, jos sokat ei lentänyt polvista. 😃

        Muistele niitä tunteita, kun täälläkin innoissasi kertasit sitä mimmiä, jonka olit kosia rinnalles. 😃


      • Disse kirjoitti:

        No mä huomaan ”jarruttavani”, että kuulen itseänikin sen tunteen yli. Eikä se tarkoita, ettenkö olisi kiinnostunut ihmisestä. Ja senhän voi sanoa toiselle.

        Ehkä tunnetta voisi ymmärtää ja antaa sille sen arvoinen paikka ajatuksissa. Nauttia siitä sen hetken, maistella ja antaa aikaa kaikelle...

        Mä uskoisin itse pystyväni siihen, kunhan vähän tuumin... ja sit sellainen sopiva sattuu vastaan. 😊

        Sä olit ihan kahjona tunteista silloin. Et ole sellanen ollut ennen sitä, etkä sen jälkeen. 😄


      • Jan_ kirjoitti:

        Juu tajuan. Mut me ihmisetkin ollaa erilaisia tuntijoita. Myös tunteiden voimakkuus vaihtelee riippuen aina tunteen herättäjästäkin.

        Helpompi jarrutella, jos sokat ei lentänyt polvista. 😃

        Muistele niitä tunteita, kun täälläkin innoissasi kertasit sitä mimmiä, jonka olit kosia rinnalles. 😃

        No siinäkin olisin voinut tällä päällä ehkä pysyäkin. En jossittele, mutta ajattelen vieläkin, että ihans ihminen.

        Mä luulen, että jos olisin huomioinut itseni enemmän siinä huumassa, pystyisin paremmin tutustumaan siihen ihmiseen, en vaan siihen ihmisen aiheuttamaan tunteeseen.

        En mä usko, että me niin huikeita ollaan kukaan, mitä tunteet joskus sanoo. Mutta ei niitä tunteitakaan tarvitse eliminoida. Kyllä ne jotain kertoo. 😊


      • Jan_ kirjoitti:

        Sä olit ihan kahjona tunteista silloin. Et ole sellanen ollut ennen sitä, etkä sen jälkeen. 😄

        Tiedän. 😊 Kyllä mä sitä tilaa muistan lämmöllä. Enkä kadu. Mutta olisimpa silloin ymmärtänyt jotain enempi. 😊

        Kyllä mä voin sanoa suoraan, että unohdin itseni silloin... 🤔


      • Disse kirjoitti:

        No siinäkin olisin voinut tällä päällä ehkä pysyäkin. En jossittele, mutta ajattelen vieläkin, että ihans ihminen.

        Mä luulen, että jos olisin huomioinut itseni enemmän siinä huumassa, pystyisin paremmin tutustumaan siihen ihmiseen, en vaan siihen ihmisen aiheuttamaan tunteeseen.

        En mä usko, että me niin huikeita ollaan kukaan, mitä tunteet joskus sanoo. Mutta ei niitä tunteitakaan tarvitse eliminoida. Kyllä ne jotain kertoo. 😊

        Juu, mut muista mitä kirjoitit.

        "Välttely on kuin alkoholistin ehdoton ”korkki kiinni”- periaate. Oire estetään, syy yhä jää."

        Tietysti on ihana ihminen, sä rakastit häntä. Ja rakastat jollain tapaa edelleen. Eli et sä ihan mettässä ollut, eikä sitä huumaa tosiaan kuulu demonisoida, ei se ole paha. Ihmisen pelot on ne demonit.

        Mutta tottakai huumassa kannattaa koittaa muista realiteetit. Eli näkee rehellisesti ne no can do seikatkin. Eli joo näkemään sen ihmisen, eikä tunteen tuoman pinkin haloefektin.

        Jaaha, täällä tapellaan... Meillä. Eiku erotuomariks. 😅


      • Jan_ kirjoitti:

        Juu, mut muista mitä kirjoitit.

        "Välttely on kuin alkoholistin ehdoton ”korkki kiinni”- periaate. Oire estetään, syy yhä jää."

        Tietysti on ihana ihminen, sä rakastit häntä. Ja rakastat jollain tapaa edelleen. Eli et sä ihan mettässä ollut, eikä sitä huumaa tosiaan kuulu demonisoida, ei se ole paha. Ihmisen pelot on ne demonit.

        Mutta tottakai huumassa kannattaa koittaa muista realiteetit. Eli näkee rehellisesti ne no can do seikatkin. Eli joo näkemään sen ihmisen, eikä tunteen tuoman pinkin haloefektin.

        Jaaha, täällä tapellaan... Meillä. Eiku erotuomariks. 😅

        Niin, en mä tunteita estäiskään. Koen ne ja reagoin, mutta ehkä toisin. En säästelläkseen, rajoittaakseen, vaan tunnistaakseen ja katsoen itseäni niiden seassa. 🤔

        Ei tunteita pidä mitata millään. Ei itseltä tai toisen reaktioista. Ne on aina uniikkeja ja niihin vaikuttaa kaikki eletty elämä. 😊


      • Disse kirjoitti:

        Niin, en mä tunteita estäiskään. Koen ne ja reagoin, mutta ehkä toisin. En säästelläkseen, rajoittaakseen, vaan tunnistaakseen ja katsoen itseäni niiden seassa. 🤔

        Ei tunteita pidä mitata millään. Ei itseltä tai toisen reaktioista. Ne on aina uniikkeja ja niihin vaikuttaa kaikki eletty elämä. 😊

        Hmm. Okei. Mietin.


      • Jan_ kirjoitti:

        Hmm. Okei. Mietin.

        Kannattaa. 😊


    • Anonyymi

      Kaikki "tunteet" ovat aivokemiaa ja synapsien napsuntaa.

      • Anonyymi

        Seksi on ainakin toimintaa.


      • Joo. Mutta onko rakkaus kokonaisuudessaan vaan tunnetta?? Sehän on mahdollista kumppanuuttakin. Sopimuksia...


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        Joo. Mutta onko rakkaus kokonaisuudessaan vaan tunnetta?? Sehän on mahdollista kumppanuuttakin. Sopimuksia...

        Eihän rakastamisella ole mitään tekemistä kumppanuuden kanssa, tai päinvastoin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eihän rakastamisella ole mitään tekemistä kumppanuuden kanssa, tai päinvastoin.

        Minusta on, jos osaa normaalia sosiaalista käyttäytymistä kaiken tunteenpalon keskellä. Kyllä mä oon nähnyt mitä sekin on. Mun idovanhemmat oli yli 60 vuotta yhdessä siihen asti kun kuolema erotti.

        Ne toimivat kuin symbioosissa lauantaina piirakanpaistossa, maanantaina arkiaskareissa ja eivät julkisesti hellineet toisiaan ikinä. Ukki kun kuoli, hiipui mummokin perässä. Mummo sanoi mulle nähneensä unessa, kun ukki tuli sinisessä paidassa hakemaan häntä pääsiäiskirkkoon, että hän oli komea. 😔 En ikinä ollut tuollaista kuullut mummon suusta. Enkä ikinä enää kuullutkaan... ukki kai kävi hänet luokseen. 😍

        Siinä oli rakkautta hittovie. 🤗


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän rakastamisella ole mitään tekemistä kumppanuuden kanssa, tai päinvastoin.

        Rakkauden luulisi yleensä perustuvan vastavuoroisuudelle. En tiedä kauanko joku jaksaa rakastaa yksipuolisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän rakastamisella ole mitään tekemistä kumppanuuden kanssa, tai päinvastoin.

        Eikä seksilläkään ole mitään tekemistä tunteiden kanssa. ;)


    • Aloitus on tyypillinen väärinkäsitys, jonka biologiaa heikosti osaava tekee tulkitsemalla tutkijan sanan väärin.

      • No muistaakseni sä olet sama kuin rento mies ja firdawsi, että sun kanssa en vänkää..😁


      • Anonyymi

        Tämä!


    • Anonyymi

      – "Tutkimuksissa on havaittu, että rakastuneen aivoissa aktivoituvat samat alueet kuin kokaiinin vaikutuksen alaisina. Hormonaalinen muutos ihmisessä on valtava."

      Järkyttävää, siis olla nuppi aivan sekaisin. Rakastumisen tai ihastumisen muuttuminen kiintymykseksi on kai siedettävin olotila, ajatellen arjen yms. sujumista.

      • No sepä se...

        Kaippa sitä dopamiiniakin voi ottaa sopivasti ja sit odottaa, kunnes vaikutus hälvenee hiukan, ennenkuin ruokkii lisää. 🤔


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        No sepä se...

        Kaippa sitä dopamiiniakin voi ottaa sopivasti ja sit odottaa, kunnes vaikutus hälvenee hiukan, ennenkuin ruokkii lisää. 🤔

        Tarkoitat, että ruokit ihastumista tai tunteitasi silleen sopivasti, annostellen viikkopalat :D ?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitat, että ruokit ihastumista tai tunteitasi silleen sopivasti, annostellen viikkopalat :D ?

        Niin, voisko silleen koittaa tehdä? 😃

        Eihän alkoholistakaan tartte vetää perseitä aina? 😂


      • Disse kirjoitti:

        Niin, voisko silleen koittaa tehdä? 😃

        Eihän alkoholistakaan tartte vetää perseitä aina? 😂

        Tänään voisin taas ihastua Marjukkaan, kun oon käynyt saunassa.... huomenna ei ole töitäkään, voi riutua rauhassa jos antaa pakit.... ostankin varuilta jäätelöä jälkitautiin. 😀


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        Tänään voisin taas ihastua Marjukkaan, kun oon käynyt saunassa.... huomenna ei ole töitäkään, voi riutua rauhassa jos antaa pakit.... ostankin varuilta jäätelöä jälkitautiin. 😀

        Kuulostaa hyvältä iltaohjelmalta. Kerro sit meille kuin kävi Marjukan kanssa ja toimiko jäätelö tunnetasaajana:)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuulostaa hyvältä iltaohjelmalta. Kerro sit meille kuin kävi Marjukan kanssa ja toimiko jäätelö tunnetasaajana:)

        Demostraatiosta puuttuu vaan se pihkuran Marjatta. 🤨
        Jäätelöäkään en jaksa lähtee hakemaan, kintut ihan poikki katusäbästä ja sauna lämpiimässä.

        Viivästyy nyt tää testi. 😂


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        Demostraatiosta puuttuu vaan se pihkuran Marjatta. 🤨
        Jäätelöäkään en jaksa lähtee hakemaan, kintut ihan poikki katusäbästä ja sauna lämpiimässä.

        Viivästyy nyt tää testi. 😂

        Aino, Marjatta, Liisa ja Pirkko. Neljän suora ;)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aino, Marjatta, Liisa ja Pirkko. Neljän suora ;)

        Eppeppee!!! Nyt herkiä, ei mitään sarjatulta enää... 😬


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        Demostraatiosta puuttuu vaan se pihkuran Marjatta. 🤨
        Jäätelöäkään en jaksa lähtee hakemaan, kintut ihan poikki katusäbästä ja sauna lämpiimässä.

        Viivästyy nyt tää testi. 😂

        Marjukka vaihtui lennossa Marjattaan. Oon seurustellut Marjukan kanssa, en suosittele.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Marjukka vaihtui lennossa Marjattaan. Oon seurustellut Marjukan kanssa, en suosittele.

        Äääh.... eihän näistä kukaan ota lukua. 😃

        Mulle ei ole osunut Marjukkaa, eikä Marjattaa. 😬 Enkä usko, että nimi naista pahentais....😁


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        Demostraatiosta puuttuu vaan se pihkuran Marjatta. 🤨
        Jäätelöäkään en jaksa lähtee hakemaan, kintut ihan poikki katusäbästä ja sauna lämpiimässä.

        Viivästyy nyt tää testi. 😂

        Esimerkki miten kaunistellaan tilannetta mutta oikeasti ei toimitakaan noin. :)

        "Tänään voisin taas ihastua Marjukkaan, kun oon käynyt saunassa.... huomenna ei ole töitäkään, voi riutua rauhassa jos antaa pakit.... ostankin varuilta jäätelöä jälkitautiin. 😀"


        "Demostraatiosta puuttuu vaan se pihkuran Marjatta. 🤨
        Jäätelöäkään en jaksa lähtee hakemaan, kintut ihan poikki katusäbästä ja sauna lämpiimässä. "


      • Anonyymi kirjoitti:

        Esimerkki miten kaunistellaan tilannetta mutta oikeasti ei toimitakaan noin. :)

        "Tänään voisin taas ihastua Marjukkaan, kun oon käynyt saunassa.... huomenna ei ole töitäkään, voi riutua rauhassa jos antaa pakit.... ostankin varuilta jäätelöä jälkitautiin. 😀"


        "Demostraatiosta puuttuu vaan se pihkuran Marjatta. 🤨
        Jäätelöäkään en jaksa lähtee hakemaan, kintut ihan poikki katusäbästä ja sauna lämpiimässä. "

        Mitä tähän pitäisi vastata? 🤔


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        Mitä tähän pitäisi vastata? 🤔

        Että esittäminen on verissä.


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        Äääh.... eihän näistä kukaan ota lukua. 😃

        Mulle ei ole osunut Marjukkaa, eikä Marjattaa. 😬 Enkä usko, että nimi naista pahentais....😁

        Niin mut ne saa hyllyltä myös.


    • Anonyymi

      Joillain ilmeisesti säilyy tuollainen taipumus vaikka ikää tulee. Minä olen varmaan ihastumiseni ihastunut jo nuorena ja oppivaisena ihmisenä tajunnut että ei se välttämättä johda mihinkään hyvään. Ei vaan irtoa enää. Kai ne aivotkin muuttuvat iän myötä.

      • Ei kai se ikä suoranaisesti ole, vaan kokemus. Joku vois sanoa itsesuojeluvaistoksi, osa realismiksi. Kuplinnan tunnistaa, eikä se kokeneelle ole kaikki kaikessa.

        Itse ainakin haluan kuunnella itseäni niitten purppuralasien takaa... 😊


    • Anonyymi

      No ei kyllä ole son aivan tosi vaan se on aivoissa tapahtuva kemiallinen reaktio ja aivot palkitsee ihmisen dopaamiinilla aina kun se on sen rakkauden kohteen lähellä. Rakastuminen kemiallisine reaktioinen kestää vuoden jonka jälkeen sitä rakastumisen tunnetta pitää jatkaa kiintymyssuhteena:
      https://m.youtube.com/watch?v=u9XyPlJGFnw

      • Pitää... entä jos toinen onkin ihan karsee oikeesti? Ei vaan dopamiinihuuruissaan ole tajunnut sitä? 😬


      • Disse kirjoitti:

        Pitää... entä jos toinen onkin ihan karsee oikeesti? Ei vaan dopamiinihuuruissaan ole tajunnut sitä? 😬

        No siinä se juju just onkin minusta. Vuoden jälkeen tietää kyllä jo onko tulevaisuutta vai ei. Siksi ei pitäisi mihinkään kiirehtiä. Ei niitä kolmea sanaakaan kannattaisi ennen siihen kiintymyssuhteeseen siirtymistäkään pahemmin lausua, kun on kumminkin vaan sekaisin päästään... (olettaen että nyt sekaisin menee. Itsellä joku osa rikki sillä saralla ja varaosasaatavuuskin on heikohko....)


      • Lillis2020 kirjoitti:

        No siinä se juju just onkin minusta. Vuoden jälkeen tietää kyllä jo onko tulevaisuutta vai ei. Siksi ei pitäisi mihinkään kiirehtiä. Ei niitä kolmea sanaakaan kannattaisi ennen siihen kiintymyssuhteeseen siirtymistäkään pahemmin lausua, kun on kumminkin vaan sekaisin päästään... (olettaen että nyt sekaisin menee. Itsellä joku osa rikki sillä saralla ja varaosasaatavuuskin on heikohko....)

        No minäkin mietin, että rikki oisin, mutta uskon, että kokemus tuo vaan toisenlaisen lähestymistavan ja se tuntuu oudolta, koska niin en ole vielä toiminut.

        Mutta mä ainakin uskon, että kaikki on minussa täysin kunnossa. Suhtaudun ja käyttäydyn muutenkin eritavalla kuin joskus ennen ja se on parantanut mun elämää. Uskon, että se parantaa rakkauselämääkin. 😊


      • Disse kirjoitti:

        Pitää... entä jos toinen onkin ihan karsee oikeesti? Ei vaan dopamiinihuuruissaan ole tajunnut sitä? 😬

        No sitten tulee ero, kun huurut haihtuu. :)

        Ehkä on sitten ihastuttu ihastumisen tunteeseen, eikä ihmiseen ja asioihin ihmisessä? Plus, että alkuun kukaan ei ole yleensä ihan aito itsensä, vaan koittaa miellyttää toista antamalla myöden, mukautumalla. Mutta kun se loppuu alkaa todellisuus.


      • Lillis2020 kirjoitti:

        No siinä se juju just onkin minusta. Vuoden jälkeen tietää kyllä jo onko tulevaisuutta vai ei. Siksi ei pitäisi mihinkään kiirehtiä. Ei niitä kolmea sanaakaan kannattaisi ennen siihen kiintymyssuhteeseen siirtymistäkään pahemmin lausua, kun on kumminkin vaan sekaisin päästään... (olettaen että nyt sekaisin menee. Itsellä joku osa rikki sillä saralla ja varaosasaatavuuskin on heikohko....)

        Hmm. Ehket ole rikki, mutta lukossa ja suojat päällä? Välttis ei päästä ketään lähelleen, niin lähelle silloin että kokis jotain mikä voi satuttaa?

        Mahdollista?


      • Jan_ kirjoitti:

        No sitten tulee ero, kun huurut haihtuu. :)

        Ehkä on sitten ihastuttu ihastumisen tunteeseen, eikä ihmiseen ja asioihin ihmisessä? Plus, että alkuun kukaan ei ole yleensä ihan aito itsensä, vaan koittaa miellyttää toista antamalla myöden, mukautumalla. Mutta kun se loppuu alkaa todellisuus.

        Niinpä, mutta se on minusta vastuun heittämistä jollekin tunteelle, jota rakkaudeksi kutsutaan. Minusta se on höperöä..

        Siksi minusta rakkaus on muutakin kuin se tunne...


      • Disse kirjoitti:

        Niinpä, mutta se on minusta vastuun heittämistä jollekin tunteelle, jota rakkaudeksi kutsutaan. Minusta se on höperöä..

        Siksi minusta rakkaus on muutakin kuin se tunne...

        Tottakai on. Wuhwelille perustelin jo oman näkemykseni. Rakkaus perustuu altruismiin, vastavuoroiseen altruismiin. Jos käsite on outo, siitä löytyy matskua mielin määrin netistä.

        Siihen kaikki ystävyyskin perustuu täysin. 😃


      • Jan_ kirjoitti:

        Tottakai on. Wuhwelille perustelin jo oman näkemykseni. Rakkaus perustuu altruismiin, vastavuoroiseen altruismiin. Jos käsite on outo, siitä löytyy matskua mielin määrin netistä.

        Siihen kaikki ystävyyskin perustuu täysin. 😃

        Hmmm. Taas termi, mihin en ole tutustunut.... wikiiii!!!😁


      • Jan_ kirjoitti:

        Tottakai on. Wuhwelille perustelin jo oman näkemykseni. Rakkaus perustuu altruismiin, vastavuoroiseen altruismiin. Jos käsite on outo, siitä löytyy matskua mielin määrin netistä.

        Siihen kaikki ystävyyskin perustuu täysin. 😃

        Tsekkasin ja kuullostaa ”heittäytymiselle”. 🤔

        Minusta siinä unohdetaan juuri se oma itsensä...

        Toi vastakohta, egoismi taas kuullostaa minusta siltä, että siinäkin unohdetaan todellinen ”minä”.

        Ehkä on kultainen keskitie, jossa ei tarvitse heittäytyä minkään oletetun asian päälle, mutta huomioidaan kummatkin. Itsensä huomioiminen ei ole vain epäitsekästä, vaan tähyää siihen, ettei polje itse itseään, mihin taas toinen on oikeastaan syytön. 🤔


      • Disse kirjoitti:

        Tsekkasin ja kuullostaa ”heittäytymiselle”. 🤔

        Minusta siinä unohdetaan juuri se oma itsensä...

        Toi vastakohta, egoismi taas kuullostaa minusta siltä, että siinäkin unohdetaan todellinen ”minä”.

        Ehkä on kultainen keskitie, jossa ei tarvitse heittäytyä minkään oletetun asian päälle, mutta huomioidaan kummatkin. Itsensä huomioiminen ei ole vain epäitsekästä, vaan tähyää siihen, ettei polje itse itseään, mihin taas toinen on oikeastaan syytön. 🤔

        Hmm. En saa tosta toisen polkemisesta kiinni. Se on nyt usein tullut sun teksteissä vastaan. Kun minusta se ei liity mitenkään tuohon.

        Vaan positiiviseen kanssakäymiseen nimenomaan. 🙂


      • Jan_ kirjoitti:

        Hmm. En saa tosta toisen polkemisesta kiinni. Se on nyt usein tullut sun teksteissä vastaan. Kun minusta se ei liity mitenkään tuohon.

        Vaan positiiviseen kanssakäymiseen nimenomaan. 🙂

        Siis tuo mun teksti liittyy vain positiiviseen kanssakäymiseen. Mitä tarkoitat polkemisella? Sori, pitää hyppiä välillä muuallakin niin tulee pätkissä. 😃


      • Jan_ kirjoitti:

        Hmm. En saa tosta toisen polkemisesta kiinni. Se on nyt usein tullut sun teksteissä vastaan. Kun minusta se ei liity mitenkään tuohon.

        Vaan positiiviseen kanssakäymiseen nimenomaan. 🙂

        Tässä itsensä polkeminen.... mutta siis jokainenhan elää omaa elämää, kokee omia tunteitaan.

        Yhdessä jokaisen pitäisi osata huomata itsensä... kummankin puolesta.

        Kyllä minäkin haluan ihmisen vierelle, joka itse kokee minut haluttavaksi minuna. Ei vaan sellaisena ihmisenä, joka tuo hänelle hyvän tunteen. Ja sehän voi olla vaikka se dopamiinimyrsky vaan... en minä ihmisenä.


      • Jan_ kirjoitti:

        Hmm. Ehket ole rikki, mutta lukossa ja suojat päällä? Välttis ei päästä ketään lähelleen, niin lähelle silloin että kokis jotain mikä voi satuttaa?

        Mahdollista?

        Mahdollista. 🤷‍♀️

        Mahdollista sekin, etten vaan yksinkertaisesti ole kiinnostunut 😏

        Sinkkuna on nimittäin aika helppoa olla, enkä oikein koe nyt tarvitsevani ketään sotkemaan pääni. Siellä on nyt vastasiivottu ja kaikki on hyvässä järjestyksessä 📑🗂🧹. Räppäisen vaan kynsillä ja sähisen, jos joku koittaa mennä sekoittamaan vaivalla tehtyä työtä.... 😄
        Ei vaiskaan, mutta siis elämä on niin hyvä näinkin.

        En tiedä millainen Houdini oikein pitäisi olla, että päästäisin lähelle, mutta sen tiedän, että mitkään tavalliset, imelät flirtit tai "rakastan ehjäksi" -jutut eivät todellakaan toimi.

        En ehkä ole rikki, mutta p.irun valikoiva kyllä. Niin valikoiva etten oikein tiedä itsekään mitä haen 🙄


      • Anonyymi
        Jan_ kirjoitti:

        No sitten tulee ero, kun huurut haihtuu. :)

        Ehkä on sitten ihastuttu ihastumisen tunteeseen, eikä ihmiseen ja asioihin ihmisessä? Plus, että alkuun kukaan ei ole yleensä ihan aito itsensä, vaan koittaa miellyttää toista antamalla myöden, mukautumalla. Mutta kun se loppuu alkaa todellisuus.

        "Plus, että alkuun kukaan ei ole yleensä ihan aito itsensä, vaan koittaa miellyttää toista antamalla myöden, mukautumalla. Mutta kun se loppuu alkaa todellisuus."

        Kun on riittävän paljon suhteita takana joista on oppinut ettei teeskentely kanna pitkälle ja varsinkin jos naisen saaminen ei tuota vaikeuksia, ei tarvitse yrittää esittää muuta kuin itseään.
        Jos ei kelpaa omana itsenään niin mitään ei tule siinä kaupassa häviämään, ainoastaan voittamaan ja molemmat hyötyy siitä.


      • Jan_ kirjoitti:

        Siis tuo mun teksti liittyy vain positiiviseen kanssakäymiseen. Mitä tarkoitat polkemisella? Sori, pitää hyppiä välillä muuallakin niin tulee pätkissä. 😃

        No mä taisin jo selittää. 😊


      • Lillis2020 kirjoitti:

        Mahdollista. 🤷‍♀️

        Mahdollista sekin, etten vaan yksinkertaisesti ole kiinnostunut 😏

        Sinkkuna on nimittäin aika helppoa olla, enkä oikein koe nyt tarvitsevani ketään sotkemaan pääni. Siellä on nyt vastasiivottu ja kaikki on hyvässä järjestyksessä 📑🗂🧹. Räppäisen vaan kynsillä ja sähisen, jos joku koittaa mennä sekoittamaan vaivalla tehtyä työtä.... 😄
        Ei vaiskaan, mutta siis elämä on niin hyvä näinkin.

        En tiedä millainen Houdini oikein pitäisi olla, että päästäisin lähelle, mutta sen tiedän, että mitkään tavalliset, imelät flirtit tai "rakastan ehjäksi" -jutut eivät todellakaan toimi.

        En ehkä ole rikki, mutta p.irun valikoiva kyllä. Niin valikoiva etten oikein tiedä itsekään mitä haen 🙄

        Anna itselles sikaa kokea toi. Ei sulta varmaan kukaan pysty vaatimaan mitään, mitä et kykene just nyt. 😊

        Olenko väärässä, jos väitän, että se olet sinä itse joka vaatii jotain? (Perustuu omiin kokemuksiin) 🤔


      • Disse kirjoitti:

        Anna itselles sikaa kokea toi. Ei sulta varmaan kukaan pysty vaatimaan mitään, mitä et kykene just nyt. 😊

        Olenko väärässä, jos väitän, että se olet sinä itse joka vaatii jotain? (Perustuu omiin kokemuksiin) 🤔

        Mikä sika? 😄


      • Disse kirjoitti:

        Anna itselles sikaa kokea toi. Ei sulta varmaan kukaan pysty vaatimaan mitään, mitä et kykene just nyt. 😊

        Olenko väärässä, jos väitän, että se olet sinä itse joka vaatii jotain? (Perustuu omiin kokemuksiin) 🤔

        Olet väärässä. Ei tämä ole mikään vaihe. En mä vaadi itseltäni mitään, minä sallin. Ensimmäistä kertaa ikinä, tiedän oman arvoni ja osaan vaatia itselleni laatua. Siitä tässä on kyse.

        Se Houdini, kuka mun lähelle ehkä joskus pääsee, on henkisesti hyvin vahva, tasapainoinen ihminen, jonka arvomaailma käy yksi yhteen minun kanssa. Siinä nyt ainakin lähtökohdat.


      • Lillis2020 kirjoitti:

        Mikä sika? 😄

        Hahaa... vanha tuttu näppäsyvirhe iski jälleen. 😃

        Mutta jos tuota miettii, niin ehkä sikaa voiskin antaa.... mäkin joskus käännän vaan kahvaa kun mieli tekee. Annan todellakin sikaa. 😀

        Mä oon miettinyt, että jos mun on joskus pakko antaa vastaus johonkin asiaan kiireellä, mistä en ole varma, sanon ei. En halua joutua kärsimään enää siitä, etten malta kuunnells itseänikin. Ja toimii hyvin. 😊


      • Lillis2020 kirjoitti:

        Mahdollista. 🤷‍♀️

        Mahdollista sekin, etten vaan yksinkertaisesti ole kiinnostunut 😏

        Sinkkuna on nimittäin aika helppoa olla, enkä oikein koe nyt tarvitsevani ketään sotkemaan pääni. Siellä on nyt vastasiivottu ja kaikki on hyvässä järjestyksessä 📑🗂🧹. Räppäisen vaan kynsillä ja sähisen, jos joku koittaa mennä sekoittamaan vaivalla tehtyä työtä.... 😄
        Ei vaiskaan, mutta siis elämä on niin hyvä näinkin.

        En tiedä millainen Houdini oikein pitäisi olla, että päästäisin lähelle, mutta sen tiedän, että mitkään tavalliset, imelät flirtit tai "rakastan ehjäksi" -jutut eivät todellakaan toimi.

        En ehkä ole rikki, mutta p.irun valikoiva kyllä. Niin valikoiva etten oikein tiedä itsekään mitä haen 🙄

        Mä luulen, (en väitä tietäväni), että sä tarttet aikaa ja kaikki "päälle puskeminen" saattaa jopa lisätä sitä, että vetäydyt enemmän taaksepäin.

        Ihan ymmärrettävää tuo, kun on saanut siivotuksi niin ei halua ketään siihin sotkemaan. Se on kuitenkin aina mahdollista, että joku sotkee ja taas saa siivota. 🙄

        Heh, Houdini on varmaa sellanen jonka ei tarvi tehdä mitään temppuja. Se vaan kolahtaa sit, kun kolahtaa. 😃

        Kyllä sä sit tiedät, kun se pysäyttää ja muljauttaa vähän. En uso et oot rikki, oot vaan tyytyväinen ilman hämmennystä. Mikä on hyvä asia, että tietää rajansa ja millon on hyvä olla, millon ei.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Plus, että alkuun kukaan ei ole yleensä ihan aito itsensä, vaan koittaa miellyttää toista antamalla myöden, mukautumalla. Mutta kun se loppuu alkaa todellisuus."

        Kun on riittävän paljon suhteita takana joista on oppinut ettei teeskentely kanna pitkälle ja varsinkin jos naisen saaminen ei tuota vaikeuksia, ei tarvitse yrittää esittää muuta kuin itseään.
        Jos ei kelpaa omana itsenään niin mitään ei tule siinä kaupassa häviämään, ainoastaan voittamaan ja molemmat hyötyy siitä.

        Totta, silti kukaan ei ränkkää alussa kuten jo tuttuna. Perustuu luottamukseen ja tietoon, et loppuu lyhyeen jos olen tasan sitä mitä olen jo alussa. Eli tuskin säkään ränkkäät alussa, kuten jo vaikka 6kk päästä?


      • Jan_ kirjoitti:

        Mä luulen, (en väitä tietäväni), että sä tarttet aikaa ja kaikki "päälle puskeminen" saattaa jopa lisätä sitä, että vetäydyt enemmän taaksepäin.

        Ihan ymmärrettävää tuo, kun on saanut siivotuksi niin ei halua ketään siihin sotkemaan. Se on kuitenkin aina mahdollista, että joku sotkee ja taas saa siivota. 🙄

        Heh, Houdini on varmaa sellanen jonka ei tarvi tehdä mitään temppuja. Se vaan kolahtaa sit, kun kolahtaa. 😃

        Kyllä sä sit tiedät, kun se pysäyttää ja muljauttaa vähän. En uso et oot rikki, oot vaan tyytyväinen ilman hämmennystä. Mikä on hyvä asia, että tietää rajansa ja millon on hyvä olla, millon ei.

        Vitt.. Tippuu sanat välistä, kun monta asiaa tekee samalla. Munula huutaa kinkkua, Dissen sikaa nauran samalla ja yritän vielä miettiä mistä löydän ees yhen buranan talosta.

        Mut sii tarttet omaa aikaa. Piti lukea. Itelläkin on sellanen tunne, et tarttis omaa aikaa. Ja et jos joskus sinkkuunnun todellakin otan omaa aikaa, en ketään ihan äkkiä ystävää kummemmaksi. Tuntuu, et alkaa välillä parisuhteet olee liikaa, hirvee työmäärä... 😅


      • Lillis2020 kirjoitti:

        Olet väärässä. Ei tämä ole mikään vaihe. En mä vaadi itseltäni mitään, minä sallin. Ensimmäistä kertaa ikinä, tiedän oman arvoni ja osaan vaatia itselleni laatua. Siitä tässä on kyse.

        Se Houdini, kuka mun lähelle ehkä joskus pääsee, on henkisesti hyvin vahva, tasapainoinen ihminen, jonka arvomaailma käy yksi yhteen minun kanssa. Siinä nyt ainakin lähtökohdat.

        Kuullostaa hyvältä. 😊

        Mutta kyllä huomaan ihan jonkinmoista itsekritiikkiä.

        Houdini vaan puhuttelee sitten oikein.

        Mutta meitä onkin niin monenlaisia. Mun ideat ja kommentit perustuu aina mun omiin kokemuksiin... muuta en voikaan tietää. Ja ne on tietenkin ihan erijuttu sun kokemuksien kanssa. Siksi siitä erityisesti suluissa mainitsin. 😊


      • Disse kirjoitti:

        Kuullostaa hyvältä. 😊

        Mutta kyllä huomaan ihan jonkinmoista itsekritiikkiä.

        Houdini vaan puhuttelee sitten oikein.

        Mutta meitä onkin niin monenlaisia. Mun ideat ja kommentit perustuu aina mun omiin kokemuksiin... muuta en voikaan tietää. Ja ne on tietenkin ihan erijuttu sun kokemuksien kanssa. Siksi siitä erityisesti suluissa mainitsin. 😊

        Ai millaisen itsekriitikin? 🤔


      • Lillis2020 kirjoitti:

        Ai millaisen itsekriitikin? 🤔

        Että sen toisen ”putää” olla houdini...

        Sen verran oon sun juttuja täällä lukenut, ettet pyydä muilta mitään, mihin et itse pystyisi.... siitä se mun käsitys kumpuaa.


      • Anonyymi
        Jan_ kirjoitti:

        Totta, silti kukaan ei ränkkää alussa kuten jo tuttuna. Perustuu luottamukseen ja tietoon, et loppuu lyhyeen jos olen tasan sitä mitä olen jo alussa. Eli tuskin säkään ränkkäät alussa, kuten jo vaikka 6kk päästä?

        Entä jos ei tarvi ränkätä koskaan, ei tarvi esittää mitään eikä tarvi korottaa ääntä vaan keskustella normaalisti jos on erimielisyyksiä.
        Paras vaihtoehto on lyödä kortit heti pöytään eikä vasta aikojen päästä, jos pelleilet jonkun kanssa turhaan saattaa mennä sinä aikana sivu suun joku toinen potentiaalinen ehdokas.
        Ensi tapaamisellakin on tullut oltua eri mieltä jostain asiasta.
        Yhen naisen kanssa 8 vuoden suhde alkoi riidalla jossa ääntään ei kumpikaan korottanut, oltiin vaan eri mieltä asiasta ja siinä ei taatusti ollut mitään mielistelyä tai näyttelemistä mukana kummallakaan.
        Koskaan ei ole mennyt eikä tule menemään niin että pahoinpitelisin naista, mitään ränkkäämistä ei valitettavasti tule koskaan tapahtumaan.


      • Disse kirjoitti:

        Että sen toisen ”putää” olla houdini...

        Sen verran oon sun juttuja täällä lukenut, ettet pyydä muilta mitään, mihin et itse pystyisi.... siitä se mun käsitys kumpuaa.

        No mutta ei tuo ole mitään itsekritiikkiä. Kriittisyyttä kyllä, mutta ei itseäni kohtaan. Olet lukenut mun juttujani, mutta et tunne mua.

        Enkä minä mielestäni vaadi mitään sellaista mihin en itse pystyisi, vaadin just sitä mitä haluan (ja ansaitsen saadakin). Jos se tarkoittaa, että rima on korkealla ja joku mies sitä pelästyy, niin se henkilö ei vain sitten ole henkisesti riittävän vahva eikä tasapainoinen minulle. Ei minun sen takia tarvitse rimaa laskea. Enkä minä halua sellaista miestä, joka jäisi alakynteen. Satuttaisin vaan. En halua satuttaa. Kiltti saa olla, mutta kyllä miehessäkin pitää olla vähän haastetta silti, hyvällä tavalla, tiedätkö.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Entä jos ei tarvi ränkätä koskaan, ei tarvi esittää mitään eikä tarvi korottaa ääntä vaan keskustella normaalisti jos on erimielisyyksiä.
        Paras vaihtoehto on lyödä kortit heti pöytään eikä vasta aikojen päästä, jos pelleilet jonkun kanssa turhaan saattaa mennä sinä aikana sivu suun joku toinen potentiaalinen ehdokas.
        Ensi tapaamisellakin on tullut oltua eri mieltä jostain asiasta.
        Yhen naisen kanssa 8 vuoden suhde alkoi riidalla jossa ääntään ei kumpikaan korottanut, oltiin vaan eri mieltä asiasta ja siinä ei taatusti ollut mitään mielistelyä tai näyttelemistä mukana kummallakaan.
        Koskaan ei ole mennyt eikä tule menemään niin että pahoinpitelisin naista, mitään ränkkäämistä ei valitettavasti tule koskaan tapahtumaan.

        Sit sä olet harvinainen tapaus. Useimmat ei kehtaa olla 100% mitä ne on, vaan ovat vieraskoreita. Peukku. 👍


      • Lillis2020 kirjoitti:

        No mutta ei tuo ole mitään itsekritiikkiä. Kriittisyyttä kyllä, mutta ei itseäni kohtaan. Olet lukenut mun juttujani, mutta et tunne mua.

        Enkä minä mielestäni vaadi mitään sellaista mihin en itse pystyisi, vaadin just sitä mitä haluan (ja ansaitsen saadakin). Jos se tarkoittaa, että rima on korkealla ja joku mies sitä pelästyy, niin se henkilö ei vain sitten ole henkisesti riittävän vahva eikä tasapainoinen minulle. Ei minun sen takia tarvitse rimaa laskea. Enkä minä halua sellaista miestä, joka jäisi alakynteen. Satuttaisin vaan. En halua satuttaa. Kiltti saa olla, mutta kyllä miehessäkin pitää olla vähän haastetta silti, hyvällä tavalla, tiedätkö.

        Juu. Edelleen korostan, että tukeudun sanomisissa vain omiin kokemuksiini. En tunne sua, enkä ikinä mitenkään tulisi pääsemään sinun pään sisälle... koska kukaan ei voi. 😊

        No se ”Houdini” vaan osaa puhutella sinussa sellaista, että et pelkää satuttavasi. Tai sitten ei....sit ei oo mitään ”houdinia”. 😬

        Muista... mä oon vaan peili täällä. En mitään muuta. 😊

        Mutta nyt taidan kömpiä sänkyyn. Revitin itseni kipeäksi säbässä, mutta se on niin huisaa. 😁

        Löytyy nää kaikki huomennakin täältä. 😊

        Öitä sinne. 😴


      • Anonyymi
        Jan_ kirjoitti:

        Sit sä olet harvinainen tapaus. Useimmat ei kehtaa olla 100% mitä ne on, vaan ovat vieraskoreita. Peukku. 👍

        Minä en häviä siinä mitään syntyykö suhdetta vai ei eikä näinollen häviä toinenkaan osapuoli mutta mielistelemään ei aleta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minä en häviä siinä mitään syntyykö suhdetta vai ei eikä näinollen häviä toinenkaan osapuoli mutta mielistelemään ei aleta.

        Jes. 👍

        Nyt kuulostaa hyvältä. 😃


      • Disse kirjoitti:

        Juu. Edelleen korostan, että tukeudun sanomisissa vain omiin kokemuksiini. En tunne sua, enkä ikinä mitenkään tulisi pääsemään sinun pään sisälle... koska kukaan ei voi. 😊

        No se ”Houdini” vaan osaa puhutella sinussa sellaista, että et pelkää satuttavasi. Tai sitten ei....sit ei oo mitään ”houdinia”. 😬

        Muista... mä oon vaan peili täällä. En mitään muuta. 😊

        Mutta nyt taidan kömpiä sänkyyn. Revitin itseni kipeäksi säbässä, mutta se on niin huisaa. 😁

        Löytyy nää kaikki huomennakin täältä. 😊

        Öitä sinne. 😴

        "enkä ikinä mitenkään tulisi pääsemään sinun pään sisälle... koska kukaan ei voi."

        Mmm... no sellaiseen ei myöskään pidä ikinä pyrkiä. Kenenkään kohdalla.

        "No se ”Houdini” vaan osaa puhutella sinussa sellaista, että et pelkää satuttavasi. Tai sitten ei....sit ei oo mitään ”houdinia”. 😬"

        Tätä en nyt ymmärtänyt ollenkaan. Voitko selittää paremmin? :)

        No, en tiedä peilistä, mutta kyllähän jokainen tuo omia näkemyksiään keskusteluun, ja niistä voi joskus aina napata jotain jyviä talteen. :)

        Kiitos keskustelusta, hyvää yötä. :)


      • Jan_ kirjoitti:

        Mä luulen, (en väitä tietäväni), että sä tarttet aikaa ja kaikki "päälle puskeminen" saattaa jopa lisätä sitä, että vetäydyt enemmän taaksepäin.

        Ihan ymmärrettävää tuo, kun on saanut siivotuksi niin ei halua ketään siihin sotkemaan. Se on kuitenkin aina mahdollista, että joku sotkee ja taas saa siivota. 🙄

        Heh, Houdini on varmaa sellanen jonka ei tarvi tehdä mitään temppuja. Se vaan kolahtaa sit, kun kolahtaa. 😃

        Kyllä sä sit tiedät, kun se pysäyttää ja muljauttaa vähän. En uso et oot rikki, oot vaan tyytyväinen ilman hämmennystä. Mikä on hyvä asia, että tietää rajansa ja millon on hyvä olla, millon ei.

        Juu, näin onkin. Siksi sinkkuus on mulle just nyt hyvä. En ole vastaanottavainen suhteille yksinkertaisesti.

        Juu, mä luotan siihen, että sit kun kolahtaa, niin ei mee järjestys sekaisin, vaan silloin loputkin palikat asettuu paikoilleen.

        Tyytyväinen ilman hämmenystä, niinpä. :)


      • Jan_ kirjoitti:

        Totta, silti kukaan ei ränkkää alussa kuten jo tuttuna. Perustuu luottamukseen ja tietoon, et loppuu lyhyeen jos olen tasan sitä mitä olen jo alussa. Eli tuskin säkään ränkkäät alussa, kuten jo vaikka 6kk päästä?

        Kyllä minä ainakin kiukkuan ja komennan heti alussa jos semmonen tuuli on. Olen se mikä olen! Mikään h...tin hienostellija. Ei ole minun vika jos sitä ei siedetä. Se on äkkiä kotoisaa. Huomaa kyllä, että aikuisena ei viiti kauan pelleillä.


      • misspönttöuuni kirjoitti:

        Kyllä minä ainakin kiukkuan ja komennan heti alussa jos semmonen tuuli on. Olen se mikä olen! Mikään h...tin hienostellija. Ei ole minun vika jos sitä ei siedetä. Se on äkkiä kotoisaa. Huomaa kyllä, että aikuisena ei viiti kauan pelleillä.

        Lisäksi jos on papanahätä, käyn papanan pyöräyttämässä oli mikä tahaan herra tai hidalgo ovilla odottelemassa.

        Joka tapauksessa kun ihmiseen tutustuu kaikki asiat korvavaikuista lähtien selviävät!


      • Lillis2020 kirjoitti:

        Juu, näin onkin. Siksi sinkkuus on mulle just nyt hyvä. En ole vastaanottavainen suhteille yksinkertaisesti.

        Juu, mä luotan siihen, että sit kun kolahtaa, niin ei mee järjestys sekaisin, vaan silloin loputkin palikat asettuu paikoilleen.

        Tyytyväinen ilman hämmenystä, niinpä. :)

        Toi on sussa just se yks ihastuttava piirre, äläkä ota ahdisteluna tms. että oot rehellinen itselles ja samalla toiselle. Arvostan.

        "Juu, mä luotan siihen, että sit kun kolahtaa, niin ei mee järjestys sekaisin, vaan silloin loputkin palikat asettuu paikoilleen."

        -Nimenomaan noin palapelin palat loksahtaa kohdilleen. :)

        Ei tarvi sorkkarautaa, pikaliimaa, eikä jesaria asetellakseen, loksahtaa ittekseen.


      • misspönttöuuni kirjoitti:

        Kyllä minä ainakin kiukkuan ja komennan heti alussa jos semmonen tuuli on. Olen se mikä olen! Mikään h...tin hienostellija. Ei ole minun vika jos sitä ei siedetä. Se on äkkiä kotoisaa. Huomaa kyllä, että aikuisena ei viiti kauan pelleillä.

        Heh, en kuule epäile yhtään. :D

        (juoksee karkuun)


      • misspönttöuuni kirjoitti:

        Lisäksi jos on papanahätä, käyn papanan pyöräyttämässä oli mikä tahaan herra tai hidalgo ovilla odottelemassa.

        Joka tapauksessa kun ihmiseen tutustuu kaikki asiat korvavaikuista lähtien selviävät!

        Papana, ai sä oletkin pupu vai? ;)

        Oommä vähän katteellt sun hampaita, että joo. Nojoo, leikki sikseen eihän nyt luonnollisia asioita kuulu hävetä. Paskalla käyminen on jokaisen luontainen tarve, muuten räjähtää ja saa paskahalvauksen. Vaikkuakin tulee, räkää valuu jne.

        Jos noista nyt joku saa oireita, niin antaapa oirehtia. :)


      • Jan_ kirjoitti:

        Heh, en kuule epäile yhtään. :D

        (juoksee karkuun)

        Jaahhas! 😛

        No alahan viuhtoa sitten.


      • Disse kirjoitti:

        Tässä itsensä polkeminen.... mutta siis jokainenhan elää omaa elämää, kokee omia tunteitaan.

        Yhdessä jokaisen pitäisi osata huomata itsensä... kummankin puolesta.

        Kyllä minäkin haluan ihmisen vierelle, joka itse kokee minut haluttavaksi minuna. Ei vaan sellaisena ihmisenä, joka tuo hänelle hyvän tunteen. Ja sehän voi olla vaikka se dopamiinimyrsky vaan... en minä ihmisenä.

        Hmm. Niin en tiiä miten paljon ihmiset oikeesti miettii miksi ja mihin ne jossain ihmisessä ihastuu, kun ne ihastuu. Mut siis jos ihminen ihastuu ihastumiseen, niin silloinhan hän ei juuri mieti mihin hän sinussa ihastui?

        Kun taas ite jotenkin mietin alusta saakka, että mikäs tossa toisessa mua oikeen kiehtoo, kun tuntuu niin mieltä lämmittävälle. Joo ihan järjellä mietin, en tunteella. :D

        Niin oisko sitten tossa dopamiinimyrskyssä missä ei oikeesti sinua halua sinun takia eikä ees sitten tiiä miksi ylipäänsä suhun tykästyi, niin kyse just ihastujasta ihastumisen tunteeseen? Minusta tuon voi välttää jokseenkin silleen, kun malttaa kattella sen toisen metkuja. :D


      • Jan_ kirjoitti:

        Toi on sussa just se yks ihastuttava piirre, äläkä ota ahdisteluna tms. että oot rehellinen itselles ja samalla toiselle. Arvostan.

        "Juu, mä luotan siihen, että sit kun kolahtaa, niin ei mee järjestys sekaisin, vaan silloin loputkin palikat asettuu paikoilleen."

        -Nimenomaan noin palapelin palat loksahtaa kohdilleen. :)

        Ei tarvi sorkkarautaa, pikaliimaa, eikä jesaria asetellakseen, loksahtaa ittekseen.

        En tietenkään ota ahdisteluna tms, höpsö. Kiitos. :)

        Itse asiassa, rehellisyys on minulle, ellei nyt tärkein, niin ainakin yksi tärkeimmistä asioista. Eikä pelkästään suhteissa, vaan elämässä yleensäkin. Ilman sitä, ei ole mitään minkä päälle rakentaa mitään pysyvää.


      • Lillis2020 kirjoitti:

        En tietenkään ota ahdisteluna tms, höpsö. Kiitos. :)

        Itse asiassa, rehellisyys on minulle, ellei nyt tärkein, niin ainakin yksi tärkeimmistä asioista. Eikä pelkästään suhteissa, vaan elämässä yleensäkin. Ilman sitä, ei ole mitään minkä päälle rakentaa mitään pysyvää.

        Hyvä. :)

        Samat sanat, epärehellisyydelle rakennetut ihmissuhteet onpa ne mitä vaan ihmissuhteita on korttitaloja, jotka ennenpitkää sortuu. Valheelle ei rakenneta mitään kestävää koskaan. Ja ihan jo oman elämän helppoudenkin vuoksi on mielummin epämukavan rehellinenkin, kun vilpillisen mukava. Kyllä jetsulleen näin.


      • misspönttöuuni kirjoitti:

        Jaahhas! 😛

        No alahan viuhtoa sitten.

        Juoksen hiki pinnassa, etkö huomaa? :D

        ( aika haka kirjoittamaan suht selvästi jopa juostessaan) ;P


      • Anonyymi
        misspönttöuuni kirjoitti:

        Kyllä minä ainakin kiukkuan ja komennan heti alussa jos semmonen tuuli on. Olen se mikä olen! Mikään h...tin hienostellija. Ei ole minun vika jos sitä ei siedetä. Se on äkkiä kotoisaa. Huomaa kyllä, että aikuisena ei viiti kauan pelleillä.

        Oho, ensimmäinen nainen joka tunnustaa saman minkä minäkin aiemmin, mitään hienosteluja ei aleta vaan se on normitouhua samantien ota tai jätä.
        Alussahan ei tietenkään ryhdytä hipelöimään mutta se tulee sitten myöhemmin ja siinä neuvotellaan sitten uudestaan mistä tykkää ja mistä ei.


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        Juu. Edelleen korostan, että tukeudun sanomisissa vain omiin kokemuksiini. En tunne sua, enkä ikinä mitenkään tulisi pääsemään sinun pään sisälle... koska kukaan ei voi. 😊

        No se ”Houdini” vaan osaa puhutella sinussa sellaista, että et pelkää satuttavasi. Tai sitten ei....sit ei oo mitään ”houdinia”. 😬

        Muista... mä oon vaan peili täällä. En mitään muuta. 😊

        Mutta nyt taidan kömpiä sänkyyn. Revitin itseni kipeäksi säbässä, mutta se on niin huisaa. 😁

        Löytyy nää kaikki huomennakin täältä. 😊

        Öitä sinne. 😴

        enkä ikinä mitenkään tulisi pääsemään sinun pään sisälle... koska kukaan ei voi~ pään sisälle pääsee SE oikea!


      • Lillis2020 kirjoitti:

        "enkä ikinä mitenkään tulisi pääsemään sinun pään sisälle... koska kukaan ei voi."

        Mmm... no sellaiseen ei myöskään pidä ikinä pyrkiä. Kenenkään kohdalla.

        "No se ”Houdini” vaan osaa puhutella sinussa sellaista, että et pelkää satuttavasi. Tai sitten ei....sit ei oo mitään ”houdinia”. 😬"

        Tätä en nyt ymmärtänyt ollenkaan. Voitko selittää paremmin? :)

        No, en tiedä peilistä, mutta kyllähän jokainen tuo omia näkemyksiään keskusteluun, ja niistä voi joskus aina napata jotain jyviä talteen. :)

        Kiitos keskustelusta, hyvää yötä. :)

        ”enkä ikinä mitenkään tulisi pääsemään sinun pään sisälle... koska kukaan ei voi."

        Mmm... no sellaiseen ei myöskään pidä ikinä pyrkiä. Kenenkään kohdalla. ”

        Niin, eikös sellaisen epäileminenkin ole oma tunne? Mitenkä voi keskustella asioista, jos ei esitä hypoteeseja tai omia ajatuksiaan? Jokainen tutkii itse itseään lopulta...

        ”"No se ”Houdini” vaan osaa puhutella sinussa sellaista, että et pelkää satuttavasi. Tai sitten ei....sit ei oo mitään ”houdinia”. 😬"

        Tätä en nyt ymmärtänyt ollenkaan. Voitko selittää paremmin? :)”

        No minusta kuullostaa, että tämä ”Houdinin” pitää osata olla siinä vierellä juuri niin, että hän vastaa sinun tunnesabluunaan, eli et pelkää satuttavasi häntä. Tai sitten sellaista ihmistä ei ole tässä planeetalla, joka voisi niin tehdä.

        Luin jossain, että kirjoitit, että jonkun pitäisi osata päästä muurisi läpi tai jotain. Varmaan kyse samasta asiasta?

        Niin ja kun perustan kaikki kommenttini omiin kokemuksiin ja omaan elämään (kun en ole muita elänyt 😁) niin minun mielestä minun tunteet ovat minun vastuulla, ei muiden pidä elää niin, että ne vastaavat minun tunteisiin. Ja toistepäin...

        Ja niin kauan kun mikään ei mene luontevasti, olen mielellään sinkku. On se niin paljon helpompaa. 😊


      • Anonyymi kirjoitti:

        enkä ikinä mitenkään tulisi pääsemään sinun pään sisälle... koska kukaan ei voi~ pään sisälle pääsee SE oikea!

        Tarkoitatko, että se oikea vaan pääsisi?

        Mä en usko mihinkään yhteen oikeaan... jokaikisen ihmisen kohdalla itsekin olen toisenlainen, kokeneempi ja toivonmukaan itseäni tuntevampi.

        Se oikea on se, kenen kanssa on luontevaa olla yhdessä. Ja ennenkaikkea oma itsensä..


      • Jan_ kirjoitti:

        Hmm. Niin en tiiä miten paljon ihmiset oikeesti miettii miksi ja mihin ne jossain ihmisessä ihastuu, kun ne ihastuu. Mut siis jos ihminen ihastuu ihastumiseen, niin silloinhan hän ei juuri mieti mihin hän sinussa ihastui?

        Kun taas ite jotenkin mietin alusta saakka, että mikäs tossa toisessa mua oikeen kiehtoo, kun tuntuu niin mieltä lämmittävälle. Joo ihan järjellä mietin, en tunteella. :D

        Niin oisko sitten tossa dopamiinimyrskyssä missä ei oikeesti sinua halua sinun takia eikä ees sitten tiiä miksi ylipäänsä suhun tykästyi, niin kyse just ihastujasta ihastumisen tunteeseen? Minusta tuon voi välttää jokseenkin silleen, kun malttaa kattella sen toisen metkuja. :D

        Niin, no itse ajattelen, että on aivan turha lähteä setvimään mitä se toinen oikeen pään sisällään tuntee, kokee tai ajattelee. Kun ei sitä voi kuitenkaan täysin tietää.... siksi minusta on selkeämpää, että jokainen hoitaisi sen ihan itse ja osaisi ilmaista tarvittaessa avuntarpeen tai kysymyksen tms.

        Oikeastaan jos noita vanhoja miettii, ei sillä toisen motiiveilla ole väliä... ne jää ikuiseksi kysymysmerkiksi. Eikä se haittaa.

        Miten sitten jatkossa voisi olla suhteessa toiseen niin, että välttää toisen ihastumisen ihastumisen tunteeseen? 🤷‍♂️ Tuskin millään... mutta itse voi olla ainakin tekemättä niin. 😊 Itseensähän sitä voi vaan vaikuttaa. Minusta siinä on tarpeeksi jo hoitamista. Kyllä se toinen ihminen aikanaan ”karvansa” näyttää. 🤔


      • Disse kirjoitti:

        Hmmm. Taas termi, mihin en ole tutustunut.... wikiiii!!!😁

        Huomenta. :)

        Kopsasin vastavuoroisuudesta sitä avaavan rimpsun.


        "Rohkeaan vastavuoroisuuteen liittyvät sellaiset piirteet kuin tasavertaisuus, vapaus, valikoivuus, ehdollisuus ja toistuvuus. Kolmas laji on vastikkeeton vastavuoroisuus. Tässä yksilön vaikuttimena ei ole minkäänlainen vastapalvelus, vaan sisäinen palkkio, kuten mielihyvä teosta. Juuri vastikkeeton vastavuoroisuus on yhteiskuntien kannalta tärkeä laji, koska se takaa yhteistyön synnyn myös ympäristöissä, joissa vastavuoroisuuden dynamiikka on heikkoa. Pelkkä vastikkeeton vastavuoroisuuskaan ei ole yhteiskunnalle hyvästä, vaan se tarvitsee myös kahta muuta lajia, jotta yhteistyön mahdollisuus säilyisi itsekkäiden yksilöidenkin eläessä yhteiskunnan osana.[5]"



        " Vastavuoroisuus on suhde, jossa osapuolet suhtautuvat toisiinsa ja kohtelevat toisiaan samalla tavoin.[1]

        Vastavuoroisuudessa niin toiminta kuin hyötykin kohdistuvat sekä itseen että toiseen. Altruismissa sen sijaan toiminta ja hyöty kohdistuvat vain toiseen.[2] Vastavuoroinen altruismi on altruismia, jonka vaikuttimena on saada vastavuoroisesti altruismia toiselta yksilöltä auttamalla ensin tätä.[3]"

        Jokainen yleensä kai lähtee suhteeseen saadakseen siitä jotain ja saadakseen suhteen osapuolelta jotain, olkoon se jotain vaikka haleja ja yhteisiä reissuja maailman ympäri.

        Niinpä siihen parisuhteeseen, ihmissuhteeseen aina sisältyy jonkinlainen vastineen odotus, niin tylyltä kun kuulostaakin. Odotat ystävältäkin vastakaikua.

        https://fi.wikipedia.org/wiki/Vastavuoroisuus

        "Kolmas laji on vastikkeeton vastavuoroisuus. Tässä yksilön vaikuttimena ei ole minkäänlainen vastapalvelus, vaan sisäinen palkkio, kuten mielihyvä teosta."

        Esim. hyväntekeväisyys tai pyyteetön rakkaus.


      • Disse kirjoitti:

        Niin, no itse ajattelen, että on aivan turha lähteä setvimään mitä se toinen oikeen pään sisällään tuntee, kokee tai ajattelee. Kun ei sitä voi kuitenkaan täysin tietää.... siksi minusta on selkeämpää, että jokainen hoitaisi sen ihan itse ja osaisi ilmaista tarvittaessa avuntarpeen tai kysymyksen tms.

        Oikeastaan jos noita vanhoja miettii, ei sillä toisen motiiveilla ole väliä... ne jää ikuiseksi kysymysmerkiksi. Eikä se haittaa.

        Miten sitten jatkossa voisi olla suhteessa toiseen niin, että välttää toisen ihastumisen ihastumisen tunteeseen? 🤷‍♂️ Tuskin millään... mutta itse voi olla ainakin tekemättä niin. 😊 Itseensähän sitä voi vaan vaikuttaa. Minusta siinä on tarpeeksi jo hoitamista. Kyllä se toinen ihminen aikanaan ”karvansa” näyttää. 🤔

        "Niin, no itse ajattelen, että on aivan turha lähteä setvimään mitä se toinen oikeen pään sisällään tuntee, kokee tai ajattelee. Kun ei sitä voi kuitenkaan täysin tietää...."

        No mä taas ajattelen, että kuuntelemisesta ja ymmärtämisestä ei ole suhteessa haittaakaan, pelkkää hyötyä. Kun ymmärrät toisen mielenliikkeitä ja tunteita sanojen takana, minusta ymmärrät silloin ihmistä paremmin oikein?

        Pään sisään ei tarvi tunkea, mutta itellä on ainakin tarve ymmärtää toinen oikein. Siksi ärsyttää kumppanissanikin se, ettei hän avaa koskaan itseään puhumalla mistään. Pitäs nenän asennosta tulkita mitä päässä liikkuu. :D

        Kuuntelemisen taito on oikeesti tosi tärkeä taito ihmisten kanssa. Tärkeempi vielä, kun puhumisen taitokaan.

        "Oikeastaan jos noita vanhoja miettii, ei sillä toisen motiiveilla ole väliä... ne jää ikuiseksi kysymysmerkiksi. Eikä se haittaa."

        Mut jos ne motiivit ymmärtäis, helpottais hahmotuksessa missä leikkas kiinni?

        "Miten sitten jatkossa voisi olla suhteessa toiseen niin, että välttää toisen ihastumisen ihastumisen tunteeseen? 🤷‍♂️ Tuskin millään... mutta itse voi olla ainakin tekemättä niin. 😊 Itseensähän sitä voi vaan vaikuttaa. Minusta siinä on tarpeeksi jo hoitamista. Kyllä se toinen ihminen aikanaan ”karvansa” näyttää. "

        Ihmistyypistä kiinni, luonteesta kuka ihastuu tunteeseen, kuka ihmiseen. Mun mielestä. Luulen, ettei sitä pysty paljon hallitsemaankaan. Ihminen vaan on millainen on. Vaikuttaminen olisikin manipulointia, eikä sitä pidäkään tehdä. Toki on sitten vaikuttamista, missä varsinaisesti et yritä vaikuttaa, mutta vastapuoli vaikuttuu ja muovaa mm. käytöstään sen myötä.

        Toiset miettii ja silti tuntee samaan aikaan, toiset menee ihan fiiliksillä miettimättä...

        Juu, karvansa näyttää aikanaan jokainen. Totta.

        Karsee päänsärky, eikä oo lääkettä. 😵


      • Jan_ kirjoitti:

        Huomenta. :)

        Kopsasin vastavuoroisuudesta sitä avaavan rimpsun.


        "Rohkeaan vastavuoroisuuteen liittyvät sellaiset piirteet kuin tasavertaisuus, vapaus, valikoivuus, ehdollisuus ja toistuvuus. Kolmas laji on vastikkeeton vastavuoroisuus. Tässä yksilön vaikuttimena ei ole minkäänlainen vastapalvelus, vaan sisäinen palkkio, kuten mielihyvä teosta. Juuri vastikkeeton vastavuoroisuus on yhteiskuntien kannalta tärkeä laji, koska se takaa yhteistyön synnyn myös ympäristöissä, joissa vastavuoroisuuden dynamiikka on heikkoa. Pelkkä vastikkeeton vastavuoroisuuskaan ei ole yhteiskunnalle hyvästä, vaan se tarvitsee myös kahta muuta lajia, jotta yhteistyön mahdollisuus säilyisi itsekkäiden yksilöidenkin eläessä yhteiskunnan osana.[5]"



        " Vastavuoroisuus on suhde, jossa osapuolet suhtautuvat toisiinsa ja kohtelevat toisiaan samalla tavoin.[1]

        Vastavuoroisuudessa niin toiminta kuin hyötykin kohdistuvat sekä itseen että toiseen. Altruismissa sen sijaan toiminta ja hyöty kohdistuvat vain toiseen.[2] Vastavuoroinen altruismi on altruismia, jonka vaikuttimena on saada vastavuoroisesti altruismia toiselta yksilöltä auttamalla ensin tätä.[3]"

        Jokainen yleensä kai lähtee suhteeseen saadakseen siitä jotain ja saadakseen suhteen osapuolelta jotain, olkoon se jotain vaikka haleja ja yhteisiä reissuja maailman ympäri.

        Niinpä siihen parisuhteeseen, ihmissuhteeseen aina sisältyy jonkinlainen vastineen odotus, niin tylyltä kun kuulostaakin. Odotat ystävältäkin vastakaikua.

        https://fi.wikipedia.org/wiki/Vastavuoroisuus

        "Kolmas laji on vastikkeeton vastavuoroisuus. Tässä yksilön vaikuttimena ei ole minkäänlainen vastapalvelus, vaan sisäinen palkkio, kuten mielihyvä teosta."

        Esim. hyväntekeväisyys tai pyyteetön rakkaus.

        Joo. Kyllä mä honaan tuon. Moni vaan pettyy, kun vastavuoroisuus ei toimi automaatiolla.

        Jokainen meistä pitää erilaisista asioista, tuntee eritavoin ja käsittelee asioita eritavoin. Vaikka olisikin vähän samantyyppisiä.

        Kun tään aloituksen otsikossa lukee, että rakkaus ei ole tunne, tarkoitan itse sillä, että se on paljon muutakin. Se on sopimista, sanomista ääneen, huomioimista.... siis enempi ehkä sosiaalista kanssakäymistä ymmärtäen, että jokainen on erillinen yksilö.

        Mutta nyt pitää lähtee painattamaan toi pikku pensasaidan pätkä nurin. Sit vielä ties mitä juttuja hoidettava. Jospa tässä päivän aikana osaan keksiä mitä ajan takaa. 😊

        Palaillaan...😊


      • Disse kirjoitti:

        Joo. Kyllä mä honaan tuon. Moni vaan pettyy, kun vastavuoroisuus ei toimi automaatiolla.

        Jokainen meistä pitää erilaisista asioista, tuntee eritavoin ja käsittelee asioita eritavoin. Vaikka olisikin vähän samantyyppisiä.

        Kun tään aloituksen otsikossa lukee, että rakkaus ei ole tunne, tarkoitan itse sillä, että se on paljon muutakin. Se on sopimista, sanomista ääneen, huomioimista.... siis enempi ehkä sosiaalista kanssakäymistä ymmärtäen, että jokainen on erillinen yksilö.

        Mutta nyt pitää lähtee painattamaan toi pikku pensasaidan pätkä nurin. Sit vielä ties mitä juttuja hoidettava. Jospa tässä päivän aikana osaan keksiä mitä ajan takaa. 😊

        Palaillaan...😊

        Jees.:)

        Niin, ite nään että rakkaudessa on kyse paitsi erilaisista tuntemuksista, välittämisestä, kiintymisestä, niin myös tuosta vastavuoroisuudesta ja kyllä altruistisesti odotuksista saada jotakin vastinetta. Tämä osaltaan kiinnittää meitä tyydyttävään parisuhteeseen, jossa annamme ja saamme myös vastavuoroisesti jotain itselle/toiselle tärkeää.

        Parisuhde ei tyydytä ihmisen tarpeita, jos hänellä ei ole mitään kriteerejä ts. vastine odotuksia, joita vastaan voi suhteeseen lähteä.

        Vastavuoroinen altruismi on yhtä kuin vaihtokauppaa. Kun se loppuu usein suhdekin loppuu. Ei ole järkeä olla suhteessa mistä ei saa itselleen mitään?

        Palataan. :)


      • Disse kirjoitti:

        ”enkä ikinä mitenkään tulisi pääsemään sinun pään sisälle... koska kukaan ei voi."

        Mmm... no sellaiseen ei myöskään pidä ikinä pyrkiä. Kenenkään kohdalla. ”

        Niin, eikös sellaisen epäileminenkin ole oma tunne? Mitenkä voi keskustella asioista, jos ei esitä hypoteeseja tai omia ajatuksiaan? Jokainen tutkii itse itseään lopulta...

        ”"No se ”Houdini” vaan osaa puhutella sinussa sellaista, että et pelkää satuttavasi. Tai sitten ei....sit ei oo mitään ”houdinia”. 😬"

        Tätä en nyt ymmärtänyt ollenkaan. Voitko selittää paremmin? :)”

        No minusta kuullostaa, että tämä ”Houdinin” pitää osata olla siinä vierellä juuri niin, että hän vastaa sinun tunnesabluunaan, eli et pelkää satuttavasi häntä. Tai sitten sellaista ihmistä ei ole tässä planeetalla, joka voisi niin tehdä.

        Luin jossain, että kirjoitit, että jonkun pitäisi osata päästä muurisi läpi tai jotain. Varmaan kyse samasta asiasta?

        Niin ja kun perustan kaikki kommenttini omiin kokemuksiin ja omaan elämään (kun en ole muita elänyt 😁) niin minun mielestä minun tunteet ovat minun vastuulla, ei muiden pidä elää niin, että ne vastaavat minun tunteisiin. Ja toistepäin...

        Ja niin kauan kun mikään ei mene luontevasti, olen mielellään sinkku. On se niin paljon helpompaa. 😊

        "Niin, eikös sellaisen epäileminenkin ole oma tunne? Jokainen tutkii itse itseään lopulta..."

        Epäily on tunne kyllä, mutta onko se epäilyä, jos sinä tuot esille ettet ikinä tulisi pääsemään mun pääni sisään, ja minä vuorostani yritän sanoa sinulle, ettei sellainen ole yleisesti ottaenkaan tavoiteltavaa. Kenenkään kohdalla. ;)

        Toisen pään sisältö kuuluu nimittäin vain sille henkilölle ja se jakaa ne ajatukset mitkä se itse haluaa. Muiden pitää se vain kunnioittaa, eikä lähteä ylittämään sitä toisen henkilökohtaista rajaa, tai analysoimaan toista väärillä ja puutteellisilla tiedoilla.

        "Mitenkä voi keskustella asioista, jos ei esitä hypoteeseja tai omia ajatuksiaan?"

        Omien ajatusten esille tuominen ja teesien satunnainen esittäminen on mielestäni vähän eri kuin asioiden ja ihmisten jatkuva analysoiminen / ylianalysoiminen. Keskustella voi minusta niinkin, ettei aina yritä analysoida. Voi myös vain valita, että kuuntelee toista. Siinähän sitä hiljalleen oppii uutta toisesta ja tutustuu. Toki keskusteluun voi tuoda omia kokemuksiaan, jos kokee että ne rikastuttaisi keskustelua, mutta sen ei tarvitse olla mikään itseisarvo. Keskustella voi siis mainiosti "pyrkimättä toisen pään sisälle". Se onnistuu, kun aidosti tunnistaa sen oman ja toisen henkilökohtaisen rajan eikä astu sen yli. Se on osa sitä tunnevastuuta, mihin itse viittasit.

        Mielenkiintoinen keskustelu on minun mielestäni inspiroiva, avoin, ennakkoluuloton ja toisia kunnioittava. Voikin olla hyvä idea kysyä itseltään, mihin minä tähtään tällä keskustelulla, mitkä ovat minun motiivit. Mitä haluan saavuttaa tällä keskustelulla. Sillä se motiivi, oli se sitten avoin tai piilotettu, näkyy ja ohjaa keskustelua

        "minusta kuullostaa, että tämä ”Houdinin” pitää osata olla siinä vierellä juuri niin, että hän vastaa sinun tunnesabluunaan"

        Tietysti pitää. Mutta ei se sille oikealle ole mitään "pitää osata", vaan hän on ihan luonnostaan sellainen :D.
        Minä en ikinä haluaisi, että kukaan ihminen olisi mitään muuta kuin aito, oma itsensä mun kanssa. Se oikea on sopiva sellaisena kuin on. Se, että joku voi kokea kirjoittamani pelottavana tai jopa mahdottomana, ei ole minun ongelmani. Oikea henkilö ei edes mieti sitä että sopiiko tuohon, se ottaa mun sydämeni valloittamisen haasteena, hymy huulillaan ja pilke silmäkulmassaan ;)

        "Luin jossain, että kirjoitit, että jonkun pitäisi osata päästä muurisi läpi tai jotain. Varmaan kyse samasta asiasta?"

        Mjaa....liittyy toki, mutta ihan samasta asiasta ei ole kyse.

        "minun tunteet ovat minun vastuulla, ei muiden pidä elää niin, että ne vastaavat minun tunteisiin. Ja toistepäin..."

        Tämä on itsestäänselvyys. Pääsääntöisesti ihminen on aina ja vain vastuussa itsestään.

        "Ja niin kauan kun mikään ei mene luontevasti, olen mielellään sinkku. On se niin paljon helpompaa."

        Ok :) vaikka en ihan ymmärräkään miten se nyt liittyi just tähän ja minuun. ;)


      • Lillis2020 kirjoitti:

        "Niin, eikös sellaisen epäileminenkin ole oma tunne? Jokainen tutkii itse itseään lopulta..."

        Epäily on tunne kyllä, mutta onko se epäilyä, jos sinä tuot esille ettet ikinä tulisi pääsemään mun pääni sisään, ja minä vuorostani yritän sanoa sinulle, ettei sellainen ole yleisesti ottaenkaan tavoiteltavaa. Kenenkään kohdalla. ;)

        Toisen pään sisältö kuuluu nimittäin vain sille henkilölle ja se jakaa ne ajatukset mitkä se itse haluaa. Muiden pitää se vain kunnioittaa, eikä lähteä ylittämään sitä toisen henkilökohtaista rajaa, tai analysoimaan toista väärillä ja puutteellisilla tiedoilla.

        "Mitenkä voi keskustella asioista, jos ei esitä hypoteeseja tai omia ajatuksiaan?"

        Omien ajatusten esille tuominen ja teesien satunnainen esittäminen on mielestäni vähän eri kuin asioiden ja ihmisten jatkuva analysoiminen / ylianalysoiminen. Keskustella voi minusta niinkin, ettei aina yritä analysoida. Voi myös vain valita, että kuuntelee toista. Siinähän sitä hiljalleen oppii uutta toisesta ja tutustuu. Toki keskusteluun voi tuoda omia kokemuksiaan, jos kokee että ne rikastuttaisi keskustelua, mutta sen ei tarvitse olla mikään itseisarvo. Keskustella voi siis mainiosti "pyrkimättä toisen pään sisälle". Se onnistuu, kun aidosti tunnistaa sen oman ja toisen henkilökohtaisen rajan eikä astu sen yli. Se on osa sitä tunnevastuuta, mihin itse viittasit.

        Mielenkiintoinen keskustelu on minun mielestäni inspiroiva, avoin, ennakkoluuloton ja toisia kunnioittava. Voikin olla hyvä idea kysyä itseltään, mihin minä tähtään tällä keskustelulla, mitkä ovat minun motiivit. Mitä haluan saavuttaa tällä keskustelulla. Sillä se motiivi, oli se sitten avoin tai piilotettu, näkyy ja ohjaa keskustelua

        "minusta kuullostaa, että tämä ”Houdinin” pitää osata olla siinä vierellä juuri niin, että hän vastaa sinun tunnesabluunaan"

        Tietysti pitää. Mutta ei se sille oikealle ole mitään "pitää osata", vaan hän on ihan luonnostaan sellainen :D.
        Minä en ikinä haluaisi, että kukaan ihminen olisi mitään muuta kuin aito, oma itsensä mun kanssa. Se oikea on sopiva sellaisena kuin on. Se, että joku voi kokea kirjoittamani pelottavana tai jopa mahdottomana, ei ole minun ongelmani. Oikea henkilö ei edes mieti sitä että sopiiko tuohon, se ottaa mun sydämeni valloittamisen haasteena, hymy huulillaan ja pilke silmäkulmassaan ;)

        "Luin jossain, että kirjoitit, että jonkun pitäisi osata päästä muurisi läpi tai jotain. Varmaan kyse samasta asiasta?"

        Mjaa....liittyy toki, mutta ihan samasta asiasta ei ole kyse.

        "minun tunteet ovat minun vastuulla, ei muiden pidä elää niin, että ne vastaavat minun tunteisiin. Ja toistepäin..."

        Tämä on itsestäänselvyys. Pääsääntöisesti ihminen on aina ja vain vastuussa itsestään.

        "Ja niin kauan kun mikään ei mene luontevasti, olen mielellään sinkku. On se niin paljon helpompaa."

        Ok :) vaikka en ihan ymmärräkään miten se nyt liittyi just tähän ja minuun. ;)

        Okei... No tää keskustelu on livennyt ihan väärille urille.

        Mun tarkoitus ei ole analysoida ketään, eikä tyrkyttää mitään omaa ajatuksenjuoksua ainakaan väkisin.

        Mulla on tapana täällä laukoa kaikkea suoraan, suoraan siitä mitä joku mussa herättää. Mutta siitä ei toinna kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä vetää.

        Lisäksi tähän ketjuun työntyy niin paljon kaikkea, etten kestä perässä.


      • Jan_ kirjoitti:

        "Niin, no itse ajattelen, että on aivan turha lähteä setvimään mitä se toinen oikeen pään sisällään tuntee, kokee tai ajattelee. Kun ei sitä voi kuitenkaan täysin tietää...."

        No mä taas ajattelen, että kuuntelemisesta ja ymmärtämisestä ei ole suhteessa haittaakaan, pelkkää hyötyä. Kun ymmärrät toisen mielenliikkeitä ja tunteita sanojen takana, minusta ymmärrät silloin ihmistä paremmin oikein?

        Pään sisään ei tarvi tunkea, mutta itellä on ainakin tarve ymmärtää toinen oikein. Siksi ärsyttää kumppanissanikin se, ettei hän avaa koskaan itseään puhumalla mistään. Pitäs nenän asennosta tulkita mitä päässä liikkuu. :D

        Kuuntelemisen taito on oikeesti tosi tärkeä taito ihmisten kanssa. Tärkeempi vielä, kun puhumisen taitokaan.

        "Oikeastaan jos noita vanhoja miettii, ei sillä toisen motiiveilla ole väliä... ne jää ikuiseksi kysymysmerkiksi. Eikä se haittaa."

        Mut jos ne motiivit ymmärtäis, helpottais hahmotuksessa missä leikkas kiinni?

        "Miten sitten jatkossa voisi olla suhteessa toiseen niin, että välttää toisen ihastumisen ihastumisen tunteeseen? 🤷‍♂️ Tuskin millään... mutta itse voi olla ainakin tekemättä niin. 😊 Itseensähän sitä voi vaan vaikuttaa. Minusta siinä on tarpeeksi jo hoitamista. Kyllä se toinen ihminen aikanaan ”karvansa” näyttää. "

        Ihmistyypistä kiinni, luonteesta kuka ihastuu tunteeseen, kuka ihmiseen. Mun mielestä. Luulen, ettei sitä pysty paljon hallitsemaankaan. Ihminen vaan on millainen on. Vaikuttaminen olisikin manipulointia, eikä sitä pidäkään tehdä. Toki on sitten vaikuttamista, missä varsinaisesti et yritä vaikuttaa, mutta vastapuoli vaikuttuu ja muovaa mm. käytöstään sen myötä.

        Toiset miettii ja silti tuntee samaan aikaan, toiset menee ihan fiiliksillä miettimättä...

        Juu, karvansa näyttää aikanaan jokainen. Totta.

        Karsee päänsärky, eikä oo lääkettä. 😵

        Tää ketju venyi liian isoksi... en kerkeä enää perään... menee jo ohi suurin osa kirjoituksia... 😳

        Rönsyilee liikaa ja ois muutakin touhuilua. 😊

        Koetan tyhjätä vellikellon ja sännätä pihalle. Aidanleikkausjötteet oksankaatopaikalle, tyttö kaveriltaan jne. 😊

        Palaillaan...


    • Anonyymi

      Rakkauden ammattilaiset keskustelevat.

      • Voishan tästä jonkun arvonimen ottaa. 😃


      • Ihastuneet, rakastuneet, pettyneet ja pelkäävät. Kyllä. Here we are. 😄


      • Disse kirjoitti:

        Voishan tästä jonkun arvonimen ottaa. 😃

        Sir Love, professori outolempi. 😂


      • Jan_ kirjoitti:

        Sir Love, professori outolempi. 😂

        Hmmmm? 🤔 Tuohon vois keksiä ihan oikeamman terminkin. Toimivan rakkauden tavoittelija? 😀 Tylsä, mutta osuva omalta kohdalta. 😁


      • Disse kirjoitti:

        Hmmmm? 🤔 Tuohon vois keksiä ihan oikeamman terminkin. Toimivan rakkauden tavoittelija? 😀 Tylsä, mutta osuva omalta kohdalta. 😁

        Toimivaa rakkautta ei löydä tavoittelemalla, vaan elämällä. Mutta pohtiminen on silti hyväksi. :)


      • Jan_ kirjoitti:

        Toimivaa rakkautta ei löydä tavoittelemalla, vaan elämällä. Mutta pohtiminen on silti hyväksi. :)

        Ei niin. Mutta jos revitään aihe muualle...

        Mä haluan olla paras isä lapsille. En siihen kykene, aina on jotain... mutta estääkö se tavoittelemasta sitä?

        Aina voi parantaa, eikä se tarkoita, että olisi pettänyt itseään tai muita. Jos ei ole tavoitteita, mitä sitten tehdään? 🤔

        Mulla ainakin kaikki rullaa hyvin jo nyt, mutta aina sitä voi parantaa. 😊


      • Disse kirjoitti:

        Ei niin. Mutta jos revitään aihe muualle...

        Mä haluan olla paras isä lapsille. En siihen kykene, aina on jotain... mutta estääkö se tavoittelemasta sitä?

        Aina voi parantaa, eikä se tarkoita, että olisi pettänyt itseään tai muita. Jos ei ole tavoitteita, mitä sitten tehdään? 🤔

        Mulla ainakin kaikki rullaa hyvin jo nyt, mutta aina sitä voi parantaa. 😊

        Eli tsempata itseään? Määää en ite taas usko et voisin parantaa ittessäni mitään muuta, kun tapojani reakoida.

        Muuten koen olevani aika sinut ja sitä mitä voin olla olematta jotain mitä en ole.


      • Anonyymi
        Jan_ kirjoitti:

        Eli tsempata itseään? Määää en ite taas usko et voisin parantaa ittessäni mitään muuta, kun tapojani reakoida.

        Muuten koen olevani aika sinut ja sitä mitä voin olla olematta jotain mitä en ole.

        Itsevarma 🥰


        T. Kumpulainen


      • Anonyymi kirjoitti:

        Itsevarma 🥰


        T. Kumpulainen

        Jaa, kas kun ei itseriittoinen. Hmm, oon mä aika itsevarma. Miksen olis? ;)


      • Jan_ kirjoitti:

        Eli tsempata itseään? Määää en ite taas usko et voisin parantaa ittessäni mitään muuta, kun tapojani reakoida.

        Muuten koen olevani aika sinut ja sitä mitä voin olla olematta jotain mitä en ole.

        No eikös siinä olekin jo tavoittelun arvoista ja paljon? 😳

        Itsekin jos osaan tunnistaa itseäni ja omia tunteita, sekä osata paremmin reagoida niihin, niin mitä voisinkaan enempää tavoitella? 😁

        Siihen mä juurikin pyrin. 😊


      • Disse kirjoitti:

        No eikös siinä olekin jo tavoittelun arvoista ja paljon? 😳

        Itsekin jos osaan tunnistaa itseäni ja omia tunteita, sekä osata paremmin reagoida niihin, niin mitä voisinkaan enempää tavoitella? 😁

        Siihen mä juurikin pyrin. 😊

        Ja hei... joku joskus sanoi, että meitä kohdellaan sen mukaan miten me toisia kohdellaan. ☝️😊

        Kuka lie ollut? 😀


      • Disse kirjoitti:

        No eikös siinä olekin jo tavoittelun arvoista ja paljon? 😳

        Itsekin jos osaan tunnistaa itseäni ja omia tunteita, sekä osata paremmin reagoida niihin, niin mitä voisinkaan enempää tavoitella? 😁

        Siihen mä juurikin pyrin. 😊

        Kun ei ylianalysoi. 😃 👍

        Itestä tuntuu, että mietin jo nuorena niin paljon kaikkea, itteäni ja suhtautumisiani, että pitää lähinnä harjoitella pitämään mölyt mahassani. 😂

        Vaikee lapsuus ja nuoruus kai vaikuttaa. Tai sitte oon vaan hyväksynyt viimein itteni.

        Juu, omat tunteet on työnalla sulla, hyvä että mietit niitä. 👍


      • Disse kirjoitti:

        Ja hei... joku joskus sanoi, että meitä kohdellaan sen mukaan miten me toisia kohdellaan. ☝️😊

        Kuka lie ollut? 😀

        Joo joku höperö... 🤦‍♂️ 😃

        Tässä on järkeä näissä sanoissa.


        https://youtu.be/GY531HwG8Cw


      • Jan_ kirjoitti:

        Kun ei ylianalysoi. 😃 👍

        Itestä tuntuu, että mietin jo nuorena niin paljon kaikkea, itteäni ja suhtautumisiani, että pitää lähinnä harjoitella pitämään mölyt mahassani. 😂

        Vaikee lapsuus ja nuoruus kai vaikuttaa. Tai sitte oon vaan hyväksynyt viimein itteni.

        Juu, omat tunteet on työnalla sulla, hyvä että mietit niitä. 👍

        No jokainen tavallaan. 😊

        Kaikilla on ”oma tie itseensä”. 😊

        Mutta nyt tää ”lovedoctor” lähtee unille. Ihan poikki säbästä. 😴

        Palataan ja öitä. 😴


    • Anonyymi
      • Toisten päätelmilläkö pitäisi edetä? 😃


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        Toisten päätelmilläkö pitäisi edetä? 😃

        Se se vasta kummallista olisi.


    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Håpeään on ihan kylliksi ollut ns kasvattajia.

      • Ja kun "kasvattajat" ovat saaneet pelkonsa ja luulonsa istutettua, niitä onkin sitten erittäin vaikea juuria pois.


    • Anonyymi

      Monet rakastavat vain itseään, sille lajille oli joku nimikin.

      • Anonyymi

        Maailmaan mahtuu monenmoista kulkijaa.


    • <<Kaippa sitä dopamiiniakin voi ottaa sopivasti ja sit odottaa, kunnes vaikutus hälvenee hiukan, ennenkuin ruokkii lisää.<<

      Aloittajalla, Dissellä, on väärä käsitys alkoholismista. Hän on muodostanut sen kansanomaisen perinteen pohjalta. Jos perinne pitäisi paikkansa, ei alkoholismia olisi ollenkaan.

      Alkoholismi niin kuin muukin riippuvuus huumeeista- ja huumeenkaltaisista hermoston välittäjäaineista ei ole poistettavissa sillä, että kieltäytyy ottamasta ko. ainetta liikaa. Riippuvuus ilmenee juuri siten, että ITSE suoritettu annostelu aina riistäytyy käsistä, AINA.

      Alkoholismi syntyy samoin kuin rakastaminen. Alkoholi huijaa jäämään koukkuun, kuten rakastuneen. Jos ei ole geneettisesti taipuvainen, ei voi tulla ilmiasuiseksi alkoholistiksi, jos taas on, tulee aina ilmiasuiseksi alkoholistiksi. Koukkuun jääminen, kuten muunkin huumeen koukkuun, on suomalaisella geenistöllä noin 10 %:sesti todennäköistä.

      Kansanomaisen käsityksen mukaan alkoholisti voi itse päättää olla ottamatta. Ei voi, yhtä vähän kuin vainoharhaisesti sairas voi päättää olla näkemättä harhoja.

      Alkoholistille kehittyy kaksi eri ilmiötä, addiktio eli riippuvuus ja toleranssi eli tottumus. Keho vaatii suunnilleen saman alkoholimäärän saamista, kuin on saanut ennenkin -> addiktio. Tottumus tiettyyn alkoholitasoon veressä kasvaa, jotta saadaan sama hyvänolon taso -> toleranssi.

      Jos alkoholin saanti loppuu, kuten rahojen loppuessa, seuraa erittäin vaikeita vieroitusoireita. Vieroitusoireet alkavat noin vuorokauden kuluttua alkoholin saamisen loppumisesta. Krapula on eri ilmiö, sitä esiintyy runsaasti normaali-ihmisilläkin reippaan juomisen jälkeen, alkoholistilla jopa harvemmin. Jos on kyse katkaisuhoidosta, tilaa nykyisin helpotetaan lääkkeillä.

      Riippumatta siitä, millä tavalla katkaisu on tapahtunut, spontaanisti, uskoon tulemalla, AA:lla, myllyhoidolla tai muulla hoidolla, melkein kaikki sortuvat takaisin kohtuuttomaan käyttöön.

      Meistä alkoholisteista pitkäaikaisesti kuiville pääsee vain 1 - 2 prosenttia. Loput 98 - 99 % kuolee sairauteensa.

    • Rakkaus on tunne.
      Nälkä on tarve.
      Halua säilyä hengissä on vietti.

      ☝️☝️☝️

    • Anonyymi

      Rakkaus on pakon sanelema tila. Jotkut ei osaa elää yksin koko elämää kuten rumat miehet. Naisten on pakko elää jonkun jännämiehen kanssa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      192
      3291
    2. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      24
      2151
    3. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      24
      2061
    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      90
      1925
    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      70
      1598
    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      24
      1351
    7. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      8
      1251
    8. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      36
      1247
    9. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      35
      1207
    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      6
      1198
    Aihe