Vakiintuneissa johtamistilanteissa ei johtajalta kovin isoja vaadita. Sitähän puoluepolitiikassa useimmiten on kyse.
Jos asioita halutaan radikaalisti muttaa niin johtamisvaateet ovat ihan erilaiset. Silloin tarvitaan oikeaa johtajuutta, kuten myös muuttuvissa tilanteissa.
Taistelujohtaminen, jota kovasti harjoittelin on erittäin vaativaa koska tilanteen hallinta ei ole yksinomaan johtajan omissa käsissä vaan vihollinen asettaa reunaehdot.
SOTILAS
Johtamisosaamisen merkitys politiikassa
Anonyymi
46
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Taidat ymmärtää johtamista syvällisemmin.
- Anonyymi
Ossi ei ymmärrä johtamisesta mitään, johtaa ainoastaa poistettujen viestien määrässä.
- Anonyymi
Totta. Ei maan johtamisessa monista puolueista koostuvan hallituksen avulla mitään johtamistaitoja tarvita. Ei suurenmaan yrityksen johtamisessa. Vastuualueensa töiden johtamisessa vielä vähemmän. Ei noissa missään mitään tulosvastuita ole. Todelliset johtamistaidot koetellaan vasta leikkisodissa leikkivihollista vastaan varsinkin joukkueenjohtajatasolla.
- Anonyymi
Ei suurenkaan yrityksen johtamisessa.
- Anonyymi
Puhuin Jorma rutiineista ja ei-rutiineista. Etkö ymmärtänyt?
SOTILAS
Rutiineissa organisaation eri toimijat tekevät omalla painollaan tehtävänsä.
- Anonyymi
Ossi on tehnyt omalla painollaan tehtävänsä, aivan surkealla tuloksella. Vaaleissa 5 ääntä.
- Anonyymi
Uskallatko Ossi vielä mennä Hutikan tilaisuuksiin, kepun kannatus heidän keskuudessaan on huono.
- Anonyymi
Ossi johtaa ainoastaan poistettujen viestien määrässä. Ei missään muussa.
- Anonyymi
Ossilla on painijan puheet mutta laulajan lihakset.
- Anonyymi
Jorma ei oikeasta johtamisesta mitään näytä tajuavan!!!???
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jorma ei oikeasta johtamisesta mitään näytä tajuavan!!!???
Mielenmaltti on johtajan uskottavuuden perustaa. Sitä kaipaisin pääministeriltä.
Oikea johtaja SOTILAS - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mielenmaltti on johtajan uskottavuuden perustaa. Sitä kaipaisin pääministeriltä.
Oikea johtaja SOTILASSamaa mieltä
- Anonyymi
Mieienmaltti ossilta puuttuu kokonaaan.
- Anonyymi
Ossi johtaa ainoastaan poistettujen viestien määrässä,
"Taistelujohtaminen, jota kovasti harjoittelin on erittäin vaativaa koska tilanteen hallinta ei ole yksinomaan johtajan omissa käsissä vaan vihollinen asettaa reunaehdot."
Tämmöisenä vanhana ja raihnaisena rauhanaktivistina ja anarkistina kysyn sinulta reipas sotaratsu, että montako vihollista kampitit ja montako maata valloitit ? Tuliko sinusta sitten diktaattori vai keisari ? Mihin alhoon sysäsit valloittamiesi maiden sinua tottelemattoman väestönosan ?
Leikki leikkinä, mutta me kuitenkin asustamme länsimaista demokratiaa. Vahva johtaminen linjaorganisaatioineen kuuluu ajalle kivi ja keppi. Kun halutaan kestäviä tuloksia, on edettävä demokraattisesti neuvotellen, laaja-alaisesti, harkiten. Lopulliset merkittävät päätökset pitää aina alistaa sitovaan kansanäänestykseen ennen hyväksymistä. Näin ei vielä ole, mutta tulee olemaan.
Koko yhteiskuntaan ja kaikkiin sen toimintoihin pätee:
Vahva johtaminen pilaa koko organisaation, koska se perustuu alistamiselle ja harvainvallalle. Itse asiassa johtoa ei aikuistenoikeasti tarvita mihinkään muuhun järkevään kuin sähkön siirtoon. Sama pätee valtioihin, ei niitä tarvita.
Kekkulikapitalismi on rakentanut kaiken inhimillisen kehityksen mahdottoman ajatuksen, jatkuvan talouskasvun, varaan. Tätä ei kestä luonto, eikä ihminen siinä muassa. Valtiot pois, liikkuminen vapaaksi, vastuullinen ympäristöä kunnioittava kansalaisyhteiskunta pyörimään yltympäri Telluksen, siinä on ihmiskunnan pelastus ja tulevaisuus. Tärkein tasausmekanismi tulee olemaan varallisuuden globaali uusjako, jossa varakkaat alueet ajetaan talouskurjistumisen tielle ja köyhät talouskasvun tielle kunnes globaali tasa-arvo vallitsee. Sodat loppuvat tyystin, sillä eivät kansat tahdo sotia, vaan mammonan renkeinä toimivat harvalukuiset sotahullut tai muutoin mistään piittaamattomat psykopaatit ja muut seteliselkärankaiset desperadot .
Rahaa ei voi syödä, se on pelkkä epäreilu vaihdannan väline ja tulee ajan saatossa poistumaan. Ihminen osana luontoa ansaitsee elämälleen oikeutuksen ainoastaan siinä tapauksessa, jos se oppii elämään kestävän kehityksen mukaisesti.
Summa Summarum: Vihollinen ei aseta reunaehtoja, luonto asettaa. Vihollisia on vain niin kauan kuin niitä kuvitellaan olevan. Voodoonuket ovat vaarallisia vain jos niihin uskoo. Sama pätee jumaliin, sama pätee mörköihin.
Kansat eivät tarvitse aseita, sulatetaan. Valtiot eivät tarvitse armeijoita, lakkautetaan. Tellus ei tarvitse valtioita, lopetetaan. Tilalle humanismi, tasa-arvo ja globaali rakkaus, maanpäällinen taivas. Jos siinä murroksessa jokunen miljardi ihmisolento tulee tiensä päähän, ei paha. Meitä nyt vaan on niin vit..sti liikaa.
Ihmiskunnan kisakumppanit, pandemiat, vähenevät sitä mukaa kuin opimme elämään luonnon ehdoilla. Päättäjien ehdoilla emme selviydy, joten ne joutaa sotkea suohon tai opastaa niille niiden oma paikka ja asema yhdenvertaisina kansalaisina.
-rakkautta ja anarkiaa -
Ihminen vs lielutaskurapu:
Ihminen tuhoaa enenevässä määrin elämän edellytyksiä tulevilta sukupolvilta. Liejutaskurapu taasen ei näin menettele. Kyllä täytyy sanoa että jos toinen noista kahdesta on haittalaji, niin ihminen. Näin on nyt, mutta tulevaisuus, se on vielä kirjoittamatta.- Anonyymi
"Kekkulikapitalismi on rakentanut kaiken inhimillisen kehityksen mahdottoman ajatuksen, jatkuvan talouskasvun, varaan. Tätä ei kestä luonto, eikä ihminen siinä muassa."
Luonto on kärsinyt eniten paikoissa joissa talous- ja yhteiskuntajärjestelmä perustuu jollekin muulle kuin kapitalismin varaan. Venäjä, aiemmin Neuvostoliitto, sotkee ympäristöään pahasti, Kiina on yksi maailman saastuneimmista ja luontoaan tuhoavista paikoista jne. Ylipäätään missä keskusjohtoisuus on vahvaa, luonto on heikoilla. Markkinataloudessa ympäristöarvot ovat kilpailuvaltti, ja yritykset tekevät ratkaisujaan sen pohjalta, pyritään mahdollisimman pieneen luonnonvarojen tuhlaukseen ja saasteettomuuteen. Siellä missä taloutta ohjataan valtiojohtoisesti, kuten Kiina tai Venäjä tai mikä tahansa diktatuuri, luonnonvaroja käytetään mistään piittaamatta. Hupaisiahan nuo SOTILAAN puheet johtamisesta ovat. Mieleni on joskus tehnyt vitsailla, että minä kai suurinta johtajaa olen. RUK:n kurssini ”loppusodassa” toimin vahvennetun komppanian päällikkönä ja ”sodan” loputtua lähes 1500-miehisen kurssimme kokoontumiseen Autinaukiolle koulun johtaja eversti Hannila kutsui minut rivin eteen jossa kiitti minua suorituksestani. Niinpä sitten sainkin kurssiltani todistuksen, joka oli n. 500-miehisen kiväärilinjamme paras.
Leikkiähän ne sellaiset sodat ovat. UudJP:ssa kersanttina palvellessani toimin joukkueenjohtajana eräässä silloisen 2.divisioonan sotaharjoituksessa, jossa ”vihollisenamme” oli Nyland Prikatin porukka Dragsviksista ja silloin ”sota” tuntui todellisemmalta, kun vihollinen puhui eri kieltä kuin me.
Jouduin - tai pääsin - sitten sotilasurallanikin tehtäviin, joissa vaadittiin enemmän johtajuuttakin kuin niissä leikkisodissa. Eniten kuitenkin minulta työelämässäni tarvittiin johtajuutta vasta Valion isännöitsijänä ollessani, kun olin tulosvastuussa n. viiden miljoonan markan vuosibudjetistani, jolla varsin moninainen toiminta piti hoitaa tuloksellisesti.
Tähän viestiisi vastaamaan minut innoitti kuitenkin vain tämä sanomasi:
”Rahaa ei voi syödä, se on pelkkä epäreilu vaihdannan väline ja tulee ajan saatossa poistumaan”
Oikein näet tulevaisuuteen. Näin on jo tapahtumassa:
https://www.hs.fi/talous/art-2000006667676.html
Kiinako ehtii ensimmäisenä maana maailmassa käteisestä - siis setelirahasta - luopumaan? Täysin mahdollista. Ja mitä Kiina edellä, sitä muut pian perässä seuraavat.Hupaisiahan nuo SOTILAAN puheet johtamisesta ovat. Mieleni on joskus tehnyt vitsailla, että minä kai suurinta johtajaa olen. RUK:n kurssini ”loppusodassa” toimin vahvennetun komppanian päällikkönä ja ”sodan” loputtua lähes 1500-miehisen kurssimme kokoontumiseen Autinaukiolle koulun johtaja eversti Hannila kutsui minut rivin eteen jossa kiitti minua suorituksestani. Niinpä sitten sainkin kurssiltani todistuksen, joka oli n. 500-miehisen kiväärilinjamme paras.
Leikkiähän ne sellaiset sodat ovat. UudJP:ssa kersanttina palvellessani toimin joukkueenjohtajana eräässä silloisen 2.divisioonan sotaharjoituksessa, jossa ”vihollisenamme” oli Nyland Prikatin porukka Dragsviksista ja silloin ”sota” tuntui todellisemmalta, kun vihollinen puhui eri kieltä kuin me.
Jouduin - tai pääsin - sitten sotilasurallanikin tehtäviin, joissa vaadittiin enemmän johtajuuttakin kuin niissä leikkisodissa. Eniten kuitenkin minulta työelämässäni tarvittiin johtajuutta vasta Valion isännöitsijänä ollessani, kun olin tulosvastuussa n. viiden miljoonan markan vuosibudjetistani, jolla varsin moninainen toiminta piti hoitaa tuloksellisesti.
Tähän viestiisi vastaamaan minut innoitti kuitenkin vain tämä sanomasi:
”Rahaa ei voi syödä, se on pelkkä epäreilu vaihdannan väline ja tulee ajan saatossa poistumaan”
Oikein näet tulevaisuuteen. Näin on jo tapahtumassa:
https://www.hs.fi/talous/art-2000006667676.html
Kiinako ehtii ensimmäisenä maana maailmassa käteisestä - siis setelirahasta - luopumaan? Täysin mahdollista. Ja mitä Kiina edellä, sitä muut pian perässä seuraavat.kapi_ kirjoitti:
Hupaisiahan nuo SOTILAAN puheet johtamisesta ovat. Mieleni on joskus tehnyt vitsailla, että minä kai suurinta johtajaa olen. RUK:n kurssini ”loppusodassa” toimin vahvennetun komppanian päällikkönä ja ”sodan” loputtua lähes 1500-miehisen kurssimme kokoontumiseen Autinaukiolle koulun johtaja eversti Hannila kutsui minut rivin eteen jossa kiitti minua suorituksestani. Niinpä sitten sainkin kurssiltani todistuksen, joka oli n. 500-miehisen kiväärilinjamme paras.
Leikkiähän ne sellaiset sodat ovat. UudJP:ssa kersanttina palvellessani toimin joukkueenjohtajana eräässä silloisen 2.divisioonan sotaharjoituksessa, jossa ”vihollisenamme” oli Nyland Prikatin porukka Dragsviksista ja silloin ”sota” tuntui todellisemmalta, kun vihollinen puhui eri kieltä kuin me.
Jouduin - tai pääsin - sitten sotilasurallanikin tehtäviin, joissa vaadittiin enemmän johtajuuttakin kuin niissä leikkisodissa. Eniten kuitenkin minulta työelämässäni tarvittiin johtajuutta vasta Valion isännöitsijänä ollessani, kun olin tulosvastuussa n. viiden miljoonan markan vuosibudjetistani, jolla varsin moninainen toiminta piti hoitaa tuloksellisesti.
Tähän viestiisi vastaamaan minut innoitti kuitenkin vain tämä sanomasi:
”Rahaa ei voi syödä, se on pelkkä epäreilu vaihdannan väline ja tulee ajan saatossa poistumaan”
Oikein näet tulevaisuuteen. Näin on jo tapahtumassa:
https://www.hs.fi/talous/art-2000006667676.html
Kiinako ehtii ensimmäisenä maana maailmassa käteisestä - siis setelirahasta - luopumaan? Täysin mahdollista. Ja mitä Kiina edellä, sitä muut pian perässä seuraavat.Onko tämä palsta alkanut temppuilla, kun ekakertaa minultakin tuli sama kahteen kertaan. Sorry!
- Anonyymi
kapi_ kirjoitti:
Hupaisiahan nuo SOTILAAN puheet johtamisesta ovat. Mieleni on joskus tehnyt vitsailla, että minä kai suurinta johtajaa olen. RUK:n kurssini ”loppusodassa” toimin vahvennetun komppanian päällikkönä ja ”sodan” loputtua lähes 1500-miehisen kurssimme kokoontumiseen Autinaukiolle koulun johtaja eversti Hannila kutsui minut rivin eteen jossa kiitti minua suorituksestani. Niinpä sitten sainkin kurssiltani todistuksen, joka oli n. 500-miehisen kiväärilinjamme paras.
Leikkiähän ne sellaiset sodat ovat. UudJP:ssa kersanttina palvellessani toimin joukkueenjohtajana eräässä silloisen 2.divisioonan sotaharjoituksessa, jossa ”vihollisenamme” oli Nyland Prikatin porukka Dragsviksista ja silloin ”sota” tuntui todellisemmalta, kun vihollinen puhui eri kieltä kuin me.
Jouduin - tai pääsin - sitten sotilasurallanikin tehtäviin, joissa vaadittiin enemmän johtajuuttakin kuin niissä leikkisodissa. Eniten kuitenkin minulta työelämässäni tarvittiin johtajuutta vasta Valion isännöitsijänä ollessani, kun olin tulosvastuussa n. viiden miljoonan markan vuosibudjetistani, jolla varsin moninainen toiminta piti hoitaa tuloksellisesti.
Tähän viestiisi vastaamaan minut innoitti kuitenkin vain tämä sanomasi:
”Rahaa ei voi syödä, se on pelkkä epäreilu vaihdannan väline ja tulee ajan saatossa poistumaan”
Oikein näet tulevaisuuteen. Näin on jo tapahtumassa:
https://www.hs.fi/talous/art-2000006667676.html
Kiinako ehtii ensimmäisenä maana maailmassa käteisestä - siis setelirahasta - luopumaan? Täysin mahdollista. Ja mitä Kiina edellä, sitä muut pian perässä seuraavat.Olit Rukissa ylikersanttina, kuin sotaväki ikäinen ala-asteella.
En kyllä olisi joukkoosi tullut jota johdat hehe. - Anonyymi
Et Kapi edelleenkään näytä ymmärtävän hyvästä johtamisesta yhtään mitään, kuten olen aina ymmärtänytkin.
Hyvä johtaja on myös vahva, laadukkuudessaan.
Kyllä meitä edelleen johdetaan, eivät asiat itsekseen tapahdu, eivätkä tarvitse tapahtuakseen lässyttämistä.
SOTILAS - Anonyymi
kapi_ kirjoitti:
Hupaisiahan nuo SOTILAAN puheet johtamisesta ovat. Mieleni on joskus tehnyt vitsailla, että minä kai suurinta johtajaa olen. RUK:n kurssini ”loppusodassa” toimin vahvennetun komppanian päällikkönä ja ”sodan” loputtua lähes 1500-miehisen kurssimme kokoontumiseen Autinaukiolle koulun johtaja eversti Hannila kutsui minut rivin eteen jossa kiitti minua suorituksestani. Niinpä sitten sainkin kurssiltani todistuksen, joka oli n. 500-miehisen kiväärilinjamme paras.
Leikkiähän ne sellaiset sodat ovat. UudJP:ssa kersanttina palvellessani toimin joukkueenjohtajana eräässä silloisen 2.divisioonan sotaharjoituksessa, jossa ”vihollisenamme” oli Nyland Prikatin porukka Dragsviksista ja silloin ”sota” tuntui todellisemmalta, kun vihollinen puhui eri kieltä kuin me.
Jouduin - tai pääsin - sitten sotilasurallanikin tehtäviin, joissa vaadittiin enemmän johtajuuttakin kuin niissä leikkisodissa. Eniten kuitenkin minulta työelämässäni tarvittiin johtajuutta vasta Valion isännöitsijänä ollessani, kun olin tulosvastuussa n. viiden miljoonan markan vuosibudjetistani, jolla varsin moninainen toiminta piti hoitaa tuloksellisesti.
Tähän viestiisi vastaamaan minut innoitti kuitenkin vain tämä sanomasi:
”Rahaa ei voi syödä, se on pelkkä epäreilu vaihdannan väline ja tulee ajan saatossa poistumaan”
Oikein näet tulevaisuuteen. Näin on jo tapahtumassa:
https://www.hs.fi/talous/art-2000006667676.html
Kiinako ehtii ensimmäisenä maana maailmassa käteisestä - siis setelirahasta - luopumaan? Täysin mahdollista. Ja mitä Kiina edellä, sitä muut pian perässä seuraavat.Valehtelet kun väität olleesi loppusodassa komppanian päällikkönä. Upseerioppilas saattoi olla korkeintaan varapäällikkönä.
Saatoit olla päällikkönä komppanian hyökkäysammunnassa Pahkajärvellä.
Minä toimin aikoinani hyvin monipuolisissa varusmieskoulutukseen liittyvissä tehtävissä, joissa onnistuminen on osa maanpuolustuksen perustaa. Siksi se on ykkössijalla arvostuksessa.
Minulla on ollut tuhansia alaisia, jotka olen myös A4 komakkeen molemmin puolin arvioinut, mm "Tsadin" kaupunginjohtaja oli alaiseni upseerioppilaana.
Henkilöjohtamisesta on vankka kokemus. Sinulla vain papereista.
Hupaisa olet myös itse heiluessasi täällä puskissa aukomassa päätäsi fiksummille. HO HOO, HO HOO! kapi_ kirjoitti:
Hupaisiahan nuo SOTILAAN puheet johtamisesta ovat. Mieleni on joskus tehnyt vitsailla, että minä kai suurinta johtajaa olen. RUK:n kurssini ”loppusodassa” toimin vahvennetun komppanian päällikkönä ja ”sodan” loputtua lähes 1500-miehisen kurssimme kokoontumiseen Autinaukiolle koulun johtaja eversti Hannila kutsui minut rivin eteen jossa kiitti minua suorituksestani. Niinpä sitten sainkin kurssiltani todistuksen, joka oli n. 500-miehisen kiväärilinjamme paras.
Leikkiähän ne sellaiset sodat ovat. UudJP:ssa kersanttina palvellessani toimin joukkueenjohtajana eräässä silloisen 2.divisioonan sotaharjoituksessa, jossa ”vihollisenamme” oli Nyland Prikatin porukka Dragsviksista ja silloin ”sota” tuntui todellisemmalta, kun vihollinen puhui eri kieltä kuin me.
Jouduin - tai pääsin - sitten sotilasurallanikin tehtäviin, joissa vaadittiin enemmän johtajuuttakin kuin niissä leikkisodissa. Eniten kuitenkin minulta työelämässäni tarvittiin johtajuutta vasta Valion isännöitsijänä ollessani, kun olin tulosvastuussa n. viiden miljoonan markan vuosibudjetistani, jolla varsin moninainen toiminta piti hoitaa tuloksellisesti.
Tähän viestiisi vastaamaan minut innoitti kuitenkin vain tämä sanomasi:
”Rahaa ei voi syödä, se on pelkkä epäreilu vaihdannan väline ja tulee ajan saatossa poistumaan”
Oikein näet tulevaisuuteen. Näin on jo tapahtumassa:
https://www.hs.fi/talous/art-2000006667676.html
Kiinako ehtii ensimmäisenä maana maailmassa käteisestä - siis setelirahasta - luopumaan? Täysin mahdollista. Ja mitä Kiina edellä, sitä muut pian perässä seuraavat.Aika näyttää, aika näyttää, Kiina on maailmantalouden musta hevonen, ylläripylläri :-)
- Anonyymi
kapi_ kirjoitti:
Hupaisiahan nuo SOTILAAN puheet johtamisesta ovat. Mieleni on joskus tehnyt vitsailla, että minä kai suurinta johtajaa olen. RUK:n kurssini ”loppusodassa” toimin vahvennetun komppanian päällikkönä ja ”sodan” loputtua lähes 1500-miehisen kurssimme kokoontumiseen Autinaukiolle koulun johtaja eversti Hannila kutsui minut rivin eteen jossa kiitti minua suorituksestani. Niinpä sitten sainkin kurssiltani todistuksen, joka oli n. 500-miehisen kiväärilinjamme paras.
Leikkiähän ne sellaiset sodat ovat. UudJP:ssa kersanttina palvellessani toimin joukkueenjohtajana eräässä silloisen 2.divisioonan sotaharjoituksessa, jossa ”vihollisenamme” oli Nyland Prikatin porukka Dragsviksista ja silloin ”sota” tuntui todellisemmalta, kun vihollinen puhui eri kieltä kuin me.
Jouduin - tai pääsin - sitten sotilasurallanikin tehtäviin, joissa vaadittiin enemmän johtajuuttakin kuin niissä leikkisodissa. Eniten kuitenkin minulta työelämässäni tarvittiin johtajuutta vasta Valion isännöitsijänä ollessani, kun olin tulosvastuussa n. viiden miljoonan markan vuosibudjetistani, jolla varsin moninainen toiminta piti hoitaa tuloksellisesti.
Tähän viestiisi vastaamaan minut innoitti kuitenkin vain tämä sanomasi:
”Rahaa ei voi syödä, se on pelkkä epäreilu vaihdannan väline ja tulee ajan saatossa poistumaan”
Oikein näet tulevaisuuteen. Näin on jo tapahtumassa:
https://www.hs.fi/talous/art-2000006667676.html
Kiinako ehtii ensimmäisenä maana maailmassa käteisestä - siis setelirahasta - luopumaan? Täysin mahdollista. Ja mitä Kiina edellä, sitä muut pian perässä seuraavat.Käteisestä rahasta luopuminen ei sinällään merkitse mitään. Aina kuitenkin tarvitaan vaihdannan väline, olkoot se sitten oravannahkoja, kuusenkäpyjä tai digirahaa. Ja raha tarvitsee myös jotain konkreettista johon se sidotaan, muutoin rahan arvo hupenee hyperinflaatioon. Kulta taitaa olla käytetyin historian saatossa.
Olette te "sotilaat" melkoisia pellejä noine johtamisjuttuinenne. Muuta ei voi sinustakaan sanoa, eikä tuosta opponentistasi. Anonyymi kirjoitti:
Käteisestä rahasta luopuminen ei sinällään merkitse mitään. Aina kuitenkin tarvitaan vaihdannan väline, olkoot se sitten oravannahkoja, kuusenkäpyjä tai digirahaa. Ja raha tarvitsee myös jotain konkreettista johon se sidotaan, muutoin rahan arvo hupenee hyperinflaatioon. Kulta taitaa olla käytetyin historian saatossa.
Olette te "sotilaat" melkoisia pellejä noine johtamisjuttuinenne. Muuta ei voi sinustakaan sanoa, eikä tuosta opponentistasi.Tuo markkinataloushype, että vaihdannan väline olisi välttämätön, on harhaa, harhaa pitkässä juoksussa. Jo tuhannen vuoden päästä kaikki on toisin, jos ymmärrät :-)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Käteisestä rahasta luopuminen ei sinällään merkitse mitään. Aina kuitenkin tarvitaan vaihdannan väline, olkoot se sitten oravannahkoja, kuusenkäpyjä tai digirahaa. Ja raha tarvitsee myös jotain konkreettista johon se sidotaan, muutoin rahan arvo hupenee hyperinflaatioon. Kulta taitaa olla käytetyin historian saatossa.
Olette te "sotilaat" melkoisia pellejä noine johtamisjuttuinenne. Muuta ei voi sinustakaan sanoa, eikä tuosta opponentistasi.Sotilaista useimmat osaavat johtaa kun taas useimmilla siviileillä paljon hiljaisempaa.
SOTILAS Anonyymi kirjoitti:
Valehtelet kun väität olleesi loppusodassa komppanian päällikkönä. Upseerioppilas saattoi olla korkeintaan varapäällikkönä.
Saatoit olla päällikkönä komppanian hyökkäysammunnassa Pahkajärvellä.
Minä toimin aikoinani hyvin monipuolisissa varusmieskoulutukseen liittyvissä tehtävissä, joissa onnistuminen on osa maanpuolustuksen perustaa. Siksi se on ykkössijalla arvostuksessa.
Minulla on ollut tuhansia alaisia, jotka olen myös A4 komakkeen molemmin puolin arvioinut, mm "Tsadin" kaupunginjohtaja oli alaiseni upseerioppilaana.
Henkilöjohtamisesta on vankka kokemus. Sinulla vain papereista.
Hupaisa olet myös itse heiluessasi täällä puskissa aukomassa päätäsi fiksummille. HO HOO, HO HOO!Vaikka viestissäsi ei ole sitä tavanomaista allekirjoitusta, sen sisällöstä ja loppuhohottelustani ”tekijä” on helppo päätellä. Hyvin harvoin enää sinulle vastaan, mutta nyt teen poikkeuksen:
Kyllä minä olin siinä vahvennetun komppanian päällikkönä. Komppania koostui RUK:n 2.komppaniasta, jossa olin oppilaana ja vahvennuksia oli ainakin krh-, pioneeri- ja viestikomppaniasta. Tietenkin valvojinani oli komppaniamme kantahenkilökuntaa, mm. komppaniamme päällikkö majuri Kumpula, 1, joukkueenjohtaja ylil. Ahlgvist ja myös oppilasjoukkueeni johtaja ltn. Käkelä. Varmaan he minua hieman ohjeistivat, mutta minä tein ratkaisut, jotka he hyväksyivät.
Teltastani käsin enimmäkseen sitä ”sotaamme” johdin, kun siellä yhtenään kävi joukkueidenjohtajia ja niiden tukiryhmien edustajia tilannetiedotuksillaan ja ohjeitani pyytämässä. Oli se sellainen urakka, että en niiden kolmen vuorokauden aikana paljon nukkunut, vain pieniä tuokioita silloin tällöin. Mutta kiitettävästi urakastani selviydyin, sen kuulin jo RUK:n johtajalta eversti Hannilalta siellä Autinaukiolla ja näkyihän se sitten todistuksessanikin.
Tuo joukkueeni johtaja ltn Käkelä oli sitten 10 vuotta myöhemmin majurina Esikuntakoulun ensimmäinen johtaja ja kun siltä pv:n ensimmäiseltä luutnanttikurssilta selviydyin priimuksena, Käkelä houkutteli minut kouluun opettajaksi. Toisaalta mielelläni suostuin, vaikka toisaalta haikein mielin jätin Topografikunnan, jossa olin palvellut kuusi vuotta ensin ylivääpelinä ja sitten sotilasmestarina.
Hyvinhän minulla meni Esikuntakoulussakin, henkilöstöhallinnon opettajana ja lopuksi mestarikurssin johtajana ja virallisesti olin vielä TopK:n henkilöstöä Siinailla YK:n rauhanturvaajana palvellessani, jossa v. 1979 alussa sain ylennyksen kapteeniksi. Sieltä kotimaahan palattuani jo tiedossani olleen suunnitelman mukaisesti menin Pääesikuntaan, jossa 1,5 vuotta palveltuani täydelle eläkkeelle erinäisillä lisillä täydennetystä toimiupseeri erikoisluokan toimesta ja välittömästi siviilitöihin. Johtaja SOTILAALLA ei ole tainnut mennä ihan yhtä hyvin?- Anonyymi
kapi_ kirjoitti:
Vaikka viestissäsi ei ole sitä tavanomaista allekirjoitusta, sen sisällöstä ja loppuhohottelustani ”tekijä” on helppo päätellä. Hyvin harvoin enää sinulle vastaan, mutta nyt teen poikkeuksen:
Kyllä minä olin siinä vahvennetun komppanian päällikkönä. Komppania koostui RUK:n 2.komppaniasta, jossa olin oppilaana ja vahvennuksia oli ainakin krh-, pioneeri- ja viestikomppaniasta. Tietenkin valvojinani oli komppaniamme kantahenkilökuntaa, mm. komppaniamme päällikkö majuri Kumpula, 1, joukkueenjohtaja ylil. Ahlgvist ja myös oppilasjoukkueeni johtaja ltn. Käkelä. Varmaan he minua hieman ohjeistivat, mutta minä tein ratkaisut, jotka he hyväksyivät.
Teltastani käsin enimmäkseen sitä ”sotaamme” johdin, kun siellä yhtenään kävi joukkueidenjohtajia ja niiden tukiryhmien edustajia tilannetiedotuksillaan ja ohjeitani pyytämässä. Oli se sellainen urakka, että en niiden kolmen vuorokauden aikana paljon nukkunut, vain pieniä tuokioita silloin tällöin. Mutta kiitettävästi urakastani selviydyin, sen kuulin jo RUK:n johtajalta eversti Hannilalta siellä Autinaukiolla ja näkyihän se sitten todistuksessanikin.
Tuo joukkueeni johtaja ltn Käkelä oli sitten 10 vuotta myöhemmin majurina Esikuntakoulun ensimmäinen johtaja ja kun siltä pv:n ensimmäiseltä luutnanttikurssilta selviydyin priimuksena, Käkelä houkutteli minut kouluun opettajaksi. Toisaalta mielelläni suostuin, vaikka toisaalta haikein mielin jätin Topografikunnan, jossa olin palvellut kuusi vuotta ensin ylivääpelinä ja sitten sotilasmestarina.
Hyvinhän minulla meni Esikuntakoulussakin, henkilöstöhallinnon opettajana ja lopuksi mestarikurssin johtajana ja virallisesti olin vielä TopK:n henkilöstöä Siinailla YK:n rauhanturvaajana palvellessani, jossa v. 1979 alussa sain ylennyksen kapteeniksi. Sieltä kotimaahan palattuani jo tiedossani olleen suunnitelman mukaisesti menin Pääesikuntaan, jossa 1,5 vuotta palveltuani täydelle eläkkeelle erinäisillä lisillä täydennetystä toimiupseeri erikoisluokan toimesta ja välittömästi siviilitöihin. Johtaja SOTILAALLA ei ole tainnut mennä ihan yhtä hyvin?Kuules nyt Kapi-pelle. Sinä olit ollut liki 10 vuotta sotilaana ennen RUK:n suorittamistasi. Muut kurssilaiset pääosin muutaman kuukauden. Kova on ollut pääsi kun niin pitkään tarvisit armeijassa olla ennenkuin RUK:n ovet avautui sinulle.
Anonyymi kirjoitti:
Kuules nyt Kapi-pelle. Sinä olit ollut liki 10 vuotta sotilaana ennen RUK:n suorittamistasi. Muut kurssilaiset pääosin muutaman kuukauden. Kova on ollut pääsi kun niin pitkään tarvisit armeijassa olla ennenkuin RUK:n ovet avautui sinulle.
Vielä tuohon: Ei minulla kansakoulupohjaisena ollut mitään mahdollisuutta päästä RUK:uun varusmiesaikanani. Palvelin JP 2:n (UudJP:n edeltäjän) kesäkuun ikäluokassa lähes yksinomaan helsinkiläisistä koostuvassa 1.JK:ssa, jossa oli ylioppilaita niin paljon, etteivät hekään kaikki RUK:uun päässeet. Ei päässyt edes au.kurssimme priimus, keskikoulun suorittanut Timo Purovesi, josta sitten siviiliin päästessämme laillani tuli varusmieskersantti.
V. 1963 säädettiin jokin asetus, jonka perusteella KAuK:n eli sen ”rottakoulun” kiitettävästi suorittaneilla kanta-aliupseereilla oli mahdollisuus päästä RUK:uun joukko-osastonsa sitä puoltaessa. Muutoksen tarkoitus oli varmaan siten saada lisää kyvykästä reserviupseerikuntaa. Noilla perusteilla minäkin sitten lähdin RUK;n kurssille 114 jo seitsemän vuotta ”kapiaisena” palvelleena ylikersanttina. Kaltaisiani aliupseereja oli kurssimme lähes 1500 oppilaan joukossa parikymmentä.
Minua ei kai sinne houkuttanut niinkään siitä koituva res. vänrikin arvo kuin kurssin suorittamisen tuoma yhden palkkausluokan lisä palkkaani. Pienipalkkaiselle kaksilapsisen perheen isälle pienikin lisätulo oli tarpeen. Se lisähän säilyi sitten myös seuraavana vuonna vääpeliksi tulleena ja säilyi kaikissa myöhemmissäkin sotilasarvoissani ja on siten mukana eläkkeessänikin.
Nyt ei enempää tästä eikä muustakaan ainakaan enää tänään.- Anonyymi
kapi_ kirjoitti:
Vielä tuohon: Ei minulla kansakoulupohjaisena ollut mitään mahdollisuutta päästä RUK:uun varusmiesaikanani. Palvelin JP 2:n (UudJP:n edeltäjän) kesäkuun ikäluokassa lähes yksinomaan helsinkiläisistä koostuvassa 1.JK:ssa, jossa oli ylioppilaita niin paljon, etteivät hekään kaikki RUK:uun päässeet. Ei päässyt edes au.kurssimme priimus, keskikoulun suorittanut Timo Purovesi, josta sitten siviiliin päästessämme laillani tuli varusmieskersantti.
V. 1963 säädettiin jokin asetus, jonka perusteella KAuK:n eli sen ”rottakoulun” kiitettävästi suorittaneilla kanta-aliupseereilla oli mahdollisuus päästä RUK:uun joukko-osastonsa sitä puoltaessa. Muutoksen tarkoitus oli varmaan siten saada lisää kyvykästä reserviupseerikuntaa. Noilla perusteilla minäkin sitten lähdin RUK;n kurssille 114 jo seitsemän vuotta ”kapiaisena” palvelleena ylikersanttina. Kaltaisiani aliupseereja oli kurssimme lähes 1500 oppilaan joukossa parikymmentä.
Minua ei kai sinne houkuttanut niinkään siitä koituva res. vänrikin arvo kuin kurssin suorittamisen tuoma yhden palkkausluokan lisä palkkaani. Pienipalkkaiselle kaksilapsisen perheen isälle pienikin lisätulo oli tarpeen. Se lisähän säilyi sitten myös seuraavana vuonna vääpeliksi tulleena ja säilyi kaikissa myöhemmissäkin sotilasarvoissani ja on siten mukana eläkkeessänikin.
Nyt ei enempää tästä eikä muustakaan ainakaan enää tänään.Niin, kävit siis RUK:n palkattuna kanta-aliupseerina, kun muut olivat varusmiehiä normaalein päivärahoin.
RUK:n vaatimuksissa ei muuten missään vaadita ylioppilastutkintoa, kyllä se varusmiespalveluksen suorittaminen ennen RUK:n valintoja sinne pääsyn määrittää. Jos silloin olisit pärjännyt, olisi myös RUK ollut mahdollista jo varusmiesaikanasi. Muut olivat vaan niin paljon sinua parempia - Anonyymi
kapi_ kirjoitti:
Vaikka viestissäsi ei ole sitä tavanomaista allekirjoitusta, sen sisällöstä ja loppuhohottelustani ”tekijä” on helppo päätellä. Hyvin harvoin enää sinulle vastaan, mutta nyt teen poikkeuksen:
Kyllä minä olin siinä vahvennetun komppanian päällikkönä. Komppania koostui RUK:n 2.komppaniasta, jossa olin oppilaana ja vahvennuksia oli ainakin krh-, pioneeri- ja viestikomppaniasta. Tietenkin valvojinani oli komppaniamme kantahenkilökuntaa, mm. komppaniamme päällikkö majuri Kumpula, 1, joukkueenjohtaja ylil. Ahlgvist ja myös oppilasjoukkueeni johtaja ltn. Käkelä. Varmaan he minua hieman ohjeistivat, mutta minä tein ratkaisut, jotka he hyväksyivät.
Teltastani käsin enimmäkseen sitä ”sotaamme” johdin, kun siellä yhtenään kävi joukkueidenjohtajia ja niiden tukiryhmien edustajia tilannetiedotuksillaan ja ohjeitani pyytämässä. Oli se sellainen urakka, että en niiden kolmen vuorokauden aikana paljon nukkunut, vain pieniä tuokioita silloin tällöin. Mutta kiitettävästi urakastani selviydyin, sen kuulin jo RUK:n johtajalta eversti Hannilalta siellä Autinaukiolla ja näkyihän se sitten todistuksessanikin.
Tuo joukkueeni johtaja ltn Käkelä oli sitten 10 vuotta myöhemmin majurina Esikuntakoulun ensimmäinen johtaja ja kun siltä pv:n ensimmäiseltä luutnanttikurssilta selviydyin priimuksena, Käkelä houkutteli minut kouluun opettajaksi. Toisaalta mielelläni suostuin, vaikka toisaalta haikein mielin jätin Topografikunnan, jossa olin palvellut kuusi vuotta ensin ylivääpelinä ja sitten sotilasmestarina.
Hyvinhän minulla meni Esikuntakoulussakin, henkilöstöhallinnon opettajana ja lopuksi mestarikurssin johtajana ja virallisesti olin vielä TopK:n henkilöstöä Siinailla YK:n rauhanturvaajana palvellessani, jossa v. 1979 alussa sain ylennyksen kapteeniksi. Sieltä kotimaahan palattuani jo tiedossani olleen suunnitelman mukaisesti menin Pääesikuntaan, jossa 1,5 vuotta palveltuani täydelle eläkkeelle erinäisillä lisillä täydennetystä toimiupseeri erikoisluokan toimesta ja välittömästi siviilitöihin. Johtaja SOTILAALLA ei ole tainnut mennä ihan yhtä hyvin?Minä palvelin epäitsekkäästi isänmaata tärkeissä tehtävissä, korostamatta omaa etuani.
Ihan hyvin meni, jopa kiitettävästi, nyt lapsenlapset tärkeässä osassa.
Oikea SOTILAS - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä palvelin epäitsekkäästi isänmaata tärkeissä tehtävissä, korostamatta omaa etuani.
Ihan hyvin meni, jopa kiitettävästi, nyt lapsenlapset tärkeässä osassa.
Oikea SOTILASJep, ja olihan aina jälkirukki. Sinnekään Kapia ei hyväksytty!!
- Anonyymi
kapi_ kirjoitti:
Hupaisiahan nuo SOTILAAN puheet johtamisesta ovat. Mieleni on joskus tehnyt vitsailla, että minä kai suurinta johtajaa olen. RUK:n kurssini ”loppusodassa” toimin vahvennetun komppanian päällikkönä ja ”sodan” loputtua lähes 1500-miehisen kurssimme kokoontumiseen Autinaukiolle koulun johtaja eversti Hannila kutsui minut rivin eteen jossa kiitti minua suorituksestani. Niinpä sitten sainkin kurssiltani todistuksen, joka oli n. 500-miehisen kiväärilinjamme paras.
Leikkiähän ne sellaiset sodat ovat. UudJP:ssa kersanttina palvellessani toimin joukkueenjohtajana eräässä silloisen 2.divisioonan sotaharjoituksessa, jossa ”vihollisenamme” oli Nyland Prikatin porukka Dragsviksista ja silloin ”sota” tuntui todellisemmalta, kun vihollinen puhui eri kieltä kuin me.
Jouduin - tai pääsin - sitten sotilasurallanikin tehtäviin, joissa vaadittiin enemmän johtajuuttakin kuin niissä leikkisodissa. Eniten kuitenkin minulta työelämässäni tarvittiin johtajuutta vasta Valion isännöitsijänä ollessani, kun olin tulosvastuussa n. viiden miljoonan markan vuosibudjetistani, jolla varsin moninainen toiminta piti hoitaa tuloksellisesti.
Tähän viestiisi vastaamaan minut innoitti kuitenkin vain tämä sanomasi:
”Rahaa ei voi syödä, se on pelkkä epäreilu vaihdannan väline ja tulee ajan saatossa poistumaan”
Oikein näet tulevaisuuteen. Näin on jo tapahtumassa:
https://www.hs.fi/talous/art-2000006667676.html
Kiinako ehtii ensimmäisenä maana maailmassa käteisestä - siis setelirahasta - luopumaan? Täysin mahdollista. Ja mitä Kiina edellä, sitä muut pian perässä seuraavat.Etkö tosiaankaan ymmärrä, että rauhan aikana tarvitaan noita "leikkisotia" tositilannetta varten?
Oikea SOTILAS Anonyymi kirjoitti:
Niin, kävit siis RUK:n palkattuna kanta-aliupseerina, kun muut olivat varusmiehiä normaalein päivärahoin.
RUK:n vaatimuksissa ei muuten missään vaadita ylioppilastutkintoa, kyllä se varusmiespalveluksen suorittaminen ennen RUK:n valintoja sinne pääsyn määrittää. Jos silloin olisit pärjännyt, olisi myös RUK ollut mahdollista jo varusmiesaikanasi. Muut olivat vaan niin paljon sinua parempiaTäytyy vielä tuohon vastata: Ei kai yo-tutkinto ollut pakollinen RUK:uun pääsemiseksi, sillä eihän monissakaan joukko-osastoissa ollut niin paljon ylioppilaita kuin oli JP 2:ssa kesäkuun 1955 ikäluokassa. Puolikurssilta AUK:sta valittiin RUK:uun laitettavat, ja kaikki sinne laitetut olivat meillä ylioppilaita. Hekään kaikki eivät tosin päässet, ei esim. eräs everstin poika, joka sitten meni ns. ”jälkirukkiin”, huhujen mukaan isänsä painostuksesta.
Kyllä kai sillä RUK:n suorittamisella oli merkitystä esimiestemme mielestä. TopK:ssa palvellessani meillä vieraili kenraali Kanninen Pääesikunnasta jonka valvonta-alueeseen TopK kuului. Yhteisessä kahvipöydässämme TopK:n päällikkö eversti Erjola esitteli minut Kanniselle: "Tässä on esikuntavääpelimme, RUK:n suorittanut ylivääpeli Korhonen", ja Kanninen - varmaan kohteliaisuudesta - kiinnostui sen verran, että kyseli, missä vaiheessa kävin RUK:n ja kun mainitsin vain vuoden ja kurssin numeron, Erjola täydensi, että "kiitettävällä todistuksella komppaniansa priimuksena".
Ei kai sillä RUK:n suorittamisella ollut merkitystä enää silloin, kun toimiupseerikunta sai neljä ensimmäistä kapteenia, mutta jokainen meistä oli kyllä sen suorittanut. Esko Raami ilmavoimien miehenä Ilmasotakoulussa, mutta me kolme muuta siellä Haminan ”Rukissa”.
Vaikka tämä asia näkyy olevan kiinnostavampi kuin kepu tai mikään muu eräille, joilta varmaankin se RUK on jäänyt käymättä, minä en kuitenkaan jatka enää tästä asiasta enkä muustakaan tänä iltana, vaikka taatusti nyt tulee yhä lisää noita ”valistuneita mielipiteitä”.Anonyymi kirjoitti:
Etkö tosiaankaan ymmärrä, että rauhan aikana tarvitaan noita "leikkisotia" tositilannetta varten?
Oikea SOTILASHeitänpä vielä tuohon: Missä tositilanteissa sitten pääsitkään kykyjäsi näyttämään? Uskonpa ja koinkin olleeni paljon lähempänä tositilanteita Kyproksella, Siinailla ja Golanilla, mutta onneksi minun ei tarvinnut niissä taistelunjohtamiskykyjäni näyttää, kun olimme rauhaa turvaamassa ja osapuolten taisteluja estämässä.
- Anonyymi
kapi_ kirjoitti:
Onko tämä palsta alkanut temppuilla, kun ekakertaa minultakin tuli sama kahteen kertaan. Sorry!
Aliupseerit ovat apupoikia, eivät johtajia. Jälkirukissa suoritettu mitätön sotaharjoitus ei ole mitään johtamista, varsinkin kun kouluttaja on siinä takapiruna.
- Anonyymi
kapi_ kirjoitti:
Täytyy vielä tuohon vastata: Ei kai yo-tutkinto ollut pakollinen RUK:uun pääsemiseksi, sillä eihän monissakaan joukko-osastoissa ollut niin paljon ylioppilaita kuin oli JP 2:ssa kesäkuun 1955 ikäluokassa. Puolikurssilta AUK:sta valittiin RUK:uun laitettavat, ja kaikki sinne laitetut olivat meillä ylioppilaita. Hekään kaikki eivät tosin päässet, ei esim. eräs everstin poika, joka sitten meni ns. ”jälkirukkiin”, huhujen mukaan isänsä painostuksesta.
Kyllä kai sillä RUK:n suorittamisella oli merkitystä esimiestemme mielestä. TopK:ssa palvellessani meillä vieraili kenraali Kanninen Pääesikunnasta jonka valvonta-alueeseen TopK kuului. Yhteisessä kahvipöydässämme TopK:n päällikkö eversti Erjola esitteli minut Kanniselle: "Tässä on esikuntavääpelimme, RUK:n suorittanut ylivääpeli Korhonen", ja Kanninen - varmaan kohteliaisuudesta - kiinnostui sen verran, että kyseli, missä vaiheessa kävin RUK:n ja kun mainitsin vain vuoden ja kurssin numeron, Erjola täydensi, että "kiitettävällä todistuksella komppaniansa priimuksena".
Ei kai sillä RUK:n suorittamisella ollut merkitystä enää silloin, kun toimiupseerikunta sai neljä ensimmäistä kapteenia, mutta jokainen meistä oli kyllä sen suorittanut. Esko Raami ilmavoimien miehenä Ilmasotakoulussa, mutta me kolme muuta siellä Haminan ”Rukissa”.
Vaikka tämä asia näkyy olevan kiinnostavampi kuin kepu tai mikään muu eräille, joilta varmaankin se RUK on jäänyt käymättä, minä en kuitenkaan jatka enää tästä asiasta enkä muustakaan tänä iltana, vaikka taatusti nyt tulee yhä lisää noita ”valistuneita mielipiteitä”.Sinä reppana olit Santahaminan putkassa silloin kun oikeat esimiesten valitsenat oppilaat lähtivät Haminaan.
- Anonyymi
kapi_ kirjoitti:
Heitänpä vielä tuohon: Missä tositilanteissa sitten pääsitkään kykyjäsi näyttämään? Uskonpa ja koinkin olleeni paljon lähempänä tositilanteita Kyproksella, Siinailla ja Golanilla, mutta onneksi minun ei tarvinnut niissä taistelunjohtamiskykyjäni näyttää, kun olimme rauhaa turvaamassa ja osapuolten taisteluja estämässä.
Ei tarvinnut, toimit siellä saunan lämmittäjänä ja kannoit upseereille olutta kanttiinista.
- Anonyymi
kapi_ kirjoitti:
Heitänpä vielä tuohon: Missä tositilanteissa sitten pääsitkään kykyjäsi näyttämään? Uskonpa ja koinkin olleeni paljon lähempänä tositilanteita Kyproksella, Siinailla ja Golanilla, mutta onneksi minun ei tarvinnut niissä taistelunjohtamiskykyjäni näyttää, kun olimme rauhaa turvaamassa ja osapuolten taisteluja estämässä.
Älä yritä johtaa harhaan. En mistään tositilanteesta puhunut vaa harjoittelusta sitä varten.
Ei Sinulla koskaan taistelujohtokykyä ole ollut. Mitäpä sillä tekisikään kenttakeittimellä tai toimistossa.
SOTILAS - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Älä yritä johtaa harhaan. En mistään tositilanteesta puhunut vaa harjoittelusta sitä varten.
Ei Sinulla koskaan taistelujohtokykyä ole ollut. Mitäpä sillä tekisikään kenttakeittimellä tai toimistossa.
SOTILASKarkeasti ottaen väessä palvelevat kapitulantit voitiin jakaa kahteen osaan, ihan oikeat sotilaat ja pykälänikkarit.
SOTILAS
- Anonyymi
Apua..Apuuva..Aapuuuva !
Marin, ei mitään..
Yksinkertainen agitaation turmeleva äkkipikainen keskinkertaisuus.
Katselin tuossa Sanna Marinin itse ilmoittamat työkokemukset. Eihän hänellä ole niitä! Muutama harjoittelupaikka ja kesätöitä.
Todellinen työkokemus on, että hän on ollut Everdealissa myyjänä 2008-2009, Tampereen Sokoksessa myyjänä 2004-2005 ja Tampereen kaupungin toimistovirkailijana 2006-2007.
Maisteriksi valmistunut kaksi vuotta sitten..
Näillä eväilläkö pääministeriksi? APUA! Vai onko pesti todella niin helppo, että siinä ei tarvita juuri minkäänlaista osaamista tai kokemusta? >>Taistelujohtaminen, jota kovasti harjoittelin on erittäin vaativaa koska tilanteen hallinta ei ole yksinomaan johtajan omissa käsissä vaan vihollinen asettaa reunaehdot.<<
Oletko kysynyt, pääsisitkö kouluttamaan hallitusta ja oppositiota keksinäisissä taisteluissaan?- Anonyymi
Siellä on nyt naisenemmistö hallituksessa - Tulis kauheita lähitaisteluita jos oikeaSOTILAS kouluttaisi, saiskohan Mannerheim-ristin!
- Anonyymi
Johtajan pitää myös politiikassa pystyä erottamaan oleellinen epäoleellisesta ja puuttua vain oleelliseen sekä antamaan työrauha muille ministereille.
- Anonyymi
Toki muissakin puolueissa on johtamisosaamista, kristillisissä esimerkiksi.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miikka Pentikäinen, 28, on kuollut
– Classicin liigaottelu siirtyi Lahtelaisen LASBin ja Classicin oli määrä kohdata keskiviikkona. https://www.aamulehti37740009Särkynyt sydän
Teit sitten selväksi ettet ole kiinnostunut. Kiitos siitä! Nyt on turha enää yrittää mitään, lähestyä tai edes jutella s1158472Täytyy sanoa että on tämä aika mielenkiintoinen tilanne..
Ihan en osaa vielä yhdistellä palasia, toisaalta tarvitseeko edes. Et vaan taida pystyä kokonaan päästämään irti, ja jos315950Jos haluat tietää miksi tykkään sinusta
Niin siksi, koska sinusta huokuu sellaista lempeyttä ja seesteisyyttä ja olet lisäksi komea ilmestys. Jotenkin olet myös224468Paskakaivo Kuhmo
Moniko teki uuden saostuskaivon, joka erittelee paskan ja nesteet imeytyskenttineen maassa taloissa. Kaikkien talojen pi623835Oho! Dannyn, 82, seuralainen Helmi Loukasmäki, 23, paljastavissa kuvissa - Yksi sana kertoo kaiken!
Mediassa on kerrottu, että Danny ja Helmi ovat muuttaneet uuteen kotiin Raumalle. Nyt Loukasmäki on jakanut omalla Insta523562Uskotko yliluonnolliseen?
Mitä jos tämä ns. kaivattusi on loitsunut sinut? Olettekos sitä ajatelleet, niinpä. Ette todellakaan. :D743111- 322828
Mitä kuuluu?
Toivottavasti sulla oli hyvä päivä tänään. Täällä on taas ollut niin negatiivista juttua. Oli pakko tulla sanomaan sinul182403Keilahalli
Onneksi rakennettiin aikoinaan se keilahalli, se pelastaa eläinpuistoyhtiöiden sekä koko Ähtärin kaupungin talouden!192252