Onko tämä teistä ok?

Jos mies kokee jonkun pettymyksen esim. vaikka autossa menee joku rikki tms. Niin hän purkaa tunteensa minuun: tiuskii, murjottaa, huutaa tai jos kysyn että ”mikä on?” niin alkaa aivan hirveä kiroilu ja huutaminen... (ihan niinkuin olis joku hullu) Välillä koen, että mieheni on kuin tikittävä pommi, joka vaan räjähtää jostain ja joudun sen savupilven keskelle.
Ei me ihmiset mitään täydellisiä olla ja tunteita saa näyttää ja etenkin niistä pitäisi puhua. Mutta missä menee raja? Olen sanonut miehelleni, että ei tunnu mukavalle kun purat tuolla tavalla minuun tunteesi. Mutta mies pyytää vain anteeksi ja perustelee käytöksensä sillä että ärsytti vaan niin paljon... Missä itsehillintä?

Noh halusin vain avautua. Onko muilla tälläistä? Olenko itse vain herkkä?
15<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 15

Vanhimmat

Isäpuoleni on samanlainen. Tarvii psyykelääkkeitä ollakseen asiallinen. Purkaa omaa pahaa mieltään haukkumalla muita ja kiukuttelemalla. Syyllistyy raivopäissään jopa väkivaltaisuuteenkin.
Elämä hänen rinnallaan on välillä kuin munankuorilla kävelyä, koskaan ei tiedä milloin risahtaa.
Sinuna tekisin itselleni rajanvedon. Sillä sinä olet etulinjassa kun pamahtaa - tykinruokaa.
Et ole liian herkkä, olet syntipukki ja sylkykuppi. Siksi koska hän rakastaa sinua. Jos jätät miehesi - hän tulee itkien perääsi.
Rakkaudella on monta muotoa, jotkut niistä ovat sairaita.

Äänestä

Mä kiukuttelen tai puran vitutusta vaimooni jos esim. autosta menee jotakin arvokkaampaa rikki, tosin vaimokin purkaa pahaa oloa muhun, on aika normaalia parisuhteessa.

Äänestä
  • Teilläpäs on ihanan tasapainoinen suhde..not. Molemmat asennevammaisia kiukuttelijoita.

    Äänestä

Ei ole minusta ookoo tuollainen käytös.

1Äänestä

Ei ole normaalin terveen ihmisen käytöstä. Hyvä sentään, että pyytää anteeksi.

1Äänestä
  • Ei anteeksipyyntö korvaa tuollaista käytöstä jos se on usein toistuvaa.

    1Äänestä

  • Mikä on tervettä mikä ei.

    Äänestä

Nuo voi olla melko ikäviä tilanteita esim. jos autossa isompi remontti ja menee paljon rahaa korjauksiin, kyllä se helposti siihen läheiseen purkautuu koska se voi olla ainoa johon sen pahan olon sillä hetkellä uskaltaa purkaa että sen saa ulos. Sekin minkälainen vika jos itse rikkonut ei niin ymmärrettävää mutta jos tullut esim. liikkeen tai myyjän huijaamaksi mikä edelleen valitettavan yleistä. Mielestäni kuitenkin hyvä että pyysi anteeksi. Vaikeita tilanteitahan nuo aina on.

Äänestä
  • Monenlaista sitä rikkoutuu kodin koneista vaatteisiin mutta meilläkin kun menee jotakin arvokasta autosta kuten mennyt on esim. takalasi jne. kyllä se vitustus purkautuu suusta ja vaimo kun on lähin niin sinnehän sen päästää mutta vaimollakin kun huono päivä sen huomaa, kyllä se suusta pääsee ulos se paha olo ja sit pyydellään anteeks.

    Äänestä

Vittu perkele kun pyllistäessä ratkee sauma housuista ja vaimohan se lähin jolle purkautua.

Äänestä

Sano suoraan että mitä minulle urputat. Kun ei ole minun syytä mitenkään. Kyllä nyt aikuisena pitää osata käsitellä pettymys vähä erilailla kuin lapsena. Ei kait nyt töissäkään päätä auvota työkaverille jos vituttaa tai sattuu joku haaveri. Sama suhteessa. Eri asia purkaa tunteita ja jokainen on joskus huonolla päällä. Mutta ei se tarkoita että tarvitsee toiselle riehua.

Äänestä
  • Niin ja et ole minusta liian herkkä. Minä en kestäisi tuollaista yhtään. Minun mies tietää että mulle ei huudeta tai riehuta. Pari kertaa koko suhteen aikana korottanut ääntänsä minulle.

    1Äänestä

Miehesi aloittaessaan lapsellisen typerän riehumisen, poistu HETI, siis aivan välittömästi, paikalta.
Sinun ei tarvitse jäädä kuuntelemaan tuota jo tutuksi tullutta typerää esitystystä.
Ellet voi mennä tarpeeksi kauas (esim. ulos) kuuloetäisyydeltä, hanki korvatulpat ja mene viereiseen huoneeseen.
Anna miehen raivota yksikseen, tuskinpa hän sitä kovin kauaa viitsii tehdä!

Äänestä

Sairasta käytöstä. Siitä pitää tehdä loppu.

Äänestä
  • minun jo nyt ex mies sylki päälleni ja löi, siksi onkin nyt ex mies

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Jos mies kokee jonkun pettymyksen esim. vaikka autossa menee joku rikki tms. Niin hän purkaa tunteensa minuun: tiuskii, murjottaa, huutaa tai jos kysyn että ”mikä on?” niin alkaa aivan hirveä kiroilu ja huutaminen... (ihan niinkuin olis joku hullu) Välillä koen, että mieheni on kuin tikittävä pommi, joka vaan räjähtää jostain ja joudun sen savupilven keskelle.
Ei me ihmiset mitään täydellisiä olla ja tunteita saa näyttää ja etenkin niistä pitäisi puhua. Mutta missä menee raja? Olen sanonut miehelleni, että ei tunnu mukavalle kun purat tuolla tavalla minuun tunteesi. Mutta mies pyytää vain anteeksi ja perustelee käytöksensä sillä että ärsytti vaan niin paljon... Missä itsehillintä?

Noh halusin vain avautua. Onko muilla tälläistä? Olenko itse vain herkkä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu