Oppikouluaikana koulumatka 15 km. Jälki-istunnot pidettiin klo 16-17. Vaikka koulu päättyi yhdeltä, piti palata neljäksi koululle, jälki-istuntoon. Siis piti tehdä koulumatka kaksi kertaa samana päivänä. Kun sanoin opettajalle, että kohtuutonta tulla pitkän koulumatkan takaa takaisin koululle jälki-istuntoon, niin opettaja vastasi:
"Ei rangaistuksen kuulukaan olla helppo."
"Ei rangaistuksen kuulukaan olla helppo."
Vastaukset 52
Vanhimmat
Mulla oli jälkkärit heti koulun loppumisen jälkeen, klo 14
Jälkkäripäivinä menin pyörällä kouluun, eipä niitä ollut kuin muutama
Meillä, kuten monessa muussakin oppikoulussa, jälkkärit oli määritelty alkamaan klo 16- alkaen. En ole koskaan ymmärtänyt, mikä oli sellaisen systeemin tarkoitus.
Olikohan se jälki-istuntojen 16.00 aloitusaika ollut siksi, että rangaistus tuntuisi ankaralta.
Pujis onkin jännämies..
Mä en ole ollu jälkkärissä ikinä, mä oon vaan syöny jälkkäriä..
Ala-asteella kyllä heitettiin usein luokasta ulos..
https://youtu.be/KHLMtRaXJa0
Puhuit oppikouluajasta. No mun kuulemani mukaan, silloin kasvatus- ja rangaistusmenetelmät olivat muutenkin vielä mutenkin kaikkea muuta kuin pedagogisia.
Itse sain peruskoulussa viivoittimella ja karttakepillä sormille. Iskujen määrä suhteutettuna rikokseen. Jälki-istunnot oli kai ihan siedettävissä aikatauluissa, iltapäivisin, mutta kun yläkoulussa päivät oli muutenkin pidempiä.
Et kai sinä traumatisoinut noista rangaistuksista? Miksi muuten olit yleensä jälki-istunnossa? Keran mainitsit jostain karkin syönnistä tunnilla tms.
10-vuotiaana karamellin syönti oppitunnilla, tunti jälki-istuntoa. Ja 12-vuotiaana en palauttanut piirustusta kuvaamataidontunnin lopussa. Siitä ope määräsi tunnin jälki-istuntoa.
Ja 14-vuotiaana luvaton sisälläolo välitunnilla. Taas tunti jälki-istuntoa. Jne. Niin, vaikka olin luokan kiltti silmälasipää, niin silti jouduin jälki-istuntoihin.
Tuntuiko epäreilulta?
Mielestäni nuo ovat olleet suhteettomia rangaistuksia. Eihän nuo kasvata ketään. Tai tekeekö se muka paremaksi ihmisiksi? Mielestäni ei tee. Jos aletaan pilkkua viilamaan, niin huomio jää pois todella tärkeämmältä.
Rangaistukset tuntuivat todella epäreiluilta. Harmitti.
Oletko sittemmin aikuisiällä (tai ehkä jo lapsuudesta lähtien) alkanut taistella jollain keinoilla epäreiluutta vastaan?
Yes. Aikuisena olen oppinut pitämään puoleni.
Okei, hyvä.
Puolustatko myös heitä, jotka mielestäsi kokevat epäoikeudenmukaista kohtelua?
Kyllä, koska olen rohkeampi kuin mitä kouluaikana olin.
Kiva kuulla. Mutta itsehän olet oman rohkeutesi kasvattanut.
No jos miettii historiaa, arveletko että noilla epäoikeudenmukaisilla rangaistuksilla olisi voinut olla osaa muuttumiseesi? Ja jos niillä oli vaikutuksensa, niin voiko enää sanoa, että ne harmittaisi?
Minä en nimittäin tietäisi vastausta. Musta epäoikeudenmukaisuus on epäoikeudenmukaisuutta, mutta joskus siitä voi seurata hyvääkin. Joskus taas....ei. Toisesta tulee entistä paksupäisempi/kovakalloisempi ja kasvattaa katkeruuttaan ensitsestään. En tiedä, onko ihminen oppinut silloin mitään.
Minusta se on todella hyvä🥰
Minäkin olen rohkeampi vaikka myös pelkään paljon.
Jotkut ottaa jälki-istunnot raskaasti mutta eipä ne ilman syytä tule.
Mua vaan nauratti ne silloin ja naurattaa vieläkin.
Ala-asteella seistiin pääasiassa nurkassa kesken oppitunnin josta ei saanut vilkuilla.
Meitä oli kolme poikaa luokassa jotka hoidimme nurkassa olot ja kun joskus jouduimme yhtäaikaa omiin nurkkiimme ei voinut olla nauramatta kun vilkuilimme toisiamme ja siitähän rangaistukset vaan piteni.
Mun koulunkäyntikin alkoi nurkasta heti kun luokkaan päästiin, löytyyköhän toista koko suomesta jolle on käynyt samoin heti ekaluokalla.
Jiiii
Miksi poistit profiilisi, Jiimen?
Tuli tuosta jälki-istuntojen jutuista mieleen lapsien koulullamme on myös jälkkää vain yhtenä päivänä ja juurikin 16.00 alkaa.
Lapselleni tuli tunnevaikeuksien takia jälkkää siitä että lähti pois koulun alueelta kotio ja se minusta oli kohtuutonta.
Erittäin epäoikeuden mukaistakin kun lapsi on hädässä ettei kotio saanut tulla.
Muutenkin moneen kertaan tuli ja itkien.
Onko tosiaan vieläkin sellaisia 16.00 alkavia jälki-istuntoja? Kun olen olettanut, että sellaisia ei ole ollut enää moniin vuosikymmeniin.
Kyllä se oli tasan tarkkaa koulun jälkeen ja piti tulla hyömemmin kerran viikossa en tiedä nykyään mutta 3 vuotta sitten ainakin kun viimeksi sai jälki-istuntoa piti istua tiistaina kello 16.00 voihan se olla kello 15.00 mutta kyllä se ärsytti. Toin lapsen jälki-istuntoon ja istuin koulun käytävällä istumassa sen tunnin lasta odotellen.
Ehkä ne on muuttanut tapoja mistä tiedän mutta koin kohtuuttomaksi kun tiesin ettei poika tahallaan tehnyt kuintenkin se oli avunhuuto.
Meidän koulussamme jälki-istuntoon joutuvien nimet kuulutettiin keskusradiossa.
Ohhoh. Ei ollut varmaan kivaa jos kuuli oman nimensä, ja tiesi, että koko koulu kuulee.
Hassu käytäntö ollut.
Hassu mutta ei hauska.
Enää ei liene sellaista käytäntöä.
Tunnin mittaisissa jälki-istunnoissa valvoja-opettaja määräsi, että pitää tunnin ajan katsoa taululle piirrettyä rastia. Huh.
Itsekin olin ala-asteella yhden kerran jälki-istunnossa, se oli heti koulun päättymisen jälkeen iltapäivällä.
Yläasteella myös kerran tuli oltua ja se oli tosiaan klo 16 alkaen.
Yleensä en joutunut jälki-istuntoihin, ne oli helppo välttää käyttäytymällä asiallisesti.
Asiallisella käytöksellä kun toimii, niin ei ehkä jälki-istuntoja tule.
Jotain sävähdyttäväähän sitä aina pitää tehdä jotta pääsee uutisiin, jos edes haluaa uutisiin.. hyvä esimerkki.
Laulunhoilottajille ja tanhuajille on hauhu tuo meidän rock-levymme, hitot niistä mitään välitä, tehkööt mitä tehkööt mielipiteineensä ja nokkahuoluineensa ja tanhu-humppansa kanssa :D
Ei kiinnosta ;D
Miten liittyy aiheeseen ?
Ei oletettavasti mitenkään.
On hieno levy kyllä että parempi kuin Tapio Rautavaaran parhaat ehdottomasti, silloin kun hän runkkasi ja kopioi aina toisten lauluja.
Miten liittyy alkuperäiseen aiheeseen ?
Tuollaisissa on tärkeä, minä soittaa rimpautin kyllä kitaristille, kaikille jotka olivat tekemässä silloin, eli jotain 6-7 ihmistä, tietävät että tuollainen on ennenkuin laitan minnekään sitä, vastaus: OK laita vaan. Copyrightin haltijoilta.
Todellakaan en voi vähemää ajatella että joku hermostuu jostain tekemistämme laulauista, on kyllä hiton paljon enempääkin tekemistä kuin sellaisia murehtia jos joku vetää herneen nenäänsä niin voisin tarjota kokonaisen pussillisen herneitä en välitä yhtään tuollaisista lapsukaismummeleista.
Jälki-istunnon alussa opettaja komensi: "Kädet on pidettävä pulpetilla !"
Miksi kävit välilä kotona? Me mentiin aina hyppytunneillakin kylille.
Hitto, mulla on taas tylsä maanantai.
Oppikoulussa oli usein hyppytunti, ja silloin pyöriskeltiin kaupungilla.
Eräässä lukiossa oli niin plösö lukujärjestys, että oli kaksi hyppytuntia viikossa.
Hei, esim. kauppaoppilaitoksissa saattaa joillakin opettajilla olla 3-4 hyppytuntia viikossa.
Oppikoulussa? Miten HELVETIN vanhoja te oikein olette? 70 ??
No ainakin enemmistö heistä, jotka aloittivat oppikoulun 1971, täyttävät tänä vuonna 60 vuotta.
Tunnen aika monta sen ikäistä oppikouluihmistä.
Minä seisoin jo ensimmäisellä ja toisella luokalla lukemattomat kerran käytävässä opettajien huoneen oven takana tunnin koulun jälkeen. (Siis 7-8-vuotiaana.) Opettaja, vanha kääkkä, vihasi minua jostain syystä ja jätti jälki-istuntoon tai paremminkin seisomiseen tuon tuostakin keksitystä syystä.
Kotona piti valehdella missä olin viipynyt, en uskaltanut kertoa oikeaa syytä.
Kolmannelta luokalta sitten tuli uudet opet eikä jälkkäriä enää koskaan.
En todellakaan ollut mallioppilas ja olin kai liian itsepäinen, itsenäinen ja tottelematon koska juuri kukaan opettaja ei minusta pitänyt. Se ensimmäisen ja toisen luokan ope suorastaan vihasi.
En koskaan kiusannut ketään eikä minua kiusattu. Olen vain aina ollut omapäinen ja oman tieni kulkija. En sopinut muottiin mutta siitä olen nyt vain kiitollinen etten antanut lannistaa itseäni. Säilytin omat erityispiirteeni ja luonteeni, ja hyvin olen maailmassa pärjännyt.
Minusta ei pitänyt tulla mitään, sen akan puheitten mukaan, mutta se ei minua pysäyttänyt eikä lannistanut. Olen omilla avuillani hankkinut hyvän ammatin ja työn ja elämäni on hyvää.
Olen se tyttö jota opettaja pilkkasi ja mollasi luokan edessä, ja joka ei murtunut. Akka sai nenilleen.
Jälkkäri-istujatyttö joutunut kohtuuttoman rangaistuksen kärsimään.
Ei ole helppoa ollut hänellä, oi oi.
Jos on paljon "hyppytunteja" ne voi käyttää hyödyksi hyppäilemällä seiväshyppyä tai korkeushyppyäkin tai aitajuoksua.
Täytyi olla traumatisoivaa, kun sitä pitää ikivanhanakin muistella ja olla katkera
Ikivanhana? Onks jälkkäri-istujatyttö ikivanha? Vaikeaa sanoa kun ei tiedä.
Silloin saattaa olla ymmärrettävää että on kehittynyt post-traumaattinen-stressi-syndrooma kuin Vietnam-sodan veteraaneilla amerikkalaisilla.
Meinasin kirjoitella vahingossa syndrooman tilalle sanan syndikaatti, stressisyndikaatti, kuin joku vaarallinen rikollisjärjestö.