Onko avioliitto nykyään harvinaisuus

Sanot; väärä mies 15 vuotta sitten ja lukematon määrä vääriä miehiä hänen jälkeensä.
Joku ominaisuus tai tekijä siinä ensimmäisessä miehessä sai sinut rakastumaan häneen niin paljon kun menit avioon asti.
Sanot avioliitto oli ihanaa, mutta mies väärä. Eihän noin voi ajatella. Miten parisuhde voi olla ihanaa vaikka aviomies on väärä? Kuvittelitko hänet toiseksi henkilöksi koko parisuhteen ajan, vai rakastitko sinä vain niitä ulkoisia puitteita mitä avioliitto toi tullessaan, sitä kun sait näyttää muille ihmisille olevasi aviossa, vai mitä tuo lauseesi tarkoitti?

Jos se avioliitto väärän miehen kanssa oli niin ihanaa, olisit hyväksynyt miehen puutteet ja elänyt parisuhteessa, kun se kuitenkin kerran sopi sinulle hyvin.

Tämän ensimmäisen "ihanuuden" jälkeen olet toistuvasti valinnut niitä vääriä miehiä. Miksi ihmeessä toistat samaa virhettä uudelleen ja uudelleen?

Eikö olisi aika ottaa aikalisä, miettiä mikä niissä miehissä joita sinulla on ollut, on vetänyt puoleensa. Vai oletko niin epätoivoinen, että periaatteessa sinulle kelpaa kuka tahansa. Joku ongelmahan sinulla, tai hakumetodeissasi on, kun löydät vain huonoja ja vääriä miehiä.

Sun kannattais nyt käydä vakava keskustelu ittes kanssa.
Jokaikinen mies jonka kanssa virittelet suhdetta on panomies tai muuten väärä, niin sillon vika ei ole miehissä vaan sun valintakriteereissä.

Ota vain rippeet! Panoja kertyy jo 20 ikä vuoteen saakka aivan riitävästi.
On aika siirtyä ottohin 44v!

Kyllä itelleni kelpaisi ihan tavallinen avioliitto enkä sinällään tarvitse edes sitä sormusta todistamaan jotain. Ehkä näin käy taas joku päivä, jos sopiva nainen osuu kohdalle.

Ei "ne" miehet välttämättä muuta haluakaan, kuin panoa, mutta kuten joku tuossa jo totesi, valinnan sen miehen osalta tekee toinen osapuoli. Kirjoituksesi kuulostaa siltä, että olet jollain tavoin niin avioliiton perään, ette välttämättä tee valintaa miehen suhteen kovin tarkasti ja harkiten, jolloin pettymyksen mahdollisuus kasvaa.

Jos/kun omasta tarvitsevuudesta pääsee edes isoilta osin yli, avautuu eteen aivan toisenlaisia näkymiä parisuhdemarkkinoilla. Olen joskus kauan kauan sitten itse ollut tästä todisteena, mutta sen läksyn muistan vieläkin, ei ole tarvetta lähteä parisuhdemarkkinoille ennen kuin oma tarvitsevuus on neutraalilla tasolla, sellaisella hyvin menee, mutta olisihan se kiva jos... -tasolla.

Tabu, mistä ei puhuta, on se, että sitoutumattomuus liittyy maallistumiskehitykseen. Harvassa toki o n kristityt miehet.

Olen seurannut parin nyt tänä vuonna 40 täyttävän sinkun rimpuilua parisuhteissa. Aika vaikealta näyttää. Molemmat haluaisivat pysyvään parisuhteeseen mutta eivät pääse, vaikka ovat molemmat työssäkäyviä ja nättejä.

En haluaisi syyllistää, enkä tiedä tilanteestasi mitään, mutta kyllä katsoisin niitä miehiä, jotka kelpuutat .

Parisudeihmiset (miehet) ovat tuohon ikään mennessä olleet jos ainakin yhdessä pitkässä parisuhteessa ja luultavasti myös on lapsia. Tuossa neljän kympin iässä erottuaan kuosissa pysyneet miehet ovat niin kuumaa kamaa parisuhdemarkkinoilla, että saattavat hyvin pelailla vuosia tinderissä jahdaten itseään 10-15 vuotta nuorempia naisia.

Ne taas, jotka eivät ole 40 ikävuoteen mennessä olleet pitkässä parisuhteessa, tuskin edes kykenevät sellaiseen, ennen kuin vanhempana.

"Olen yrittään tuhottoman monet kerrat vakavaa suhdetta miesten kanssa, mutta todennut että tää nykymaailman meno on aivan kieroa. Ei ne miehet vakavaa suhdetta halua. Ei. pelkkää panoa ja sitten hyvästi."

Ehkä voi myös olla, että itsekään et ole enää markkinoiden kuuminta hottia, kilometrit näkyy jo päälle ja ne lukemattomat parisuhdeyrityksetkään eivät kyllä normimiehen mieleen ole.

Tuhottoman monet kerrat parisuhdetta yrittäneelle; et ole elämäsi aikana löytänyt yhtään itsellesi sopivaa miestä.

Lopeta epätoivoinen etsiminen, keskity muihin asioihin ja elämään hyvää elämää yksiksesi.

Toisin kuin monet täällä sanovat, että alottajalle kelpaa liian herkästi vaan joku ja tuo on syypää löytämättömyyteen. Itse olen eri mieltä. Mielestäni nimenomaan liika rajottuneisuus ja nirsoilu on varmaan suurempi syy. Maajussille morsian ohjelman alussa näki kuinka järkyn valikoivia ja pinnallisia monet päälle nelikymppisetkin voi olla. Pitäiskö oikeesti hyväksyä se oma vanheneminenkin ja karistaa käsitykset omasta erinomaisuudestaankin. Sen sijaan itse voimakkaastikin tuntevana ja sitoutuvana ihmisenä ymmärrän senkin, että jos mies ilman järkeenkäypää syytä empii sitoutumista niin kyllä siinä naisen täytyy ottaa etäisyyttä ja pitää tinderkuvioiden mukaisesti vain hauskaa, jotta itseä ei satu. Eli miehet kyllä itse luovat tämän ongelman mistä valittavat.

<<Onko avioliitto nykyään harvinaisuus<<

Ei se nyt aivan harvinaisuus ole, mutta koko ajan harvinaistumassa. Lisäksi se on enimmäkseen nuorten juttu. 44-vuotias ja aikoinaan eronnut sisko on jo kauan ollut pois avioliittomarkkinoilta, muttei seurustelumarkkinoilta. Harvat tämän ikäiset niin naiset kuin miehetkään tuntevat tarvetta mennä avioon, mutta useimmat tuntevat tarvetta kumppaniin.

Virvatulia ei kannata tavoitella, mutta vielä on joitakin herrasmiehiä. Tosin mitä enemmän aikaa kuluu, sen vähemmän. Pitää myös sopeutua tosiasioihin. Jos ei löydä pysyvää kumppania, monet hyväksyvät lyhytaikaisenkin suhteen, useimmat naimattomat jopa yhden yön jutut.

Куй железо, пока горячо, eli tao rautaa niin kauan, kuin se on kuumaa. Ei ole syytä luopua ennenaikaisesti, mutta ei ole perusteita myöskään odottaa liikoja.

Laulussa kerrotaan:

Ottakaamme ilo irti elämästä ja täyttäkäämme ikävyyden lovi.
Myöhäistä on silloin kun tuonen tuvil tullaan ja hiljainen on mullan musta povi.

Onnea ja menestystä sinulle. 🌹

Mikäs vika avoliitossa on. Olen nainen, ikää 47v ja ihan tyytyväinen olooni ja tottahan miehet haluu myös panna, ei kai sekään ole yllätys.

Kovasti ottaa korvaan maajussi-ohjelmassa juuri naisten luonteenpiirre jossa ei olla omista tavoista juuri valmiita tinkimään tai kompromisseihin sellaisia nykypäivän naiset , harvoin kun kaikki natsaa kohdilleen pilkulleen , vaikeaksi on mennyt pariutuminen.

On se nykyaikaa...Ja vaikuttaahan ikäkin, saman ikäluokan miehet on usein niin katkeria joko sinkkuudesta tai pieleen menneestä aikaisemmasta liitosta, etteivät enää vakavaa suhdetta osaa edes hakea. Eikä suomalainen mies nyt mikään varsinainen saalis ole, aniharvaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Toisaalta, tiedän tuttavapiirissä useitakin pareja, jotka ovat tavanneet ja avioituneet vasta lähempänä viittäkymppiä, ja molemmilla osapuolilla on näitä yrityksiä ja elettyä elämää takana (joista jotkin vastaajat näyttävät sinua häpäisevän ilmeisesti kateuttaan).

Olet kypsä, aikuinen nainen joka tietää mitä haluaa ja on kykenevä sitoutumaan ja jolla ei enää ole epärealistisia odotuksia parisuhteelta/avioliitolta toisin kuin nuoremmilla naisilla. Et myöskään enää halua lapsia, kuten nuoremmat. Harva vanheneva mies enää haluaa aloittaa toista kierrosta perinteisen kaavan mukaan.

Pariutuminen on pitkälti sattumaa oli ikä mikä tahansa. Jatka vaan etsimistä, pidä silmät auki epätodennäköisissäkin paikoissa äläkä Anna epätoivon voittaa!

Niin ja älä välitä noista sinulle kirjoittajista jotka tuntuvat kaatavan oman surkean elämänsä aiheuttaman pahan olon niskaasi; se on ainoa keino miten he voivat tuntea hetken jotain.
Kannattaa avautua aroista aiheista toisenlaisille sivustoille - tämä on viemäri.
Rakkaudentäyteistä syksyä❤

Ilman avioliittoakin voi sitoutua parisuhde/perheelämään. Eikä avioliitto muuta mitään joten miksi pitäis avioitua. Monelle se ero juuri tulee kun mennään namisiin, avoparina paljon tyytyväisempiä.