Kun näitä aloituksii lukee ja seuraa kommentteja kaikki tuntuu vain haukkuvan ja arvostelevan kumppaneitaan tai puolisoitaan, itse ovat kuitenkin valintansa tehneet. Itse olen ollut avoliitossa noin 28 vuotta, suhde ei ole täydellinen mutta toimiva eikä ole mitään järkeä että haukkuisin tai arvostelisin naista, kuinka määräilevä on, onko seksiä liian vähän tai onko nainen haluton, käyttääkö rahaa mun mielestä turhuuksiin, tekeekö osansa kotona jne. Pitää olla kuitenkin sopeutuva koska pohjimmiltaan ollaan erilaisia, miehet ja naiset. Mä sanon arvostavani kumppania ja näytän sen arjessa vaikka onkin ongelmia, se riittää jo siihen että nainen tuntee olevansa hyväksytty ja rakastettu, läheisyys toimii ja vielä tänä päivänäkin nainen haluu mun kosketusta ja seksiä. Vaikka on huolia nainen sanoo rakastavansa, ei tapella, ei huudeta joksus tietty nokkapokkaa jonkun verran.
Löytyykö mitään positiivistä
Anonyymi
19<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllä, itse se puoliso on valittu. Usein vain se valinta tehdään liian nopeasti ensihuumassa ja kun se haihtuu petytään kun ei eletäkään Ikuisissa Onnen Kultapilvissä vaan raadollinen arki iskee eteen.
Mutta niin, tuo puolison arvostelu ja haukkuminen, Mitä siinä taustalla ja mistä se johtuu? Itse arvelen että tunneyhteys puolisoiden välillä on kadonnut. Haukkuja tuntee olonsa epävarmaksi ja ehkä loukatuksi. Eräänlaista pelkoa.
Sitä kun mennään yhteen sillä ajatuksella että kaikki sujuu kuin itsestään, mitään ei tarvitse suhteen eteen tehdä. Ja sitten kun ei enää ole kivaa koko ajan petytään ja puretaan pettymys siihen toiseen ja etsitään vikoja ja virheitä hänestä, omaa osuutta asioihin ei nähdä.
Ei tajuta että parisuhteen eteen täytyy tehdä töitä. On opittava valtavasti asioita ja on luovuttava monesta ja on oltava valmis tekemään kompromisseja. Se on liian vaikea läksy monelle.
Älä yleistä, se on ruma tapa. Tai sitten jos ainoa totuus sulta löytyy jostain anopalstaa lukemalla. Kyllä arvostan puolisoni minäkin vaikka kaikki päivät ei olisikaan niin ruusuisia. Pitää mennä itseensä ja muistaa omatkin puutteet. En ole täydellinen joten tuskin se toinenkaan on. Silti teemme joka päivä valinnan olla toisen kanssa. Parisuhde ei ole kertakäyttö tavara.
-Mies minäkin-
Ääh. Taas tuollaisia höpöjuttuja "ensihuumassa" "Kultapilvessä".
Haukkuminen on aika voimakas sana. Useimmiten täällä kerrotaan tilanne parisuhteessa tmv. toki kritiikkiäkin näkyy. Mutta jokainenhan meistä lukee kommentit oma asenne edellä sekä myös tulkitaan tekstiä omista lähtökohdista.
Enkä tosiaan sanoisi, että "kaikki" vaan joku ja joskus; sitä vartenhan tämä palsta pääsääntöisesti on.
Meillä on takana yhteisiä vuosia yli 40, ja kaikkea on niihin mahtunut. Kummassakin on parantamisen varaa kuin myös ihania ominaisuuksia. Tyytyväisiä ollaan ja usein myös onnellisia. Jos minulla olisi jokin asia, joka kaivertaa, luultavimmin voisin siitä jopa tänne kirjoittaa ja lukea muiden kokemuksista tai kommenteja.
Kyllä täällä moni haukkuu toista toisen tietämättä, luulee että täältä löytyy jotakin apua. Tuskin täällä on pariskuntia jotka yhdessä on naputtamassa viestii, toisen osuutta ei tiedetä ja kun toinen osaa prpvosoida niin muut helposti provosoituu ja tulee asetelma miehet vs naiset. Arki se astelee jopkaiseen suhteeseen ja "saranat" on lujilla. Kai vähän sama kuin jääkiekossa, yhdessä hävitään tai voitetaan, parisuhde sotkut selvitetään yhdessä ei täällä muiden kenties epäonnistujien kanssa.
Itse lueskelen näitä palstoja hupimielessä. Oon huomannut että osaan myös arvostaa omaa puolisoa ihan eri tavalla, kun kuulee miten huonosti toisilla menee.
Kaikissa suhteissa on omat ongelmansa ja omat hyvät puolensa. Oman suhteen ongelmat on näköjään onneksi suht pieniä ja mitättömiä, kun näitä sivustoja lukee läpi. Saa vähän perspektiiviä omaan elämään kun huomaa miten tuuri on parinvalinnassa käynyt.
Useimmissa suhteissa tulee välillä kinaa jostain, ei taida olla olemassa täydellistä ihmistä eikä siksi myöskään täydellistä parisuhdetta. Avoin keskusteluyhteys, luottamus siihen että tulee kuulluksi ja kärsivällisyys kuulla myös toisen kanta asiaan auttaa.
Ei näihin voi vakavasti suhtautua. On se piru mutta jotenkin nauttii kun on niitä joilla menee vielä huonommin. Se on se tuttu asetelma, miehet vs naiset, aina tulee jostakin kränää se on normaalia.
Haukkuminen ja arvostelu on ihan eri asia kuin tilannekuvaus.
"haukkuisin tai arvostelisin naista, kuinka määräilevä on, onko seksiä liian vähän tai onko nainen haluton, käyttääkö rahaa mun mielestä turhuuksiin, tekeekö osansa kotona jne"
Kyseessä ei ole haukkuminen tai arvostelu, jos;
- seksiä on harvoin/ei ollenkaan, jompikumpi (huom. myös mies) haluton
- puoliso määräilee
- puoliso käyttää rahaa toisen mielestä turhuuksiin
- ei tee kotitöitä ensinkään
Haukkumis- ja arvosteluesimerkkejä "Olet huono...", "Et osaa..." Miten olet tuollainen.." "olet läski" "naamasi on kuin lehmän perse/norsun vi****". Myös syyttelyllä saadaan paljon tuhoa aikaan.
Lähtökohtaisesti terveessä parisuhteessa molemmat pyrkivät pitämään suhteen tasapainossa. Epäterveessä vähintään toinen haluaa järkyttää ja kokeilla suhteen tasapainoa, kunnes sitä ei enää ole.
Ainahan sitä pahaa oloa purataan tai mahd. kiukkua siihen lähimpään kun on, joko mies tai nainen, harva menee tuntemattomalle paukuttaa.
Ainutlaatuinen tilanne on jäänyt mieleeni. Hermoillessani digiboxin ohjaimen kanssa ryhtyi vaimoni neuvomaan millaiseen tulokseen pitäisi päästä kertomatta miten se tehdään. Heitin ohjaimen vaimolleni toiselle sohvalle siten, ettei se ainakaan tipahtanut välillä lattialle.
Yli 50:n vuoden avioliiton jälkeen vaimoni sanoi minulle "haista paska"!
Tuohon on nyt aikaa useita kuukausia. Saa nähdä mitä seuraa jatkossa.
Mä olen kuullut monta kertaa tuon haista paska jutun muijan suusta, mä ainakin sanon takaisiin jos tilanne vaatii.
"ryhtyi vaimoni neuvomaan millaiseen tulokseen pitäisi päästä kertomatta miten se tehdään. "
Voi sinua. On huvittavaa miten paljon etenkin miehet ottavat nokkiinsa välittömästi, kun vaimot avaavat suunsa.
Oletko koskaan tehnyt ryhmätöitä tai edes parityöskentelyä? En tarkoita vaimoa, vaan muita ihmisiä. Kun on jokin keissi eli tapaus, niin harvemmin kumpikaan parista tai edes ryhmästä tietää miten lopputulokseen päästään (ei sitä mietittäisi, jos tiedettäisi). Sitä pitää pohtia ja miettiä, joskus pitkäänkin. Parina, ryhmässä ja yksin. Usein ajatusten ja ideoiden virratessa on helpottavaa/selventävää, että joku sanoo mitä tässä nyt tavoitellaan. Tulokset eivät tule sormia napsauttamalla.
Parisuhteessa(kin) on yhteispeli tärkeintä. Se ettei tyrmää kumppanin sanomia. Mistään ei tule mitään paitsi huono fiilis ja yhteispeli kärsii suuresti, jos ruvetaan kiukuttelemaan.
Itse arvelen että haukkumisen syynä on useimmiten väärä maailmankuva. Uskotaan, että jos elää oikein (hoitaa parisuhdetta, keskustelee avoimesti tms), seuraa onnellinen elämä. Kun sitten eletään oikein ja ollaan kuitenkin onnettomia, päätellään, että puoliso on mätä.
Ihmisten pitäisi tajuta, että onni on harvinainen ja väliaikainen tila. Elämä tuottaa useimmille syvän pettymyksen, mutta se ei ole puolison vika.
Loppuosan ensimmäisen lauseesi kanssa olen samaa mieltä.
Jatko riippunee henkilöistä ja odotuksista.
Jos molempien osapuolten periaatteet ja tavoitteet ovat saman suuntaisia niin silloin myös, paitsi onnistumiset, niin myöskin pettymykset koetaan yhteisinä eikä niitä projisoida pauolisoon.
Joo, ei niitä elämässä koettuja pettymyksiä kannata puoliso syyttää ellei puoliso tee jotakin josta pettyy.. Liian kovat odotukset tuo pettymyksen.
Valinta ja valinta. Joillakin ihmisillä nyt ei varsinaisesti ole mahdollisuutta valita. Ei ole ottajia jonossa, joista voisi valita parhaan. Jotkut ihmiset vaan joutuvat tyytymään siihen mitä saavat.
Ei pidä tyytyä. "Parempi yksin kuin huonossa seurassa". Näköjään kaikki eivät ajattele näin.
Itse nyt "uudessa suhteessa" (10v) . Sitä ennen liitto 26v. Liitossa oli ylitsepääsemättömiä ongelmia, lopulta erosin. Inhottavaa aikaa. Mutta kertaakaan ei sanottu toisille "haista paska" eikä haukuttu muutenkaan.
Mitä te siis haluatte. Parempi vaan vaieta ikävistä asioista ja sitten kun mittari on täynnä niin erota. Hitsi kun monet miehet täälläkin sitten valittaa, kuinka ennalta arvaamatta, ihan puskista se vsimo vaan lähti.
Exänikin valitti miten ero tuli hätiköiden. Teimme eroa vähintään kolme vuotta. Sitä ennenkin olin puhunut moneen kertaan, mutta ex sivuutti asiat. Puskistahan se ero tulee tai hätiköiden kun kielletään ongelmat. Mitään ongelmia ei ole, jos ne kieltää. Eikö vaan? Jos myöntää ongelman olevaksi, niin pitäisi tehdäkin sen eteen jotain. Ja sellaisesta ei tykätä. Mieluusti sanotaan "sinulla on ongelma". Vasta ero on ei-ongelmalle ongelma. Se taas ei ole sille toiselle enää ongelma, vaan helpotus.