Moi vaan ihanaiset naiset!
Olen 35-vuotias, korkeasti koulutettu, vakituisessa asiantuntijatyössä oleva, luonnostaan urheilullinen ja jopa ihan hyvännäköinen mies. Lisäksi voin kerskailematta sanoa, että olen hyväkäytöksinen, kohtelias, huumorintajuinen (jos sarkasmi huumorksi luetaan), älykäs, huomaavainen - tiedätkö, melkein sitä kaikkea.
Mutta ei natsaa ei.
Ongelma on lähestulkoon koko elämäni ollut sama: Jos minä kiinnostun vastapuolesta, ei vastapuoli kiinnostu minusta. Ja tietenkin sama toisinpäin. Ne harvat tosielämän mätsit tulee siitä, kun itsevarma nainen tekee aloitteen. Ja itsevarmuutta se kysyy, koska olen itse itsevarma (kaikessa muussa, paitsi aloitteen tekemisessä naiselle), karismaattinen "johtajatyyppi". Mutta joo toki, ettei nyt tule väärää kuvaa, niin kaiken näiden lisäksi olen kokenut elämän kolhut, burnoutin, tullut jätetyksi, itsevarmuuteni on samassa rytäkässä vedetty viemäristä alas ja joutunut vuosien saatossa rakentemaan omakuvani uudestaan.
Niin, en tiedä mikä sitten tökkii. Useimmat sanovat minua hieman oudoksi, mystiseksi, mutta silti kiehtovaksi. Kun kiinnostus sitten näyttäisi oikeasti heräävän, niin seikka, että olen ollut kahden lapsen yh-iskä 7 vuotta tai sitten ulkonäössäni jokin tökkii niin paljon, että se heräävä kiinnostus loppuu kuin seinään. Ja joo myönnän, kaksi lasta yksin kasvattaneena ei ole ihan ensimmäisenä suunnitelmissa haaveilla enää 1,8 lapsesta, velkavolvosta ja punaisesta tuvasta. Tuollainen tuntuu olevan jokaisen ikäiseni sinkun naisen unelmana. Ja sitä paitsi minulla on jo 2,0 lasta, velaton toyota sekä velaton keltainen tupa.
Miksi sitten kirjoitan jonnekin suoli24:een.
Parhaat, oikein kaiken tämän turhautumisen alleviivavaat treffit oli eilen eräässä ruokailu/juomailuravintolassa. Tunnin treffien aikana aloin kiinnostumaan tästä aikaisemmin tapaamastani naisesta, jonka mielenkiinto näytti treffien aikana sitten jostain syystä jälleen laskevan, eli sama tuttu kaava kiertää jälleen ympyrää. Eikä siinä mitään, niin monet "ei oikein sytytä" -treffit kokeneena eipä nuo enää satuta. Mutta: Kun tulin jätetyksi tuonne ravintolaan lopulta kuin nalli kalliolle, niin poistuessani kolme hyvännäköistä, about ikäistäni naista hymyili viettelevästi ja yksi jopa iski silmää. Tajusin, että olivat varmaan kuulleet/kuunnelleet koko treffit, ja ehkä kiinnostuivat sitten minusta. Olisko sitten pitänyt tuossa tilanteessa iskeä silmää takaisin ja nakata vaikka numero tai jotain.
Olkoon prkl, en osaa. Mutta silti toivotan jokaiselle naiselle sekä miehelle onnea, jotka jotenkin osaavat löytää toisensa. Pitäkää siitä kiinni ja katsokaa avoimesti, voisiko jutustanne tulla jotain. Ei nimittäin ole ihan itsestään selvän helppoa ja varmaa ihan kaikille...
Olen 35-vuotias, korkeasti koulutettu, vakituisessa asiantuntijatyössä oleva, luonnostaan urheilullinen ja jopa ihan hyvännäköinen mies. Lisäksi voin kerskailematta sanoa, että olen hyväkäytöksinen, kohtelias, huumorintajuinen (jos sarkasmi huumorksi luetaan), älykäs, huomaavainen - tiedätkö, melkein sitä kaikkea.
Mutta ei natsaa ei.
Ongelma on lähestulkoon koko elämäni ollut sama: Jos minä kiinnostun vastapuolesta, ei vastapuoli kiinnostu minusta. Ja tietenkin sama toisinpäin. Ne harvat tosielämän mätsit tulee siitä, kun itsevarma nainen tekee aloitteen. Ja itsevarmuutta se kysyy, koska olen itse itsevarma (kaikessa muussa, paitsi aloitteen tekemisessä naiselle), karismaattinen "johtajatyyppi". Mutta joo toki, ettei nyt tule väärää kuvaa, niin kaiken näiden lisäksi olen kokenut elämän kolhut, burnoutin, tullut jätetyksi, itsevarmuuteni on samassa rytäkässä vedetty viemäristä alas ja joutunut vuosien saatossa rakentemaan omakuvani uudestaan.
Niin, en tiedä mikä sitten tökkii. Useimmat sanovat minua hieman oudoksi, mystiseksi, mutta silti kiehtovaksi. Kun kiinnostus sitten näyttäisi oikeasti heräävän, niin seikka, että olen ollut kahden lapsen yh-iskä 7 vuotta tai sitten ulkonäössäni jokin tökkii niin paljon, että se heräävä kiinnostus loppuu kuin seinään. Ja joo myönnän, kaksi lasta yksin kasvattaneena ei ole ihan ensimmäisenä suunnitelmissa haaveilla enää 1,8 lapsesta, velkavolvosta ja punaisesta tuvasta. Tuollainen tuntuu olevan jokaisen ikäiseni sinkun naisen unelmana. Ja sitä paitsi minulla on jo 2,0 lasta, velaton toyota sekä velaton keltainen tupa.
Miksi sitten kirjoitan jonnekin suoli24:een.
Parhaat, oikein kaiken tämän turhautumisen alleviivavaat treffit oli eilen eräässä ruokailu/juomailuravintolassa. Tunnin treffien aikana aloin kiinnostumaan tästä aikaisemmin tapaamastani naisesta, jonka mielenkiinto näytti treffien aikana sitten jostain syystä jälleen laskevan, eli sama tuttu kaava kiertää jälleen ympyrää. Eikä siinä mitään, niin monet "ei oikein sytytä" -treffit kokeneena eipä nuo enää satuta. Mutta: Kun tulin jätetyksi tuonne ravintolaan lopulta kuin nalli kalliolle, niin poistuessani kolme hyvännäköistä, about ikäistäni naista hymyili viettelevästi ja yksi jopa iski silmää. Tajusin, että olivat varmaan kuulleet/kuunnelleet koko treffit, ja ehkä kiinnostuivat sitten minusta. Olisko sitten pitänyt tuossa tilanteessa iskeä silmää takaisin ja nakata vaikka numero tai jotain.
Olkoon prkl, en osaa. Mutta silti toivotan jokaiselle naiselle sekä miehelle onnea, jotka jotenkin osaavat löytää toisensa. Pitäkää siitä kiinni ja katsokaa avoimesti, voisiko jutustanne tulla jotain. Ei nimittäin ole ihan itsestään selvän helppoa ja varmaa ihan kaikille...
Vastaukset 68
Vanhimmat
Niin, ja jatkan vielä sen verran, että harkitsen jopa johonkin tanssikurssille yksin lähtemistä, että saisi edes joskus tuntea toisen ihmisen lähellään... Mikä minussa voi olla näin pahasti vialla?
Harkitsetko myös pakettiautoa?
Toyotan lisäks multa löytyy kyllä pakukin. Eteläisemmistä maista kotoisin olevien ihmisten kummastukseksi käytän pakua kylläkin työtehtäviin, enkä siihen, johon säkin varmaan viittaat.
Jos yritetään ajatella positiivisesti niin sulla on jo yksi pitkä parisuhde missä olet saanut lapsia. Olen itse melkein sun ikäinen ja mun pisin ns vakava tapailu on kestänyt 3 kuukautta eli en ole ollut lähelläkään sellaista suhdetta jossa lasten tekemistä olisi edes voinut miettiä
Ymmärrän täysin. Olenkin elämää monesti kiitellyt, että mulla sentään on lapset. Eikä edes mitenkään sentään, koska ovat tasan parasta, mitä mun elämälle aikuisiällä on ikinä suotu.
Ja mä itse sähläsin tuon pitkän parisuhteen lasten äidin kanssa elämällä elämääni työpaikalla, poikien kanssa sitten purkasessa työstressiä saunassa virkistysjuomien kanssa ja eräänä kauniina päivänä sitten olinkin 3- ja 5-vuotiaiden yksinhuoltaja, jolla ei ollut oikein mitään käsitystä lapsiarjesta. Surullista, mutta totta.. Mutta siis lapset ovat ihan täyspäisiä, että ehkä kuitenkin onnistuin kasvatuksessa suurimmaksi osaksi yksinkin :D
Minkä takia muuten yksinhuoltaja? Eikö äiti halunnut tai pystynyt ottamaan vastuuta?
Erotessa ex-vaimo tahtoi palata kotiseudulleen takaisin ja vanhempi lapsi ilmoitti, että haluaa asua isän kans mieluummin. Ja toi nuorempi on aina seurannut isosisartaan kaikessa. Vanhempi muksu oli tuolloin joku reilu 5-vuotias, joten pienellä varauksella mä siihen hänen ilmoitukseensa alkuun suhtauduin, eteenkin koska mä olin siihen eroamispäivään saakka osallistunut perheen kuvioihin todella vähän.. Mutta siis homma lähti oikeasti tosi hyvin liikenteeseen kolmilleen ja on kyllä jatkunut ihan tänne saakka.
Hellitä hieman. Kuulostat epätoivoiselta ja se ilmeisesti välittyy treffikumppaneillesikin.
Voi olla epätoivoa, mutta epäilen sitä vahvasti. En nimittäin nyt ihan täysin seuratta joutuisi todellakaan olemaan, mutta en mä voi vastapuolelle valehdella olevani kiinnostunut, jos sitä en ole. Enkä mä tunteilleni toki mitään voi, että jos ei itseänikään sytytä, niin ei sytytä.
Ehkä mun täytyisi jotenkin koittaa ensiksi itselleni sitten selvittää, että mitä mä oikein deittailulta haen? Tai siis kun en ole siitä oikein varma, en harrasta satunnaisia seksisuhteita enkä oikein haaveile mistään tavanomaisesta parisuhteestakaan, koska pidän arkielämästäni juuri tällaisena.
Jos jostain löytyisi mukava, viehättävä, älykäs, keskusteluvalmis nainen, jonka kanssa lähteä vaikka keikoille, leffaan, syömään jne, niin ehkä tuollaisen kanssa tapailu sekä sitten tunteiden mukaan jatkot. Onko tuo epätoivoa?
Hyvä provo palstan satusedältä. Taas rokkaa.
Olisikin
No onhan se nyt taas.
Taas? Hmmmh, oon viimeks kirjottanu tänne yhden viestin muistaakseni 2012 tai 2013. Olen mainoksen uhri, kun päädyin lueskelaan tuota otsikkoa "mies ei kehu, eikö suhteessa...". Siihen nyt toki olisi ihan aito ja varmaan rakentava ratkaisu keskustella puolison kanssa tuosta asiasta, eikä suoli24:ssa.
Mä en oikein voi puolison kanssa puutteistani puhua, koska sellaista ei ole. Siksi suoli24. Toki oon valmis lähtemään ihan kenen tahansa naisen kanssa treffeille arvioitavaksi ja ottamaan palautetta vastaan. Osaan nykyään suhteellisen objektiivisesti ottaa rakentavan kritiikin vastaan.
Viikonloppua kohden paukut kovenee.
Mene sinä provorääkyjä muualle. Joka aloituksessa huutamassa tuota samaa
Vaikka täällä kirjoittaisi talitinttien talviruokinnasta niin yksi huutaa perspitkällä provoo! Tämä provon huutaja on ottanut sellaisen taktiikan käyttöön että jos joka aloitukseen sitä rääkyy niin pakosti joskus osuu. Jaxuhali taas
Nyt närkästytti kun osui oikeaan.
Ole onnellinen, olethan asiantuntija, varakas sekä menestynyt. Miksi olet kateellinen jollekkin rapajuopolle (minä), joka saa naisen kuin naisen?
Toi on oikeesti mielenkiintoista, koska en tiedä. Onko sit tittelit, varakkuus ja menestyminen jokin tämän ajan perusodotus, jota kohti on laukattava ja maalissa sitten huomaa, ettei siellä mitään palkintoa ole?
Mä totesin kaiken varallisuuden, menestymisen ja uran aivan yhdentekeväksi jo burnoutin aikaan 2013, kun sen mukana meni sitten samalla vaimo, silloinen kämppä ja tuli muuten myös maksamaan aika paljon..
Enkä mä koe olevani kateellinen toisten onnistumisesta naisten kanssa, en näe sen olevan multa pois.
Naisiin voi tutustua kun juo viinaa ja käy baareissa viikonloppuisin. Viinaa juomalla kumppani löytyy eikä ole sellaista väkisin vääntämistä jossain kahvilassa. Baarit on paikka jossa suhteiden alut luodaan ja tutustutaan.
t viinamies
Kyllä, tiedän. Siellä mä olen heittämällä suurimman osan kontakteistani saanut. Mutta siis yhdistä nyt sitten viinan juontiin ja baarissa juoksemisiin toi kahden lapsen yksinhuoltajuus, niin siinä loppuu ennen pitkää joko huoltajuus tai baarissa juoksemiset. Mä valitsin aikaa sitten lopettaa jälkimmäisen.
Kerrankin vastaus, joka sai tuon viinamiesvitunidiootin hiljaiseksi.
Valmiiksi tehdyt lapset on monelle sinkkunaiselle ja sinkkumiehelle ehdoton nou nou. Jo pelkästään näitä palstoja lukiessa voi todeta sinkkuäidin olevan monen miehen pahin painajainen. Ei siis oikeastaan ole ihme että (pienten lasten) sinkkuisä ei myöskään ole halutuinta tavaraa markkinoilla.
Ikävä kyllä ne halutuimmat naiset eivät helpolla tyydy mieheen, jolla on jo (pieniä) lapsia. Hoikat, kauniit nuoret naiset saavat helposti lapsettomankin miehen, joten harva ehdoin tahdoin haluaa harkita elämää miehen toiseksi (tai kolmanneksi jne.) tärkeimpänä ihmisenä. Useimmat kuitenkin toivovat saavansa olla ainakin hetken rakkaansa elämän tärkein ihminen, ja lapsia hankkineen tärkeimmät ovat (kuten kuuluukin olla) aina ne muksut.
Hyvännäköisenä ja sporttisena ukkona etsit luonnollisesti ulkonäöllisesti vertaistasi naista. Ikävä kyllä (pienet) lapset laskevat markkina-arvoasi, josta syystä ne "parhaimmat saaliit" ovat kohdallasi todella vaikeasti saavutettavissa. Tsemppiä, ei tuo helppoa ole mutta ainakin sulla on elämässä ne rakkaat lapset! Monella ei ole niitäkään iloa tuomassa vaan yksin joutuvat kulkemaan.
Oijoi! Täällähän saa älykästä keskustelua aikaan. Kiitos vastauksesta.
Joo, kyl mä olen sen alkanut uskomaan, että se on nimenomaan noi lapset se nounou. Se vaan ehkä sitten piti kuulla joltain toiseltakin, koska naiset useimmin kasvotusten ovat yksihuoltajuudesta kuullessaan ihan tohkeissaan, että "voi miten ihanaa, siis ihan yksin? Upeeta ja blaablaa". Ja kiinnostus sitten seuraavana päivänä loppuu siihen.
Mutta siis hei, mennään positiiviisen kautta: Mä tein lapseni aika nuorena, oon vasta 35 ja molemmat linnut pitäisi olla pesästä poissa alta kymmenen vuoden :) Jos pidän itseni kunnossa ja mielen virkeänä sinne saakka, niin ehkä sit tärppää :)
Sun "markkina-arvosi" kyl naisten silmissä todennäköisesti nousee kunhan muksut on vähän isompia. Keskimäärin teinit ei halua notkua kotona perheen kanssa vaan viipottavat omia menojaan, jolloin vanhemmalle vapautuu sitä aikaa deittailulle. Tällöin sen uuden kumppanin ei tarvitse myöskään leikkiä "uusperhettä", kun teinit harvoin haluaa vanhempansa uuden kumppanin kanssa aikaa viettää.
Toki jos tosi kova naisenkaipuu on, niin jo lapset tehneet sinkkuäidit ovat luultavasti paras vaihtoehtosi. Lapset jo hankkineet tapaavat olla armollisempia kumppaniehdokkaan jälkikasvun suhteen. Tietty deittailu aikataulujen säätäminen on sitä haastavampaa, mitä useampi lapsi kuvioissa kummallakin on, mutta todennäköisemmin natsaa jonkun sinkkuäidin kuin lapsettoman kanssa.
"...naiset useimmin kasvotusten ovat yksihuoltajuudesta kuullessaan ihan tohkeissaan, että "voi miten ihanaa, siis ihan yksin? Upeeta ja blaablaa". Ja kiinnostus sitten seuraavana päivänä loppuu siihen."
Tuohon vielä sen verran, että moni nainen kyllä pitää äärimmäisen kunnioitettavana sitä että mies on yksinhuoltaja. Useammin tuo tehtävä lankeaa äidille kuin isälle, joten ihan vilpittömästi moni nainen arvostaa miestä joka yksin hoitaa koko roskan.
Valitettavasti se että arvostaa jotakin piirrettä, ei vielä tee siitä sellaista seikkaa joka herättäisi kiinnostuksen. Valmis lapsiperhe-elämä voi tuntua hyvin pelottavalta ja vieraalta sinkuille, joilla ei ole juuri ollut kosketusta pieniin muksuihin. Ja tuo on nykyään aika yleistä että aikuiset ei osaa olla lasten kanssa, kun niitä ei lähipiirissä ole ollut. Onhan ne silloin vähän ufoja pikkuolentoja sille tottumattomalle :)
"Valitettavasti se että arvostaa jotakin piirrettä, ei vielä tee siitä sellaista seikkaa joka herättäisi kiinnostuksen."
Tän on saanut kyllä huomata liiankin hyvin kun treffailee. Naisilta tulee paljon kehuja kuinka vaikutan, fiksulta, mukavalta, hyväsydämiseltä, huomaavaiselta, sympaattiselta ja mitä lie mutta aina se kipinöiden puuttuminen ratkaisee kuitenkin tilanteen niin että saan pakit.
m34
Juu. Tosin kunnioituksen ja arvostuksen sijaan mä oon koko tän yh-taipaleen ajan kohdannut lähinnä vähättelyä ja epäilyä, eteenkin kasvatusalan ammattilaisten toimesta. Sekä päiväkodissa että kerran nyt lasten koulussa ollessa joutunut ihan suoraan epäilyn kohteeksi, että "miksi siis sulla on lapset, eikä äidillä?" Sama kysymys tulee muuten noin yhdeksällä treffillä kymmenestä ja se on ihan ok treffikumppanilta, mutta noi kasvatusalan ammattilaisten kyselyt ovat kyllä oikeesti loukkaavia. Eteenkin, kun viime kerralla sen ihmettelyn oli kuulemassa mun lisäksi tyttäreni. Eihän noi lapset muunlaisesta elämästä tietenkään tiedä, niin lapsi jäi terveystarkastuksen jälkeen ihmettelemään, että onko meidän perheessä jotain vikaa.
Paljon tässä maassa tasa-arvosta jauhetaan, mutta mä voisin kirjottaa vaikka kirjan tästä kohtaamastani epätasa-arvosta lapsien kanssa. Ja kun tää lasten mulle jääminen oli sekä vanhemman lapsen, että ex-vaimoni toive, niin en mä voinut siihen valintaan oikein vaikuttaa. Enkä siis jälkikäteen ois toki tahtonutkaan. Parisuhdemielessä on joo ollut yksinäiset viimeiset 7 vuotta, mutta meidän talossa kyllä asuu ihan näin kolmelleenkin rauha ja rakkaus :)
On toki yhä harvinaista että isä hoitaa lapsensa yksin (paitsi leskeksi jäätyä toki). Jokainen erotilanne on kuitenkin yksilöllinen ja onkin loukkaavaa että sun perhe-elämää nuo kasvatusalan ammattilaiset kehtaa arvostella. Ikävää että tuollaista käy! Voit kuitenkin ajatella tuonkin silleen positiivisesti, että olet vähän niinkuin pioneeri ja auraat väylää, jotta yh-isyys jatkossa olisi normi. Asenteet muuttuu valitettavan hitaasti ja joidenkin on aina oltava niitä etujoukkoja kaikissa taisteluissa! Ehkä tulee vielä se aika kun lasten jäänti äidille ei ole se "ainoa hyväksyttävä" tapa, ja yh-isiin suhtaudutaan vähemmän arvostelevasti!
Jos ihmisten välillä ei ole niitä kipinöitä, voi mukavan ihmisen kanssa toki syntyä kaverisuhde, mutta parisuhteen alkamiseen vaaditaan se molemminpuolinen ihastus.
Kuule tuu meidän bileisiin, alkaa sullakin olee vientiä. Jos ei kahta tai kolmea mimmiä pyöri jatkuvasti kyljessä niin ei yhtään ja yhtään ei oo oikee lopputulos. :D
Täällä saa kaikki ketkä vaan kehtaa ottaa, hähäh. Reilumeininki. :D
Kasva aikuiseksi.
Kasva ite.
"Lisäksi voin kerskailematta sanoa," ......
Itserakas ainakin olet, kovasti varma omasta viehätysvoimastasi - jota ei sitten olekaan koska naista et saa?
Pieni tarkistus omahyväisyyden suhteen voisi olla paikallaan.
Ja ei, en ole kateellinen ätmi vaan nainen.
Totta kai olen itserakas. Itsensä aito rakastaminen on perusta, jonka päälle voi rakentaa rakkauden muihin ihmisiin. Ei kai tämä elämän perussääntö ole epäselvää tai lukuisten tarkoitushakuisten "onko kumppanisi narsisti" -otsikoiden hämärtämä?
Viehättävä en sen sijaan toden totta ole. Mun roolini milloin minkäkin sosiaalisen ryhmän johtajaksi ajautujana on ihan perseestä, koska sillä on myös se kääntöpuolensa, joihin koko homma perustuu. Olen isokokoinen, karski, jopa joidenkin mukaan pelottava. Itsevarmuutta ja määrätietoisuutta pelätään ja kaihdetaan. Sitä on miehenä olla sosiaalinen johtaja ja roolina aivan paska. Mutta tuo on ollut se rooli jostain ala-asteelta saakka ja kaippa sitten jonkin ulkoaopitun sijaan aitoa minua. Taasen siinä varsinaisessa johtamistyössä näin aikuisena olen palautteen mukaan kaikkea muuta kuin pelottava tai vaikeasti lähestyttävä, olen alaisten sekä vertaisten mukaan luottettava ja helposti lähestyttävä esimies, joka on aidosti kiinnostunut alaistensa hyvinvoinnista niin töissä, kuin työn ulkopuolellakin.
Muuta?
Älä välitä, tämä kirjottelija on maksettu sepustelija. Rooli vaihtuu päivittäin.
Kyllähän sä nainen olet.
Oon muuten kuullut tuon aiemminkin, kun kirjoittelin henkilön kanssa, joka ei tiennyt sukupuoltani. Onko siis niin, että mies ei voi kirjoittaa hyvin/pitkästi vai onko miesten itseensä objektiivisesti suhtautuminen yleensä niin hataraa, että itsensä hyvien puolien kertominen on joko narsistista itserakkautta tai valetta? Muu ei yksinkertaisesti voi olla mahdollista. Kerro toki, koska tuo jäi kiinnostamaan jo silloin.
Voin mä kirjoittaa listaa toki myös puutoksistani, jotta löydät kyllä ihan täysin haavoittuvaisen, ajoittain epävarman ja ajottain parisuhdemielessä omaan yksinäisyytensä turhautuvan miehen.
"Mutta: Kun tulin jätetyksi tuonne ravintolaan lopulta kuin nalli kalliolle, niin poistuessani kolme hyvännäköistä, about ikäistäni naista hymyili viettelevästi ja yksi jopa iski silmää. Tajusin, että olivat varmaan kuulleet/kuunnelleet koko treffit, ja ehkä kiinnostuivat sitten minusta. "
Tai ymmärsivät miksi nainen jätti sut yksin ravintolaan.
No se on kyllä täyain mahdollista. Toki itseäni epäilevä osa punnitsi, että oliko hymyt sitten ivallisia, sääliviä tai jotain muuta vastaavaa.
Mutta lyhyestä virsi kaunis; ongelma on selkeästi mun huono ihmistuntemus naisten kohdalla. Laittoi nimittäin eilinen treffikumppani (katso eka viesti) nyt viestiä, että hän viihtyi erittäin hyvin ja haluaisi todellakin tavata uudestaan. Ja mä luulin tulleeni dumpatuksi, miltä se hänen ravintolasta poistuminen kyllä vähän vaikutti..
Ehkä hänelle iski räjähtävä ripuli ja piti äkkiä karata muualle vessaan :D
:D:D Mitä ilmeisimmin, koska harvoin mä nyt noin perseelleen tilanteen luen. Kirjaimellisesti.
Minulle tuossa olisi kaksi ongelmaa:
1) lapset
2) karismaattinen johtajaluonne
Positiivisia asioita muilla ihmisillä mutta ei potentiaalisella kumppanilla.
Kiitos rehellisestä vastauksesta :) Lapset kasvavat aikanaan kodista ulos, luonteelle mä en ihan kamalasti mitään voi, koska sen potentiaalisen kumppanin pitäis kyllä sit ihastua aitoon minuun, eikä johonkin, jota esitän.
Ja en tiedä sitten onko se luonteenpiirteen huonoja puolia, että äärimmäisen harvoin mä olen porukasta se, jolle tullaan ensiksi juttelemaan. Ja porukassahan mä yleensä ulkona liikun, jos liikun, koska olen siellä viettämässä aikaa ystävien kanssa. Yksin liikkuessa esim. keikoilla saankin lähes aina juttuseuraa, mutta aivan joka kerta jutulle tulee minimissään kahden naisen porukka ja sit on epäselvää, että kumpi näistä yrittää lähestyä, vai yrittääkö kumpikaan. Mun naistuntemus vaan on ihan perseestä ilmeisesti, kuten tuossa aiemmin jo mainitsin.
Jatkan rehellisellä linjalla. Ilmaisin itseäni hieman epäselvästi. Minulle suurin ongelma olisi siis jälkeläiset, heidän iästään riippumatta. Asiaan ei vaikuta se, ovatko he kasvaneet kodista ulos vai eivät. Kaikki naiset eivät ajattele tällä tavalla. Monet lapsia hankkineet naiset päin vastoin kieltäytyvät tapailemasta miehiä, joilla ei ole lapsia, joten heidän näkökulmastaan jälkeläiset ovat sinulle etu.
Minun mielipiteeni on, että jos naisen (tai miehen) kanssa kommunikointiin tarvitaan jotain erityistä naistuntemusta (tai miestuntemusta), joudun käyttämään aikaani turhanpäiväisyyksiin. Elleivät jonkin minun hallitsemani kielen sanat ja sukupuolesta riippumaton nonverbaalinen viestintä riitä, homma menee tarpeettoman monimutkaiseksi.
Taitaapa olla tuo "karismaattinen johtajatyyppi" pitkälti harhaa.
Mielestäni ehkä kans joo, mutta on riippumattoman luonneanalyysin tulosta, jollainen piti käydä jollain psykologilla tekemässä nykyiseen duunin hakiessa. En käsitä, miksi kukaan haikailee itsestään mitään johtajaa. Tiedätkö miltä tuntuu ajautua kerta toisensa jälkeen lähes kaikessa tekemisessä johtajaksi? Ettei edes jotain höntsäjalkapalloa voi pelata ajautumatta kapteeniksi ja myöhemmin joukkueensa valmentajaksi? Se on rasite.
Ne "analyysit" ovat pelkkää paskaa, ei niissä erotella onko joku pätijä vai pätevä. Eikä se että joku valitaan "johtavaan" asemaan tarkoita että olisi siinä hyvä, vaan yleensä sen takia etteivät muut sitä halua tehdä. Mutta myöskään monet jotka haluavat siihen "johtavaan" asemaan eivät ole siihen kovinkaan päteviä. Eli halu tai asemaan päätyminen ei tarkoita pätevyyttä.
Itsekin olen jokusen kerran päätynyt opettajan rooliin, ilman mitään virallista pätevyyttä, vaikka en siihen ole pyrkinyt. Esimerkiksi insinööriopiskelijoille opettanut asioita ollessani itse pelkkä keskiasteen ammattitutkintoa suorittava opiskelija.
Tuollainen ajautuminen vähän kuulostaisi siltä, että sinulla on haasteita ns. itsesi johtamisen kanssa. ;)
Naisille pitää tarjota huvituksia, ei mitään raflassa kökkimistä, siinä kun nainen istuu vastapäätä niin jatkuvasti vain ehtii etsiä ja löytää syitä miksei mies kelpaa.
Automerkit ja ihmiset: Mersu = Persu, Audi = Autisti, Lexus = Luuseri...
Katsele niitä naisia joilla on itselläänkin lapsia, hyväksyvät helpommin myös miehen lapset.. harvempi lapseton kiinnostuu lapsellisesta. Ja niitä yh-naisia on pilvin pimein suomessa, itse järjestään ainakin näin netissä näen paljon sellaisia profiileita. Itse en heitä hae, kun olen lapseton mies niin naisenkin pitäisi olla lapseton.
M36
Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, mitä aloittaja ajattelee eronneista naisista, joilla on jo lapsia. Hän ei maininnut aloituksessaan ollenkaan sitä, onko jo treffaillut lapsia saaneita naisia. On kaikkein todennäköisintä, että juuri sellaiset naiset kiinnostuvat hänestä ensimmäisinä.
Olen deittaillut joo. Ei oikeastaan muuta suhtautumista, koska mä en ihan ensisijaisesti ole tällä hetkellä vaimoa tai korvikeäitiä lapsille hakemassa. Yleensä tapailen tuttavia siis ravintolassa, leffassa, keikoilla jne.
En tiedä kuitenkaan, että haluaisinko edes itse lähteä leikkimään mitään isäpuolta kenellekään, niin ehkä toi naisten yh-iskä -kammo on sitten samalla lailla perusteltavissa. Äitipuolikuviot ehkä sukupuolirooleista johtuen vielä pykälää vaikeammat käsitellä.
Mutta siis koko aloitus ja lankahan ovat nyt turhia, koska deitti nyt ilmoittikin, että "juu,juu, lets go"
Olet siis onneton tuuliviiri, joka uhoaa lyövänsä hanskat naulaan, kun joku nainen ei innostu. Sitten kun ilmoittaakin, että mennään vaan, niin olet kielipitkällä menossa naisen pillin mukaan.
Ei ihme ettei natsaa pidemmässä juoksussa.
Näen tämän tilanteen ihan selkeänä vuokaaviona. Ensimmäinen (ja tärkein) kysymys on, onko naisella jo lapsia. Jos on, sinulle on kaikki mahdollista. Jos naisella ei ole lapsia, seuraava kysymys on, haluaako nainen lapsia. Lapsia haluavat naiset varmaankin toivovat tiiviimpää suhdetta kuin mitä sinä haluat. Lapsia haluamattomat taas etsivät mieluummin miehen, jolla ei ole lapsia.
Tästä syystä väitän, että vaikka naisen lisääntyneisyys ei ole sinulle kovin tärkeää, naiselle se on. Silloin sitä kannattaa hyödyntää suuntaamalla huomio sinne, missä sinulla on eniten kysyntää.
Viinaa ei pidä juoda litratolkulla. Monissa lapsiperheissä juodaan viinaa ja ostavat kaupasta sitä kun lapset on mukana. Viinan juonti on ongelma vasta kun itse tekee siitä ongelman eli alkaa juoda liikaa ja oma käytös alkaa olee huonoa. Vinaa pitää juoda kuitenkin sen verran että naisiin voi tutustua. Näin itse nuorena ettei raittiina kumppania löydä.
t viinamies
Tuollainen juttu; jos tosiaan on murtuneita kylkiluita, ei ole kiva olotila, kun silloin ne liikuttavat keuhkoja ne kylkilyyt ja kaikki on kivuliasta kuten hengittäminenkin.
Ei varmaan ole. Oletko loukkaantunut onnettomuudessa.
Aloittajan teksti ei ollut itsevarman, karismaattisen johtajatyypin tekstiä. Eivätkä miehet 28-vuotiaina jää yh-isiksi. He vasta aloittelevat lastentekopuuhia siinä iässä.
Tarina on siis täysin keksitty. Aloittaja on kuitenkin sujuva tekstinsuoltaja. Kirjoittaminen ja tarinan kerronta on hänen vahvuutensa. Tarinoiden olisi silti hyvä olla uskottavampia, jos tarkoitus on saada lukijat pitämään niitä todenperäisinä.
Ei niitä varmaan kovin moni pidä todenperäisinä. Luulen, ettei se ole tarkoituskaan. Tai mistä sitä tietää.
Elä murehdi kyllä tietää. ne naiset joilla on omia ja on yh, kyllä ne kiinnostuu.
Valtakunta, niin, aika mielenkiintoisia juttuja FFT-juttuja, laser-line ajastusta ja sellaisia... mutta tuollaiset jutut vaativat aina tietokoneen joka avustaa teknisissä jutuissa.
Tuolla tavoin jos on muutakin mielessä kuin joku seksi kun haluaa tutustua toiseen ihmiseen se on terveellistä, ei ole tyhmä kuin psykologi tai professori.
Joku hauska pelikin vaikka voi olla sellainen asia.
Niin. Ensin täytyy tutustua kunnolla, eikä seksi ole tärkeintä suhteessa.
Joopa joo taas.. 🙄
xLiner
Mene nukkumaan ja ajattele unissasi että x-liner on lämmittämässä unisia ajatuksiasi unissasi.
Hoh hoh hoh!