Oletko uudelleensyntynyt

Kaikki niin luulevat ovat olleet huonoimmillaankin kartanon palvelusväkeä tms. Kukaan ei sano olleensa piestävä orja tai polttouhri tai Timur Lenkin seipääseen istutettu uhri.

Huonisti meni.

Olin John Franklinin retkikunnan miehistössä Luoteisväylää löytämässä. Siellä oli pirun kylmä ja ruoka loppui. Kannibaalit ajettiin miekoin laivoilta aivan siinä lännessä olevan kukkulan taakse. Minäkin sinne sitten päädyin. Siinä laavun alla nuotionääressä lämmitellessä aikaisemmin saapuneet kannibaalit sitten keksivät vetää pitkää tikkua siitä kuka meistä neljästä syödään seuraavaksi. Osasin odottaa tätä ja epäilin petkutusta koska olin viimeisenä tullut ja parhaimmassa kunnossa. Otin vaivihkaa nyrkkiin mahtuvan kiven jonka laitoin vasemman reiteni ja sääreni väliin piiloon. Istuin nähkääs polvillani. Noh ennenkuin jokainen näytti oman tikkunsa niin iskin kivellä vasemmalla puolellani istuvalta mieheltä pään hajalle. Muut suuttuivat ensin vaan kun sanoin jotta siinä on syötävää niin sitten hyväksyivät tekoni.

Minä olen murhamies edelleenkin.

Ku olin about 1-vuotias, tuli joku nainen sporassa sanomaan mutsilleni, et mä oon ollu edellisessä elämässä Tšingis-kaani. 🤣

Olen ollut kärpäsenä katossa ja nähnyt asioita, joita ette uskoisi. Tämä nykyinen elämä on paljon mukavampaa.

Olin poikalapsi Hailuodossa, ehkä nelivuotias korkeintaan kuollessani. Oli opetettu, että jos putoaa veteen, niin ei saa hengittää. Kaväällä oltiin isän kanssa jäällä hevosen vetämässä reessä, onkohan sen nimi pankkoreki? Siinä takareessä olin. Putosin kyydistä, vettä oli jäällä alle 5 cm ja minähän pidätin hengitystä. Isä kppasi syliin, mutta minä vain pidätin hengitystä. Oli se sitten vaikeaa! Sitten alkoi helpottamaan. Tiesin kuolevani, pääseväni pois! Voi miten ihanaa, todella ihanaa se oli!
Sitten seuraava muistikuvaoli, kun minun piti syntyä taas Maan päälle. En olisi vielä ollut mielestäni valmis, olisin halunnut vielä levätä ja toipua, mutta ei minun haluamisellani ollut mitään vaikutusta. Ja se onkin jo toinen juttu.
Muistan monta asiaa Hailuodosta. Sukunimen tiedän, etunimeä en ja kirkonkirjat eivät ole vielä netissä, että voisin arvailla kuka olin. Isä kertoi Faarestiinasta ja olihan se jännä juttu! Ja äidin kanssa leikittiin nimillä. Ja vähän muutakin muistan siitä ajasta.
Sitä ennen oli jykyisen Saksan alueella joskus 1400 - 1500 -luvulla. Myöhemmin mahdollisesti venäläisen sotalentokoneen tuhossa 1. maailmansodassa, mutta tästä en ole varma. Se koneen korikankaan repeytyminen otti selkäpiihin pahasti...