Ihmisellä on kaksi minää joista toinen on henkinen (ei-fyysinen) ja toinen luonnollinen (fyysinen). Jotenkin me olemme meneet kehityksessä sellaiseen suuntaan jossa ajattelemme jokaisen riippuvuussuhteen olevan pahasta, myös luonnolliseen minään joka johtaa monenlaisiin ongelmiin niin terveydessä kuin yhteiskunnassa.
Selitys on tuolla:
How Human Intelligence Is Destroying Human Nature (Teal Swan)
https://youtu.be/SuolkgRnagY
Selitys on tuolla:
How Human Intelligence Is Destroying Human Nature (Teal Swan)
https://youtu.be/SuolkgRnagY
Vastaukset 10
Vanhimmat
Descartes näki asian dualistisesti. Hän ei pitänyt havaintoa luotettavana tiedonlähteenä subjektista riippumattomasta todellisuudesta. Hän kuvitteli, että voisi olla olemassa jonkinlainen ilkeä demoni (deus deceptor), joka tuottaisi subjektille sen tekemät havainnot.
Tästä sekasotkusta sitten tulee kaikki tällaiset kahden "minän" ongelmat. Koska ne ajatellaan dualismissa erillisiksi, tulee ongelmaksi suhde henkisen ja ruumiillisen kesken. Avaaja näkee tässä jopa jonkin pahan riippuvuussuhteen ongelman.
Mitään tuollaisia ongelmia ei kuitenkaan tule, jollei ensin ajattele niitä erillisiksi fyysisiksi ja ei-fyysisiksi. Ihminen on kokonaisuus ja persoona on osa sen fyysistäkin olemusta. Ja päinvastoin fyysinen vaikuttaa joka hetki psyykkiseen kokemukseen.
Niinpä, älkää tehkö kahtijakautuneesta ajattelusta itsellenne ongelmaa, kun sitä ei ole.
"Niinpä, älkää tehkö kahtijakautuneesta ajattelusta itsellenne ongelmaa, kun sitä ei ole."
No poistiko tämä sinun "niksipirkka" ohjeesi itse ongelman?
Ei poistanut, koska sitä ongelmaa ei ole, mikä pitäisi poistaa. Mutta jotta ymmärtäisit tämän, sinun pitää perehtyä ontologiaan syvemmin.
Popper jakoi ihmisyyden kolmeen maailmaan.
Fysiologiseen ihmiseen.
Ihmisen subjektiiviseen minäkuvaan.
Ihmisten luomaan yhteisöön eli sosiokulttuuriin.
Olemme tätä kaikkea eikä jyrkkiä rajanvetoja tarvita, saatikka vastakkainasetteluja.
Toisin kuin joku kommentoijista esitti, en usko henkeen ilman henkisyyteen kykeneviä biologisia aivoja. Myöskään mitään sosiokulttuuria ei olisi, jos ihmisillä ei olisi kykyä tuottaa minäkuvaa. Fysiologia on pohja, joka mahdollistaa minäkuvan ja sitä kautta ihmiskunnan kehittämät sosiokulttuurit.
Lähes kaikilla taitaa olla vääristynyt minäkuva. Se syntyy jo lapsuudessa, mutta sitä voi pyrkiä muuttamaan tulemalla tietoiseksi omasta sisäisestä puheesta, ajatuksista jne..Eli täytyy irrottautua kehomielen tuottamista valheellisista viesteistä ja uskomuksista, nousta ikään kuin itsensä tarkkailijaksi puhtaan tietoisuuden tasolle. Tähän perustuu henkiset harjoitukset.
Ilmankos elåmme hullussa maailmassa, kun julkisuuteen änkee vääristyneillä minäkuvilla varustettuja ihmisiä, joiden mielestä heidän subjektiiviset uskomukset on tosia. Jääköön mainitsematta mitkä.
Nuo "puhtaan tietoisuuden tasot" haiskahtavat vahvasti huuhaalta.
Mitä ongelmia on dualismissa, kun sitä niin usein pilkataan? Ainakin se miten aineeton henki ja materia ovat vuorovaikutuksessa. Ja että henkeä ei voi havaita. Entä muita ongelmia?
Itse olen dualisti. Uskon, että mulla on keho, mutta tosiolemukseni on aineeton sielu/henki , joka tekee minusta tietoisen. Ja tämä tietoisuus ei katoa kehoni kuollessa.
Toki on mahdollista, että myös sielu on eräänlaista vielä tuntematonta henki-ainetta :-)
--
heisielu
Vastaan itselleni:
Hyvin monet menneisyyden mysteerit on nykyaikana pystytty selittämään materialistisesti ja naturalistisesti - niin ei ole syytä uskoa, etteikö tietoisuuden kanssa kävisi samoin.
Vaikka olisi aineeton sielu, sen vaikutuksia pystyisimme mittaamaan vain aineellisessa todellisuudessa.
--
heisielu
En tiedä liittyykö tähän, mutta Tuomaan evankeliumissa on kohta:
112.Jeesus sanoi, ”Kirottu on liha joka on riippuvainen sielusta. Kirottu on sielu, joka on riippuvainen lihasta.”
Kyseinen Tuomas ei tainnut olla kummoinenkaan filosofi, saati fysiologi tai psykologi.