Laittakaa tähän moraalisia pohdintoja, vaikka ihan tajunnanvirtana.
Aloitan: Kultainen sääntö ei toimi, koska suurin osa ihmisistä vääntää sen muotoon "jos minä olisin n (alkoholisti/uhkapeliriippuvainen/homo/transsukupuolinen/[insert monen/jonkun negatiiviseksi kokema ominaisuus]) niin en valittaisi, jos minua syrjittäisiin".
Aloitan: Kultainen sääntö ei toimi, koska suurin osa ihmisistä vääntää sen muotoon "jos minä olisin n (alkoholisti/uhkapeliriippuvainen/homo/transsukupuolinen/[insert monen/jonkun negatiiviseksi kokema ominaisuus]) niin en valittaisi, jos minua syrjittäisiin".
Vastaukset 12
Vanhimmat
jotkut sanoo, ettei moraalilla ole merkitystä, mutta eihän siitä olisi niin paljon konflikteja, jos asia olisi niin.
Pahuus on kuin Hydra: katkaise yksi pää ja tilalle kasvaa kaksi uutta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että pahat ihmiset eivät ole yksilöitä sanan varsinaisessa mielessä.
Oletus pahuudesta ihmisen (yksilön) ominaisuutena on virheellinen. Pahuus liittyy yksilön valintoihin eikä siis hänen ominaisuuksiinsa.
Tehdessään valintoja voi yksilö valita moraalisesti kestäviä tai sen vastaisia tekoja.
Jos koko maailma kääntyy sinua vastaan...se on sitten itsestään selvää.
Jos kvanttimekaniikan monimaailmatulkinta pitää paikkansa, jokaisesta meistä on olemassa tolkuton määrä eri versioita, joista osa on hyviksiä ja osa pahiksia. Miksi ihmistä tulisi rangaista tai palkita tässä elämässä, jos sama henkilö on toisaalla tehnyt erilaisia "valintoja"?
Jos kaoottisuus, homogeenisuus ja äärettömyys toteutuvat jollain mekaniikalla. Noilla kriteereillä kai tolkuttomuus voisi toteutua. Joskin se on aika paljon vaadittu, joskin kai mahdollisuuksien rajoissa. Tosin yhteyttä keskenään, oikeastaan minkäänlaista, ei pysty vaatimaan. Joten oletettu toinen minä joskus jossain toisaalla ei ole kansallisessa suhteessa ainakaan kvanttiteoria mukaan tähän paikalliseen inkarnaatiooni täällä. Se täytyy olla joku toinen hypoteesi.
--planeetta
Kansallisessa= kausaalisessa.
--puppugeneraattori
Jotenkin tuntuu siltä, että luokittelut moraalin tai joidenkin muiden idealististen kriteereiden mukaan tuppaavat kestämään melko huonosti ajan hammasta. Poikkeuksiakin tosin tuntuu olevan.
--planeetta
'Moraali' elää esimerkiksi sen mukaan KUKA tekee ja MITÄ. Esim. jos Perussuomalainen poliitikko tekee virkarikoksen, tai kritisoi ns. vääriksi päätetyillä sanoilla, teko on moraaliton ja se pitää tuomita asap. Kun vihervasemmistolainen tekee täsmälleen saman, moraalista tai moraalittomuudesta ei puhuta, vaan teko hyväksytään ja koetaan jopa oikeutetuksi, tai sitten se pyritään häivyttämään vaikenemalla siitä.
Konservatiivien ja psykiatrien mielestä on olemassa vain yksi oikea tapa olla ihminen. Heidän mielestään on myös hyväksyttävää yrittää pakottaa kaikki samaan muottiin kepittämällä ja kyykyttämällä. Esim. homojen eheytysleirit. Mustasta on väännetty valkoista.
Kuka psykiatri hyväksyy homojen eheyttämisleirit. Luulen, ettei kukaan. Sellainen puoskarointi on kai yksinomaan uskonlahkojen harjoittamaa.
Mitä moraliin tulee, niin se on kyseisen ihmisyhteisön muotoilema ja se muuttuu kulttuurista toiseen. YK:n ihmisoikeuksien julistuksella pyrittiin hakemaan universaalia pohjaa, jonka kaikki voisivat hyväksyä, mutta eräiden arabivaltioiden piti siitäkin kirjoittaa oma versionsa.
Ei varmaan nimenomaisesti psykiatrit kannata nimenomaisesti homojen eheytymisleirejä, mutta jakavat usein samanlaisen ajatusmaailman (uskonnollisten) konservatiivien kanssa jossa on vain rajoitettu määrä tapoja olla "kunnollinen ihminen". Mm. transihmisten kohtelussa tuo epätieteellinen puoskarointi näkyy selvästi, ihmiseltä voidaan evätä transsukupuolisuushoidot vaikka sillä perusteella että tämä opiskelee "väärää" (koetulle sukupuolelleen epätyypillistä) alaa.