Kauas jonnekin, missä sitten oletkaan.
Lenteleekö perhonen edessäsi?
Laulaako lintu oksalla puun?
Hyväileekö tuuli kasvojasi?Kuiskiiko sydän rinnassasi?
Tipahtiko kyynel poskellesi?
Koetko jonnekin kaipuun?
Silloin tiedät sen
Olet saanut terveisiä minulta
Minullakin on ikävä sinua.
Lenteleekö perhonen edessäsi?
Laulaako lintu oksalla puun?
Hyväileekö tuuli kasvojasi?Kuiskiiko sydän rinnassasi?
Tipahtiko kyynel poskellesi?
Koetko jonnekin kaipuun?
Silloin tiedät sen
Olet saanut terveisiä minulta
Minullakin on ikävä sinua.
Vastaukset 116
Vanhimmat
olen kokenu tuon kaiken mutta mullei ole sinua ikävä Piste.
Ikävä on ja unet lohduttaa. Elämää on silti ilman sinuakin. Unessa olet kuitenkin omanani.
Auttaaks se mitään, jos unessa olen kuitenkin. Aivan hullua. Herää jo unesta. En ole siellä.
Tajunnan räjäyttävä teksti.
Kyynel vieri silmäkulmasta!
Sine kirjoita natti runo patka
Siita tukka sinun jatka
Otta se sut takas
Ole sine sen rakas
Se kiva jutu
Alka pian kutu
Ikävä on ja olen surullinen, aina kun sua muistelen, mutta elämä jatkuu silti ja ehkä kohtaamme vielä tulevaisuudessa tai seuraavassa elämässä.
Elämä jatkuu, se on selvä. Ei kannata edes muistella. Mitä hyödyttää luulla, että tapaa tulevaisuudesssa, sillä sitä ei ole. Me elämme tätä päivää ja nyt pitää tehdä kaikki se, mistä haaveilee. Sinähän et tiedä, tuleeko huomista kohdallesi. Jos kaipaat jotakin ihmistä, ota häneen yhteyttä juuri nyt. Mitään seuraavaa elämää ei myöskään ole olemassa- sinä elät vain nyt ja tässä. Toimi siis, ettet tarvitse olla surullinen.
tässä ei auta ikävä. Tajua jo se. Ei runot eikä maanittelut. Kaikki on hyvin ja vielä paremmin.
Tunne elämää suurempi otti valtaan siinä jäi perhe toiseksi. Ei tullut mitään jänistin.
Unissa kummittelet vielä. Herätessä halju olo. Olen Jänes.
Aika tyhmää. Tunteet tulee ja menee, mutta perhe kärsii sinun tunteettomuuesta. Tuollaiset tunteet on himoa, ei rakkautta. Häpeä, olet sitten nainen tai mies.
Haaveita vain ja paljon kyyneleitä...
Niitä mä sain, niitä mä sain.
Ei edes perhe kärsinyt/huomannut olin niiin elättäjä. Huuma meni järki käski lopetin itse. Unet kertoo että uhriuduin.
Kun olet uskollinen, sinulla ei ole vaaraa järjen pettämisestä. Hullut huumat ei takaa onnea. saa vain kaikenlaista sivuvaikutusta.
Ei, mut kivut ja pahoinvointi on karmeeta.
Sua ootan kuin täyskuuta. Kun tulet kaipuu katoaa vähäksi aikaa. Taas kohta pimenee.
Vaikka en ole lähelläsi
-olet aina sydämessäni
täyttä soopaa kaikki.
Perhoset jo kaikonneet,
linnut kauas muuttaneet.
Kesä taakse pian jäänee,
syksy nopsaan etenee.
Ei siivet vielä mulla kanna,
ei matkaan vielä lupaa anna.
Täytyy varmaan tänne jäädä,
Luoja lisää lämpöä Sä säädä...
N F K
Perhosia kyllä riittää, mahassa lentelee. Kesä se vielä jatkuu, Ei siitä huolta ystäväni. Ja syksyhän on kauneinta aikaa. Lainatkaamme siivet joutsenilta, matkaan niiden mukana kauas täältä. Mikä vikana oikeastaan täällä ollessa. Koti kuitenkin voittaa kaiken. Ei lähdetäkään minnekään. Eletään ja ollaan iloisia, että tosiaan ollaan elossa.
Nautin kesän tuoksuista,
iloitsen syksyn värikirjosta,
kuuntelen pakkasen paukkumista,
iloiten odotan kesän saapumista...
Näin se menee. Luoja on antanut meille nämä vuodenajat ja me saamme nauttia kaikesta tästä. Voi, kunpa kaikki osaisivat ymmärtää, että meillä on jo paljon näissä ilon aihetta. Tämän päivän murheet vie ajatukset synkkyyteen, ja paljon jää huomaamatta.
Minun kultani kaukana- ja kauas taisi mennä
Eipä sinne pienet linnut iässänsä lennä
Kunpa se pieni lintunenki,sanoman nyt toisi
Suru menis mielestäni, parempi mun oisi.
Öin päivin kauhusta pitkin
Sua, kadotettua itkin...
Oi, kuuntele-tuskamme raukee
Läpi saartavan metsän aukee
Valojuova ja himmeä tie
Tule- kotiin meidät se vie
Lupaathan ystäväin luokseni tulla
On avain sydämeeni sulla
Ilman sinua elämä tyhjäksi jää.
Vain haaveetko jää
En ystävää nää
Jos palaat luoksein
Yö pois häviää
----
Kohta on uusi kesä taas tuloillaan
Ehkä joen rannalla tavataan
Jos samaan aikaan
Siellä kuljetaan.
Sitäkö odotellaan..
Eiköhän jo pussatta
Ehkä vähän n****ta
En jaksa enää oottaa
Venaaminen hajottaa
Kohta sut nappaan
Vedän syrjään sivumpaan
Huitasen päähän nuijalla
Lähti taju muijalla
Luolaan sen kannan
Rakkautta sille annan
Hahhahhaa.. Kiva, kun runoja lukea saa. Älä nyt lyö nuijalla..
Oot höpö nassu
Vähän köpö hassu
Hymysi se lumoaa
Pahan mielen kumoaa
Syliin sut omin
Oot kaikista somin
Et pääse karkuun
Jälkeläinen laitetaan alkuun
Hui kauheeta sun juttuja,
ei olla edes tuttuja.
Onko hymy sut huumannut,
sitä tässä olen tuumannut.
Syliis et kiinni saa,
en itseäni muille jaa.
Mut ootko liene mies vai nainen,
etten ole samanlainen.,.
Et kai nyt mee ittees jakaan muille kuin mulle!! Tunnut niin tutulle, aivan meiän jutulle.
Olen kyllä söpö hassu, muttet mua kiinni saa. Hymyillä osaan kauniisti, mutta mitä me jälkeläisellä??
Kunhan heitän juttuu
Ihan random huttuu
Mielessä on eräs nainen
Ihan omanlainen
Speciaali yksilö
Söpö naishenkilö
Oon kolmijalkanen
Mutten enää poikanen
Voi kun mua huolettaa
ja hulluks taian tulla
kultani on vallattuna
jok oli ennen mulla
Ei nyt enää, ei nyt enää
kesämarjat auta
Minun kultani rakkaus
On kylmempi kuin rauta
Laavun luona uitiin
Kaikkee juttui puitiin
Sylikkäin katottiin leffaa
Puristin sun peffaa
Lähit kottii nukkuu
Et jääny enää kukkuu
Odotuksia koitan hillitä
Tunteet koittaa villitä
Nou hätä, muistele tätä.
Sipilä nappaa ajatukset.
Minä ymmärrän kyllä
nyt onnesi muualla on.
Ehkä kanssani oisit sä
ollutkin vain onneton
Mutta yössä kun valvot
niin tunnet myös kaipauksen...
Vieläkin toisinaan, kun iltaisin käyn nukkumaan
mä mietin miksi
sua en saanutkaan...
Kuinka kauan
joudun muistamaan
Etkö sinä lähdekään
minusta milloinkaan
Eilen olin ihan varma kaupassa
että sinä seisoit kassajonossa
Ei- hän ei ollutaan
Sinä
Katseesi tunsin polttavan,
tuoksuksi aistin huumaavan.
Tiesin olit siinä lähellä,
koskettaa voisin kädellä.
En rohjennut taaksein katsoa,
joka varmistais tunnetta outoa.
Yhden lauseen sulle sanoisin,
jos vain vielä tapaisin...
Sinäkö se oot
En se varmaan minä oo
Oisit paremmin pitäny kattoo...
Lupaathan ystäväin luokseni tulla
On avain sydämeeni sulla
Ilman sinua elämä tyhjäksi jää
Vain haaveetko jää
En ystävää nää
Jos palaat luoksein
Yö pois häviää
Siis ku hei aina surullisii runoi teil sillee. Onks pakko olla nii apee nyt sille vähän iloisempaa juttuu hei.
Rustaa sie iloista juttua-
kun mikään muu ei tuttua
Aina vaan paljon murhetta
ja sitä outoa kaipuuta...
Nyt on homma sillee
Etten ala millee
Niinku ihan mälsää juttuu
Jotai negaus huttuu
Ei voi homma jatkuu silleesti
Tiiät kyl milleesti
Nyt on surkuttelut loppu
Potitiivisille jutuil hoppu
Elämä voi olla ihkua
Riemusta voi hihkua
Kiva kun sulla hyvin menee
Kirjoita sie iloista - hehhee.
Luen niitä mielelläni aina
Silloin ei surut paljon paina
Anna mulle vinkkejä siitä
Miksei minun sanat riitä
Olen yrittänyt viljellä niitä
Muttei mua kukaan kiitä
Ei varsinkaan hän -
Jonka ajatteleminen pakottaa tähän...
Jos elämä on rankaa, lue Aku Ankkaa. Akulla ei murheet paina, paljaana on perse aina.
Kiitos tuosta vihjeestä paljon
Akun lukeminen päättynyt multa on.
Minulla on ikävä ,minulla on suunnaton ikävä.
Ketä se ikävöi?
Minulla on kauan jo ikävä ollut--
Sinua ei varmasti olekaan...
Sinulla on ikävä- sinulla on suunnaton ikävä
Minulla on ikävä- minulla on suunnaton ikävä.
IKÄVÄ...IKÄVÄ..
Voi, mitä tässä on tehtävä?
Syytä kysele en - Sanaakaan sano en...
Ajattelit olla täysin mykkänä.
Syytä Sipilää ja lapinkansaa.
Sinua kaipaan syvästi..
Kuinka kaipauksen saisi hellittämään..
Kaipaus on energian hukkaa
Älä lähe synkkyyteen mukkaa
Ajattele kivaa juttua
Älä ota liikaa huttua
Sitten paremmin luistaa
Koita tämä muistaa
Aivan oikeassa olet taas
Kaipaus vie ilot ja kaiken maas.
Turhaan tässä ruikuttaa
Kaikki kuitenkin jäänyt taa.
Rannalla yksin alkaa puistattaa
Kylmyys jotenkin kuiten rauhoittaa
Entistä ystävää kaipaillen
Yhä enemmän silti palelen...
Missähän ystäväsi kulkenee,
kukahan se lienee.
Kainaloa ystävänkö kaipailet,
mistähän häntä hakenet.
Ei rannalla varmaan vaella,
ennemmin tunturin laella.
Rannat ovat autioituneet,
kaikki johonkin kadonneet.
Mutt, älä toivoasi heitä menemään,
saapuu hän varmaan sun elämään...
Jospa tietäisin sen--
Yrittäisin löytää tämän ihmisen.
Näenkö koskaan sitä päivää ?
--Halata sais aitoa ystävää-
Minä en todella muuta kaipaa !
Vain ja ainoastaan hänen seuraa
En etsi häntä enää mistään
Löytänyt en ennen, en varmaan tänään
Mieluummin kuljenkin tuntureilla
Kaipaus haihtuu paikoilla korkeilla
Olen toivoni jo heittänyt kaivoon
Uskoni ei riitä enää toivoon...
Ihminen tarvitsee ystävää,
läpi elämän kestävää.
Kunpa hänet vielä kohtaa,
minne polut hällä johtaa.
Tiedän olet etsinyt ,
et koskaan löytänyt.
Annoinko turhaan lupauksia,
liianko suuria odotuksia.
Kyllä sinua ikävöin ystäväni,
en saa sua mielestäni...
Elämässä on asioita,
joita ei voi saada takaisin...
Kivi, joka on heitetty..
Sana joka on sanottu-
tai jätetty sanomatta..
Mahdollisuus, jota ei ole käytetty..
Aika, joka on jo kulunut...
Ihminen, joka on nukkunut ikiuneen..
ELÄMÄ ON LYHYT
Anna anteeksi nopeasti
Halaa useasti
Rakasta tosissasi
Naura paljon
Elä hetkessä
Näytä, että välität
Äläkä ikinä kadu mitään sellaista,
mikä sai sinut joskus hymyilemään.
Kauniisti äsken kirjoitit
Sinäkö- minut unhoitit..
Ehkä et ole sittenkään hän
Josta kerran halusin ystävän...
Sen kunpa joskus ymmärtää vain vois..
Miks kaikki kaunis aina häipyy pois.
En tietää voine sitä,
onko kyse siitä ystävästä.
Ei tarkoitus ollut unhoittaa,
kiva ois hänet tavoittaa.
Voisit vaikka ollakin hän,
tahtoisin sen tietävän.
Oletko kirjaimesi takana,
kun ei ole sitä enää mukana.
Kirjoitan sulle takaa tunturien,
tunnet siitä, tiedän sen...
Päiväni muuttui paremmaksi nähtyäni-
Tämän täytyykin olla Ystäväni !
Aina olen takana kirjaimeni --
Sullahan niitä ... kaksi meni
Kuitenkin epäilys täyttää mielen
Ehkä unta kaikki on vain eilisen
En uskalla taas kaipuuta päästää
valloilleen; Sydäntä jos säästää..
Aamun sarastus tunturin rinteellä
Kaikki tärkeä yhdessä lauseessa
Ollaan matkalla, silti perillä
Tähtien näyttämällä tiellä
Ilolla sydämeni täyttyy taasen,
löysin sinut Ystäväni jälleen.
En sydäntäsi tahdo särkeä,
olet todellakin liian tärkeä.
Kaivannut olen paljon sua,
tilanteeseen yrittänyt mukautua.
Päiväni saat täyteen valoa,
huomiseen voin taas uskoa...
Aamulla herättyäni tulit heti mieleeni
Vailla kasvoja, ilman hahmoa ilmestyit eteeni..
Sanoja, lauseita kauniita ryöpsähti ajatuksiin
Yritän tavoittaa niitä -- ei jäänyt muistiin...
Kuten ystävät, jotka ei tavanneet vuosiin
Ehkä mekin jatketaan siitä, mihin jäätiin..
Lohdullista tietää ettet minua unohtanut
Vaikka jossain poissa- kaukana olet ollut
Yhden asian oppinut olen tästä
Saatat kadota milloin vain mun elämästä
Silti syvällä sielussani tiedän sen
Olet ainutkertaista - Hieno ihminen.
Kuin tuuli tunturien,
suuntaa vailla kulkien.
Pyyhin jäljet mennessäin,
hautaan olon ikäväin.
Tulit hiljaa vierellein,
mukanani sinut vein.
Kunpa päivä olis ikuinen,
vaikka kestää vaine hetkisen.
Kaltaiseni ihminen, tuntematon ,
samojen ajatuksien,unohtumaton...
Kyllä tuntuu hyvältä
Saada runo Ystävältä
Meidän postilaatikko yhteinen
On kadonnut; sitä ihmettelen
Jotenkin vain pelkään sinunkin
Haihtuvan taas taivaan tuulihin
Vähän aikaa luonani vierailet
Kohta taas kauas pois kävelet
Mutta tottunut kai olen tähän;
Omaa aikaa tarvitset edes vähän
Muistellen ja sinua kaipaillen kuljen
Sinua uneeni toivoen silmäni suljen
Älä pelkää ystävä rakas,
ainahan oon tullut takas.
Aina mielessäin oot mukana,
vaikk, viikkoja ois monia takana.
Outohan tää ystävyys on,
toisillemme oomme tuntematon.
Odotan ’postia’ aina sulta,
toivon että säkin multa.
Nytkin oottamaan taas jään,
toivon, saat iloa tähän päivään...
Kiitos kirjeestä ihanasta
Aina ootan sitä jo aamusta
Mutta jos tyhjä on laatikko
Pettymys ja vielä.. itkuko...
Ehkä tässä liioittelen vähän
Tottunuthan olen jo tähän
Suuri ilo kuitenkin tässä on
Olla ystävä, vaikka tuntematon
Onhan tällainen hiukan outoa
Paljon mystistä vaistoa --
En oikein ymmärrä miten alkoi tää
--Toivon silti, ettei kaikki tähän jää..
Lämpöisin ajatuksin
Sua unesta etsin..
Jokin tarkoitus on kai,
ett, kaksi seuraa toisistansa sai.
Mulle oot jo tutuksi tullut,
vaikk, en koskaan seurassas ollut.
Tunnen tyylisi kirjoittaa,
mut kirjeilläsi saavuttaa.
Onhan se todellakin outoa,
ett, asioita voi näinkin kertoa.
Saavuinko uniisi mystisiin,
toivoitko, siellä tavattaisiin.
Olet läsnä, vaikk et tässä,
kohtaammeko tässä elämässä...
Tietenkin toivon että uneeni tulet joka yönä
Tosielämässä ehkä kaikki on liian myöhä
Sielumme kohtaa toisensa unelmissa-
Kumppanuus koetaan sydämen kammioissa
Joskus tuntuu, että olet niin kaukana
Toisinaan luulen-kuljet minun takana
Voiko tällaista tapahtua oikeasti kelleen
Tätä meidän juttua ihmettelen edelleen
Nyt jo unen aika lähenee
Minuutit ja tunnit äkkiä vähenee
Sinua, ystäväni- ajattelen täällä taas
Lempeitä unia sulle tahdon toivottaa
Puiden viimeiset lehdet lentelee,
päivän valoisat hetket lyhenee.
Sinulle ajatuksen matkassa tuulen ,
saapuvan perille ainakin luulen.
Syksyn kauneimmat lehdet lähetän,
saanut oon susta tärkeän ystävän.
Laita ne väliin tärkeimmän kirjan,
ehkä ne katsomme yhdessä kerran...
Tuona päivänä tuulisena pihalla ihmetellen
puuskaista säätä -- ilmassa lehdet lennellen
Kasvoilleni kaunis, oranssinen koivunlehti
takertui ,kun muut lehdet maahan ehti...
Oven edessä niitä oli lisää .. kauniita--
Uskon että ne tuli minulle sinulta
Nyt sydämeni toivoen haaveilee
Kuivatut lehdet sinusta kertoilee..
Ajatus harhailee luoksesi,
soljuu viereesi kuin puron vesi.
Otat sitä mukaasi kerran,
tuntemamme ajan verran.
Ei matkaan sitä paljon mahtunut,
aikaa vähän vasta kulunut.
Puro pienikin on suuri aikanaan,
muistoja paljon tulee sopimaan...
Kaikki kauniit ajatukseni ei muutu sanoiksi
Tahtoisin muotoilla ne säkeiksi ihaniksi
Voisinpa syvälle silmiisi katsoa kerran
Sieluusi sukeltaa; olla vietävissä virran..
Mitään niin koskettavaa kuin hento
Mielemme yhteys- perhosen lento
Kuinka sen tuntea voikaan ilman
Sanoja, katsetta... Ihme maailman
Niin, ei aina voi ajatuksia sanoiksi pukea,
antaa ystävälle joita voi lukea.
Aamuna harmaan lokakuun,
ajatuksin siivin viereesi tuun,
Tunnetko kosketuksen tuon,
kun viereesi tilaa luon.
Viivähdän hiljaa hetkisen,
lämpöä ihosi tuntien.
Lähteissäin hellän kosketuksen suon,
toivon ett, iloa päivääsi tuon...
Äsken kuljin syksyisen joen rantaa
Täysikuu rakensi veteen siltaa
Tunsin sinunkin sitä katselleen
Toivoin sinut, ystäväni, niin tehneen
Vaistosin kosketukses eilisen
Siitä sitten yölläkin uneksin
Tuttuna, turvallisena ihmisenä siinä
Kanssani kävelit: Sinä ja minä !!
Se oli kuitenkin vain kaunista unta
Iloa tuottaa jo haaveksunta
Ei uskalla enempää odottaa ...
Ei salaisuuksien verhoa raottaa
Sinua ajatellen...
Kerroit mulle unestasi,
olin siinä turvanasi.
Mutt,miksi vain haaveillaan,
ootan, kohta tavataan.
Eihän välillämme manteretta liene,
ei ystävyyttä kukaan meiltä viene.
Höpinää onko tämä vainen,
oonko edes oikeenlainen.
Kättäs käteen ottamaan,
vierees edes istumaan.
Silti alituiseen mielessäni olet,
aina uudestaan haaveisiini tulet...
Ihana ru o. Kirjottaispa molliski mulle noin kauniisti 😍
Olen onnellinen ja otettu runostas tästä
Mikä on estänyt meitä toisiamme näkemästä?
Monet kerrat-- silloin ennen
Luulen .. .nähty on ohimennen
Emme vain paikkaa löytäneet- emme aikaa
Minäkin tapaamista ootan.. parastaikaa
Pulmana ollut miten ja missä
Aina oltiin toisiltamme eksyksissä
Ystävä olet aivan oikeanlainen
Ihana varmaan! Oisin onnellinen
Itse vaan olen arka--varpunen harmaa
Kaipaan sua..Se vain on varmaa
Tehtäiskö kuiten haaveista totta
Suunniteltais tää matka pelotta??
Vai jätetäänkö tämä Herran huomaan
Hän pystyy kaiken parhaaks luomaan?
Kirjoitan ikävästä, kaipauksesta,
elämän kestävästä, loputtomasta .
Katselen ihmisiä muita,
näen hymyileviä suita .
Mieleni valtaa ajatus onnesta,
kuitenkin saavuttamattomasta.
Kauniita sanoja yritän luoda,
jollekin ihmiselle iloa suoda.
Ansaitsenko itse onnen,
koenko paremman huomisen.
Sinä Ystävä ,sinulle kirjoitan,
aina vastaustasi odotan.
Riittäneekö sinulle pelkät lauseet,
jääneet on kohdatut katseet.
Haaveita toisillemme voidaan suoda,
valoa pimeään syksyyn tuoda...
Mieleni iloiseksi muuttuu aina siitä--
Kauniita lauseita en muualta niitä
Jos en sinulta sanoja enää saa...
Mikä sitten vois olla ihanampaa?
Surullista silti tuo ajatus sulla
Samanlainen on itsestäni mulla
Onni kuuluisi kaikille ihmisille meille
Miksei toisille riitä osaa ihmeille
Eilen kävelin mietteissäin siellä
Jossa enää en usein poikkea omalla tiellä
Olit mielessäni tietenkin- mutta
Hahmosi jäänyt on tunnistatamatta
Unelmathan minulle sopii hyvin
Sydämen tunne- Ystäväni sinuun syvin
Muista : Sinä ansaitset onnen parhaan
Toivon --Löydät tien "ruusutarhaan"
Minulle tämä on suurta ihmettä
En voi olla ihmettelemättä..
Miten ja miksi näin kohtasimme...
--Varmaan iloksi toisillemme--
Välistä vaikea sanoja luoda,
niitä silmiesi luettavaksi suoda.
Yritän ajatuksen kiinni saada,
jospa mikään ei sitä kaada.
Ajatellut sinua ja miettinyt
monta kertaa paikoista etsinyt.
Niin sinäkin, sen tiedän,
varmaan vieläkin enemmän.
Niin, voihan näinkin kohdata,
täällä toisiamme tavata.
Ihmeeksikin samoin yhtyä,
vaikk, vähään täytyy tyytyä.
Jos kohtaamatta sielumme jää,
tunnen suurta ikävää.
Yksi miljoonasta olet ystävä,
kai joskus luokses tien olen löytävä...
Tahtoisin runoilija oikea olla
Ajatukset ilmaista taidolla
Nyt vain sanoillani sekoilen
Aivan onneton näissä olen
En voi paljon siellä kulkea enää..
Pelkään etten koskaan sinua nää
Aina tyhjyyden tunne mukana --
Ilman sinua ei ole olo mukava
Ihanaa jos täällä kuitenkin
Saisin sulta runon pienenkin
Sieluni ja sydämeni odottaa..
Ei koskaan saata sinua unohtaa
Jos kaikki sanat voisin runoiksi pukea,
kaikki ne jaksaisitko lukea.
Mutta pienikin ajatus jonka luon,
eteesi näin päivänä harmaana tuon.
Olet tärkeä ystäväni siellä,
vaikket kuljekkaan tutulla tiellä.
Jos tarkoitettu on,
uskon haltuun kohtalon.
Kaksi toisensa kohtaa,
polut samaan paikkaan johtaa.
Polulla sillä vaikka lunta on,
taikka lehdet puistikon.
Aina tapaamista odotan,
löytää sinut haluan...
En ole voinut sulle kirjoittaa--
Kuitenkaan en koskaan unhoittaa
Olosuhteita näitä syytän tästä
Estänyt on mua tavallani elämästä
" Niinkuin vangitulla
on sydämessäin kahleet mulla.
Avaimet sen sulla, en elää voi vain haaveilulla.
Ei kukaan toinen saa mua koskaan omistaa.
Tulisit jo vastaan, kun yö varjoillaan peittää maan."
On vielä aamuun aikaa, oottamaan jään
Saavuthan aikaan pimeimpään..
Teillähän sydämmet sykkii
Kohta kai alatte lykkii
Fi:tä hillitä koitan
Te:llä ehkä sen voitan
Ni pukkaa idoita
Youtubesta kattelen videoita
Masterplan käyntiin on laitetaan
Esteet pois tieltä taitetaan
Suomi sekaisin velalla ajatusta jonnekin..........
Hyvä, ettei keskustella hitleristä ja sen uhreista taas.
Posilla lähetä menee varnalla jonnekin niinkuin varaosanikin.
No huh huh, jopa lähetit tuhman ajatuksen. Vaikka pervoksi on haukuttu niin tuo oli aivan liian kinkkistä.
Ite on männy retkuu nii on männy!
Nappasin ajatuksesi ja pidän niitä panttivankina.
Aivopieru jonneki ei tartu
Kaik männee päin v*****
MIne raksasta sine
Lähetän rahaa ja paljon jonneki menikö se sinulta siutti.
Kauneinta pitkään aikaan Ajatus jonnekin Ikävästä suunnattomasta ikävästä. Parasta pitkään aikaan 74 v. Kuka julkaisisi näitä kommentteja runokirjasena.
Koronakin lievenisi.
Kiitokset aloittajalle.
Et ole ikävä ihminen.
Siinäpä se. Minä ja Hän vain
saisimme nämä julkaista.
Tämä on meidän tarinaamme
Toisillemme näitä jaamme.
Minä olen aloittanut ensimmäisen runon
Kaipuusta Häneen.
Kaikki runot ei sentään ole meidän,
sillä on tähän muutkin voineet kommentoida.
Ompa ihania runoja! Osaisinkohan mieki sellasia kirjotella;)
Varmasti osaat,
jos minäkin olen
jotain sepustanut.
Mie tarvitsin kohteen
johon olen ihastunut.
Varmasti osaat,
jos minäkin olen
jotain sepustanut.
Mie tarvitsin kohteen
johon olen ihastunut.
Piä varas ettet ihastu minuun ko oon yhen molliksen nainen!
Mie olen kans nainen
toivon ettei minun ihastus
rakastu sinnuun.
Ou nou! meijän pittää tehä semmonen sopimus, ettei sekkaannuta toisen ihastuksiin.
OK. Niin tehhään
Toivon että molliskos ja sinut yhes nään.
Ei se ole ko ajan kysymys. Jos ei muu auta nii napautan kaulimella ja lukitsen kellariin. Eiköhä tuo sut rakastu ko iskee tukholman sydrooma 👹
Älä nyt noin kovia otteita käytä
Hymyäs kauneinta hälle näytä
Runo pieni hälle lahjoita
Sydämelläs se kirjoita.
No en ko vitsillä vaan:)
Nyt torppas haikuja syydätte ette haikeutta ikävän kauneutta itsessä ja pohjatonta lohduttomuutta se sopii kansanluonteeseemme.
Minulla on suunnaton ikävä ....vaikka en missään olekkaan.
Ikuinen laulava amen/luonto korjaa sadon,
Ihana aloitus että itkettää kauneuden edessä.
Upeeta mahtavaa tämä on mahtavaa. Ei uskoisi Rovaniemen aloitukseksi.
Kaunista ja niin totta. Ajatus on energiaa hyvällä tavalla toteutettu.
Voi kun joskus kirjoittaisit mulle tämän ihan tosielämässä.
En voi unohtaa. Koskaan. Ihana.
Niin mutta nyt sinun on vain pidettävä housut jalassa.
Miksi? Kuka luulet, että olen?