Riitaa yhteisen ajan puutteesta

Anonyymi

Monessako parisuhteesa tule riitaa yhteisen ajan puutteesta? Siitä, että toinen odottaisi enemmän kuin mihin toinen pystyy.
Meillä tilanne, että ollaan jo nelikymppinen uusiopari. Mies tekee paljon ylitöitä, ja lisäksi on käsittämättömän kiltti ja joviaali. Eli milloin missäkin auttamassa muutossa, rassaamassa autoa yms. Kun pomo sanoo, että tänään firmassa mennään jalkapallomatsiin, niin sittenhän mennään. Molemmilla on teini-ikäisiä lapsia, ja lapsia ei haluta sotkea kuvioon. Yhteinen aika siis jo valmiiksi kortilla.

Olen itsekin ollut meneväinen ja mulla on ollut harrastuksia. Ja on vieläkin. Nyt kuitenkin huomaan luopuvani omastani, jotta edes joskus nähdään. Ja sitten kiukuttaa niin vietävästi, kun toinen peruuttaa. Vaikka olisi hyvä syykin, niin taannun ihan murkkuikäisen kiukuttelijan tasolle. Lyön luurin korvaan tai en vastaa viestehin. Ottaa niin paljon päähän. En haluaisi olla tälläinen! Mitä tehdä?

Siitä olen varma, että mies haluaa mut, rakastaa jne. Mutta riittääkö sille vaan, että olen olemassa. Joku jonka kanssa viettää öitä silloin tällöin.

15

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Riittävän hyvin on osunut kohdilleen nyttemmin. Nuorempina kun oli pieni lapsi oli haastetta vuorotöiden takia ja siten myös kahnausta ja riitaa.

    • Anonyymi

      Enpä tullut koskaan tuota asiaa ajatelleeksi kun olin vielä parisuhteessa.
      Emme varmasti tehneet mitään yhdessä eikä mitään yhteisiä kiinnostuksenkohteita ollut. Minä olen liikunnallinen ja tykkään kaikenlaisesta liikunnasta. Kävin sitten ystäväni kanssa lenkillä, pelaamassa tennistä ja ratsastamassakin käytiin. Ja käydään yhä. Miestä ei kiinnostanut mikään muu kuin työnsä ja siitä puhuminen. Vapaa-aika meni tv: ääressä.
      Yksitoista vuotta näin mentiin. Minä elin omaa elämääni ja hän omaansa, saman katon alla. Siksipä kai se liitto kuivui kokoon. Siksi kai heräsi kaipuu ihan omaan elämään.
      Nyt olen tyytyväinen. Lapset ovat ovat isoja ja toinen opiskelee muualla toinen on valmistunut ja muuttanut omilleen. Parisuhteeseen en enää halua.

      • Anonyymi

        Miten ihmeessa päädyitte yhteen?


    • Anonyymi

      Oon omien kokemusteni perusteella tullut siihen tulokseen että kyllä, miehelle riittää se että nainen on. Nainen usein laittaa miehen elämänsä keskiöön, miehelle taas nainen on yks kiva asia elämässä muiden kivojen asioiden joukossa.

      • Anonyymi

        Nainen ei välttämättä laita miestä keskiöön ja mies on kiva asia muiden joukossa. Usein miehen oma suhtautumistapa johonkin yksinkertaiseen arkiseen asiaan, tekee naiselle sen, ettei mies enää olekaan yksi kiva asia, vaan hämmästyttävän yksinkertainen ja rasittava.

        Kuten esimerkiksi ex-mieheni. Aina kun tulimme perheen kanssa jostain, minulle jäi kädet täyteen työtä. Piti ruokkia lapset, pestä pyykit, häärätä ja huushollata. Mies istui sohvalle telkkaria katsomaan. Sanoi lapsille "olkaa hiljaa". Kerran oli sitten välttämätöntä tarkistaa sähköpostit ennen kuin aloin kotihommiin, niin tiedän mistä maanantaina lähden töihin. Mielessä kävi myös kummallinen haave, ettei olisi kohtuuttomasti vaadittu, jos mies kerrankin laittaisi lasten iltapalan. Lapset kuitenkin pitivät meteliä eikä mies saanut rauhaa telkkarin katseluun. Hän huusi minua "tule nyt jo antamaan lapsille ruokaa". Suutahdin todella,menin. Kysyin mikä siinä on miehelle niin mahdotonta laittaa lapsille iltapala pöytään. Se vaan on. Lisäksi mies sanoi rauhoittuvansa ja nauttivansa siitä kun minä häärään. Voihan helvetti. Siis miehelle ei riittänyt, että nainen "on" eikä hänen pidä osallistua mihinkään perheen toimiin. Vasta se riittää, kun nainen häärää ja touhuaa hulluna kaikkea, että hänen ylhäisyytensä voi rauhoittua katsomaan sitä ja telkkaria.


      • Anonyymi

        "miehelle riittää se että nainen on"

        Tämä taitaa olla ihan jollain tavalla tutkittukin fakta.

        Naiset haluavat enemmän dramatiikkaa, ja suuria tunteita kuin miehet.

        Tämä ei tietenkään koske KAIKKIA naisia ja miehiä, mutta jos katsoo metsää puilta.


      • Anonyymi

        Mulle ei ole koskaan riittänyt että on nainen, pitää saada kaikki hyöty ja ilo irti suhteesta, vaikka vähän pinnaakin venyttämällä joskus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "miehelle riittää se että nainen on"

        Tämä taitaa olla ihan jollain tavalla tutkittukin fakta.

        Naiset haluavat enemmän dramatiikkaa, ja suuria tunteita kuin miehet.

        Tämä ei tietenkään koske KAIKKIA naisia ja miehiä, mutta jos katsoo metsää puilta.

        "miehelle riittää se että nainen on"

        Oikeasti tuo "nainen on" tarkoittaa miehen puolelta, että nainen hoitaa kaiken kotona. Jos nainen haluaa miehen osallistumista esim. juurikin kotitöihin, niin silloin nainen ei enää vaan "ole". Ja tulee riitaa. Naiset eivät juuri halua kuvatunlaista dramatiikkaa.


    • Anonyymi

      " Nyt kuitenkin huomaan luopuvani omastani, jotta edes joskus nähdään. Ja sitten kiukuttaa niin vietävästi, kun toinen peruuttaa."

      Teepä niin, ettet luovu harrastuksistasi ja muista menoista. Näettte sitten, kun MOLEMMILLA on aikaa. Silläkin uhalla, ettei usein nähdä.

      " Joku jonka kanssa viettää öitä silloin tällöin."

      Miksi vain öitä? Eikö päiviä?

    • Anonyymi

      Anteeksi vaan mutta kuulostaa kyllä oikotie eroon. Mikä suhde se sellainen on jos ei nähdä tai olla yhdessä. Nyt raivaatte sitä aikaa toisille. Parisuhde etusijalle joskus eikä kaiken muun taakse.

    • Anonyymi

      Veikkaan, että suhteellisen tavallinen ongelma. Johtaa yleensä lopulta "ollaan kasvettu erilleen" -ilmiöön.

    • Hmmm. Ikävä sanoa, mutta miehellä taitaa prioriteetit olla muualla kuin suhteessa nyt. Jos nyt käytetään parisuhdejargonin kulunutta klisheetä, niin olet hänelle itsestäänselvyys. Näin se vaan on, kuvauksesi perusteella.

      No olet syystäkin kiukkuinen, vaikka toisaalta voi olla, että tapasi reagoida meneekin yli, mutta en vähättelisi sitä silti, koet että sinua laiminlyödään. Ja niin kaiketikin myös tehdään, jälleen kuvauksesi perusteella.

      Jos se, että on olemassa tai viettää yhdessä öitä silloin tällöin ei riitä sinulle, niin sitten se ei riitä teidän suhteellenne, siinä ei ole mitään monimutkaista tai jossittelua.

      Nyt pitäisi sitten keksiä, miten saat miehen heräämään tilanteelle ja etenkin sinun tarpeillesi, mieluiten vielä niin, että hän huomaa itsekin kaipaavansa aivan samoja asioita, koska niin hän luultavasti kaipaakin. Liian kiltti mies on tuossa mielessä pirun hankala, kun hänet pitäisi ensin saada ymmärtämään oma ylikiltteytensä ja toisaalta samalla tiedostamaan tarve omille asioilleen, itselleen tärkeille asioille. Ja saada sanomaan myös ei...

      Mutta toista et voi muuttaa, joten sinun täytyy yrittää puhua, muuttaa omaa olemistasi tai hyväksyä tilanne, vaikka se johtaisi eroon. Helpointa on muuttaa omaa olemista, pidät vain kiinni omista menoistasi, palautat myös taakse jääneet harrastukset ja menot päiväohjelmaan, älä luovu omasta elämästäsi! Annat piutpaut miehen ohjelmalle, kunhan vertaatte kalentereita ja ruksitte yhteiset hetket. Kun ne jäävät todella vähiin, mies tuskin uskaltaa enää perua mitään. Ja jos uskaltaa, niin sitten tiedät, ettet ole riittävän tärkeä hänelle.

      • Anonyymi

        Jos kokonaisuudesta ei pystytä sopimaan niin viimeinen kappaleesi on erinomainen toimintaohje!
        Jos mies ei hiljalleen muuta kurssia niin seuraus on pitemmän päälle arvattavissa.
        Olin itse 12 vuotta viikonloppuisä ja loppuvuodet sellainen mies mutta asia oli suunniteltu ja sovittu vaimoni kanssa ja liittyi yhteiseen tavoitteeseen. Työssäkäymisen lopettamiseen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jos kokonaisuudesta ei pystytä sopimaan niin viimeinen kappaleesi on erinomainen toimintaohje!
        Jos mies ei hiljalleen muuta kurssia niin seuraus on pitemmän päälle arvattavissa.
        Olin itse 12 vuotta viikonloppuisä ja loppuvuodet sellainen mies mutta asia oli suunniteltu ja sovittu vaimoni kanssa ja liittyi yhteiseen tavoitteeseen. Työssäkäymisen lopettamiseen.

        Kiitokset! En ihan mene vannomaan, että se on hyvä ohje, mutta ei ehkä huonoin kuitenkaan.

        Kun tiedän itse olleeni jossain vaiheessa joistain pitkistä suhteistani tavanomaista heikompi huomioimaan toista, niin tavallaan kirjoitan omasta kokemuksestani siitä, missä tein virheitä ja millä minut olisi pakotettu heräämään todellisuuteen ilman todellisen aiheen ohittavia messeviä riitoja tai yhdessä tapauksessa eroa, joka osittain johtui omasta pidempään jatkuneesta virheellisestä toiminnastani toisen huomioimisen suhteen. Ja olen minä itsekin joustanut ja mukautunut liian usein liian paljon toisen tarpeisiin, se vaan jossain kohtaa alkaa syömään yhtenäisyyttä ja kiinnostusta toiseen.

        Omaa elämää vain ei tulisi koskaan kokonaan hylätä tai muokata suhteen myötäiseksi, vaan pitää joistain osista kiinni, jotta ankkuri omaan menneisyyteen ja minuuteen on tukevasti kiinni paikallaan. Paljon saa ja pitääkin kompromisseja tehdä, mutta monessa asiassa riittää, kun sen jonkin voi keskustellen sovitella suhteeseen, ilman että minänsä osasta tarvitsee luopua.

        Katumuksen, kokemuksen, jonkin sellaisen sanoja. Toivottavasti joku löytää niistä jotain, mikä auttaa oman tilanteen tai ymmärryksen kanssa, niin ei tartte tehdä ihan kaikkia samoja virheitä kuin minä olen tehnyt :/


    • Anonyymi

      Menkää parisuhdeterapiaan, mies saa uutta näkökulmaa asiantuntijalta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      148
      2418
    2. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      27
      1968
    3. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      23
      1948
    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      86
      1743
    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      67
      1520
    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      20
      1296
    7. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      38
      1190
    8. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      11
      1188
    9. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      36
      1188
    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      10
      1167
    Aihe