että joudut kysymään kumppaniltasi tai sinkut kysyä tulevalta kumppaniltasi lupaa joka asiassa ja hän joutuu kysymään sinulta myöskin lupaa tai mielipidettäsi tai joutuu ja joutuu vai oikeammin haluaakin kysuä kumppaniltaan lupaa tai että tietää ainakin eli kumpikin on tilivelvollinen toisilleen
tykkäätkö siitä
Anonyymi
5358
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
En tykkää. En kysele mitään lupia keneltäkään. Enkä tykkää jatkuvasta kyselysta viesteillä missä oot mitä teet kymmenen kertaa päivässä enkä ole kiinnostunut tietämäänkään ihan jokaisesta toisen menosta. Mielestäni on ihan normaalia olla kommunikoimatta vaikka kolme päivää, jossei asu yhdessä. En itse juuri lähettele viestejä, sanon vain oleellisen.
En alkaisi suhteeseen mieheen, josta olisin niin epäluuloinen että tarvitsisi jahdata yötä päivää, on kiitos ihan omakin elämä(mikä ei liity mitenkään mieheen eikä parisuhteeseen).
Joo, aika rasittavalta kuulostaa. Tulee mieleen omat vanhemmat, kun toinen menee vessaan tai mihin vaan eri huoneeseen. Jo toinen huutelee mihin se meni, mitä sä siellä niin kauan olet.
Paskallakaan ei saa istua rauhassa. Ovessa roikkuu jo kyselemässä, mitäs sä siellä.
Yhdessäkin vaikka asuessakin voi olla välillä ihan hölisemättäkin ja touhuilla omiaankin, ilman vahtimista.
Hyh. Onneks ikinä en asu kenenkään kanssa yhdessä!
Nojoo, kyllähän sekin kivaa osaa olla. Yhdessä asuminen, jos kumpikin osaa antaa toisilleen ja saa itselleen tilaa touhuta omiaankin. Ettei toinen roiku jatkuvasti kantapäillä ja höpsimässä.
Välillä pyyhkäsen itsekin ovesta pihalle, kun meinaa kotipoppoo liikaa roikkua helmoissa ja kalkattaa omiaan. Justiinsa tuollanen yltiösosiaalisuus ja kalkatus, äänisaaste osaa joskus ahdistaakin. Olkaa hiljaa, menkää jonnekin hus. :)
Yhdessä asumisen plussat. Voi jakaa vastuuta kodinhoidollisista töistä, laskujen maksuista, kustantaa yhdessä hankintoja olipa ne ravintoa tai mitä vaan kodin krääsää, voi tehdä yhdessä ruokaa, voi käydä yhdessä saunassa ja pesulla, katsella elokuvia tms. mitä nyt yhdessä tykkääkin katsella, voi yhdessä harrastaa vaikka lautapelejä, mitä vaan nyt yhdessä voi kotona harrastaa, voi mennä nukkumaan yhdessä toisen viereen, herätä viereltä, rakastella aina kun sille tuntuu (kätevää kun asuu yhdessä, ei tarvi pyydellä erikseen), voi jutella kun kaipaa juttuseuraa....on ketä odottaa kotiin.
On siinä monia mukaviakin puolia. :)
mitä jos on yhdessä rakkaudesta ja kumpikin välittää oikeasti toisistaan eikä rahan takia yhdessä olla että laskut maksaa ja yksin tai yhdessä voi ostella kaiken näköisiä hankintoja niin aitoa rakkautta ja aitoa välittämistä ei voi ostaa niin kuuntele hectorin laulu ei mulla ole rahaa
Olen allerginen parisuhteelle..😐🐻
Tosiaan muistuttaa vanhempia jotka hoitaa alle viisvuotiasta lasta tuollainen kyttääminen.
Ehkä sillä yritetään tavoittaa jotain intiimiä läheisyyttä. Mielestäni aito intiimi läheisyys kasvaa luonnollisesti ajan kanssa. Silloin vaihdat vaipat puolisolle sanaakaan sanomatta eikä se ahdista samalla tavalla.
Uuh, mä en pystyis tollaseen! Kolme päivää ettei olis yhteydessä, jos kerran yhdessä ollaan? Ei mulle. Niin me ollaan erilaisia.
Juu tykätä oikeesti tietenkin täytyy, mutta onhan sekin sitä oikeeta tykkäämistä, kun ottaa ja jakaa vastuuta mm. laskuista ja hankinnoista.
Tulotaso voi olla eri puoliskoilla, mutta nehän vaan täytyy yhdessä sopia kumpi mitäkin ja mitenkin huolehtii ja kantaa kortensa yhteiseen kekoon. Päivänselvää.
Kaikki ei tykkää asua yhdessä. Eikä pysty, kun on liian erilaiset katsontakannat..
Mä olen jo niin tottunutkin toisaalta asumaan yhdessä. En minäkään varmaan kenen tahansa kanssa pystyisi asumaan yhdessä. Ja jos nyt edes spekuloin, niin vaikka jäisi joskus sinkuksi, niin niin kauan kun lapset on pikkulapsia. Ettei teinejä, niin en edes yrittäs asua kenenkään kanssa.
Siinä pyörisi mun lapset tuhka tiuhaan ja se toisi omat säätönsä suhteeseen väistämättä. Olis siinä oma hektisyytensä.
no eikö rahat ole yhteisiä eli laskut maksetaan yhdessä ja jos toinen ei esim tienaa mitään jostakin syystä niin toisen tuloilla eletään ja jos hankitaan jotakin niin kummankin täytyy hyväksyä sen tai sit ollaan ostamatta eli jos naisellani tippuisi tulot niin ei se ole syy erota
ja laskut on pakko maksaa muuten joutuu ulosottoon
Periaatteessa yhteiseen hyvään, mutta useimmilla taitaa olla nykyään omat tilit. Ehkä joku yhteinen tili juuri tällaisia kustannuksia varten, mihin ohjataan rahaa yhteisiin menoihin.
Tai en minä ainakaan kehtaisi toista pulaan jättää, jos vaan rahat riittää. Mä käytän niin vähän rahaa itseeni, että ei päätä huimaa henkilökohtaiset kulut. Tuun vähällä toimeen.
Velvollisuudet aina ensin, sitten vasta huvit jos varaa on. :)
no kai kummallakin omat tilit on mutta kyllä kumpikin tietää toisensa tulot mutta kummiskin ne on yhteiset tulot eli niillä eletään ja jos jää ylimääräistä niin yhdessä päätetään mitä niillä tehdään
ja sinun henkilökohtaiset menotkin kuuluu yhteisiin menoihin
Juu, no mä en ole kumppanin tilisummista perillä. Joku arvio on, mutten ole koskaan tarkistellut tai kysellyt paljos sulla on nappulaa tilillä. Käytän kuitenkin omia rahojani aina, kun jotain löhden ostelemaan omalta tililtä. Enkä koskaan pyydä senttiäkään hyvitystä mistään takas, eikä pyydä kyllä kumppanikaan.
Meillä se toimii näin vapaasti. Ja mitään ei puutu oleellista keltään.
Ite en ole koskaan siivellä elänyt, niin etten maksaisi kulujani. En edes työttömänä. Vaikka toisella olis 5000 kuussa tili ja mulla vain 600 euroa kuussa, niin maksan sen minkä kulutankin ja normi asumiskuluja tietysti myös. Jos tuenaan vähän, kulutan vähän. Jos tienaan hyvin, kulutan sittenkin vähän ja rahaa jää aina reippaasti säästöön.
Periaatteessa, kuten ruoka. Sitä ostetaan molemmat. Vaateostokset, henkilökohtaiset kulut kuten parturit, hierojat, lääkärit, auto, krääsänsä, ne kumpikin maksaa omilta tileiltä. Ja kustannan kaikki lasten vaatekulut, puhelimen maksut, huonekalut olen ostanut heille, sängyt, pöydät, kaapit, matot, verhot, jne. Mun rahat pääosin kuluu lapsiin.
Kumppani ostelee itselleen paljon kalliimpia juttuja, kun minä kuunaan. Mutta hänellä on hyvät tulotkin, ostakoon. Toimintaperiaate kuutenkin on, että elintärkeät asiat kuuluu kummankin kontolle.
Hän kustantaa lainojaan, asutaan kuitenkin hänen töllissä. Niin näin on sovittu, kuka mitäkin maksaa. Lapset on mun kuluerä, hänellä sitten pääosin talon kuluja. Mitkä ei oo isoja. Edullista elämistä tässä torpassa. :)
Ja kun asuttiin liki 5 vuitta mun omistusasunnossa minä maksoin huushollin kulut yksin. Samoin vuokralla asuessa, minä maksoin kaikki asumiskulut plus muksujen kulut, ja omat hankintani sekä autoni kulut.
Hän makseli jo silloin tämän töllin kuluja. Kun oli remontissa muutaman vuoden, ennen kun päästiin asumaan. Ostelin minäkin tänne parilla kymmenellä tuhannella tavaraa, keittiöön jne. vaikkei mun talo olekaan.
jos itse tienaisin 5000 e ja naiseni 600e niin meidän yhteiset tulot on 5600e ja kaikki mitä sanoit niin maksetaan yhdessä ja jos minulle jäisi siltikin 1000e kk ylimääräistä niin yhdessä päätetään mitä ostetaan ja jos haluan ostaa esim 400e tuotteen niin kyllä naiseltani hyväksynnän täytyy saada eli yhteis päätöksellä sen ostetaan ja kaikki mitä on niin ne on yhteisiä ja itse en kuuntelisi eikä naisenikaan tarvi kuunnella että asunto on minun ja minun kämppäni ja minun kirjahyllyni niin sitten myydään kämppä ja muutetaan vaikka vuokralle tai yhdessä ostetaan talo joka on meidän talomme ja kotimme ja meidän autot ja kyllä naiseni tilinauhani näkee ja pakko katsoa mitä tililläni on rahaa että tietää mihen varaa ja samoin toisin päin mutta ette ole naimisissa ja miksi ette mene naimisiin vai etsiikö kumpikin sitä oikeaa ja nyt olette yhdessä kun kumpikaan ei löydä parempaa mutta jos yhteen muutetaan niin yhteiseen taloon muutetaan
Juu, kuka mitenkin ajattelee yhteiset rahat. Mä en käy kinuumassa puolisolta rahaa, koskaan mihinkään.
Hän ei kinua multa, eli periaatteessa kaikki mikä jää kulujen jälkeen omille tileille on omaa rahaa. :)
Tekee mitä tahtoo.
Ei me mennä naimisiin, koska kumpikaan ei halua. Eikä pidä tärkeenä avioliittoa. Tämä suhde kestää jos on kestääkseen näinkin. Jos ei kestä, mä muutan pois ja kyhään elämäni niin, että lapsille ja mulle kelpaa. Sillon kun mun luona ovat. Mä pärjään aina, olen aina pärjännyt omillani. En tarvi puolisoa mihinkään rahaan liittyvään, vain rakastamiseen. Osaan käyttää rahaa fiksusti ja elää fiksusti, harkita siirtojani. En oo tyhmä, siks mä pärjään. Nou hätä. :)
https://youtu.be/vHDgH2ZmdNk
Hyvöt yöt.
miksi ette yhdessä ostaneet taloa tai sitten jääneet vuokralle ja sama millai maksatte kun olette yhdessä sopineet miten yhteisistä tuloista maksatte
no mitä kinuamista jos laskujen jälkeen esim naiselle jää 100e ja miehelle 300e eli 400e ja sillä tultava toimeen ja jos lapsi tarvii esim polkupyörän eli yhdessä mietitte onko varaa ostaa esim 200e polkupyörää ja pärjääkö 200e lla koko kuukauden ja sitten teette päätöksen joko ostatte tai säästätte esim 50e kk ssa ja 4 kk päästä ostatte polkupyörän ja jos menee kauemmin niin sitten kun varaa ostaa niin ostatte sen pyörän mutta yhdessä sen ostatte ja ilman lupaa jos toinen ostaa sen pyörän ja ettekä pärjää 200e kuin kaksi viikkoa eli ilkeän tempun teki eli täytyy yhdessä päättää ja sopia ja se päätös on yhdessä tehty ja kumpikaan ei voi syyttää kun yhteinen päätös ja hyvää yötä
Ei+oo+rahasta+tiukkaa,+voi+ostaa+tusinan+pyöriä+vaikka+joka+kuukaus.+Kaikki+on+kiinni+siitä+miten+osaa+elää+järkevästi+taloudellisesti.
Ja jo 1 avioero takana ja taloudellisesti sain siipeeni erossa sen verran, että ei ole mielekästä enää käydä samaa rumbaa läpi.
Parempi, kun kumpikin pitää omaisuutensa yksinään. Mä tuun vielä perimään omaisuutta, senkin taidan jättää lapsilleni. Enkä ota itelleni mitään. Porukat sanoo, osta se Espanjan huvila perinnöillä, ääh. Emmä tarvi, pienemmälläkin pärjää. Nyt täytyy mennä jo nukkumaan. :)
niin se oli esimerkki no tietenkin jos sinä tienaat 125 000e kk ja miehesi 545 000e niin kai siinä jää vähän rahaa omaan käyttöön eli voi tehdä mitä tykkää niin itse puhun duunarin suusta ja duunarin palkoista mutta oletko sinä halunnut sen kodiksesi vai asutko siinä väkisin ja miksi ette yhdessä ostaneet taloa ja nyt myyty osakkeesi ja maksanut sillä velan pois niin olis nyt velaton asunto eikö olisi ollut parempi etsiä yhdessä vuokra kämppä ja siitä yhteinen koti
mutta ilmeisesti te vaan seurustelette tai tapailette ja asut siivellä niin jos vain tapailee niin ei kuulukkaan yhteiset tulot vaan kukin maksaa omat menonsa
ja jos tapailee yh ta niin miehen ei kuulu maksaa lapsien menoja eikä silloin yhteen kannata edes muuttaa niin tapailee vain ja jos muuttaa yhteen niin nainen hyötyy hyvin kun asumismenot voi säästää ja mies maksaa kaiken niin rakkaus puuttuu mutta rahan takia yhdessä itselle se ei kävisi vaan onnen onkijan kanssa en edes olisi
no eikö silloin muuteta yhdessä vuokra asuntoon ja jos se ei toiselle käy niin sitten antaa mennä ja etsii uuden kumppanin eli sen oikean joka haluaa olla yhdessä ja en saa mitään tolkkua teidän suhteestanne ehkä on rikkaiden juttua mutta ei ihan normaalia ole tai sitten keksit ja haluat sekoittaa juttuasi ettei saa mitään tolkkua ja kaikki on puuta heinää ja se naurattaa sinua huvinsa kullakin eli kerrot kaikki on hyvin mutta kummiskin luonnottomasti no joo nyt on parempi mennä nukkumaan hyvää yötä
Omistusasunnoilla voi tehdä hyvän tilinkin. Vuokrakämpällä ei.
Maltti on valttia ja järkeä saa käyttää, kun on rahaa ei pidä hassata. Ja elää kuin viimeistä päivää. :)
Vaikka mulla olis miljoonia, en silti ostais mitään ylihintaista tavaraa. Ei ole tyhmä joka pyytää, vaan joka maksaa. Viisaat siirrot poikii rahaa. ;D
Meilläpäin ei ole pääkaupungin kustannuksia, täällä on edullisempaa asuminen. Ja kodinostokin. Toki ainahan rahaa saa syydettyä mihin vaan, jos tykkää syytää. Ite en vaan keksi mitään mihin syytää.
Ei vaan oo mielitekoja, jos nekin liittyy ruokaan. :D
Yhdessä on asuttu jo 10 vuotta. Avoliitoksi tämä määritellään.
Niin, kummallakin on itse haalittua rahaa ja sitä käytetään oman tarpeen mukaan sen lisäksi, kun kaikki yhteiset kulut on ensin kuitattu. Ainahan ne voi sopua, kuka ottaa mitkäkin kulut vastuulleen.
Ihan kuten muutkin asiat vahvuuksien ja kykyjen mukaan. :)
Idea on, että toista ei silti pulaan koskaan jätetä. Koskaan, kun yhdessä asutaan ja eletään.
no rahaa kuluu jos menette käymään vaikka tampereella ja vietätte 2-3 päivää tampereella tampereeseen tutustuen ja laukkaan torille kahville tai menette ikaalisten kylpylään tai lähdette lahden keskustaan jäätelölle yms niin rahaa kuluu
10v no aika pitkään tapailette niin koska teistä pari tulee vai mikä estää
Ollaan nytkin kesäloma huvituksissa, huomenna lisää. :)
Istun hetken persiilläni ja vetäsen henkeä. Selkä tykkää kyttyrää kangasmetsässä könyömisestä..
Mutta kyl on komioita hevosia tossa laitumella.
Joo kyllä kuuluukin kysyä tai kerrotaan
Tämä on siis minulta, jostain kumman syystä lähti anonyyminä.
ei se mitään ja olen samaa mieltä ja esim jos sovitaan että käyn vaikka hakemassa mökiltä jotakin ja tuleekin vaikka soitto siskolta että tule käymään yhtäkkiä niin kyllä haluan ilmoittaa siitä että toinen tietää ja vaikka toinen olis tehnyt ruokaa ja odottaa että koska tulen niin toinen antaa luvan mennä ja sitten syömään tai käsky tule eka syömään ja sitten sen jälkeen menen tai hänkin tulee mukaan ja ilmoitan koska lähden että jos ei kuulu niin hirvi kolari tai autokolari niin että toinen tietää missä olen ja samoin toisin päin
Lähinnä tykkään ilmoittaa mitä olen suunnitellut tekeväni, jos se tarkoittaa että olen kotoa pois tai en tavoitettavissa. Nyt kun on perhe ja lapsia ilmoitan ja sovin tietysti, koska jonkun on huolehdittava lapset ja kumppanillakin voi olla suunnitelmia. Jolloin voi joutua neuvottelemaan jonkun muun ajankohdan menoilleen..
Sinkkuna en kysellyt keltään mitään, enkä kyselisi, korkeintaan ilmoitin kotiväelle joka hoiti koiraa, että tuun klo mennessä hakemaan koirani kotiin.
Tietysti sinkkuna, jos tapailin jotakuta ilmoitin hänelle, että olen nyt liesussa, etten ole kotona. Tai töissä jos vaikka halusi tietää milloin voisi soitella tai poiketa tai voisinlo mimä poiketa.
Mutta en tykkää selostaa kaikkia päivän asioita, ilmoittaa joka pierusta niin sanotusti. Poikkeus jutut ja menot kyllä.
Minusta toisiaan arvostavassa suhteessa ei tarvitse mitään lupaa kysellä asioihihn jotka näkee tarpeellisiksi, mutta olisi aika inhottavaa toista kohtaan jos ei kerro mitä aikoo tehdä tms., se on arvostuksen osoitus kun sanoo että "lähdenpä käymään..." niin ei toisen tarvitse sitten turhaan ihmetellä mihin se hävisi.
Mutta ethän sinä halua suhteita tai naista niin ei kai sillä tavallaan ole mitään merkitystä? 🤔
Musta olis kivaa, että mies panon jälkeen vaan joskus pukis päälle ja lähtisi kotiin sanomatta kerrankin mitään latteaa esim:"On aikainen herätys, taidan mennä kotiin yöksi", joka kerjää minulta jotain hyväksyntää. Voisin vastata siihen realistisesti kantiltani:"tosi hyvä, mene vaan, syön yksin litran jäätelöä pakkasesta ja valvon kuuteen Netflixiä katsellen, ei siinä sinua tarvita🙂".
Tämä siis parisuhteessa, jossa tunnetaan jo niin ettei tarvitae todistella eikä epäillä.
Ymmärrän kyllä tuon kunnioituksenkin.
Koskaan ei voi kuitenkaan täysin tyrmätä sitäkään ajatusta ja pitäähän sitä osata käyttäytyä ihmisiksi suhteessakin jos semmoiseen ajautuu.
No siinä tapauksessa kommentti oli hyvä, koska pieni tiedotus toiselle olisi aika tärkeää :) 🤗
En joudu kysymään keltään koskaan lupaa,koska olen ikisinkku. Haluankin olla,mutta tiedän ,etten kelpaa kellekkään. Eikä minun tarvitse kelvata kuin itselleni.
Alistusta tuollainen. Lapsena kysytään vanhempien lupaa, mutta aikuinen ihminen päättää itse elämästään.
Olen sinkku eli mun pitäisi siis nyt kysyä tulevalta kumppaniltani lupaa johonkin 🤔. Mistäs hitosta minä tiedän kuka se tuleva kumppani on!
No jos nyt puhutaan esimerkkinä vaikka tosta Kris-vai-mikä-se-kyt-olikaan, niin se 'poika' sekoaa jos ei ole kello kaulassa kertomassa sekunnin tarkkuudella mitä on tehnyt tai ajattelee noin vienosti tekevänsä. Tietysti, nyrkilläkin jotkut voivat ratkoa liiat tilivelvollisuudet pois turhan syynääjistä.
EN!
Kuin kysyit niin vastasit.
En kysele lupia mieheltäni. Eikä se minulta. Meillä on hyvä suhde, omia menoja on ja yhteisiä menoja ja harrastuksia. En ole mustasukkainen tai omistushaluinen enkä kyttää mieheni menoja, sellainen suhde ei kauan kestä jos toisen menoja vahtii. 8 vuotta tässä kuljettu yhdessä ilman riitoja ja niin tämä toimii.