Kävin äsken kävelyllä, kuu paistaa pilvettömältä taivaalta ja tähdet, ovat ne muuttumattomina olleet samoin, kuin nuoruudessakin.
Vaikka syksyssä on omat hienot puolensa, niin pimenevät illat tuovat haikeuden tunteen.
Ihmiset ovat käpertyneet koteihinsa ja viettävät koti iltaa valmistautuen huomisen työpäivään.
Jotenkin tulee vaan tunne, että kaipaa aikaa ennen 1990 lukua, kun oli vielä nuori ja moni sukulainen vielä elossa, kun eivät ole enää elossa.
20-30 vuotta sitten oli vielä kyläilykulttuuri voimissaan ja sukulaisten luona tuli kyläiltyä useita kertoja kuukaudessa.
Moni kauppa ja myymälä ovat loppuneet, mitä oli nuoruudessa.
Täälläkin oli pieni ruokakauppa KPO, jossa tuli nuorena monesti käytyä.
Se taisi loppua ennen vuotta 1980 ja samassa rakennuksessa oli myös postipankki.
Ei ollut nettiyhteyksiä silloin pankissa, vaan manuaalisesti kuulakärki kynällä ja tulostus masiinalla pankkikirjaan merkittiin rahasumma.
Sen jälkeen oli siinä samassa rakennuksessa kioski, jossa myytiin pennin irtokarkkeja.
Sekin loppui ja siihen tuli työvaate myymälä ja sen jälkeen parturiliike.
Nyt siinä on joku sivouspalveluliike.
Myös 4 leipomoa on nuoruudessa ollut, joissa tuli käytyä pullaa ostamassa, ei ole nitäkään enää ollut kohta 15 vuoteen tai vaikea muistaa, kun aika menee niin nopeaa.
Asuinkatuni varrella alkaa olemaan iäkästä väkeä, mutta vanhuus tulee jokaiselle.
On tästä monta naapuria jo kuollut ja 10 vuoden sisällä varmaan kuolee moni.
30-40 vuotta taaksepäin elämä oli täälläkin vilkkaampaa, kun kadun varren asukkaat olivat vielä nuoria, työelämässä ja lapset kotona.
Kaikenlaista touhua ja elämää oli,, oli lennokkiharrastusta ja naapureissa pöristi lennokkimoottorit pihoilla, kun säätivät lennokkimoottoria lennätys kuntoon ja läheisellä pellolla siihen aikaan kävivät lennättämässä ja mukava metanoli moottorien pörinä kuului taivaalta.
Enää ovat muistoja vain, ei monikaan enää lennokkeja harrasta, vaan on jäänyt se harrastus, eikä ole enää lennätys peltoakaan, on senkin kaupunki asunto tonteiksi kaavoittanut ja taloja siellä on ollut jo kohta 10 vuoden ajan.
Hienoja olivat entiset ajat, että kyllä niitä hakeudella kaipaa.
t. Ruma mies
Vaikka syksyssä on omat hienot puolensa, niin pimenevät illat tuovat haikeuden tunteen.
Ihmiset ovat käpertyneet koteihinsa ja viettävät koti iltaa valmistautuen huomisen työpäivään.
Jotenkin tulee vaan tunne, että kaipaa aikaa ennen 1990 lukua, kun oli vielä nuori ja moni sukulainen vielä elossa, kun eivät ole enää elossa.
20-30 vuotta sitten oli vielä kyläilykulttuuri voimissaan ja sukulaisten luona tuli kyläiltyä useita kertoja kuukaudessa.
Moni kauppa ja myymälä ovat loppuneet, mitä oli nuoruudessa.
Täälläkin oli pieni ruokakauppa KPO, jossa tuli nuorena monesti käytyä.
Se taisi loppua ennen vuotta 1980 ja samassa rakennuksessa oli myös postipankki.
Ei ollut nettiyhteyksiä silloin pankissa, vaan manuaalisesti kuulakärki kynällä ja tulostus masiinalla pankkikirjaan merkittiin rahasumma.
Sen jälkeen oli siinä samassa rakennuksessa kioski, jossa myytiin pennin irtokarkkeja.
Sekin loppui ja siihen tuli työvaate myymälä ja sen jälkeen parturiliike.
Nyt siinä on joku sivouspalveluliike.
Myös 4 leipomoa on nuoruudessa ollut, joissa tuli käytyä pullaa ostamassa, ei ole nitäkään enää ollut kohta 15 vuoteen tai vaikea muistaa, kun aika menee niin nopeaa.
Asuinkatuni varrella alkaa olemaan iäkästä väkeä, mutta vanhuus tulee jokaiselle.
On tästä monta naapuria jo kuollut ja 10 vuoden sisällä varmaan kuolee moni.
30-40 vuotta taaksepäin elämä oli täälläkin vilkkaampaa, kun kadun varren asukkaat olivat vielä nuoria, työelämässä ja lapset kotona.
Kaikenlaista touhua ja elämää oli,, oli lennokkiharrastusta ja naapureissa pöristi lennokkimoottorit pihoilla, kun säätivät lennokkimoottoria lennätys kuntoon ja läheisellä pellolla siihen aikaan kävivät lennättämässä ja mukava metanoli moottorien pörinä kuului taivaalta.
Enää ovat muistoja vain, ei monikaan enää lennokkeja harrasta, vaan on jäänyt se harrastus, eikä ole enää lennätys peltoakaan, on senkin kaupunki asunto tonteiksi kaavoittanut ja taloja siellä on ollut jo kohta 10 vuoden ajan.
Hienoja olivat entiset ajat, että kyllä niitä hakeudella kaipaa.
t. Ruma mies
Vastaukset 21
Vanhimmat
Älä suotta haikeile. Hyppää lehtikasaan!
(reps)
Minusta haikeinta on katsella kun kurkiaurat ja linnut lähtee.
Alkaa itkettää kun niitä katselee, sinne ne menee ja minä jään tänne. Katsomaan lähtevien perään..
Yritän lohduttautua että keväällä ne palaavat ja tulee linnut ja auringon lämpö!
Tästä missä asun on muuttoreitti etelään. Valtavia parvia näkee näin syksyisin, mutta onneksi myös paluun. Kun jaksaa uskoa että kevät tulee, syksy ja talvi ei iankaiken kestä..
Saisipa olla lintu tai olisipa ihmisellä siivet.
Jos olisin lintu, lentäisin japaniin jonkun kauniin japanilaisen neidon puutarhaan ja katselisin japanilaista neitoa ikkunan takaa ja lentäisin neidon lähelle, polvelle ja kädelle ja neito silittäisi höyhenpeitettäni ja lepertelisi minulle.
Ulkokeinu kannettiin katoksen alle , kurkiauroja hetkeks vaa seisahdin pihalle kattelemaan .-Tuli haikea olo , olenkohan näkemässä kun palaavat tänne pohjolaan ?
On mieli täynnä tuskaa,
kun katson Lapin ruskaa
ja vaivaiskoivupuskaa.
Mää oon itte sen niiku runoillu. Mut siihen kyl pujahti virhe. Mää luin myöhemmin, et lapinkoivut ja tunturikoivut ei oo vaisaskoivui, vaan hieskoivui. Eikä vaivaskoivut oo ees puskii, vaan pelkkii varpui.
Mut sanotaanhan yhes lauluski,et
Kaukana korvessa käkönen kukkuu.
Sulhonsa suloutta ylistää.
Ja sit myöhemmin havaittiin , et ei käkipimuset laula. Eikä käkipiireissä ainakaan sillon homosteltu.
Mun kissa on eläinrääkkääjä.
Kuollu päästäinen oli tossa lattialla..
Huoh.
Tiedätkös, että kissoilla on tapana tuoda saalistamansa saalis omistajalle nähtäväksi.
Kissa pätee tällätavalla hyväksyntää, että katsos kun olen taitava metsästäjä, että minut kannattaa pitää, pyydystän kaikki hiiret ja rotat.
Joo, mutta en kehu. Se toi sen jo eilen sisälle elävänä.. Aamulla kuulin kolinaa eteisestä ja arvasin että nyt se on sen löytänyt. Viikko sitten sillä oli suussaan punarinta, painoin sen poskia siten että sen suu aukes ja ihme kyllä se lintu pyrähti lentoon..
Miksei se vois olla kuin tää..
https://youtu.be/u2spkG_wm8o
Olet kasvattanut kissan väärin, siksi ei kaveeraa hiirien kanssa. Kissa itse kertoi mulle.
Mikä auttais asiaan?
Mustakin syksy on haikeeta aikaa. Vaikka siinä on omat ihanat asiansa, mutta on se silti haikeeta. Syksyn valokin on niin erilaista kun kevän. Tosin mä tykkään enemmän syksyn keltasesta kultasesta valosta kun kevään terävästä ja polttavasta valosta.
Syksyyn liittyy itelläni myös niin paljon haikeita muistoja. Niin moni rakas on mennyt pois syksyllä ja alkutalvesta. Just siihen kauheimpaan räntäaikaan.
Lisään vielä, että vaikka täällä pääkaupunkiseudulla on vielä hyvinki lämmintä ja suurin osa luonnosta on ihan vihreetä, niin silti tuon valon värin huomaa heti. Ja miten matalalla aurinko on nytkin, vaikka paistaa lähes pilvettömältä. Tulin just sisälle ja juon nyt kahvia ja kattelen ikkunasta. Kekäkukat kukkii vieläki ruukuissa ihan täytyä häkää, vaikka lopetin niiden kastelun ja lannotuksen jo kuukausi sitten.
Hirvittää ajatuskin sitä kun räntäkelit taas alkaa. Lintuna lentäisin etelään, jos voisin. Ihan vaan pakoon sitä räntää ja pimeää. Uuden Vuoden jälkeen helpottaa, oli kelit mitkä vaan. Ehkä siksi tykkänkin niin joulunajasta. Pimeän selkä taittuu.
Minä katselin pihalla kun ruska kukoisti lapset tekivät lehtikasan johon yhdessä käsikädessä yhdessä hyppäsi ja kieri lehti kasassa.
Kylmä
Minulla ollut tässä ylitunnin kylmissä en ole oikein lämmennyt ja jumppapallo noin 4 vuotta vanha, tänään puhkeamato pallo puhkesi minun pyllyn alla kun pompin 1vuotiaan kanssa ja pelästyin kun pyllylleni tulin alas ja tuntu kuin päässäkin heitti. olen huolissa masuasukista kun tömähdin alas niin lujaa.
On kyllä hapristuvaa kumipallot.
Meillä kun ei sohvaa😟 vähän jo ikävä sitä.
Missäs sohva, hypitkö senkin päällä:)
AsianVierestä
😳😁En nyt sohvan päällä kun jouset ei ole sitä varten mutta kun ei pylly kestä kovaa tuolia.☺️
Hyvä ruoka iholle, kenelle tahansa ovat persikat, minä syön niitä monesti purkista, iholle ja hiuksille hyvä sellaisia purkkeja missä on sisällä persikan puolikkaita :D
Välipalanakin jos noita syö, huomaa nopeasti, on myös C-vitamiinia paljon.
Korona-virus näyttää tottelevan minun toivomuksiani, kun kesä oli veljien ja kavereiden hauskanpitoa, kaikenlaista ulkourheiluakin, nyt viruksella on lupa taas levitä mielivaltaisesti, se piti vaan kesän taukoa kuten itsekin...
hmm niin erikoisia ruoka-aineita, kun joku persikkakin, ei ole vielä pystytty nykyteknologiallakaan selittämääån miten jotkut persikan tai mintunkin sisältämät ainesosat vaikuttavat toisiin ihmisiin todella positiivisesti, kai jotenkin niin monimutkaisia prosessesseja yksittäisten ihmisten elimistössä tuollaiset jotkut aineet...
Syksy on värikästä aikaa. Käytiin järven rannalla ja sen pinta oli täysin rannan läheltä peittynyt täysin lehtikatteeseen. Tytär heitteli kiviä ihaillen lehtikatteeseen tulevia pyöreitä vain vettä olevia kohtia. Kivestä tullut loiskahdus syrjäytti lehdet sivulle. Läydettiin vanha pietty puuvene unohdettuna yläsalaisin, lähellä oli myös uudempi lasikuituvene, vertailtiin miten aika muuttaa ihmisten käsityksiä veneen materiaaleista. Aseteltiin pudonneita lehtiä kuivuneeseen puunrunkoon nauraen miten joku ihmettelee lehtien kasvamista suoraan puunrungosta, ei puu oksia tarvitse omistaakseen muutaman lehden. Koristeltiin sitä kuin joulukuusta aattona. Puista tippuneista risuista ja metsäpohjasta löydetyistä voi kyhätä pienen risumajan ja leikkinuotion, maailman paras asumus syntyy hetkessä. Kyllä sieltä kelpaa syksyä katsella ja harmaantuneita oravia talventulotouhuineen. Ei ole vielä edes kylmä.
Kannattaa olla hetki hiljaa ja sulkea silmänsä, mitä kuuluu ja mitä kuvittelet? Tuulen havinaa puiden puolipaljaissa oksistoissa, lintujen viserrystä, se riittää.
Melua on arjessa yllin kyllin, hetki seesteisessä värikkäässä luonnossa on terapeuttista, etenkin näin syksyllä.
AsianVierestä
Itse olen keräillyt erilaisia jännityselokuvia amerikkalaisten legendaariseen halloween juttuun, on monia elokuvia ehdotteluina sitten kavereille.
Mutta kyllä itseäni huvittaa tuo hahmo kaunus, nukkemainen naama tuo Christina Braithwhite,, sarjassa Lovecraft County... on pelottava ja kaunis johon ei voi luottaa, joten hän on jännittävä :_D