Olen ollut kärsivällinen ja kuunnellut ja ymmärtänyt vaimon suurta surua hänen veljen menetyksen vuoksi. Tarjouduin ostaa jopa kukkia anopille nii vaimoni tähän tokaisi vihaiseen sävyyn, että olin kuulemma epäasiallinen ja täysin moukka, vain koska ostin väärän merkkisen kimpun. Erehdyin ruusun sijaan ostaa tulppaaneja satasella, että anoppi ilahtuisi. No minähän en oikein tiedä miten mun kuuluu tsemppiä sinne toivottaa. Onko jotain ehdotuksia kenties minulle? Kiitän jo etukäteen
Kuinka tsempata vaimoa suuren surun kanssa?
Anonyymi
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hermostuminen menee ehkä surun piikkiin. Ei sun tarvii mitään erityistä tehdä, eikä varsinkaan ostaa. Olet siinä, kuuntelet ja halaat. Hoidat ihan arkisia hommia ja annat aikaa sille toisen surulle.
Jos anoppi asuu jossain lähellä ja olette ok väleissä, niin mieti olisko hänellä jotain missä vois tarvita apua. Kysy vaikka vaimoltas suoraan. Sanot, että haluaisit jotenki osottaa tukea ja tuleeko hänelle mieleen miten sen vois tehdä. Tehdä jotain pihatöitä tai vastaavaa, käydä kaupassa, tmv. Rehellisesti sanoen, yleensä niitä kukkia tulee likaakin. Ainakin jos vainajalla oli yhtään laajempi tuttavapiiri. Se on se tapa, jolla vähän kaukasemmat ihmiset muistaa ja ihan hyvä niin. Ei läheisten kannata alkaa ostelemaan kukkia.
Sata tulppaania, hah hah hah. Tsiljoona, tsiljoona, tsiljoona trollia. Tuoksua, tuoksua, tuoksua trollien, jne.
Mä kun luin, että se oli satasella. Aattelin, että nyt on vedätetty puskasta kunnolla hintaa.
Kukka kuin kukka. Mitä väliä sillä on. Mutta miten lohdutan vaimoa kun hänen veli menehtyi ja anoppi on muutenki aika huonossa kuosissa, on sydän ongelmia ja korkea kolesterolia nii on hyvin paljon mahdollista, että kohtahan se anoppikin potkasee tyhjää.