Tuli mieleen keskustelusta wt-nimityksen käytöstä ja Kukkohovin suomalaiset rumia-aloituksesta...ja monesta muustakin keskustelusta täällä.
Aika moni ihminen huomioi toiset sen toisen aseman ja oman aseman tiimoilta. Se on jotenkin heidän itsensä kannalta surullista. Jos tuijottaa liikaa sitä mitä muut sanoo minusta, niin kaikki ulkopuolinen huomio on kritiikkiä, tai ainakin se siltä tuntuu.
Sitten jos ajatellaan mitä huomioiminen voi olla...
Aina se ei ole sitä, että jossain olisi vika, tai virhe. Toinen voi nähdä asian ihan eri lähtökohdista ja vaan sanoittaa huomionsa ulos. Siinä voi olla mahdollisuus havaita jotain, mitä itse sillähetkellä ei ymmärrä nähdä. (Ei näe metsää puilta)
Mutta tälle kahdelle joukolle, niille jotka vetävät kaiken itseensä ja toiselle, joka alistaa muita nimityksillään yms. ei taida voida mitään. Heitä vaan on. Mutta miten heidät pitäisi huomioida oikein? Siinä vasta pulma...
Aika moni ihminen huomioi toiset sen toisen aseman ja oman aseman tiimoilta. Se on jotenkin heidän itsensä kannalta surullista. Jos tuijottaa liikaa sitä mitä muut sanoo minusta, niin kaikki ulkopuolinen huomio on kritiikkiä, tai ainakin se siltä tuntuu.
Sitten jos ajatellaan mitä huomioiminen voi olla...
Aina se ei ole sitä, että jossain olisi vika, tai virhe. Toinen voi nähdä asian ihan eri lähtökohdista ja vaan sanoittaa huomionsa ulos. Siinä voi olla mahdollisuus havaita jotain, mitä itse sillähetkellä ei ymmärrä nähdä. (Ei näe metsää puilta)
Mutta tälle kahdelle joukolle, niille jotka vetävät kaiken itseensä ja toiselle, joka alistaa muita nimityksillään yms. ei taida voida mitään. Heitä vaan on. Mutta miten heidät pitäisi huomioida oikein? Siinä vasta pulma...
Vastaukset 183
Vanhimmat
Mikset hommaa itsellesi oikeaa elämää niin ei tarvisi jaaritella näitä juttujasi.
Niin, että keskustelusivustolla ei pitäisi keskustella?
Ei noin ahkerasti tarvi keskustella, vähempikin riittää kuin puolet vuorokaudesta.
Tarkoittaa ettei muuta elämää ole.
Tyhjensin vajaa 1,5 kuutiota klapeja liiteriin, maalasin aitaa, kävin pelaamassa säbää 1,5 h ja turistelin muksujen kanssa syysloman ajasta ja tytön muutosta.
Katsos mun rekattuna ei tartte kaivella kaikkea täältä niinkuin sinä joudut. Vastaan vain vellikellossa näkyviin juttuihin. 😁
Nukuin tulloin klo 22:31. 😁
"Mutta miten heidät pitäisi huomioida oikein? Siinä vasta pulma..."
Ei pitäisi liikaa kiinnittää huomiota heihin. Antaa heidän vaan olla. He ovat sellaisia kuin ovat ja sillä sipuli. He eivät muutu vaikka miten asiaa vatkaisi. Perusluonne nääs.
No eipä heitä elämässä voi täysin välttääkään. Vaikka tälläisellä sivustolla....
Ja yksi pointti on muuten sekin, että pitäisikö itse lakata huomioimasta ihmisiä? Huomioida vain heitä, jotka osaavat ottaa kaiken vastaan oikein? 🤔
Itsekkään en aina ole osannut ottaa toisten huomiota vastaan oikealla tavalla. Defenssien taakse oli opittava näkemään, että oppi ottamaan toisten peilaukset oikein...mietin, että jos minua kohtaan olisi huomioiminen lopetettu, missä olisin nyt? 🤔
Juu, palstallakin olevat henkilöt ovat saaneet minuutensa jo 5-vuotiaina.
Parasta mitä voimme nyt tehdä on tukea niitä pieniä ihmisiä joille se minuus on kasvamassa.
Aikuiset ovat jo piloilla:)
Psykiatria voisi auttaa?
Jokainen vanhempi voi omalla käyttäytymisellään olla tukemassa omia lapsiaan. Tuen tulisi olla yhdenveroista, jokaiselle saman arvoista riippumatta siitä mitä elämä olisi tuonut tullessaan. Ongelmana on ihmisten ja vanhempien heikkous. Olemme joskus heikkoja mieltämään miten sen exän valinnat olisivat vaikeuttaneet elämäämme vaikka itse olisi ollut pitkään lopputuloksen toisena osapuolena jne. Pahintahan on jos ihminen itse ei ymmärrä oman käyttäytymisen tuottamaa muutoksen merkitystä toisten ihmisten käyttäytymisessä.
Oman käyttäytymisen merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa puhuttaessa sitten aikuisista tai lapsista.
AsianVierestä
No minun mielestä ”minuus” muuttuu kokoajan, muututaanhan me väkisin fyysisestikin...
Eikä ikinä ole myöhäistä päivittää minuus kohtaamaan todellisuutta..
Terapiat voi auttaa, jos osaa hakea apua juuri oikeaan pulmaan ja on avoin sille.
Vanhempana oleminen on elämän elämistä toisen vierellä läsnä. Ei siinä tarvita mitään super-ihmistä, vaan alussa perustarpeet ja jatkossa nappastaan haalareista pystyyn kun kaatuu... 😁
Hetken vain mietin miten nostit eilen jalustalle poikasi mutta et tytärtäsi. Vanhemmille molempien tulisi olla yhtä huippuja riippumatta siitä miten käyttäytyisivät tai mitä valintoja elämässään tekisivät. Isänä tiedät ettei edes omien lapsien kasvattaminen ole helppoa mutta toki helpottaa jos itselleen alkaisi selittämään miten vain ne hyvät asiat olisivat vain minusta peräisin:)
Joku joku valitsisi toisin mitä haluat olkoon hän sitten toisten käsissä?
Teemmekö siis valintoja ja määritelmiä ihan lähisuhteissa ja samaan aikaan mietimme miten tällainen palsta toimii tai olisi toimimatta? Palstalla kuin myös lähisuhteissa teemme valintoja, hyväksymme erilaisuutta ja nielemme ylpeyttämme sillä emme ole ihmisiä kummoisempia.
AsianVierestä
Eilen nostin pojan esiin, koska se oli ajankohtainen, sinä päivänä siihen hetkeen noussut huomio. Ei se vähennä minun suhtautumista tyttööni. Ei liity häneen yhtään.
Pyrin olemaan lapsille tasapuolinen, mutta he ovat erilaisia ja erillisiä ihmisiä, en voi tasapäistää heitä. Eikä tarvitsekaan.
Palstallakin toimin likipitäin samoin. En nosta ketään ylitse muiden. Joidenkin kanssa osaan olla paremmin, toisten kanssa huonommin vaan. Toiset täällä asettaa itsensä erikoisasemaan, toiset ei. Ja jotkut taas asettaa toisia erikoisasemaan... kuka minkäkin vuoksi...
Toki noin se vanhemmillakin menee mutta on meillä aina aikaan kuuluvat suosikkilapset vaikka miten Jeesuksia kuviteltaisiin olevamme. Vain se tietoisuus on joskus kadoksissa miten olisi itse ollut vaikuttamassa lopputulokseen olispa se tulos sitten hyvä tai huono.
Esimerkiksi pidän naisiani itseäni parempina kasvattajina, olkoot nykyisiä tai exiä.
Moniko voisi tunnustaa saman? Arvoa sille jolle se kuuluu:)
Palstalla voi vaikuttaa omilla kirjoituksillaan mutta ei toki aina. Onhan täälläkin niitä jotka pitävät itseään toisia tärkeämpinä ja se heijastuu myös kommenteissa?
AsianVierestä
No itse voin tunnustaa, että poikani kanssa ollaan samalla aaltopituudella ja yhteiselo on helpompaa kuin tytön kohdalla. Onko syy sukupuolen vai luonteen, sillä ei ole väliä, se vaan on niin.
Minä taas en mieti onko exäni sen parempia kasvattajia kuin olen itse, vaan keskityn olemaan itse niin hyvä isä kuin voin vaan olla.... aina voi parantaa. Eikä isyyttä ja äitiyttä voi verrata. Kumpikin tärkeä rooli. Ja kun miettii, että nykyään on pareja, mistä kumpikin on samaa sukupuolta.... kumpiko on isä? Tai äiti? Ei väliä, kuten ei heterosuhteissakaan. Kumpikin on yksilö.
” Jokainen vanhempi voi omalla käyttäytymisellään olla tukemassa omia lapsiaan. Tuen tulisi olla yhdenveroista, jokaiselle saman arvoista riippumatta siitä mitä elämä olisi tuonut tullessaan. Ongelmana on ihmisten ja vanhempien heikkous. Olemme joskus heikkoja mieltämään miten sen exän valinnat olisivat vaikeuttaneet elämäämme vaikka itse olisi ollut pitkään lopputuloksen toisena osapuolena jne. Pahintahan on jos ihminen itse ei ymmärrä oman käyttäytymisen tuottamaa muutoksen merkitystä toisten ihmisten käyttäytymisessä.
Oman käyttäytymisen merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa puhuttaessa sitten aikuisista tai lapsista.”
Tästä olemme samaa mieltä🥰
Tykkään todella paljon kun meillä näkemykset kasvatus osalta samat.🥰
Se koira älähtää, johon kalikka...
Mikään eilisistä kommenteista tuskin oli juuri sinulle kohdistettu. Yleisesti ottaen voi sanoa, ettei savua ilman tulta. Kritiikki on usein aiheellista ja syyt ovat syvemmällä, ihan yhteiskunnan höttöperustuksissa.
Tässä kopioitu pätkä ”Asianvierestä”-nikin kommentista.
”Hetken vain mietin miten nostit eilen jalustalle poikasi mutta et tytärtäsi. ”
Vastasin tuohon...
Viittasin aloitukseenkin, jossa mainitsit Kukkohovin kommentit. Itse yritin tähdentää, että kyseessä on laajempi juttu kuin vain lättäkengät, kuten itsekin kirjoitit " Siinä voi olla mahdollisuus havaita jotain, mitä itse sillähetkellä ei ymmärrä nähdä. (Ei näe metsää puilta)"
Jaa...
No eipä mua haittaile, jos joku keskittyy minuun henkilönä.... ei ole uutta tämän palstan toiminnassa...
No ei ollut kyse sinusta tai henkilöstäsi.
Aha... kuullut tuota kalikka kalahtaa sanontaa vissiin liikaa täällä...
Otit ihan turhaan itseesi. Tällä kertaa. Tai mistä sun habitukseen keskellä Roomaa tietää. Ladon nurkasta otettu takki matkalle ja lönttöset jalassa.
No teistä anomuumeista on vaikea ottaa selvää. Samaa massaa ja jokaisella oms tapa esittää asiat... väkisin menee heikohkolla hetkellä ohi..
"...mietin, että jos minua kohtaan olisi huomioiminen lopetettu, missä olisin nyt? 🤔"
Ehkäpä oikeassa elämässä, poissa sinkut palstalta.
Et vai. Anonyymit ovat pohjasakkaa mielestäsi, sen olet tuonut esiin useamman kerran..paitsi silloin kun itse olit anonyymi.
"Tykkään todella paljon kun meillä näkemykset kasvatus osalta samat.🥰"
Eli nyt et tee valitusta ylläpidolle?
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16594836/ihmisten-huomioiminen#comment-104461968
Henkilöönkohtaisia kokemuksia joita on kuultu täältä ja kunniaani on loukattu siten kun käytetty varsinkin törkeä. kunnianloukkaamisen tarkoituksessa.
Tuossa on sinun linkkisi mukana, otin sen vain ylös.
Loppuu minun perässä mielipiteen eroavuudesta johtuen hiihtäminen.
Ja kun tein aiemmin ylläpitoon ilmoituksen eivät poistaneet joten joutuu ottaa poliisiin yhteyttä.
Kun ylläpitonkin ei vahdi varmaan teidän muiden Jotka kokevat ilmoitusten poistamisen teidän sanavapauden riistoina.
Ainakin vetoatte mielipide-eroihin vaikka kerron kirjaimellisesti, mitä teette väärin kuin kunnianloukkaus.
En ole niin sanonut... Sanon vaan, että ihan täysin en heihin voi luottaa. Enkä aina tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. ”
Laita hakukenttään Disse ja vilaise mitä kaikkea anonyymit mulle puhuu...
Se on kokonaisuutena sellainen sekamelska, etten tiedä itse ainakaan, mikä on kenenkin motiivi.
Nyttenkin vissiin se kkk-mies lähes joka aloitukseen mättää jotain typerää, ne on helppoja ignoorata, mutta yhtähyvin se voit olla sinä.
Huvittaa nää sun huolestumiset, että oon koko elämäni palstalla ja sinulla on aikaa katsoa miten paljon ja missä.
Enemmän mä olisin huolissaan sun pslstailusta, elät mun palstailun kautta. 😁
Sulla on hyviä pohdintoja. Niitä kovasti kaivattuja asiallisia keskusteluja. Mutta tässäkin on taas se lopputulos, että joku kohdistaa tän kiusaamisena itseään kohtaan.
Tai ihan mikä tahansa " henkeviä" pohdiskeleva aihe saa nyt aikaan saman reaktion.
Mä en enää tiedä mikä olis niin neutraali aihe jossa toi ongelma ei nousisi pintaan.
Hesarissa oli juttua miten tulla toimeen ihmisten kanssa jotka ei kestä kritiikkiä. Muttei siitä oo apua tähän, koska mehän keskustellaan yleisellä tasolla henkilöön menemättä. Henkilö itse vetää itsensä väkisin esille. Laitan linkin vielä jos jaksan...
Mutta ei keskustelua voi halvaannuttaa yhden väärin reagoivan vuoksi.
xLiner
No sähän olit minulle tärkeä huomioija joskus. Kyllä kirpaisikäydä sun kanssa joitain keskusteluja, mutta otin kopin käydä itseäni läpi. En silloin tajunnut miksi, mutta se tuntui kaiketi mahdollisuutena muuttaa elämää parempaan päin. 🤷♂️
Sitä vaan mietin, että sinunkaltaisia sinnikkäitä tarvitaan, jos aikoo selvittää itseään. Tarvitaan huomiota ja peiliä, jotka eivät väistele kohteen mukaan.
Tee se näin | Moni tuntee ihmisen, joka ei siedä lainkaan kritiikkiä – psykoterapeutti kertoo, millaista arvostelua kannattaa aina välttää: https://www.hs.fi/elama/art-2000006654882.html?share=21869d627e9389a7465866525147c1ec
"KRITIIKIN sietämiseen vaikuttaa perustavanlaatuinen käsitys itsestä. Mitä haavoittuvampi olen itseni suhteen, sitä vaikeampaa kritiikin kestäminen on.
Jos kritiikki kolahtaa syvälle itseen eli herättää ajatuksia siitä, että ihminen on jotenkin huonompi tai hänestä ei pidetä, seurauksena on puolustusreaktio. Silloin niin sanotut haitalliset selviytymiskeinot aktivoituvat."
xLiner
Niin... kirpaisu ihon alla onkin muodostunut hyvää tuovaksi elementiksi mulle.
En siihen halua turtua... ei enää buranaa, vaan suoraan kivun alkulähteelle. 😬
Toivoisin, että muutkin löytäisi avun itsestään. Välttäisivät ottamasta ja antamasta kipuihin buranaa. 🤔
Ylläri että aloituksen tarkoitus on dissen keskustelua dissestä.
Muka-vaatimattomuutta, verhoiltua ja suoraa itsensä korostamista ja ylentämistä.
Ylläri, että sinä tulit sanomaan taas sen. 😂
"Sitä vaan mietin, että sinunkaltaisia sinnikkäitä tarvitaan, jos aikoo selvittää itseään. Tarvitaan huomiota ja peiliä, jotka eivät väistele kohteen mukaan."
Tänks. Mä taas mietin, että tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä ilmaisemaan omia kantojaan omalla tyylillään. Mulla on mutkat suoriva suoraan asiaan menevä tyyli. Monella muulla, kuten esim. sulla, J:lla ja Ellulla pehmeämpi. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, on erilaisia ja moni voi olla hyvä. Kauniisti asiaansa kiertävä voi sanoa paljon kovemmin (jos lukija ymmärtää lukemansa) kuin se joka tiivistää.
xLiner
Sitä vaan mietin, että sinunkaltaisia sinnikkäitä tarvitaan, jos aikoo selvittää itseään. Tarvitaan huomiota ja peiliä, jotka eivät väistele kohteen mukaan."
Tänks. Mä taas mietin, että tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä ilmaisemaan omia kantojaan omalla tyylillään. Mulla on mutkat suoriva suoraan asiaan menevä tyyli. Monella muulla, kuten esim. sulla, J:lla ja Ellulla pehmeämpi. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, on erilaisia ja moni voi olla hyvä. Kauniisti asiaansa kiertävä voi sanoa paljon kovemmin (jos lukija ymmärtää lukemansa) kuin se joka tiivistää.
xLiner
Totta, tarvitaan erilaisia ihmisiä ja niitä onneksi on. 😊
Muistatko kun riehuin pensasaitaa nurin?
https://aijaa.com/7oc2Wv
Nyt siinä on tollanen lauta-aita tilalla. 💪
Vissiin tuon maalasit. Nyt ei pääse kukaan tontilta karkuun 😁
xLiner
Monet valittaa pskiatriasta ja psykoterapiasta, mutta ilman heitä mie olisin ainakin varmaan tuollainen palstalla huutelija. En osannut erottaa omia tai muiden tunteita mitenkään kun olin niin stressaantunut kaikesta, enkä ikinä oppinut miten puhua ja olla ihmisten kanssa.
Oli kyllä apua kun oppi olla stressaamatta ja pelkäämättä ihan kaikkea terapian kautta ja vihdoin aloin ymmärtämään esim. milloin itse tunnen jotain ja milloin peilaan jokun tunteita. Olen sellainen, että minuun tarttuu helposti ryhmän yleinen käytös ja minusta myös näkee jos yhdellä on todella huono päivä. Sille en mahda mitään vieläkään, mutta osaan nyt erottaa milloin on oma tunne ja milloin ei - ja miksi tuntuu tältä.
Suurin kiitos tästä, että opin tällaisia perusasioita aikuisena kuuluu lopulta eniten sinun tyyppisille kärsivällisille ihmisille, jotka jaksaa olla suoria, mutta yrittää kumminkin mah. pitkään auttaa. Onneksi kohtasin vielä tarpeeksi nuorena sellaisia ja vuorotellen he melkein kädestä pitäen opastivat minua muiden ihmisten keskellä. Silloin en onnistunut kertaakaan aiheuttamaan vahingossa kenellekään toiselle tai itselleni mielipahaa.
Työpaikoille ja moniin muihin yhteisöihin tarvittaisiin väh. yksi tuollainen henkilö aina alusta asti mukaan, niin ei muutu kaikki vain lopulta myrkyksi.
Anyway.. Kiitos XLiner, että yritäy parhaasi, vaikka se joskus tai usein johtaakin turhautumiseen. Minun kärsivällisyys ei vielä kestä yhtä pitkään yleensä, ellei itselläni ole juuri kokemusta samanlaisista ongelmista.
No on täällä aukkojakin, mutta lähinnä noi naapurin karvanaamat pysyis omalla puolellaan. 😁
On kuule sellainen seurakunta siellä. 😀
Yks vasikan kokoinen hutkelo ja kaks uteliasta pikkusikaa. 😂 Kerkiivät jokakohtaan. 😀
Onnellisia koiruleita. 😊
Pikkusikoja? Jotain lyttynaamoja vai oikeita töpselineniä? 🐽 Minipossut kasvavat kuulemma aika suuriksi. Ei ainakaan kannata opettaa nukkumaan samassa sängyssä 😬
xLiner
No sellaisia vaahtosammuttimen kokoisia lyttyneniä, millä on pari numeroo liian iso nahka. 😀 Hemmo ja Lyytiköhän se toinen oli. Aivan valloittavia touhottajia.
Se Hemmo ”hetivalmis” oli pentuna kunnon häirikkö. Kävin rakentaa naapurille uudet portaat, niin aina pölli jotain kun selkänsä käänsi. 😂
Kiitos..
Etenkin naisilla näkee tuota selän takana jauhamista, naamatusten ollaan jotain muuta. Miehillä on mun kokemukseni mukaan keskimäärin suorempi tyyli sanoa asioista.
Molempiin sukupuoliin mahtuu toki kaikenlaista käytöstä, mutta jos saan valita, työskentelen mieluiten miesten kanssa.
Tosin nyt mulla on erittäin hyvä naispuolinen työkamu, homma toimii. Varoitin sitä jo heti aluksi, että mulla on suora tyyli sanoa mielipiteeni, että ei pidä loukkaantua, se ei ole kiveen hakattu, keskustellaan siitä ja muutan kyllä mieltäni jos esittää paremman mallin... Ja olen monesti muuttanut 😄
Pahinta on sellainen, että toinen ei saa sanottua omaa mielipidettään, sit pitäis jostain jalkaterän asennosta päätellä että käykö vai ei. Ja sitten selän takana nurisee .
Tai ehkä sittenkin on pahinta, jos toinen tekee jotain ihan omiaan ihan mielivaltaisesti ja päin peetä.. huoh, kaikenlaisista on kokemusta.
xLiner
Poikien ja miesten kesken voi sentään joskus purkaa asian nyrkkitappelulla ja homma oli sillä selvitetty, enää ei tarvitse tapella tai kiukutella mistään. Kaikki on kavereita ja samanlaista tilanteen kärjistymistä uudestaan ei katsota hyvällä. Totta kyllä näissäkin porukoissa voi olla se yksi narsistin tapainen tyyppin joka vain aiheuttaa eripuraa. Ja maailma on muuttunut, fyysisestä tappelusta joutuu helpommin ongelmiin nykyään.
Tytöt ja naiset ei koskaan ole saanut purkaa tilanteita kunnolla, joten heille on enemmän kehittynyt tällaiset epäsuorat selkäänpuukotukset ja rehellisistä henkilöistä ei pidetä yhtään. Se ei ikinä lopu vaan jatkuu ja jatkuu kun ei tunteita ja ongelmia pureta ollenkaan - mistä päästään siihen, että asiat on nyt selvitetty.
Minä kanssa joudun töissä just sen takia ongelmiin, koska sanon suoraan ja sanon alusta asti, jo työhastattelussa, että jos teen sosiaalisesti tai muuten jotenkin väärin, pitää sanoa suoraan samantien. Jälkikäteen se on ihan täysin turhaa, koska tilanne on mennyt jo enkä pysty sitä enää yhdistämään missä on ongelma. Silloin minun on vaikea korjata käytöstä tai muuta kun sitä ollaan harmiteltu pitkään minun tietämättäni ja aika vain juossut, tehtävät ja tilanteet vaihtuneet.
Eniten kyllä häiritsee kun on niin paljon hiljaisia sääntöjä ja vaikka yrität varmistaa monta kertaa ja kysyä etukäteen, ettet vain tee väärin ketään kohtaan, astu varpaille tai muuta vastaavaa.. Taas jälkikäteen kuulee, että on tehnyt jotain väärin tai tarkoituksella sabotoidaan jokin työprojekti josta sovit erikseen aj varmistit, että teet, mutta kun se on melkein valmis niin ei jostaun syystä käynytkään. Jos se syy olisi ihan järkeen käyvä niin ei siinä mitään, mutta lähes aina ne ei ole.
Lopulta en missään töissä uskalla tehdä mitään, mutta samalla töitäkin jotenkin pitäisi saada tehtyä. Voisiko joku teistä viisaammista kertoa, että kuin kaikille muille on annettu jokin salainen kirja missä kaikki säännöt on, mutta minä en saanut kopiota? Mitä ne säännöt on?
"Lopulta en missään töissä uskalla tehdä mitään, mutta samalla töitäkin jotenkin pitäisi saada tehtyä. Voisiko joku teistä viisaammista kertoa, että kuin kaikille muille on annettu jokin salainen kirja missä kaikki säännöt on, mutta minä en saanut kopiota? Mitä ne säännöt on?"
Hei, mä olen joskus ollut tuollaisessa työpaikassa, joka LAMAUTTAA. Mun ratkaisuna oli lähteä. Ja se oli oikea päätös. Lopulta ei usko enää omaan ammattitaitonsa eikä itseensä. Miettii vaan miten helkatissa joutui siihen tilanteeseen.
Mä en osaa siis sanoa mitä ne säännöt on. Ei niitä varmaan edes ole. Mun mielestäni tuo on seurausta huonosta johtamisesta.
xLiner
Minä olen ollut monessa sellaisessa ja niin alipalkattuja, ettei säästämään pysty kun karenssi tulee kumminkin, vaikka sanoin, että haluatteko minusta taas hyödyttömän mielenterveyspotilaan. Yleensä siinä vaiheessa kun on saanut terveydenhuollosta lapun, että en kestä enää henkisesti työpaikalla niin sitten ollut joku kiva tyyppi työkkärissä yms. joka on keksinyt minulle laista jonkun porssaanreiän. Aika pitkälle täytyy mennä hulluksi ennen kuin terveydenhuoltoon pääsee ja todisteet saa.
Minulle on monesti jouduttu keksimään porsaanreikiä, koska en edes laillisissa ja terveydellisissä asioissa ikinä kuulu valmiiseen laatikkoon mitkä on kirjattu. Turhauttavaa. Ymmärrän silti sen, että turhauttaa se niitä virkailijoitakin kun ei ole keinoja annettu miten hoitaa joitain asioita ja hekään eivät halua virheellisesti työtänsä tehdä tai muuten voi mennä työpaikka.
Jhan tiedoksesi, sika on siistimpi eläin mitä koira. Mä olen enempi koira ihminen, joten mulla on aina välillä vanhempieni koira, hoidossa. Yhdellä ystävälläni on miniPossu ja pakko sanoa ett turhaan sikaa moititaan. Se on myös viisas eläin, fiksuna oppii myös käytöstavat, mutt tarvitsee opetusta kuten koirat ja kissatkin. Kaverini Eetusika painaa vajaat 50 kiloa ja on lähes 5 vuotias, herrasmies.
Nukkuu omassa "koiran sängyssään", eikä sotke mitenkään asuntoa, edes yksin ollessaan. Puisto on sen lempi paikka, hakee hajuja kuten koira ja tekee tarpeensa aina saman kuusen juureen, jätteen pussitus ja pussi maatuvien jäteastiaan. Kaikki ruokainen eläin ruuan suhteen, sekalaisten ruokajätteiden tuhooja aivan mielihyvällä.
Siat on välillä suorastaan pelottavan viisaita ja älykkäitä.
Ovat kädellisten lisäksi ainoa eläin joiden kanssa en tule automaattisesti hyvin toimeen. Voi olla, koska ovat minua älykkäämpiä.
Sen tiesin, että siat on puhtaita eläimiä, mutta ovatko myös kissoja puhtaampia?
Itse olen sitä mieltä että tuon Kukkohovin provosoivat lausunnot voi jättää omaan arvoonsa.
Suuri osa ihmisitä vain omaksuu jumalan sanana kaikien mitä joku ns. julkkis suustaan päästää ja sen nimeen vannotaan absoluuttisesna totuutena.
En itse asiassa ymmärrä 50-vuotiaan ihmisen henkistä tasoa, kun päästää suustaan tuollaisia sammakoita. Voihan tosin olla että hänen sanomisensa on väritetty ja vääristelty journalismin nimissä, en tiedä.
Eihän tuontyyliset möläytykset osoita muuta kuin kypsymättömyyttä, moukkamaisuutta ja huonoa itsetuntoa. Jos on tarve julkisesti julistaa toisten huonoutta osoittaa se tarpeen oman egon nostamiseen. Niin jonkun Kukkohovin suusta kuin täällä palstallakin.
En ota kantaa suomalaisten rumuuteen tai kauneuteen, Reiluun viiteen miljoonaan mahtuu monen näköistä pituista kokoista ihmistä.
Pukeutumis- ja itsestään huolehtimisen kulttuuri varmasti on Suomessa eri tasolla kuin jossain Ranskassa missä kauppaan ei voi mennä ilman meikkiä. Kieltämättä vaatteet ja yleinen olemus tekee paljon, ja olen sitä mieltä että siinä on kyllä suomalaisillakin paljon opittavaa.
Suomessa kun vain on aina opetettu että itsestään ei saa pitää. Ennen se oli ylpeyttä nykyään se on narsismia ja kauhea vika! Terve narsismi eli itsensä hyväksyminen ja jopa itseään rakastaminen omana itsenään on Suomessa synti. Karrikoiden on "tiedettävä paikkansa" ja pukeuduttava säkkiin ja siroteltava tuhkaa päälleen. Ettet vain luule olevasi jotain!
Itsetunnon vahvistus ja oman itsensä hyväksyminen olisi tarpeen niin monelle tälläkin foorumilla. Vähemmän toisten lyömistä ja sillä tavoin oman kurjuuden lievitystä hakeminen vähemmälle.
Onkin jotenkin naurettavaa, että takerrutaan kenkiin yms. kun esim. Rooman muinaiset innovaatiot omittiin finnougrisilta etruskeilta, kuten holvikaaret, tai galleilta (kallo-kallio) leuca gallica ja Rooman ensimmäiset hallitsijatkin olivat etruskitaustaisia, jopa Augustus, puhumattakaan senaatin jäsenistä. Sittemminhän kaikki tuo rappeutui, ilmeisesti mulatoinnin seurauksena.
Hänen huomionsa voivat olla oikeita (ja todennäköisesti ovatkin), mutta onko sillä mitään väliä. Miksi suomalaisten (tai ihmisten yleensä), pitäisi keskittyä enemmän ulkonäköön, jos se ei kiinnosta? Ymmärtän ihan täysin, että ulkonäköön liittyvässä busineksessä ikänsä työskennellyt kiinnittää huomionsa ihmisten ulkoiseen olemukseen. A. Kukkohovi käsittääkseni saa edelleenkin leipänsä ulkonäköön liittyvässä busineksessä. Hänellä on (jos ei tietoisesti, niin ainakin tiedostamattaan) ketunhäntä kainalossa tässä aiheessa. Se ei vähennä hänen mielipiteensä arvoa, mutta on asia, joka kannattaa pitää mielessä hänen mielipiteitään lukiessa.
Jos tosiaan oma itse eli minuus muuttuu niin ehkä oikea paikka Disselle olisi vankimielisairaala.
Aiheutanko minä sinusta täällä noin paljon harmia? 😬
Normaali ihmisen käytöstavat tulee huomioitua,mutta epänormaalia ei pidä kannustaa.Epänormaalia käytöstapaa kannustaa ,vain ihminen ,joka on moraalinsa
menettänyt.Ei ole fiksua valehdella ,joka kylläkin
on välttämätöntä sille ,joka on epänormaali
,koska hän yrittää piilottaa epänormaalisuuden.
Mikä on normaali ihminen?
Ehkä kuitenkin se käyttäytyminen ratkaisee... voi huomioida muutkin hyvin, vaikka ei tee sitä itsensä kustannuksella ja pelkällä positiivisella huomiolla.,
Kyllä Suomessa oikeasti olisi syytä keskustella pukeutumisesta , itsestä huolehtimisesta ja yeisesti tyylikyydestä. Jos on tyylikäs ja käyttäytyy kauniisti , on paljnhelpompi saada töitä, se pätee joka alalla. Ei kai olut tarkoitus moittia rumaksi ketään. Meillä töissä näkyy kesäaikaan tosiaan oudosti työpaikalle pukeutuvaia. Eräs itsepäinen on jäänyt mieleen. Nuori nainen joka tuli asiakaspalveluun marmorikonttoriin, jalassaan oli kirkkaan oranssit froteesukat ja likaiset terveyssandaalit. Painoa oli yli 100 kg. Pitkä tukka roikkui laittamattomana auki.Sukkia ei suostunut vaihtamaan. Ei otettu jatkoon, vaikka valmistui kai kohta. Myös miesten likaiset lenkkarit ovat ongelma, kun kaikille ei kotona opeteta mitään. Lisää näitä löytyy. Tuttava nuori naine ei suostunut pitämään hametta, vaikka oli työssä keskustan hienossa hotellissa. Ilo siis mielummin työtön.
No minusta tuo hamejuttu on jo vanhanaikaista. Kyllä tyylikäs nainen voi olla housuissakin. Pitäisikö miehenkin pukeutua hameeseen työpsikan takia? 🤷♂️
Jos työpaikalla on työvaatteet, ne ovat työnantajan osoittamat ja työntekijä pukeutuu niinkuin työpaikka vaatii.
Luultavasti naisillekin on housuja työvaatteeksi, ei eletä mitään 50 lukua enää..
Milloin miehet alkaa meikkaamaan työpaikoilla? Alkaa turhauttaa kun vain naiset on siistejä ja meikkaa, pitäisi miestenkin meikata ja näyttää siistimmiltä. Miksi he aina ovat työpaikoilla niin siivottomia?
Joo! Likaiset lenkkarit pitää vaihtaa kanssa miehillä siisteihin korkkareihin, lenkkarit on muutenkin rumia ja ei näytä yhtään hyvälle.
"Nuori nainen joka tuli asiakaspalveluun marmorikonttoriin, jalassaan oli kirkkaan oranssit froteesukat ja likaiset terveyssandaalit. Painoa oli yli 100 kg. "
Olisi pitänyt laihduttaa alle 100 kiloiseksi ennen töihin tuloa?
Toiset ajaa tausta ajoa nimellä tasavertaisuus
,mutta he eivät oikeasti ole tasavertaisia
muussa kuin ihmisrodun vastaisessa kapinassa.Heidän tasa-arvo kumartaa kaikkia
normaalista poikkeamista ,silti he pyrkivät
valheen avulla seuraan,joka arvostaa miehen
ja naisen suhdetta pelkästään.
Kaikki ei pääse seksuaalisista roolimalleista pois... sekin on oma prosessi. Miksi suotta ängetä sellaiseen seuraan, missä tuntee olonsa epämukavaksi? Ei se pakolla tule...
Kyllä tuoda Disseä nyt vaivaa niin paljon kun pimppiä ei ole tarjolla seuraavaan vuosikymmmeneen, että pojua jyrsii.
Mielenkiintoinen huomio! Mitenkähän sinä voit tietää miten minun irl-seksielämä toimii pelkästään palstan kautta?
Minä otan tälläisen huomioinnin vastaan niin, että mietin miten sinä rakennat seksuaalisen elämäsi palstan perusteella. Pitäisikö olla huolissaan? 🤔
No en ole..😂 Se on sun murhe. Tsemppiä siihen. 😁
Ihminen joka itse määrittelee oman hyvänsä
,mutta pyrkii kuitenkin tekemisiin eri
määrityksen hyvän tehneiden kanssa on
narsissi.Miksi oma tasa-arvo käsitys ei
yllä omiin lapsiin ,johtuu siitä ,että ei haluta
pahaa omille lapsille ,mutta muille saa nauraa.
Sori, mut en ymmärrä? 🙄
Käyn lukemassa Suomi24 keskustelua juuri sen vuoksi josko täältä löytyisi uusia, erilaisia näkökulmia asioihin. Sanotaan, että jos viikossa käyn kolme kertaa lukemassa kirjoituksia, niin kovin montaa vilpitöntä uutta näkökulmaa ei löydy. Pari kolme parhaassa tapauksessa.
Keskustelua pitäisi käydä asioista, mutta joillain ne näkyy peräjälkeen menevän henkilöön. Jos on oikein vaikea tapaus, kuten tuolla parisuhde -palstallakin oli, mitään keskustelua ei voi saada aikaiseksi. Parasta on vain jättää jutut huomiotta. Mutta sitten kun ko. henkilö kirjoittaa moneen juttuun pitkät tekstit, joissa ei ole mitään tolkkua, se hankaloittaa muiden viestien luettavuutta. Suorastaan terrorisoi.
No kieltämättä tiivistys helpottaa... mutta sekin jokaisen oma valinta/kyky.
Ehkä en tarkoita, että kenenkään tarvitsisi omien kykyjen ylitykseen huomioinnissa...
Mutta muistan pari huikeaa kirkoittajaa. Nainen39 vee oli mahdottoman säntillinen huomioija täällä. Mutta hänkin taatusti sai itselleen jotain, koska viihtyi pitkään täällä. 😊
Aika paljon pitää uida rasististen S24 kirjoitusten läpi ennen kuin löytää jotain uutta ja mielenkiintoista.
"Mutta tälle kahdelle joukolle, niille jotka vetävät kaiken itseensä ja toiselle, joka alistaa muita nimityksillään yms. ei taida voida mitään. Heitä vaan on. Mutta miten heidät pitäisi huomioida oikein?"
Edelleenkin jokseenkin hupaisaa kun filosofoit näitä alistusjuttuja muka humaanina hyväntekijänä vaikka itse olet alistamaan pyrkivien ykkösjengiä. Et nyt ihan ehkä pertin tasolla mutta samoilla linjoilla, sinullakin on joku oma ihannekuva palstasta jolla pitäisi olla vain sinulle mieleisiä keskustelunaiheita, keskustelijoita ja mielipiteitä, kukaan ei saisi valittaa, olla surkeana ja voi kauhistus sanoa lutkaa lutkaksi, kaiken pitäisi olla vaain ihanaa höttöä ja jepajeeta ilman että nähdään mitään ongelmia.
-harmiseikirj-
Sinulle muodostuu vaan jostain syystä tuo kuva. Ei oo minun murhe se.
Ihan kirjoittelen huomioitani ja mielipiteitäni, pitipä mua kuka minkälaisena huvittaa.
Jokainenhan täällä on vapaaehtoisesti?
Joo mutta se jännä kun tosiaan se miten näyttäydyt muille ilmeisesti eroaa aika paljon siitä miltä itse ajattelet näyttäväsi, niin sulla siihen itsetutkiskeluun varmaan olisi aihetta. Sitten kun pikkuhiljaa pääset siitä ettet yritä muuttaa muita ja päkistää palstaa mieleiseksesi vaan annat kaikkien olla mielipiteineen niin kuin ovat, sitten olet oikealla tiellä.
-harmiseikirj-
Kyse ei ole itselle mieluisista keskustelunaiheista, vaan keskustelujen sisällöstä. Erityisesti siitä mitä tuossa jo sanottiin "Keskustelua pitäisi käydä asioista, mutta joillain ne näkyy peräjälkeen menevän henkilöön."
Oikeaan keskusteluun ei myöskään kuulu kenenkään nimittely, haukkuminen, syyttäminen. Tämä täällä nettipalstalla kuten ihan live-elämässäkin.
No sinähän sanot kirjoittavasi juttuja, että saat ihmiset huomaamaan 2000-luvun naisten virheet...
Minä taas sanon kirjoittavani kaikesta mitä päähän pätkähtää.
Kumpiko on muuttamista? Mulle on kaikki kirjoitukset täällä ihan fine edelleenkin. Kaikki käy. Mutts ethän sinä usko, kun koet minun olevan samalla valistusasenteella kuin itse olet... mutta en ole sinä. 😀
Tällä palstalla on yhdella jos toisella itsetutkiskeluun aihetta, sinullakin. Toiset ottavat helpommin vinkeistä vaarin, jotkut taas väittävät kaikkea kiusaamiseksi, esim. minä ehdotin jo poistetussa ketjussa "eräälle", että kannattaisi pyrkiä juttelemaan jollekin ammattilaiselle, jos kokee että on psykologista kuormitusta (tämän palstan takia?!). Ja mitä sain vastineeksi...poliisilla jälleen "uhkasi". Minulle ne eivät tosin ole mitään uhkauksia, vaan mielelläni menisin poliisikuulustelun, että itsellekin selviäisi mitä olen tehnyt väärin.
Itsetutkiskelussa ei liene viimeistä tasoa... kokoajan löytyy lisää, minkäverran elää elämäänsä.
Ja eikös ole hyvä uskaltaa puhua ääneen asioista? Rehellisesti ja suoraselkäisesti toisia arvostaen ei voi rikokseen kaiketi syyllistyä? Harvalls riittää siihen ”munat. 😊
Taidan olla liian naivi... edes lukemaan tätä ketjua loppuun asti! Putosin keskustelun jo ensimmäisillä metreillä allikkoon ja sisukkaasti yritin jatkaa...
Nyt olen n.puolessa välissä, tätä tämän hetkistä ketjua; ja heitän hohtimet kaivoon!
Jos tämä suoranainen loan heitto; on ainoa anti tästä keskustelussa... antaa olla.
Päivänjatkoja... ei jaksa edes lukea mihin kaikkeen tää vielä johtaa.
Mä kyllä keksin; "terrierit" nyt pikku breikille jotain muuta tekemistä.
trollikka
No tässä ketjussa tais olla nyt aikapaljon kaikenlaisia kirjoittajia. 😊
Hyviä kirjoituksia ja rönsyilyitä. 😊
Ei tarvinnut itse juuri vauhdittaa, kun ketju kasvoi itse. 😁
Mä meen laittaa lakanat kuivamaan ja tekaisen ruokaa. Taas on kolme nälkäistä suuta.
En ymmärtänyt juuri mitään tuosta. Miksi kirjoitat näistä asioista noin epäselvästi?
Toiset ymmärtää, toiset ei... katso muitten kommentteja, josko aukeaisi?
Siltikin jää kysymys miksi asia pitää verhota noin epäselvän kirjoitustavan taakse?
En vain kykene kirjoittamaan niin asiaa, että se avautuisi sinulle. En verhoile mitään...
Ehkä meillä on niin erilainen elämänkokemus tms?
Disse haluaa luoda älykkömäisen kuvan itsestään, olla vähän niin kuin sen parisuhdebloggaajan, sen minkkisen, ja sen tähtitieteiljän ristisiitos, mikä se nyt oli se typerä partaukko joka aina jeesustelee lehdissä.
-harmiseikirj-
Tarkoittaako aloituksesi sitä että on kaksi ihmisryhmää, ne jotka loukkaavat ja ne jotka loukkaantuvat ja että sinä et oikein tykkää kummastakaan?
No melkein oikein...
Pidän kumpaakin tapausta surullisena esimerkkinä... he tekevät omasta elämästään vaikean huomaamattaan.
Aikamoisen paratiisin olet päättänyt luoda maan päälle ihan tuosta vaan. Ei olekaan miehellä ihan pienet sunnuntaiprojektit...
Heh... mun sunnuntaiprojektina on tyhjentää peräkärri klspeista ja maalata aitaa. 😀
Enpä noin karkeasti jakaisi ihmisiä "loukkaajiin" ja "loukkaantuviin". Suurin osa kun on sekä-että.
Viesteistä kyllä näkee heti onko siinä tarkoituksellista loukkaamista. Sellaisella viestillä voi kuvainnollisesti pyyhkiä pyllyään. Ellei koe sitä liian epähygieeniksi.
On ihan sama mitä täällä kirjoitetaan, kuinka nätisti tahansa joku vetää kyllä jostain herneen nenään, kokee kirjoituksen loukkaavana. Silti tässäkin pitäisi tehdä kuten edellä. Eihän nyt ole mitenkään mielekästä loukkaantua jollekin täysin randomille nettipalstalla.
Eiköhän molemmat ryhmät ihan tietoisia ole toimintatavoistaan, tuskin " huomaamattaan" tekevät elämästään vaikean. Heillä vaan on eri kokemukset elämästä, eri vaikeudet, eri vaiheet/hetket elämässä, eri keinot selviytyä.
Ei kukaan ihminen ole pelkästään paha tai hyvä, jokaisella on pimeä puoli ja pimeä hetki.
Ymmärrystä ja myötätuntoa.
No hetkittäin ihmiset kuin ihmisiet ”taantuvat”... sen ymmärrän.
Minä tarkoitan ihmisiä, jotka pysyvät päivästä toiseen tälläisenä...
Moni muuten on vähän kumpaakin...🤔
Mä tunnen tyyppejä, jotka on päivästä toiseen sellaisia. Tunnen henkilöhistoriansa, joten ymmärrän miksi toimintatapa on mikä on. Tietoisia ovat itsekin. Joku heistä pyrkii muutokseen, joku on tyytynyt olemiseensa. Semmosta se on. Joku on henkisesti laiska, jollain ei kertakaikkiaan kyvyt riitä, joku nauttii, jollain on haavat niin syvät, että "peli" on menetetty. Vain elämää ja erilaisia kohtaloita ja näkökulmia.
Tjoo. No oma isä on nykyään ihan mahdoton kiukkuaja. Mutsi alkaa jo vältellä häntä. Toisaalta kaikki tietää, ettei isä siitä enää mukavammaksi opi.
No... elämä on.
Mutta halot on liiterissä ja aitakin saa väriään. 😁👌
https://aijaa.com/7oc2Wv
Kiva silti ihmetellä kaikenlaista ”ääneen” samalla. 😊
Disse kuvittelee olevansa parempikin maailmanparantaja, elää sikojen takapihalla.
Kun minä en ole ihminen kai ollenkaan olen olento jostain tuntemattomasta ulottavuudesta määräilemässä ihmisten toimintoja?
"vetävät kaiken itseensä ja toiselle, joka alistaa muita nimityksillään yms. ei taida voida mitään."
Näiden henkilöiden ainoa päämäärä on keskittää kaikki huomio itseensä. Tahallaan ovat esimerkiksi tässäkin ketjussa ymmärtämättä sinua. Pelkäävät, että varastat heiltä tilaa ja huomiota.
"vetävät kaiken itseensä ja toiselle, joka alistaa muita nimityksillään yms. ei taida voida mitään."
Näiden henkilöiden ainoa päämäärä on keskittää kaikki huomio itseensä. Tahallaan ovat esimerkiksi tässäkin ketjussa ymmärtämättä sinua. Pelkäävät, että varastat heiltä tilaa ja huomiota.
Sen voi kokea noinkin... mutta totuutta tuskin tietää kukaan. Ja mitä merkitystä siitä onkaan muille?
Ainoa merkitys on heille itselleen...
Yliherkkien ihmisten kanssa on usein melkein mahdoton keskustella. Vielä vaikeemmaksi menee, jos ihminen on yliherkkä myös muiden puolesta. Ei kenekään tietenkään tarvii kuunnella tai lukea haukkumista, mutta turhan moni tuntuu takertuvan sanoihin sanoman sijaan. Eli ihan sama mitä sanot, jos sanot "väärillä" sanoilla. Kehustakin voi loukkaantua, jos se sanotaan "väärin". Toki negatiivisen palautteen antaminen on taitolaj, jota kaikki eivät osaa. En osaa aina itsekään ja aina välillä tulee myös loukkaannuttua.
Välillä tuntuu, että haukkuja ja törkeän palautteen lähettäjät on tavallaan just noiden "ammattiloukkaantujien" vastavoima. Olisko kumpaakaan olemassa, jos toinen katoais. Noi ryhmät oikeen ruokkii toisiaan ja muut "normaalit" kärsii siinä sivussa.
En tiiä voiko noille kummillekaan tehdä yhtään mitään. Osa harrastaa noita ihan tahallaan ja osa on mielenterveyongelmaisia. Mielenterveysongelmia voi hoitaa, mutta kieroutuneelle huumorintajulle ja harrastuksille ei oikein voi tehdä mitään. Jokaisen pitäis vaan mennä itteensä ja miettiä näitä juttuja. Onko tällanen keskutelukulttuuri tosiaan sitä mitä ite haluaa. Omaa nahkaa täytyy vähän paksuntaa ja kestää myös "vääriä" sanoja ja mielipiteitä. Varsinki kannattaa antaa ihmisten taistella taistelunsa ite, eikä hyökätä heti loukkaantumaan muiden puolesta. Tietenki toisia täytyy puolustas kiusaajia ja väärintekijöitä kohtaan, mutta kannataa ensin kysyä tarviiko toinen puolustajia. Kannattais myös miettiä niitä omia sanoja ja omaa ilmasua. Provosoiminen ja keskustelun herättäminen on hyväkin juttu, mutta onko kaikki sanat ja ilmasut oikeesti tarpeellisia. Rivoudet, alatyyli ja haukkuminen menettää rajusti tehoaan, kun niitä viljelee turhaan.
Hyvä kirjoitus!
" Varsinki kannattaa antaa ihmisten taistella taistelunsa ite, eikä hyökätä heti loukkaantumaan muiden puolesta"
Niinpä. Myös loukkaantuminen menettää tehoaan, jos sitä viljelee usein. Keskustelusta katoaa asia loukkaantumisen sekaan. Pitkin tekstirimpsuin selvitellään loukkaantumista, se on keino tappaa oikea keskustelu.
"Onko sinustakin tullut kaikesta loukkaantuja?
Joskus tunne voi kuitenkin mennä liian pitkälle, ja loukkaantumisesta tulee elämää kuormittava reagointitapa."
Tämä palsta on ylikuormittunut loukkaantumisesta.
Kun nyt kerta puhuttiin toisten puolesta loukkaantumisesta ...
Aika ajoin se voi olla jopa loukkaavampaa, kuin ne alkuperäset loukkaukset. Ite koen ulkopuolisena yleensä hyvin vaivaannuttavaksi sen, että joku hyökkää vaikkapa "puolustamaan" vähemmistöä. Tuo vähemmistö ei ehkä ole itse lainkaan loukkaantunut, eikä koe tarpeelliseksi ilmaista loukkaantumista. Jos ajattelen tuon omalle kohdalleni, niin mietin mikä oikeus kenelläkään on sanoa mistä minun kuuluisi loukkaantua? Kenellä on oikeus sanoa mitä sanoja minusta saa käyttää?
Puolesta loukkantuja luo muuten aina myös mielikuvaa siitä, jonka puolesta loukkaantuu. Iso lauma puolesta loukkaantujia saa "suojellun" helposti näyttämään ulkopuolisiin silmiin turhan herkkähipiäiseltä ja vaikeelta tyypiltä. Näin vaikka itse "suojeltu" ei ikinä sanois sanaakaan siitä aiheesta.
Juuri tästä keskustellaan kun puhutaan "kultturillisesta omimisesta".
Kulttuurisella omimisella tarkotetaan kyllä jotain ihan muuta, mutta väitetty kulttuurinen omiminen on tosiaan yks isoista toisten puolesta loukkaantumisen syistä.
Kulttuurinen omiminen itessään taas on ihan tolkkuttoman vaikee juttu, sillä kuka loppupeleissä omistaa oikeuden mihinkin ja kenellä on lupa antaa lupa tai kieltää jonkin ko. tyyppisen asian käyttö.
Taitaa miehet olla nykyään todella helposti loukaantuvia ja luulottelevat naisista kaikenlaista negatiivistä. En tiedä millaisia vastineita nykyajan naiset heille sitten ovat, mutta näköjään yleistys asenteissa koskee ihan kaikkia naisia yksilön omiin tekoihin ja luonteeseen riippumatta.
Irl-juttuuni kyllästyneenä poikkesin tinderissä, vuorokauden kestin sitä miesten loukkaantumista ja omien naisen tunteideni huomioon ottamista. Peruskamaa:markkina-arvo-uhoamista, seksijuttuja heti kun match tullut, tylytystä kun en vastaa heti viestiin joka lähetetty 6.54 aamulla, painostusta etten saa puhua muiden miesten kanssa tai "juna sit menee" yms. Olin siis alle 24 h siellä ja matchit oli ihan normaalien keskivertomiesten kanssa ja omassa profiilissani vielä selvästi luki, etten harrasta seksiseikkailuja. Vähän ikävästi jäi mieleen pyörimään suorasanaiset ehdottelut. Itse olin ystävällinen ja rennon huumorintajuinen, kuten aina tutustumistilanteessa joka on stressaava.
Irl-juttuni räjähti käsiin, kun kyllästyi lopullisesti miehen/pojan epävarmuuteen, joka jätti vähän liikaa omat tunteeni ja hyvän oloni huomioimatta.
Miehen luonne oli kompleksikas, ei siinä mitään, tykkään kyllä särmikkäistä (kunnollisista) miehistä, mutta alkoi jo tuntua, että saan olla enemmän se joka joutuu kokoajan ymmärtämään jokaista toisen impulsiivista mielenliikettä=ottamaan tunteet huomioon. Mies lisäksi selvästi odotti minulta jotain alistumista ja suuttui kun en heti tajunnut edes ilman mitään keskustelua olla hänelle mieliksi. Mikä ei tule koskaan tapahtumaan. En ole luonut omaa elämääni vaivalla vain jotta voisin alkaa jonkun ORJAKSI.
Eli valta tuntuu olevan tärkeämpää, kun yhteinen rakkaus. Valtapelit.
Pitäköön hauskaa, varmaan riittää samantyylisiä naisia joille riitely ja draama on elämän sisältö👍
Eli näin nyt Disse jäi tämän naisen herkät tunteet huomioimatta tavismieheltä vuoden 2020 trendikkäässä maailmassa😊😢
Tähänhän on pakko pistää vastine, toisaalta ei vastaan...(ettet lopeta heti lukemistasi tähän) 😬
Pilkon tekstisi ja laitan lainauksiin, niin on selkeämpää. Saatteeksi voin sanoa, että tunnistan takavuosien minut tuolta....
”Taitaa miehet olla nykyään todella helposti loukaantuvia ja luulottelevat naisista kaikenlaista negatiivistä. En tiedä millaisia vastineita nykyajan naiset heille sitten ovat, mutta näköjään yleistys asenteissa koskee ihan kaikkia naisia yksilön omiin tekoihin ja luonteeseen riippumatta.”
Heikko itsetunto ja ulkoapäin tulevat käsitykset naisista (toisilta miehiltä) saivat minutkin varpailleen lasten äitistä eron jälkeen. Pidin naista jalustalle korotettuna ”juttuna”, en ihmisenä. En itsekään ollut erillinen, vaan koin, että minun tunteet kokee myös tuo nainen. (Ihastuneena kaikki höttö uppoo kuin veitsi voihin)
”Irl-juttuuni kyllästyneenä poikkesin tinderissä, vuorokauden kestin sitä miesten loukkaantumista ja omien naisen tunteideni huomioon ottamista. Peruskamaa:markkina-arvo-uhoamista, seksijuttuja heti kun match tullut, tylytystä kun en vastaa heti viestiin joka lähetetty 6.54 aamulla, painostusta etten saa puhua muiden miesten kanssa tai "juna sit menee" yms. Olin siis alle 24 h siellä ja matchit oli ihan normaalien keskivertomiesten kanssa ja omassa profiilissani vielä selvästi luki, etten harrasta seksiseikkailuja. Vähän ikävästi jäi mieleen pyörimään suorasanaiset ehdottelut. Itse olin ystävällinen ja rennon huumorintajuinen, kuten aina tutustumistilanteessa joka on stressaava.”
No itse en ihan noin juntti ole ikinä ollut, että olisin seksistä huolissaan tai kyttäisin jo Tinderissä tai miettisin milloin joku vastaa... mutta sikäli myöhemmässä vaiheessa alkoi epäilykset heräillä ja tunsin oloni epävarmaksi, mutta edelleen väittäisin sen johtuneen väärällätavalla syntyneestä ulkoapäin latautuvasta itsetunnosta. Oikea itsetunto tulee oman identiteetin kautta ja itsestä. Silloin ulkoiset ärsykkeet ei vaikuta ja tunteilleen tietää syyt. Mutta epävarmuus itsestä tuo pelkoja toisesta. ”Kun olen ihastunut/rakastunut tuohon, sehän voi tehdä ihan mitä vaan mulle!”
Vahva itsetuntoinen nainen näin ollen katselee ylempää...
”Pitäköön hauskaa, varmaan riittää samantyylisiä naisia joille riitely ja draama on elämän sisältö👍”
Varmasti ei pidä, jollei löydä itseään ja osaa ymmärtää tunteitaan, sekä olla erillinen ihminen, sekä rakenna itsetuntoaan itse. 😊
Noita miehiä ja naisia jotka ovat ulkoapäin ohjatun egon pohjalla löytyy pilvin pimein. Ne ei kävele käsikädessä rantabulevardilla kasikymppisenä, vaan murjottavat erihuoneissa v.ttuuntuneena odottaen viimeistä päivää...
Huh... olipas rasti. 😅
Mitä.. Meinasiko sinusta Disse tulla incellin tapainen ennen kuin tajusit alkaa tutkimaan sisäistä itseäsi? o.o
Ennemminkin olin kuuluisa k&k-mies. 😂
Siis ei nää palstapoikien jutut tule ihan avaruudesta... kyllä miehillä on paljon vaikeuksia tunne-elämänsä hahmottamisessa... ehkä nykyjannut jo saa paremmat lähtöeväät? 🤷♂️
En mie sitä sanonut ettei olisi miehillä (tai muillakaan) vaikeuksia tunne-elämän hahmottamisessa, ehkä ainoa hyvä keskustelun aihe minkä Peterson on nostanut esille,
.... vaan aattelin, että pitkälle olet päässyt. Tälleen positiivisesti, mutta oletus täällä on kai, että ajattelen aina vain negaationa tai kieltävästi?
Hyvin olet edistynyt! Hyvää työtä tehnyt! Muista se, ettet väsy matkalla. ^^
Btw.. Mikä on K&K mies?
Toista osaa...
"En oikein osaa soveltaa tuollaiseen syyksi pelkkää huonoa itsetuntoa, vaan sanoisin, että raaka omanedun tavoittelu on kyseessä ja naisen törkeä esineellistäminen ja vähättely ihmisenä. Tietty kuten laitoit, niin teoilla on suurin merkitys itsetunnon kehittäjänä joten sillä mennään millä meinataan, jos noin ajattelee naisesta kehen käy kuumana, niin ei varmasti ole itsetuntoinen fiilis."
Veikkaan, että seksi, seksuaalisuus on monelle miehelle ihan tosi läpikäymätön alue itsessä...Lisäksi kun miesten keskinäinen maailma sotkee tätä aluetta ihan perhanasti. "Toksinen maskuliinisuus", on termi, mikä usein osuu juuri tähän kohtaan miesten maailmassa...Seksistä tehdään miehelle mittari miesten kesken...siksi kalun pituus, se miten tyydyttää naista jne. on miesten maailmassa miehen mittoja. "Ootko saanut p.llua?" On tuiki tavallinen kommentti miesten keskinäisessä jutustelussa. Nainen esineellistetään ja oikeastaan samalla itsensä tai sukupuolitoverit esineellistää. Tuossa toi kommentti, en tiedä oliks se sinulta toi viesti, että olinko incel tai vst.? Mutta tuollaisia tulee miehiltä täällä... Monet miehet kirjoittaa täällä, että olette mitättömyyksiä, kun ette saa naista ja sitä p.llua... Se taas vaikuttaa monen miehen itsetuntoon ja vääristää kuvaa jumalattomasti. Naisettomuutta haukutaan ja myös siis itse koetaan olevan nobody tai ätmi, kun ei naista saa...
Toisaalta sitten naisen kanssa se puhe saattaa pyöriä sen seksin kimpussa ja se on vaan tärkeää...tosin sitten saattaa käydä niin, että kun suhde jatkuu, ei se seksi olekaan sitä kivaa, koska se on ollut vaan mittari...ei se enää ole niin kivaa, eikä siitä tosiaankaan nautita... se voi olla suoritus ja aiheuttaa paineita ja ahdistusta...
"Siihen päälle vielä kostomeininki, jos nainen ei vastaa tuohon kaikkeen muulla tavalla kun ottamalla ns. RITOLAT tai jos nainen.koittaa olla neutraali/normaali miehen tunnesekoiluista huolimatta."
Kostomeininki on joillain se, että kun se ulkoapäin ohjautunut minä-kuva, eli ego on saanut kolauksen, pitää se palauttaa jotenkin. Se on sietämätöntä jos siihen minuuteen tehdään aukkoa... Jos se olisi ihkaoma itsestä tullut identiteetti, ei toisen sanomiset ja tekemiset sitä juuri muuttaisi... silloin voisi niskoja niksauttamalla vaan jatkaa matkaa eteenpäin..
"Vähän surullista. Mulla on todella vakava mt-diagnoosi, mut miks tuntuu siltä, että oon jotenkin kuitenkin se terveempi joka joutuu tavismiestä ymmärtään kuin jokun psykoanalyytikko ja toiminmaan kuin äiti/terapeutti, että mies jotenkin pystyisi edes oleen sen viisi minuuttia normaali naisen läsnäollessa, huhuh😐😕"
No surullistahan moni asia on... Nämä identiteettiongelmat ja sosiaalisen kanssakäymisen perusperiaatteet on kaiketi aika monella hukassa... Mutta...jos löytyy sellainenkin ihminen, joka on valmis kohtaamaan nämä ja pysymään suurinpiirtein henkseleissään, on siinä toisaalta mahkut tehdä vuosisadan suhde...helppoa se ei ole, mutta toisaalta mikä on? :o)
Mulle tulee mieleen yks Sannin Biisi...se käy tähän loppuun...
https://youtu.be/CPq6Ao0ThgA
Ja sorppa kun kesti näitä laittaa... työt sotkee hittolainen sosiaalista elämää. :oD
K&K-mies on mies joka ajattelee, että miksi naiset ei huomaa mun erinomaisuutta, olen kiltti ja kunnollinen, hyysään ja nostan naisen jalustalle.
Ei ehkä osaa hahmottaa itseään ja muita erilliseksi ihmisiksi tunteineen...
Eli tämä ihmistyyppi on sitä tyyppiä, jonka mielenliikkeet toisten pitäisi tajuta jo tennareitten asennosta.
Niin ja sinetiksi... kun hän on kiltti ja kunnollinen, hänen pitäisi saada nainen palkkioksi.
Jotakuinkin noin....mutta täällä palstallahan on itsensä k&k-mieheksi ristineitä jonkin verran....Harmis on ehkä kuuluisin. :o)
Mikä lie perseilyjuttu olikin toi linkki?
https://youtu.be/l3jKd9noNkw
Tässä tää parempi. :o)
Eli siis se tarkoittaa rasistia?
Ja ihan yleisesti todella vakavaan MT-diagnoosiin liittyen, rikkomatta enempää teidän pitkää keskustelua, mutta minunlaiseni diagnosoidun hullun lempilainaus:
“A question that sometimes drives me hazy: am I or are the others crazy?”
No eipä ole tullut se mieleen.... Harmis on poliittisesti maahanmuuttokriittinen, vois olla olemattakin...
Tissi-Disse, niin jooh ehkä olisi syytä jossain vaiheessa poistua neitsyt pojan avuttomuudesta?
bibbeli-bobeli-bobby-BOOM, Bibbeli-Bombbel, Bibi-bombbi robert BOOM
Eikö olekin jännää, että täällä sinäkin pääset kirjoittamaan mitä keksitkään. Mahtavaa! 😃👌
Eipä näyttänyt kovin terveelle tuo amerikkalaisten presidentti uudessa haastatteluss, Donald, hänen pitäisi pari päivää vielä lepäillä sairaalan pedissä jotta ei heti karkaile sairaalasta jotta ehtisi parantua.
Live elämässä tuollaisista ammattiloukkaantujista (samoin ammattiloukkaajista, mutta heitä ei ainakaan omassa näköpiirissä ole ollut) pitää pysyä erillään. Heidän viesteissään kun ei ole mitään rakentavaa.
Täällä netissä on vain sukkuloitava ilkeimpien/typerien viestien yli. Vahingossa aina näkee jotain pätkiä , ajattelee "voi luoja". Ei mene kaikilla hyvin, eikä mitään sinnepäinkään. Yksinäisten ihmisten angsteja purkaavat toisiin. Oikeinhan se tietysti ole.
No mäkin ensiksi ajattelin noin, mutta väkisin joutuu joskus sietämään.
Töissä, harrastuksissa, kaupassa...
Itse haluisin elää omannäköistä elämää, enkä paeta näitäkään. En suostu. 😁
Erillään pysymisellä tarkoitin lähinnä, ettei ota lähipiiriin mitään megaloukkaantujaa tai -loukkaajaa.
Väkisinhän kaikenlaisia ihmisiä joutuu sietämään noissa mainitsemissasi paikoissa - ja etenkin vielä työpaikoilla. Meilläkin on työpaikalla loukkaajia ja loukkaantujia joka lähtöön. Toistaiseksi siellä vielä on ihmisiä, ei robotteja 😁 Loukkaamisella/loukkaantumisella ja Loukkaamisella/loukkaantumisella on kuitenkin suuria eroja. Ts. molemmissa on normaalia ja epänormaalia. Jos työaikaa kulutetaan lähinnä riitelyyn kuka loukkasi ja kuka loukkaantui , niin on selvää ettei sellainen peli vetele.
Joo... no joskus exä kuuluu jompaankumpaan jengiin ja lapset etsii itseään myös noista piirteistä....
Mutta ehkä kuitenkin pitäis olla sivusta ottamatta mitään roolia. Olla vain vaikka surullinen...🤔
Yleensä erilaisuuden hyväksymisellä ja peruskunnioituksella pärjää. Lapsiakin voi tule exää parjaamatta.
*tukea
No lasten toisen vanhemman kanssa on vaan tultava toineen, jos mitään vakavia lasten oikeuksien rikkomista ei tapahdu.
Olkoot vaikka mikä narsistinen persoona hyväänsä...
Totta. Riippuu tietysti tilanteesta, vanhemmista ja lapsista.
Lapset vaistoavat vanhempien tunteita, tekevät päätelmiä. Niistä he pystyvät nerokkaasti tietämään asioita, ennen kuin niistä on puhuttu sanaakaan. Yleensä lapset odottavat vanhemmiltaan vain yhtä; että eivät esitä lapsilleen mitään roolia, ovat aitoja.
Eron jälkeen lapset paljastivat "hauskoja" asioita. Yritin olla liiton viimeiset kuukaudet ns. kieli keskellä suuta, ettei enää tulisi riitoja, koska ne eivät kuitenkaan johda mihinkään. Paitsi nyt nyt tuohon mielenpahoittamiseen. Vaikka siinäkin huomasin, että toistuva mielenpahoitus samasta asiasta (vuosikaudet) on vain stressaavaa. Varsinaisessa merkityksessä mielen pahoittaminen ei enää ole mahdollista. Niin, no siis tuohon liittyen lapset sanoivat kuunnelleen riitojamme sivusta. Olivat toisilleen sanoneet "äiti sanoi noin, isä vastaa siihen näin" Ja sitten isä vastasi juuri kuten oli odotettu. Se oli heidän mielestään jännintä, miten äiti seuraavaksi reagoi isän vakiovastaukseen. Siinä oli valinnan varaa. Vaikka väittely/riita olisi jatkunut miten kauan, se päättyi aina isän "valttikorttiin" kun muuta ei enää osannut sanoa "etkö JOSKUS voisi ottaa minua huomioon". Koko riidan "hauskuus" lasten mielestä oli siinä, että heidänkään mielestä en mistään vähäisestä edes alkanut riidellä. Vasta sitten kun oli ihan pakko, kun "iskä hyppii silmille" eikä häntä voi huomioida IHAN kaikessa.
Itse olen todennut, että kun parisuhteessa keskustelu alkaa kulkea samaa rataa ja riitelytkin samoilla sanoilla, suhteesta kannattaa hankkiutua eroon. Meillä lapset huomasivat hyvin varhain, ettei meidän suhteemme ollut kunnossa. Se alkoi vanhimman kysymyksellä "oletko sinä äiti onnellinen?" sitä seurasi "rakastatko isää vai oletteko yhdessä vaan tavan/tottumuksen vuoksi?"
Totta. Riippuu tietysti tilanteesta, vanhemmista ja lapsista.
Lapset vaistoavat vanhempien tunteita, tekevät päätelmiä. Niistä he pystyvät nerokkaasti tietämään asioita, ennen kuin niistä on puhuttu sanaakaan. Yleensä lapset odottavat vanhemmiltaan vain yhtä; että eivät esitä lapsilleen mitään roolia, ovat aitoja.
Eron jälkeen lapset paljastivat "hauskoja" asioita. Yritin olla liiton viimeiset kuukaudet ns. kieli keskellä suuta, ettei enää tulisi riitoja, koska ne eivät kuitenkaan johda mihinkään. Paitsi nyt nyt tuohon mielenpahoittamiseen. Vaikka siinäkin huomasin, että toistuva mielenpahoitus samasta asiasta (vuosikaudet) on vain stressaavaa. Varsinaisessa merkityksessä mielen pahoittaminen ei enää ole mahdollista. Niin, no siis tuohon liittyen lapset sanoivat kuunnelleen riitojamme sivusta. Olivat toisilleen sanoneet "äiti sanoi noin, isä vastaa siihen näin" Ja sitten isä vastasi juuri kuten oli odotettu. Se oli heidän mielestään jännintä, miten äiti seuraavaksi reagoi isän vakiovastaukseen. Siinä oli valinnan varaa. Vaikka väittely/riita olisi jatkunut miten kauan, se päättyi aina isän "valttikorttiin" kun muuta ei enää osannut sanoa "etkö JOSKUS voisi ottaa minua huomioon". Koko riidan "hauskuus" lasten mielestä oli siinä, että heidänkään mielestä en mistään vähäisestä edes alkanut riidellä. Vasta sitten kun oli ihan pakko, kun "iskä hyppii silmille" eikä häntä voi huomioida IHAN kaikessa.
Itse olen todennut, että kun parisuhteessa keskustelu alkaa kulkea samaa rataa ja riitelytkin samoilla sanoilla, suhteesta kannattaa hankkiutua eroon. Meillä lapset huomasivat hyvin varhain, ettei meidän suhteemme ollut kunnossa. Se alkoi vanhimman kysymyksellä "oletko sinä äiti onnellinen?" sitä seurasi "rakastatko isää vai oletteko yhdessä vaan tavan/tottumuksen vuoksi?"
Joo. Lapset on fiksuja ja osaavat yhdistää asioita. Mutta virheen tekee juuri siinä, jos ei kerro mikä kismittää/kiikastaa. Ne saattaa vetää syyn itseensä, kunnes erillistyvät itsenäisemmiksi.
Lapsilta mäkin olen oppinut paljon sosiaalista lainalaisuutta. Ja löytänyt osittain sitä omaa lasta sisältä, minkä maailman kovettama aikuinen jo meinasi hiljentää täysin....
Nyt on kiva huomata se omakin lapsi, mikä ihmettelee vaikka mitä ja voi paremmin, kun aikuinenkin hänen elämässään huomioi hänet. 😊
Joo! Minä olen vielä niin lapsenaivo, että yhä kiukuttaa kun aikuiset ei selitä syytä! Sitten on vaikea käsittää teinkö jotain väärin vai mikä se syy on. Jo tosi nuorelle lapselle pitäisi alkaa yrittää edes selittää syy ja tilanne, edes jollain tasolla saada heidät ymmärtämään.
Asenne vain tuntuu olevan, ettei lapsille pidä selittää mitään vaan lapsien kuuluu totella, vaikka itse tekisi heidän edessään aikuisena/vanhempana just päinvastoin ja väärin.
Tuo on niin hirveä ja epäreilu ristiriita!
Pelkästään tuollaisten ristiriitojen käsittäminen on lapselle ja teinillekin vaikeaa, niin entäs sitten kun aikuiset riitelee etc. keskenään ja koko juttu on vielä epäselvempi. Sitten ihmetellään kun on traumatisoituneita tai masentuneita nuoria, joilla ei ole käsitystä tunteista ja mitä mikäkin juttu tarkoittaa.
Joo. No minun mielestä jotkut aikuiset ovat itse lapsia... tekevät lasten puolesta asiat ja pitävät kuplassa. Suojelevat virheiltä ja piilottavat pahalta.
Lapset ja varsinkin nuoret ovat ihmisiä, joilla on ihan omat haasteensa. Vanhempi on vain vierellä hetken eläjä, joka nakkasee takas pystyyn tovin aikaa, kun kaatuu. Tsemppaa ja valaa uskoa, sit joskus jää vaan perään vilkuttamaan, kun vauhti kiihtyy ohi. 😊
Mut muksujakin on niin monenlaisia luonteeltaan. Osa kömpii jo varhain itse pystyyn ja osaa taas pitää potkia hanuriin. 😀
Asiaa ei auta myös suomalainen kulttuuri tapa, että mistään ei kiitellä ja ikinä ei sanota mitään positiivista sen negatiivisen kanssa tai vastapainoksi. Jos yrittää kiittää tai olla muuten positiivinen niin usein siitä aletaan ilkeilemään tai ei oteta ollenkaan tosissaan.
Sitten helposti monet jää pyörimään yhä pahempii negaatioihin eikä ikinä opi näkemään sitä realistista tasapainoa. Ääripää jenkki tapoihin missä aina vain kehutaan turhastakin niin sitten sekin aiheuttaa kohtalaista mielenvikaaisuutta.
Olisi mukava rakentaa jokin tasapaino, että ei vain luoda lisää ihmisiä, jotka ei näe ollenkaan sitä realistista tilannetta ja vaikeuta heidän minä-kuvansa löytämistä. Se kun pystyy itsensä löytämään auttaa siihen, että ymmärtää toisia ja erottaa paremmin mitä toiset ihmiset tarkoittaa.
Ja jos tulee väärin käsityksiä, on helpompi ne selvittää kun kaikki osapuolet elää joksein realistisessa maailmankuvassa.
Monesti Dissen kanssa olen erimieltä, yleensä ihan hiljaa, mutta yhdessä asiassa olen samaa mieltä..
Me ei hyödytä siitä mitään, että aina vain suomessa eristetään pois kaikki pikkaisen oudot. Minä en leikkinyt omanikäisteni kanssa lapsena, koska muiden lapsien vanhemmat sanoi, ettei minun kanssa saa leikkiä, koska äitinni on alkoholisti.
En voinut itse tehdä asialle mitään ja vieläkin on sosiaalisia vaikeuksia, sekä kehittyi osaksi tästä ja osaksi muista syistä etuotsalohkoon häiriö.
Mitä yhteiskunta hyötyy siitä, että tehdään lisää minunlaisia ihmisiä, koska jos on hieman erilainen tai erilaisesta perheestä niin pitää hyljeksiä eikä edes yrittää auttaa ymmärtämään?
Nytkin me tylysti piilotetaan kaikki lastenkoti lapset pois näkyvistä, mielenterveyskuntoutujat ei myöskään saa ikinä olla missään muiden keskellä asumassa.. Miten minkään ikäinen ihminen oppii, jos he vain jätetään samojen ongelmien pariin eikä ikinä näe mitään muuta? Miksi about 10 vuotta pitäisi olla se raja kun ei voi enää näyttää esimerkkiä ja opettaa toista ihmistä?
Ei kaikkia ihmisiä voi auttaa, jotkut ei vain muutu esim. narsistista aikuista on todella vaikea saada paranemaan, mutta nyt periaate tuntuu olevan, ettei yritetä auttaa ketään vaan syrjäytetään samantien.
Piru, että ottaa ohimoon juuri aikuisten maailma, missä lapsetkin koettaa kasvaa...🤬
Elä anna lapsuudessa koetuille möröille periks. Ikinä.
En annakaan, mutta vaikea tunnistaa mikä on mörkö kun kukaan ei opettanut ja tulen ikuisesti varmaan siinä tarvitsemaan apua. Minusta itsestänikin tuli aikamoinen mörkö kun en osannut sopeutua ja olla oikealla tavalla missään, vaikka en tarkoittanut kenellekään mitään pahaa.
Nyt olen mörkö vain sillä tapaa, että tykkään kylmästä, olen paljon yksin ja muiden on minua välillä vaikea ymmärtää. Oma syrjäytymiseni on kumminkin isolta osalta minun oma päätös, koska pärjään paremmin niin. Yksinäisyyden tunne, sekä välillä sisäisen itsensä epävarmuus, tulee lähes aina silloin kun olen porukassa kuin jos olisin yksin tai muutaman kaverin kanssa.
Olen jo sen ikäinen, että enää ei ole minulla opastajia, jotka auttaa kuulumaan joukkoon vaan pakko pärjätä yksin sen suhteen.. Hitto se on raskasta ja väsyttää kauheasti. Se ei ole hyvä, koska väsyneenä kuka hyvänsä on mentaalisesti lopulta ihan hirveä mörkö.
Minä harjoittelen nyt täällä palstoilla tätä erilaisien ihmisten kohtaamista, kun on koronakin niin ei voi noin vain käydä missään uudessa paikassa.
"Me ei hyödytä siitä mitään, että aina vain suomessa eristetään pois kaikki pikkaisen oudot. "
Ehkä on vähän turha ajatella, että tätä tapahtuu vain Suomessa, koska se ei pidä paikkaansa. Mitä rahavetoisempi yhteiskunta (USA, Kiina), sitä enemmän halutaan nähdä ja kuulla vain ihmisiä, joilla on saman verran rahaa kuin itsellä. Köyhien, kipeiden tai erilaisten kanssa ei olla.
Itselläni on käynyt hyvä tsägä, sillä satuin syntymään pikkukaupunkiin, jossa jo vuonna 0 on ollut tapana myydä vain muutamia tontteja kerrallaan yhdeltä alueelta tiettynä aikana. näin asukkaista tulee heterogeenisempää. Ei synny erikseen köyhien ja rikkaiden kaupunginosia. Pariin kolmeen kortteliin mahtuu kaikenlaista kulkijaa. Lapsuudessani ei ollut mitään tietoa netistä eikä somesta, niin kiertelin ystäväni kanssa talosta taloon kysymässä "asuuko täällä lapsia?" Kohteliaasti vaihdoimme jokaisen pihalla näkemämme aikuisen kanssa muutaman sanasen elämästä.
Samoin keskustelimme hetken vierailuillamme ystävien vanhempien kanssa, olivat he sitten korkeakoulutettuja, tavallisia työssäkäviä - tai kokonaan erilaisia > romaaneita. Tällainen ei taida enää olla tapana, olisiko mahdollistakaan. Tai en tiedä oliko se edes kenenkään muiden tapa.
Jokatapauksessa olen jo hyvin nuoresta nähnyt paljon erilaisia ihmisiä, koko yhteiskunnan kirjon. Yhä ystäväpiirissäni on niin erilaisia ihmisiä kuin vain voi. Ei ole kovin montaa vuotta siitä, kun totesin, ettei elämäni esim. tuolla USAssa onnistuisi. En inhoa mitään niin kuin sitä, että joku ulkopuolinen typerä kulttuuri, sääntö tai raha sanelee kenen kanssa voi olla, kenen ei.
Suomessakin nykyään voi vain virpoessa koputtaa vieraan naapurin oveen, vaikka sekin on alkanut rajoittua ja 2000-luvulla lapset sai vain virpoa sukulaisilleen ja tutuille.
Muistan kun meillä oli yksi naapuri jota oikeasti ei virpomisen ulkopuolella tunnettu, nuorehko perheenisä ja tänäkään päivänä en muista heidän nimeään. Muistan kyllä missä asunnossa asui. Se aina avasi meille ja antoi lähes aina rahaa ja me joskus virvotiin nolosti kahdesti, muka vaihdettiin asuja riittävästi välissä. Nolottaa jälkikäteen, mutta samalla.. Se aina suostui virpomiseen ja avasi meille oven.
Tavallaan harmittaa ja hävettää, ettei silloin ikinä tajunnut häntä kiittää ja tutustua lapsena paremmin, mutta säästin hänelle usein vitsat joihin olin viettänyt eniten aikaa. En tiedä kun lasten askarteluista kyse, että huomasiko sitä ollenkaan, mutta silloin ajattelin, että se on oikea tapa kiittää.
No minulla oli alkoholistivanhempien lapsi ystävänä. Oli raastavaa olla hänen vierellään ja läsnä hälle. Mitä enemmän sanoin näkeväni ihanan ihmisen, sen enemmän hän piiskasi itseään.
En kestänyt nähdä sitä ja taas olla aiheuttamassa sitä, siksi oli lähdettävä erisuuntaan.
Hyvälläkin voi tehdä pahaa, mutta uskon, että hälle jäi siemen itämään johonkin parempaan. 😊 Hänen on se vaan käytävä rauhassa painottomasti itse läpi. Ehkä toisenlaisten ystävien tukemana.
Voimia sullekin. Opettele löytämään se ihana ihminen mikä tarttee sun itses hyväksyntää. 😊👌
Kerran innostuttiin kaverin kanssa myymään lähitalojen asukkaille voikukkia. Niiden varsi oli leikattu ja uitettu vedessä; menee silleen kivasti kiemuraan. Naapurin miehen ilme oli varsin hauska, kun hän sanoi "ai että käherrettyjä voikukkia tytöt myymässä - no täytyyhän niitä ostaa, mihin nämä on tarkoitus laittaa". Minä: "Lautaselle keittiön pöydälle, siinä ovat kauniita"
". Minä en leikkinyt omanikäisteni kanssa lapsena, koska muiden lapsien vanhemmat sanoi, ettei minun kanssa saa leikkiä, koska äitinni on alkoholisti."
Luin just jostain että itsetunto kehittyy juurikin kodin ulkopuolella, kavereiden kesken ja siitä miten tulee hyväksytyksi niissä porukoissa. Eli tosi tärkeää olisi että jokaisella lapsella olisi kavereita. Siinähän sitä oppii tulemaan toimeen toisten kanssa, erilaisista lähtökohdista tulevien ihmisten kanssa, juuri sellaisten mitä me kaikki ollaan.
Mua harmittaa kovasti tuo, että oot jäänyt yksin lapsena. Meillä oli kavereita ihan jokaisesta yhteiskuntaluokasta, ja mukaan mahtui sijoitettuja FAS-lapsiakin. Noin pääosin alakoulussa, ei ollut ennakkoluuloja.
Yläkoulussa kaveripiiri sitten muotoutui erilaiseksi harrastusten ja muiden kiinnostuksen mukaan. Vasta joskus niihin aikoihin alkoi ymmärtämään paremmin miten erilaisia lähtökohtia kaikilla oli.
Vanhemmilla on iso vastuu...
xLiner
Minullakin oli muutama alkoholisti-isän lapsi kaverina. Se helpotti lapsen asemaa huomattavasti, kun äiti ei juonut.
Sitten oli kyllä varsinainen tapaus. Leikin yhden naapurin tytön kanssa, oliko hän nyt silloin 3-4v, minä pari vuotta vanhempi. En ymmärtänyt ollenkaan miksi tytön äiti pyysi vahtimaan isää lähtiessään hetkeksi kauppaan. Yritettiin jotain siinä leikkiä, kunnes tyttö muisti että piti isää vahtia ja hätääntyi aivan älyttömästi kun isää ei heti löytynyt (vessa ja autotalli piti ensin tarkistaa). Sitten löytyi pihan perältä. Luonnollisesti kaveri ei sanonut miksi isää piti vahtia.
Myöhemmin kuulin isältäni, että ko. naapurin isä on alkoholisti ja ollut mielisairaalassa monta kertaa. Juoppohulluutta tms. Vielä myöhempään, ollessani jo lähemmäs 20v tapasin kaverin isän. Hän puhui ikävästä ja pimeästä syksystä, odotti kevättä. Pari kuukautta tämän jälkeen kuulin hänen tehneen itsemurhan. Samoin, että on yrittänyt sitä jo vuosia aiemmin, monta kertaa. Ikävä ajatella, mutta varmaankin isä onnistui itsemurhassaan, koska hänen tyttärensä oli jo aikuinen ja juuri muuttanut pois kotoa.
Tuosta tuli mieleen. Minun kanssa piti monesti etsiä äiti ja jos oli kaveri yökylässä se ei tajunnut yhtään miksi panikoin keskellä yötä kun äiti ei ole kotona. Tiesin vain, että sen kuuluisi olla minun kanssa yöllä kotona, koska en ole tarpeksi vanha, että saisin olla yöllä kotona ilman aikuista.
En osannut sitä hänelle selittää niin, kun itsekään en tavallaan tajunnut. Jäänyt vain tuollainen jatkuva huoli päälle, tarttunut kai siskolta kun olin ihan pieni lapsi ja se teki samaa ennen kuin muutti pois - en muista kuin ydhen kerran, mutta epäilen siitä johtuvan, tietäen minkälainen siskoni on ja kuinka pieniin lapsiin tarttuu tällaiset ahdistukset.
Oma äiti ei ollut mitenkään itsetuhoinen vaan narsistinen alkoholisti, joten alkoholilla, juomisseuralla ja -rahalla oli liian suuri merkitys, että itsetuhoisuutta ajattelisi.
Tiedän kumminkin monia lapsia, joilla oli minuakin pahempia ongelmia sen takia, koska yhdellä tai molemmilla vanhemmilla oli mielenterveysongelma. Se, että minun vanhempi oli alkoholisti on aina suhteellisesti tuntunut helpommalta. Etenkin, koska toinen oli ihan ihka aito narsisti ja valitsen alkoholistin huoltajaksi ylitse narsistin tai muunkaan mt-ongelmaisen vanhemman. Jos saisi valita, mutat eihän lapsena saa.
Ihan omasta kokemuksesta tiedän valintani ja muita ns. viallisten lapsien elämästä, koska samalla tapaa olin heidän kaverinsa vain kun ei meidän kanssa kukaan leikkinyt. Siitä syntyykin hyvin mieleltään kirjavia aikuisia, mistä yhteiskunta valittaa, mutta ei estä tai korjaa asiaa ajoissa omilla toimilalan vaan pahentaa.
Minun lista kenet pahan kanssa näistä kolmesta mieluiten lapsen kannattaa elää, kun on vain nämä huonot vaihtoehdot:
1. Alkoholisti yms. addiktoitunut.
2. Mt - potilas.
3. Ryhmäkoti/Lastenkoti.
Toivon, että monelle lapselle tuo 3 ei tule edes vaihtoehdoksi, koska jos 1 ja 2 on pahoja. Kolmoselle ei ole edes sanaa kuinka kauhea se on. Pakko olla tyodella hyvä tuuri, että 3 ei olisi pahempi kuin kaksi ekaa jopa yhdessä. Suomi on ihan hirveä paikka lapsille, varsinkin teineille, joista oma perhe ei voi/halua huolehtia. Vauvana tai kun on vielä tarpeeksi söpö niin saa uuden mahdollisuuden helpommin sijaisperhe/adoptio systeemistä, mutta kun et ole enää söpö... Etsitään missä on lähin piiloon haudattu kaatopaikka, jonne voi teinin hylätä tuottamaan rahaa kaatopaikan omistajille.
Ehkä löytyikin, varmaan hän muistaa, että joku sentään hänen kanssaa oli eikä aina ollut vain yksinään.
En etsi kumppania, kaverit ja eläimet riittää hyvin. Oma on päätös ja en aina jaksa edes itseäni niin en todellakaan jaksa jotain toista - ellen saa omaa huonetta minne voin lukittautua kuukausiksi ennen kuin taas jaksan olla jonkun ihmisen kanssa.
Sellainen suhde ei olisi kauhean reilu kenellekään. Siksi kaverit on parhaita kun niitä ei tarvitse nähdä koko aika.
Kauhistus! Minä olenkin todellinen Sinkku sinkut palstalla.. Eihän tämän nyt näin oikein pitänyt täällä mennä. xD
Itse olen paljon nähnyt ja kokenut elämäni varrella. Niin lapsuudessa, nuoruudessa kuin aikuisenakin. Ml. alkoholistiperheiden lapsia, heitä on aivan joka lähtöön. Mt-ongelmaisten lapsia, heitäkin joka lähtöön. Koska olen lähemmäs 60v olen nähnyt myös monen lapsen elinkaaren syntymästä aikuisuuteen. Olen myös työskennellyt lasten- ja nuorisokodissa, jossa niinikään oli lapsia/nuoria joka lähtöön. Tiedätkö, että lapset, ihan pienetkin, voivat olla aivan järjettömän tyytyväisiä ja helpottuneita päästessään lasten sijaishuoltoon, jopa hätäsijoituksena paikan käytävälle (muualla ei ole tilaa)? Ei tarvitse sietää öykkääviä tai sammuneita vanhempiaan. Jos tai kun vanhemmat eivät voi (tai halua) huolehtia lapsistaan, vaihtoehtona on lastenkoti, adoptio, tai sijaiskoti, joka voi olla myös läheisen sukulaisen luona. Myös lähisukulainen voi adoptoida. Myös nuoria, lähes täysi-ikäisiä on adoptoitu.
Tosiasia on se, ettei yhteiskunta voi auttaa ketään ilman vaikeuksissa olevien ihmisten omaa apua itselleen. Löysin kerran koulun pulpetista erään jo pitkään julkisuudessa olleen henkilön koepaperin. Numero 4 . Henkilö oli siihen kirjoittanut "apua, en osaa mitään". Opettaja oli vastannut "sinua autetaan kyllä. Mutta ensin sinun pitää itse auttaa itseäsi".
Vauvat ovat söpöjä, mutta niin on ovat teinitkin, vain vähän toisella tavalla. Aikuiset ja vanhuksetkin ovat söpöjä: etenkin elleivät ole suostuneet katkeroitumaan. Nyt vähän haistelen kirjoituksessa hienoista katkeruutta ja negatiivista ajattelutapaa. Ne estävät sinua elämästä hyvää elämää tässä ja nyt. Älä jää menneisyyden vangiksi. Oletko lukenut Ben Fuhrmannin kirjan "koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus"? Ellet, se kannattaa. Perehdy myös muuhun elämän taidon oppaisiin. Viimekädessä omat ajatuksesi muovaavat elämästäsi sitä mitä se on. Jos sinulla on paljon kielteisiä ajatuksia itsestäsi, ja kaikesta, elämästäsi tulee niiden myötä pahimmillaan helvettiä. Jos muokkaat ajatuksiasi positiivisempaan suuntaan, elämänlaatu paranee.
No itsellänikin tuppaa olemaan se, että jos jotain rakastan, se ei lopu ikinä, muuttaa vaan muotoaan. Mutta joskus on tehtävä itsensäkin puolesta julmantuntuisia päätöksiä. Veikkaan, että söin häntä tavallaan.
Mutta ymmärrän sen kuvion... siinä on kaikkea inhaa, mikä pitää läpikäydä jotenkin... en itse tuedä miten, mutta kaverit auttaa kun askeleet on hatarat.... laulaa Jossukin. 😊
Hyvä että saat purkaa jonnekin tuota kaikkea. 😊
Taisi kalikka kalahtaa kun aloit minua psykoanalysoimaan ja etkä ota kokemuksiani tosisaan, koska sinulla on tälaisena ammattilaisena erilainen kuva ja kokemus.
Minun elämäni on OK, mutta se ei meinaa, ettenkö saisi totuutta sanoa asioista. Et ole ensimmäinen joka vähättelee tätä asiaa ja yrittää lakasta sen maton alle.
Et ole myöskään ensimäinen joka sanoo olevansa tuolla alalla töissä ja sen takia olen kokemuksistani väärässä, koska hän ei ole nähnyt tai tehnyt niin.
Kuinka minun kokemukset on nyt väärät ja vain johtuu katkeruudesta, sen takia koska kokemukseni ovat erilaiset kuin sinun? Minä tiedän, että monet on kokeneet tuon systeemin eritavalla. Siskollani on ihan toidenlaisia kokemuksia kuin minulla. Ja se mitä hän sai kokea on yhtälailla todellista kuin minun kokemukset.
Miksi se mitä sinä olet elämässäsi kokenut kumoaa kaiken mitä muut ovat elämässään kokenut? Kannattaa lukea tuo aloituksen aihe, jossa puhuttiin siitä, että miten otetaan muut ihmiset huomioon.
Mitä me nyt sinun kohdalla tehdään, että opit ja ymmärrät, että muut käyttäytyvät eritavalla ja heillä ei ole samanlaisia kokemuksia kuin sinulla?
En purkaa, mutta minulle tämä on ollut normaalia elämää ja pidän meteliä vain sen takia, että jos se estäisi edes kerran näitä asioita toistumasta jollekin toisille.
Jotenkin se kun minä puhun elämästäni tai mikä on ärsyttänyt kaikki ottaa sen purkamisena ja jonain terapia juttuna. En pysty kertomaan samalla tapaa kun ärsyttävistä tai muistakaan asioista kuin muut, koska minun elämäni on ollut toisenlainen.
Jos muut kertovat omasta elämästä asioita mitä on tapahtunut, mitä ovat oppineet vaikeuksista tai muista.. Miksi heidän kohdallaan se sitten on hyväksyttyä ja normaalia? Paitsi silloin jos tietenkin toistavat uudestaan ja uudestaan jostain samasta tapahtumasta, sitten se ei olekaan enää normaali elämään liittyvä kertomus, vaan jotain muuta lisäksi.
Tämä on yksi monista syistä miksi en voi olal sosiaalisesti missään. Kun kerron elämästäni samalla tapaa kuin muutkin, minussa on aina jotain vikana. Joten en voi olla ollenkaan sosiaalinen, koska elämäni ei ollut tarpeeksi normaali.
Jos tästä tulee muille epämukava olo niin voin olla kyllä hiljaa. Niin se on ennenkin toiminut ja käsitän kyllä, että vaikea nyt tällainen aihe on myös toiseen suuntaan - kun ei ole kokenut samanlaista elämää.
No itse tiedät mikä on hyvä. Uskon sen. 😊
Hyvää yötä ja kiitos kertomisesta. 😊😴
Kiitos sinulle Disse, että mietiskelet! Se on hyvä taito sellainen! Mietiskellä ja kysellä.
Öitä!
Löysin kerran koulun pulpetista erään jo pitkään julkisuudessa olleen henkilön koepaperin. Numero 4 . Henkilö oli siihen kirjoittanut "apua, en osaa mitään". Opettaja oli vastannut "sinua autetaan kyllä. Mutta ensin sinun pitää itse auttaa itseäsi". "
Tästä syystä suomella meneekin hyvin. Huijarit pärjää.
Heh. Hyvä poiminta. Se on kyllä totta. Tuo kannustaa kyllä huijaamaan.
On ollut aika julma opettaja kun tollatavalla lapsen(?) alas pistää kun tämä vain pyytää apua. Juurihan lapsi auttoi itseään ilmaisemalla, että tarvitsee sitä apua. Tai oli sitten vaikka aikuinenkin kyseessä.
Selittää miksi monelle on niin vaikeaa se avun pyytäminen ja sanoa, että nyt ei ihan yksin joku asia onnistu, kun vastaus on tuollainen.
Mikään kalikka ei kalahtanut mihinkään, miksi olisi pitänyt? Kirjoituksesi vain vaikuttaa erittäin synkältä ja toivottomalta, etsit ratkaisuja itsesi ulkopuolelta. Oma elämä on se mihin voit vaikuttaa.
Kokemuksiasi en vähättele, eikä ne vääriä ole. Miksi tulkitsit niin? Sinulle itsellesi vain on hankalaa, jos jäät niihin jumiin, ajatellen, ettei muidenkaan elämä voi olla hyvää, mikäli vanhemmat ovat olleet alkoholisteja ja mt-ongelmaisia.
Jokaisella on omat ongelmansa riippumatta lähtökodista. Vaikka olisi kuinka varakkaat, koulutetut vanhemmat, joilla ei olisi alkoholiongelmaa, heidän lapsillaan saattaa olla vakavia ongelmia. Toisaalta on myös erittäin paljon alkoholistivanhempia, joiden lapsilla ei ole pahempia ongelmia, ja he ovat selvinneet elämässään oikein hyvin. Jokaisen on selvittävä juuri niistä ongelmista, jotka tulevat hänen omalle kohdalleen. Sinä et voi selvittää sellaisia ongelmia, joiden ajattelet olevan muille ongelmia. Ainoastaan omasi.
Kannattaisiko lapsen pyytää apua opettajalta ennen kokeita?
En puutu teidän väliseen keskusteluun liiemmin, kuin sen verta sanon, että muistakaa, että kirjoitetussa kommunikaatiossa on omat väärinkäsitysten riskit. 😊
Ja sitten omakohtaista väliin. Minun lapsuutta ei ole alkoholismi tai muutkaan isot ongelmat varjostaneet, oikein mallikas lapsuus. Silti minun ajatusmaailma muotoitui hieman haasteelliseksi minulle itselle. Identiteetti perustui suorittamiselle, joten oli vaikea hahmottaa itseään muuten kuin jonkin tekemisen kautta. Olin hyvä, jos suoriuduin, jos en, en ollut itselleni mitään.
Ehkä yksi askel parempaan oli tutustua siihen, miksi identiteettini muokkaantui noin. Vanhempani ja koko suku oli kannustamassa minua suorituksiin. Mutta minä itse lapsena ymmärsin sen niin, että minun suoritus tekee minusta minun... se taas vaikutti kaikkeen elämässäni... niin pitkään kuin sen huomioin itsessä.
Ja kyllä.... teen sen kanssa yhä töitä elämän tappiin asti.
Niin, eikä se ole kenenkään syy. Ei kukaan sellaista mulle ole halunnut päähän takoa. En usko, että alkoholistivanhemmatkaan haluaisi jälkeläisilleen elinikäisiä traumoja....mutta niin vaan käy.
Monet lapset tajuaa vasta yleensä tuollaisella hetkellä, että ne ei oikeasti pysty. Muutenkin tosi vaikea sellainen asia myöntää, ei moni aikuinenkaan uskalla. Se koe on usein se viimeinen hetki kun vihdoin tajuaa, ettei vain pysty ja pyytää apua. Lapset nyt vielä huonommin osaa ennakoida kuin aikuiset vaan monesti elämä menee hetkessä. Aika kakka opettaja kun näki hyväksi olla noin hirveä lapselle, joka vihdoin tajusi olevansa niin pihalla, että tarvitsee apua. Pienemmästäkin asiasta lapset, etenkin teinit, ovat harkinneet itsaria ja tuo on aika iso hylkäys/torjunta loppupeleissä.
Joo. Samaa mieltä kanssasi Disse. Mieluummin minä sinun kanssa keskustelen tai vaikka riitelen asioista kuin sellaisen henkilön, jonka täytyy koko aika tehdä olettamuksia ja analyysejä toisesta henkilöstä jokaisella kirjoituksillaan. Turha viettää aikaa sellaiseen kun he selkeästi ovat jo päättäneet toisen puolesta mitä tämä ajattelee. Ei voi enää keskustella ja se harmittaa.
Jokainen meistä joutuu tekemään töitä itsensä kanssa. Oli kuka hyvänsä. Mutta itsensä tutkiskelu on rankkaa, pelottavaa ja vaikea aloittaa, niin silloin tutkitaan, tulkitaan tai kiusataan usein muita. Voi olla sijaistoimintaa ennen kuin uskaltaa pelin kääntää itseensä? En ole varma.
Se on kiva kun sinä mietit. Sinun kanssa saa aina keskustelun aikaiseksi ja tämä on aarre. Keskusteleminen antaa keinot, että näkee asioita laajemmin ja oppii uusia juttuja. Se vain on niin tärkeää, vaikka me ihmiset halutaankin jymähtää vain tiettyyn tapaan ja mukavuuteen. Älä välitä, että sinusta valitetaan koko ajan joidenkin toimesta, koska maailma tarvitsee aina näitä jotka pohtii omaa ja muiden käytöstä. Ja on valmiita keskustelemaan jopa erimielisyyksistä asiallisesti.
Sinä jo päätit puolestani minun olotilat ja kaikki minun ajatukseni, joten mitäs tässä turhia keskustelemaan. Turhaa aikaa me vain hukattaisiin, kun on jo päätökset tehty.
Niinpä. Minullakin oli oikein mallikas lapsuus ja nuoruus. Silti se ei tarkoita ollenkaan, ettenkö olisi välttynyt monilta murheilta, suruilta, ongelmilta, joista mielialaongelmat etenkin nuorena olivat jokapäiväistä "kauraa". Tunsin suorastaan elämän tuskaa. Olen edelleen erityisherkkä. Jos lähelläni voidaan huonosti, minä voin huonosti.
Vasta omat (jo aikuiset) lapset ovat saaneet vähän taottua oppia päähäni, ettei muiden ongelmista ja vastoinkäymisestä stressaantuminen kannata. Päinvastoin; jos stressaan läheisten(kin) ongelmista, tilanne siitä vain huononee. Ei auta muitakaan yhtään mitään jos olen stressissä heidän takiaan. No eihän se auta! Siksi yritän jankata itselleni, kun esim. tässä työkaverilla oli paha tilanne päällä "Työkaverin ongelma, älä yritä jauhaa. Mieti ratkaisuehdotuksia. Kuuntele. Rauhoita"
Vuosikymmeniä jälkikäteen katsottuna suurin "ongelma" oli tuo aina tuo läheisten tunteiden jatkuva skannaaminen. Oikeastaan ongelma on lahja, sillä opin lapsena ymmärtämään vanhempiani heidän tunteitaan (joista ei juuri puhuttu) suhteessa omiini. Samoin myös sen miten heidän historiansa vaikutti tunteisiin. Isäni oli sotaveteraani, joka ei takuulla ilmaissut tunteitaan mitenkään. Äiti samaa tyyppiä. Välillä hän kyllä pillastui ja huusi, mutta ymmärsin miksi. En kokenut sitä edes mitenkään pahana.
Joku sanoi tuolla "sinun pitää ensin auttaa itse itseäsi" tms. Tämän oivalsin noin 9-vuotiaana ja se oli elämäni kriisi. Olin masentunut, en tiedä miksi. Itkin kotona pari päivää putkeen. Halusin että joku auttaisi, etten vain itkisi. Äitini sanoi, että pitäisiköhän minut viedä psykolääkärille - niille vain on vaikea päästä. Silloin lamppu syttyi päässäni. Ajattelin, ettei äiti voi minua auttaa, ei isä ainakaan. Mitä lääkäri voisi tehdä? Hän voisi puhua pehmeitä ja yrittää rauhoitella. Päätin tehdä kaikkeni, että itse rauhoittaisin itseni. Se onnistui. Enää en itkenyt kuin silloin tällöin tunnin pari (salaa).
Syyllistyn minäkin analysoimaan äkkiä, kun koetan haarukoida mitä toinen käy läpi... 🤔
Ja annahan olla, jos ihminen on läheinen! 🙄
En tietenkään syyllistä.. vaikka se sille voi tuntua. Mutta se on väärä tapa olla läsnä...tiedän. 🙄 Enkä taatusti ole ainoa...
Jotenkin koko idea on saada ainakin itsellä aikaan se, että toinen ihminen löytäisi sen ihanan ja uskomattoman ihmisen itsestään kaikkine ominaisine piirteineen. Lapsesta aikuisuuteen asti jokaiselle piirtyy itsestään kuva kokemuksien ja pienten lasten aivojen kautta, mitä on aikuisena tosi vaikea kääntää muuksi. Siihen joutuu tekemään oivalluksien perään toistoja paljon.
Itsellä teki tosi vaikeaksi sanoa toisille ei sana, tai en pysty, en osaa, en kykene, en jaksa.... koska se tuntui minusta, että olen silloin mitättömyys. Hammasta purren ja aikaa ostaen vaikka sanomalla, että minäpä palaan asiaan kohta, sain pikkuhiljaa mahdollisuuksia kokea asiat toisin. Ja tämä tie jatkuu yhä siis. Heikkoina hetkinä saatan vaan tehdä jotain toiselle, vaikka se vie minun omasta elämästä jotain kohtuuttomasti. Mutta annan senkin anteeksi itselle. Steppi stepiltä tää kuitenkin nyhtää mua siihen suuntaan, että olen enemmän oman elämäni kuskin paikalla. 😊
Ja se tekee mut taatusti paremmaksi ihmiseksi muillekin, lähimmäisille ja teille muillekin. 😊
Sanoit, että isäsi oli sotaveteraani. Mä oon miettinyt, että suomalaiset vieläkin kärsivät sodanjälkeisestä ajasta. Sitä ei siihen aikaan mietitty, mutta sieltä tuli hirveä lauma traumatisoituneita miehiä takaisin. Ei ollut spr ja kirkko jakamassa kriisiapua. Hammasta purren ne jatkoivat, osa pulloon tarttuen.
Mutta kun ymmärtää miten pienestä voi olla ihmisen mieli kiinni, miten itsensä kokee, niin ei ole sitä vasten ihme, että täällä vieläkin on kaikenlaista ongelmaa ihmisillä... sukupolvet toinen toisensa jälkeen voi jo paremmin, mutta se vie aikaa...
Sä oot vissiin pässyt vähän vanhemmalla ikää lähemmäksi rauhaa itsessäsi kuin minä? Mutta sanoitkin, että omat lapset jo himmaili sua, joten he kuroivat jo lisää sitä kuilua kiinni. Samoin mulla tuntuu olevan tiedostavampia nää muksut kuin mä. Että hyvään suuntaan ollaan menossa. 😊
Toivottavasti te tuon toisen anonyymin kanssa pääsette sellaisseen stabiilimpaan keskusteluyhteyteen. Jokin salamointi siinä näyttäs olevan, vaikka kumpikin on ihan asiallisia. 😊
Sehän isässäni ja monissa sotaveteraanikaveristaan niin kummallista olikin, etteivät he olleet traumatisoituneet, ei alkoholisoituneet. Siis ne, joiden kanssa isä oli lähemmin tekemisissä. Kaupungilla käydessä kyllä nähtiin niitä alkoholisoituneitakin. Isä moikkasi ja puhui heidän kanssaan, joskus pitkänkin tovin. Minä 3v > siinä vieressä kuuntelemassa.
Ylipäänsä sotaa, millaista siellä on ollut on varmaan mahdoton ymmärtää. Ihan ymmärryksen tuolla puolen. Silti sielläkin kuten myöhemmin täällä siviilissä jokaisella lienee vain ajatus selvitä hengissä. Jonkinmoisissa kohtuullisissa sielun ja ruumiin voimissa edes.
No en todellakaan tiedä olenko yhtään lähempänä rauhaa kuin sinä 😅. Pääasia lienee, että rauha on ainakin hetkittäin. Edes viikon pari.
Puhuit tuosta suorittamisesta, ja se kyllä hetkittäin piinaa minuakin. Koulussa se jäi noiden masennus ym henkisten asioiden alle. Jos olisin pystynyt keskittymään koulun suorittamiseen, olisin varmasti ollut mahtihyvä. Mutta silloin ei vielä ollut koulussa suorittamisen aika. Suorittaminen tuli kuvioon opiskellessani myöhemmin ja työelämässä. Olen ollut unelmieni työpaikassa aika pitkään, ja siellä tuo suorittaminen on lähtenyt vähän lapasesta. Etenkin viime vuosina, nyt kun olen "urani huipulla". Tuntuu, että olen kaikesta vastuussa. Töitä on aivan liikaa, kokoajan on muutoksia. Muutosten muutoksia. Järjestelmämuutoksia. Organisaatiomuutoksia. Mikään ei ole vakio paitsi muutos.
Mutta joo. Sitä olin kirjoittamassa, että vanhimmalle lapselleni näköjään olen onnistunut siirtämään suorittamisen kyseenalaisen taidon paljon varhaisemmin kuin itseeni. Hän ollut teinistä töissä koulun ohella. Sen jälkeen suorittanut kolme tutkintoa - ollut kokoajan töissä siinä rinnalla. Uusimman tutkinnon ja uuden ammattia vastaavan vakituisen työpaikan esimiehenä saatuaan hän hakeutui suorittamaan esimiestutkintoa. Samalla tietysti tekee esimiestyötä. Niitähän riittää myös... voi kun me ollaan stressaantuneita.
Sepä onkin jännä, että on aina opettanut lapsille "stressinsietokyky ja rauhoittuminen - kas siinä hyvän elämän avaimet". Sitten kun huomaa, että lapsi on vähän turhankin kunnianhimoinen, siinä sivussa tajuaa olevansa itsekin suorittaja jo pidemmän aikaa. Kaikkea muuta sitä voi yrittää suorittaa, mutta unta ei. Työuupumuksesta (tai esimiesuupumuksesta) lähti aikuisen ikäni pahin kriisi. Silloin piti opetella rauhoittuminen uudestaan. Mitkään vanhat keinot ei aluksi tepsineet. Tilanne tietysti helpottui parhaiten sillä, että vaihdoin yksikköön ja entinen esimies siirrettiin pois esimiestehtävistä.
Muilla lapsilla ei elämä ei ole niin suorittamista. He ovat nuorempia ja varmaankin osin vielä kamppailevat kaiken henkisen kanssa. Yksi käy terapiassa, ei hänenkään elämänsä ihan putkeen ole mennyt. Se on kuitenkin parasta, että olemme pystyneet puhumaan kaikesta, ymmärtämään toisia. Välillä olen jopa sitä mieltä, että muna on kanaa viisaampi. Ainakin joskus joissain asioissa 😁 .
Tällä hetkellä yritän päästä sellaiseen rentoutumisen flow:hun , jossa olisi pitkän ja pitkästä aikaa tylsää. Ei mitään tekemistä. Ei mitään ajateltavaa. Kaikki ihan samanlaista 😂
Tulipas tekstiä! 😀
No en minäkään pitänyt ukkiani traumatisoituna, mutta jotenkin hän sillä omanlaisella selviytymismetodillaan siirti isääni sellaisen uhriutumisasenteen. Ja se sitten seuras mulle asti. Ja siskolle. Koko mridän perhe koki olevansa b-kansalaisia, vaikka ei kukaan kai niin ole ikinä sanonut.
Minä mietin kanssa tätä suorittaja-dilemmaa mun poikaan, mutta toisaalta on se fiksumpi, kun on sentään puhuttu näistä jo nyt, kun se on teini. 😊
No mä oon töissä saanut aika hyvä moodin päälle. Kyllä mä otan siellä väliin haasteita, mutta mietin tarkkaan rnnen sellaiseen ryhtymistä. Kuuntelen vähän itseäni.
Samoin muissa ”projekteissa”. Mieli meinaa singota vähän liian kauaskantoisiin sfääreihin ja sit tiedän pettyväni, jos en niitä saavuta. Kaikki kun ei ole edes itsestä kiinni... aitaa ei voi maalata vaikka sateella. 😁
Se on kuitenkin hyvä, että huomaa milloin seisoo ruoska kädessä silmät kiiluen.... sen huomaaminen on jo hyvä. Sitten voi siirtää sen ruoskan sivuun ja palata nauttimaan tekemisestä, se kun on mukavaa. 😀
Niin... ja mä koitan puuttua ajatuksiini... puhun mielellään konkreettisesti välillä itselleni ääneen. Se on eri juttu kuin vaan miettiä mielessään. Poimin sieltä sanoja tyyliin: Pitää, täytyy, pitäisi, voisi... ja stoppaan ja mietin miten saan sen kuullostamaan voin, saan, haluan.... niin jopas tuntuu paremmalta ruveta toteuttamaan jotain.
Kyse oli teinilapsesta 15v, varsin teräpäiväisestä humoristisesta herrasta. Tuo kirjoitus opettajalle kokeessa oli läppä. Opettajalta asiallinen ja täysin oikea vastaus.
Kuten oikeassa elämässä, niin täällä netissäkin kannattaa opetella rivien välien lukemisen jaloa taitoa, eikä suodattaa kaikkea kirjoitettua tekstiä omien itsemurha-ajatusten, opettajan syyllistämisen ja muun negatiivisen kautta. Vaikka saakin ruotsin kokeesta 4 niin elämässä on monta onnistumista, moni asia on kivaa ja paljon tärkeämpää. Ja hei - tulee uusia ruotsin kokeita!
Juuri tämän takia joskus kiusaan itseäni tällä palstalla. Aivan uskomattomia vastauksia saa. Monet naurut nauraa. Sori.
Mukavaa, että sellaisten lapsien olemassa olo jotka tarvitsee apua on sinulle hauska vitsi ja saa hyvät naurut. Hyvä, että olet löytänyt ilosi lähteen.
Tottakai on hyvä, jos osaa nauraa huumoriksi tarkoitetuille jutuille. Ihmiset sanovat kaikenlaista eri syistä. Pitää vain oppia tuntemaan heidät, muuten ei juttu luista.
Ystäväni 50v sanoo usein "tapan itseni", kun jokin menee pieleen. Minusta se on turhan repäisevästi sanottu, mutta hänellä on sellainen tyyli.
Juurikin se, että etsitään toisesta vikaa. Harvemmin etsitään hyviä puolia...
Näkökulma 1: Itse tuppaan näkemään aina toisten hyviä puolia, unohtaen itseni.
Näkökulma 2: Olen myös todennut ettei joidenkin ihmisten vikoja tarvitse todellakaan etsiä. Niitä on paljon, ja ne hyppivät silmille. Tällaisista ihmistä on turha etsiä hyviä puolia: NIIN inhottava ei saa olla itselleen.
Eikös olisi hyvä koettaa pysyä noiden välissä?
Keskittyy itseensä ja mainitsee toisista vain hyvät puolet ja piirteet kysymättä, tai vaikenee.
Toisen kysyessä voi kieltäytyä arvostelemasta toisia. 😃👌
No joo... ei ole noin helppo rasti. 😬
Rakentava palaute ehkä se paras keskivaihe ja vaatii sitä kanssakäymistäkin samalla, kun jos se on otettu rakentavasti myös vastaan niin on aina hyvä kysyä ja kertoa meneekö paremmin vai huonommin. Sellainen kiikkulauta. Hyvä saada joskus apua sen tasapainon hakemiseen.
Mä sanoin tytölle, joka epäili muitten positiivisen palautteen olevan ”hyvän mielen vuoksi sanottua”, että huomaa epäsuora positiivinen palaute. Ihmiset tykkäävät seurastasi ja hakeutuvat seuraasi. Sekin on luonnollista ja aitoa posia. 😊👌
Samanlaista vaivaa.
Näin vanhemmalla iällä olen kuitenkin yhden asian todennut: elämä on tasapainottelemista kaikessa ja kaiken välillä. Tärkeää roolia näyttelevät ihmissuhteet.
Välissä voi toki yrittää pysytellä, mutta aina se ei onnistu, eikä sitä pidä edes odottaa.
Itse en ole ikänä arvostellut toisia, pois sellainen minusta. Siksi myös odotan, ettei kukaan arvostele minua - ainakaan ikävästi. Jos haluaa kenelle tahansa antaa palautetta (huonoa), niin se pitää tehdä toista kunnioittaen, rakentavasti.
No varmaan monella on vaikeinta pitää leipäläpi kiinni, jos ei kysytä arvostelua...
Tietenkin voihan aina sanoa vaikka, että minä en suostu vaikka tuohon sotkuiseen keittiöön menemään tai vessaan, jos sille tuntuu...että onko se sitten arvostelua? Ei sitä kaikkeen tarvitse itse ruveta, vaikka ei haluaisi loukata... Siihen kai kaikilla on oikeus... ??
Kaikki riippuu käytöksestä... Jos osaa käyttäytyä, suu pysyy kiinni.
Arvostelun pitäisi kohdistua aina asiaan, ei ihmiseen.
Sotkuinen keittiö tai vessa yms. on enemmän makuasia ja valinta, ei arvostelua. Itselläni on vahva periaate, etten ikinä missään tapauksessa pissaa kadulla. Hyi olkoon. En tietenkään kilju riemusta, jos ystäväni pissaa kadulle. Mutta hän voi ihan surutta halutessaan tehdä sen 😂
Niin joo toi... Miten mainita sotkusta? Kaikkia tuntuu ärsyttävän tuo aihe, joten yritän olla sanomatta, vaikka yksi suurin ärsytykseni jos joku ei siivoa esim. töissä jälkiään.
Mie usein varmistan, että oletko varma jos kysyvät suoraan mielipidettä asiaan.
Onneksi ovat henkilöitä, jotka tietävät, että sieltä minun suustani tulee turhankin raaka ja mahdollisesti ylianalyyttinen totuus. Uusissa irl ihmissuhteissa yksi ensimmäisiä varotuksia mitä kerron: Minä en osaa sanoa ilmaista asioita oikein tai maalata niitä mihinkään kohteliaisuuden tai muunkaan väriin. Se kuulostaa siltä, että valehtelen kun takkuan niin pahoin siinä hommassa. Olen asiallinen, mutta sanon miten asia on.
Sentään parempi hallinta kuin lapsella joka osoittaa sormella ja sanoo kaiken ääneen, mutta ulosanti tulee hyvin samankuuloisesti, vaikka osaan pitää isomman osan mölyistä mahassa.
Ainakin niin olen käsittänyt kun muut yrittävät selittää miten sanon asiat väärin, vaikka en tarkoita mitään pahaa.
Varmaan tällaisen urpon loputon työmaa?
No mullakin ulosanti on suoraa. Hyvin harvoin suuttuneena mistään nykyään huomautan. Koetan sanoa kaikki heti, ettei ne jää vellomaan pitkäksi aikaa ja tule sitten syljen mukana jonkun konfliktin seurauksena...
Mielummin heti ja pieninä annoksina kuin kertaheitolla kaikki kura. 😁
Ja koitan lisäksi sanoa, että tarkoitus ei ole loukata.... ensimmäiseksi...
Hyvää keskustelua...
https://www.youtube.com/watch?v=XcVBW9JMYdQ
Hahahahaa... Ihan kuin täällä... :oD
Ehdottoman hyvää 🤣
😄 Aivan loistava!!
xLiner
😂😂😂😂😂
Kävin poliisilaitoksella tekemässä rikosilmoituksen avauksesta "Suomalaiset ovat rumia"
Poliisi lupasi selvittää IP osoitteen ja lähettää tekijälle rikossyytteen rasistisesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Siitä saa 2 vuotta vankeutta.
Niin varmaan.