anne Mari Korten epäurheilijamainen käytös ärsyttää

Huipulla olevan urheilijan pitääkin analysoida suoritustaan. Usein hän on hymyilevä ja todella tyytyväinen voittoonsa ja kun tähtää joka suorituksessaan uuteen parempaan aikaan/ennätykseen niin täytyykin kertoa mikä tällä kertaa ei mennyt niinsanotusti putkeen. Seuraavaan koitokseen sitten sekin seikka korjataan. Ei siinä ole mitään epäurheilijamaista.

Muutkin huiput kertovat suorituksensa jälkeen mitä olisi pitänyt tehdä toisella lailla. Vertaa vaikka Iivo Niskaseen tai ihan keneen hyvin menestyvään urheilijaan, ekassa haastattelussa suorituksen jälkeen tuntojaan kertoilevat. Kuuluu asiaan, kun kerran sitä mikkiä työnnetään suuhun ja halutaan tuntemiksia kuulla pian kisan jälkeen.

Korte niin valovoimainen , ihastuttava, kansainvlisestikin menestyvä.

Olen pahoillani, että olet katkera, vanha luuska.

Kannattaa ehkä muistaa se, miten hän ansaitsee elantonsa: somettamalla, ei juoksemalla.

Näkyvä ja kärkevä käytös, joka herättää voimakkaita tunteia - puolesta ja vastaan - on myyntivalttia.

Jälleen kerran huomattiin, että kun viivalle asettuu myös muita ulkomaisia, tasavahvoja kilpailijoita, tulokset Suomalaisilla aitajuoksijoilla tippui (Paavo Nurmi -kisat). Suomalaisilla heikko itsetuntoko, vai mistä tämä sama kokemus jälleen kerran kertoo ?

Selittelyjä riittää. Eräänkin kisan jälkeen valitti vastatuulta, vaikka mittari näytti nollatuulta.

Varsinkin monilla suomalaisilla naisurheilijoilla on heikko itsetunto. Monet, nuorena suuret lupaukset, ovat menettäneet otteensa, kamppailevat psyykkisten ongelmien kanssa, itku on herkässä. Todeliset menestyjät ovat aina olleet vahvoja ja jopa vaikeita persoonia, oman tiensä kulkijoita. Nyt tärkeimmäksi näyttää nousseen se, että heti suorituksen jälkeen juostaan valmentajan puheille; mitä minun pitää tehdä seuraavaksi? Televisiokuvaus vielä ruokkii tätä.