Pidätkö sitä itsellesi tarpeellisena?
Plussat?
Miinukset?
Plussat?
Miinukset?
Parisuhteen tarpeellisuus
Anonyymi
43111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
En sano tarpeellisena, koska en TARVITSE parisuhdetta. Sen sijaan haluan olla parisuhteessa, koska siitä saa iloa ja vuorovaikutusta.
Erillissuhde on paras näin keski-ikäisenä.
Komppaan tätä. Mitään polttavaa tarvetta parisuhteelle ei ole, mutta mukavassa suhteessa on mukavaa olla.
Aika pitkälle samoilla linjoilla. Parisuhde ei ole mulle välttämättömyys. En mä parisuhdetta mihinkään tarvitse. Minä kuitenkin haluaisin parisuhteen. Ihmisen, jonka kanssa jakaa iloja ja suruja ja olla joskus ihan vaan hiljaa ja pitää kädestä ja silitellä ja pussailla ja niin ees päin.
Sillä erotuksella, että kyllä mä ihan mielelläni yhessäkin asuisin. En oo ihan varma miten mä lopulta tommoseen erillissuhteeseen kykenisin.
Sinkut palsta on tarpeeton. Pillun saaminen on tarpeellista.
Parisuhde ei missään tapauksessa ole tarpeellinen minulle. Elän hyvää elämää jossa viihdyn ja minulla on kaikki hyvin.
Olen parisuhteita kokeillut kyllä, kolmekin kertaa pidempään ja sitten useampia lyhyempiä suhteita mutta aina on vapauden kutsu ollut liian voimakas.
En sano että ei koskaan enää, koska sitähän ei tiedä mitä seuraavassa mutkassa eteen tulee. Kuitenkin sen tiedän takuuvarmasti että yhdenkään miehen kanssa en yhteen muuta enkä omasta kodistani luovu.
Senkin tiedän että sellaiseen mieheen törmääminen joka täyttäisi minun kriteerini on neulan etsimistä heinäkasasta.
Vaadin ehdottomasti tuota erillään asumista ja kumpaisellakin ihan omaa itsenäistä elämää ilman sitomista, kyttäämistä, toisen asioihin sekaantumista jne.
Vaadin henkisesti kypsää ja tasapainoista aikuista kumppania joka on sinut itsensä kanssa ja tasapainoinen.
Mustasukkaisuus ei suhteeseen kuuluisi kummaltakaan puolen, mutta kun ja jos yhdessä oltaisiin ehdoton rehellisyys olisi oltava. Minkäänlaista seläntaakse menoa en siedä.
Raha-asiat täytyy olla kummallakin omat joihin toinen ei sekaannu.
Minulle kelpaisi vain Mies isolla M:llä. Uskon vielä että sellaisiakin on, mutta harvassa. Siksipä, kun tällaista harvinaisuutta ei niin vain eteen kävele, en sellaista myöskään tarpeelliseksi koe. Pärjään mainiosti ilman.
Pidätkö sitä itsellesi tarpeellisena?
kyllä on ihminen jonka viereen pääsee saa tyydytettyä välittämisen tunteen ja perherakennus yhteinen, eläminen yhtä sopimista ja siltä osin rauhoittavaa kun enemmän tuntee ei tarvitse itse ketään tähän lisäksi enkä koen olevani yhdessä, lohduttaa, tukee kun on poissa ikävä ihan hervoton onneksi myös toiseenkin suuntaan. Mieskin on kirjoittanut monesti täällä ikkunassa odotan koska auto näkyy.🥰🌸kuin myös kuulee joka päivä kauniita sanoja rakastavan kauniiksi yms siinä ihan on täysin myös puurtaminen yhteen.
Miinukset?
Riitelyt.
Asioita ei voi nähdä vain kahden ajatuksen pohjalta tarpeeksi, tarvitsee ihmisiä ympärille kasvattaa ajatuksia ja ratkomaan ei pysty koko maailmaan tukemaan. Ja olemme vai osa isoa maailmaa ja ympäristön vaikutukset osuvat enemmän, mitä enemmän lapsia ja sitä myöten Enemmän ongelmia ympäristön vaikutuksista suurenpi todenäköisyys saada pahoja ihmisiä ympärille tai osua korona tai sairastua jotka taas saa surulliseksi.
Minulta puolivuotta vanha paikkairtosi hampaasta olen hädissäni.
enkä koen=sekä koen
Pidätkö sitä itsellesi tarpeellisena? - Tarpeellisena juu, mutten välttämättömyytenä. Tarpeellisuus tulee pitkälti siitä, että olen aikoinaan törmännyt ihmiseen jota rakastan ja jonka kanssa haluan yhdessä elää ja olla. Jonka kanssa elämä tuntuu täyteläisemmältä, kun ilman häntä.
Muuta syytä siihen ei sitten olekaan ollut. Nyt tietysti yhteiset lapset on yksi iso ja oleellinen yhdessä elämisen syy ja seikka.
Lapset tarvitsee meitä molempia, ydinperheenä homma toimii mukavemmin ja kaikki rakkaat on lähellä ja läsnä elämässä. Ja vaikka yksinkin pärjää ja viihtyy, niin tämä on perhe. Ja mulle perhe on kaikista tärkein.
Plussat? - Tuossahan niitä jo tulikin. Näin kypsemmällä iällä ja äitinä sinkkuuntuminen olisi ihan erilaista, kun nuorena ja lapsettomana, en enää halua perustaa mitään perheitä. Joten mulle riittäisi oikein hyvin mun lapset, jos tätä ydinperhettä ei tässä olisi iseineen päivineen. Mutta mieluiten pidän koko paketin yhdessä ja rakastaen.
Miinukset? - Joskus kun toiseen hermostuu tulee mieleen ne sinkkuuden helppoudet ja välillä iskee myös sellainen oman ajan ja elämän kaipuu. Kun ei huvita vängätä mistään tai selitellä mitään työn täydeltä, niin silloin ajattelee että parisuhteet on rasittavia kokoonpanoja. :)
Ja olenhan mä niin tiiviisti elänyt parisuhteissa pienen ikäni, että ihan oikeasti sinkkuus olisi ihan ässä homma, jos sinkuksi päätyisi. Ei kuitenkaan niin mahtava juttu, että suhteeni vasiten nurin sen vuoksi pistäisin. Ydinperhe on mahtavin juttu mulle. Mutta sinkkuus siinä tapauksessa, että ydinperheenä ei voitais jostain syystä jatkaa.
Hienoa kommentointia. Tässä tulee kyllä se dilemma esiin. Ero on monelle vaikea hyväksyä, ydinperhe hajoaa. Kuolema on varmaan helpompi hyväksyä. That's it, eikä jossitteluja. Muistotkin kauniita ja tietyllä tapaa siinä on ydinperhe. Mutta ydinperheen kun perustat väärän ihmisen kanssa ja ero tulee niin onhan se hankala paikka. Moni miettii, että löytääkö tuolloin eron jälkeen enää uutta kumppania. Ite sanon, että erota kannattaa vasta sitten kun on ajatuksissaan valmis yksin elämään loppuelämänsä, sillä ydinpere-elämän jälkeen ihmiset ei oo enää halukkaita sitoutumaan vahvasti ja erojahan tuleekin tämän jälkeen paljon herkemmin. Elämän tulee tämän jälkeen olla aina kivaa ja helppoa, tai muutoin sinkkuus on parempi vaihtoehto eli bye bye.
Vastalause.
Ero on ihan peace of cake verrattuna kuolemaan, tavallista elämänmenoa >elämä jatkuu kaikilla, mutta erilaisena.
Kiitos. :)
Annoin tulla vapaasti mitä mielestä tulvi..
Joo, jotenkin ydinperheen hajoaminen olisi vakava paikka ja mielummin kyllä kaikkensa yrittää, ennen kun periksi antaa. Etenkin jos ja kun kukaan ei ole uhattuna henkisen eikä fyysisen väkivallan alla.
Että asiat, jotka välillä kyrsii koittaa voittaa ja yritellä korjailla mielummin, kun että tosta vaan kevyesti heittäs kaiken menemään. Ja itsellä erityisesti tässäkin painaa lasten hyvinvointi ihan erityisesti ja eniten.
Toki oma ja avopuolisonkin, mutta olen valmis sietämään enemmän epämukavuutta lasten vuoksi, kun ennen lapsia. Eli olisin saattanut erota herkemmin ennen ja ilman lapsia syistä, joita nyt siedän ja käsittelen sisukkaammin kun kypsyttää, ja joita ennen en olisi sietänyt ja olisin voinut paeta eroamalla.
Eli kyllä lasten vuoksi miettii paljon tarkemmin kannattaako herkästi pillastua saati eroilla.
Toisaalta taas kuka tahansa ei voisi följyynkään kelvata, kun on niitä lapsia joiden onnellisuus on etummaisena.
Olen aina punninnut tarkkaan syyt erpihin ja jatkamisiin, mutta nyt äitinä punnitsen vielä tarkemmin ihan lasten vuoksi, enkä itseni niinkään. Siedän enemmän tylsiä juttuja, mitä siedin vähemmän kun eroaminen kosketti vain minua ja toista osapuolta. Nyt se koskettaisi myös lapsia, kipeiten vieläpä.
Mulla ei ole muutenkaan erityisen vahva vietti haalia suhteita itselleni, minkäänlaisia suhteita joten mikään sellainenkaan ei aiheuttaisi äkkinäisiä päähänpistoja. Erakko krapuna eläminen voisi olla varteenotettava vaihtoehto kaikkien ihmissuhteiden sijaan.. Paitsi oma perhe toki on aina ne läheisimmät, ne joiden vuoksi voin venyä tai vaikka katketa.
Pidän parisuhdetta yhtä tarpeellisena kuin vaikka harrastamista. Ilman sitä voi elää ja voi ihan hyvin, mutta siitä tulee mielekkyyttä elämään, parhaimmillaan.
Plussat. No tuossa yllä ne oikeastaan tulikin. Henkinen ja fyysinen täyttymys, jos toimii.
Miinukset. Jos ei toimi ja on raskas suhde, vie se ihmiseltä voimat ja itsetunnon alas. Verrattavissa masennukseen.
On tarpeellista. Ei sitä yksin jaksa pitkiä aikoja. Olen ollut parisuhteessa viimeiset 20 vuotta.
Ja yhtä aikaa saman myös Sinkuissa! 😂
Täällä on katsos turha -just täällä- hehkuttaa parisuhteella 😂😂
hellyys (kosketus) ja tunne, että rakastetaan
- riitely ja asioiden (melkein kaiken) jakaminen, itsellisyyden menetys
Mutta jälkimmäisestä huolimatta, olishan se hyvä olla..
Ehkä se on niin että 20-40v haluaa ja tarvitsee suhteen ja silloin rakennetaan perhe koti ja ihminen rakastuu kerran oikeasti ehkä jos ero niin vähän toisenkin kerran mutta se eka rakkaus on parhain ja aidoin ja 40v ylös päin ei enään kaipaa ja tarvitse suhdetta niin sen jälkeen vaan tyydytään johonkin eikä kukaan halua enään uusiin naimisiin tai rakastu enään niin se eka rakkaus on rakkaus ja sitä ekaa rakasta ja rakkautta ei voita kukaan
Näin se on. Ensimmäisessä rakkaudessa ei näe toisessa mitään vikoja, se on vaan rakas, mutta vanhemmiten näkee vain ne viat jokaisessa eikä siten käy enää kukaan.
Ja sekin on totta, että vanhemmiten ei koskaan pääse sen uuden ihmisen koko elämän matkan mukaan. Se onnistuu vain niiden parien kohdalla, jotka ovat kulkeneet nuoruudesta lähtien yhdessä. Tähän rinnastaen tuntuu ettei aikuisiällä löydetty ihminen voi koskaan olla mitään merkityksellistä. Et ole jakanut hänen elämäänsä etkä koskaan siihen tule pystymään. Nämä ovat vain karuja faktoja.
Ja sitä ekaa vaan rakastaa oikeasti ja toka rakkaus on toka rakkaus kolmas kolmas ja esim neljäs rakkaus on neljäs eli niita kolmea ekaa rakastaa enemmän ja ekaa rakastaa eniten eli muut rakkaudet ei ole samaa niin sitä ekaa rakastaa aina ja muut on korvikkeita
Hyvin paljon mahdollista. Ekaan varmaan vertaa tulevat...ja kukaan ei lopulta kelpaa.
Eli ensimmäinen oli oikea. Lopullinen. Joko pidetty tai kadotettu.
Ääh , ei ollenkaan noin.
Kuule kyllä se niin on. Iän tuomaa kokemusta ja viisautta. Sen vaan jo tietää ettei tule mitään. Nuorena rakasti ja tottui toiseen. Kasvoi toisen kanssa. Nyt me aikuiset ei enää jakseta olla aikuisina enää mitään.
Varmaan vertaakin ja huomaa sitä ekaa ei voita kukaan eikä vedä vertoja kukaan ja itse huomaa myöskin se toinen rakasti tai rakastaa jotain muuta eli entistään enemmän niin kumpikin sen vaistoaa niin kumpikin huomaa tai vaistoaa ja tietää että on korvike tai korvike rakkaus eli ollaan yhdessä kun kumpikaan ei saa sitä ykkös rakastaan niin sit tyydytään muihin tai ollaan yksin ja runkataan tai tyydyt johonkin niin saa edes seksiä ja vaikka menettäisi sen niin ei paljon kiinnosta sit etsitään uus korvike ja toivotaan että ekan kanssa palattais yhteen kun sitä rakastaa oikeasti
Kävikö sulle niin? :(
Oma mokahan se on lähtee vertailemaan. Siinähän sitten vertailee vaan.
https://www.youtube.com/watch?v=WT38eY6BUhs
Yhdessä toimien vakaa talous jatkuva vaurastuminen yhteen hiileen.
Että niinku raha vaan?
En kyllä halua parisuhdetta, enkä varsinkaan yhdessäasumista miehen kanssa. Joku tosi poikkeuksellinen, huippuälykäs ja maskuliininen erikoistapaus jolla samat hobyt yms. voisi tulla kysymykseen, ja sellainenkin vain omassa huushollissaan.
Pääsääntöisesti miehet ovat rasittavia tapauksia, kuten ihmiset ylipäänsä. Sinkkuelämässä on monia hyviä puolia ja siihen mahtuvat vain omat lapset.
Mut jos ei ole miestä ei ole sitä ihokosketusta...sitä minä ainakin tarviin :(
Sekin on tottumiskysymys. Jos vuosia nukkuu toisen kyljessä, yksin nukkuminen tai seksittömyys tuntuu oudolta. Ja toisinpäin.
En ole ikinä pitänyt itselleni parisuhdetta mitenkään tarpeellisena. Monessa sellaisessa olleena, minulle on käynyt niin, että melkein aina olen alkanut kuolemaan sisältä käsin. Naiset tuppaa olemaan aika usein henkisiä ja psyykkisiä vampyyrejä, imevät pikkuhiljaa kaiken elinvoiman, antamatta mitään tilalle. Erityisesti silloin, jos asuu saman katon alla. Ainoastaan yhdessä suhteessa ei ole käynyt niin. Mutta siinä ei asuttukaan saman katon alla.
Plussat? Hmmm... Ehkä se, että on joku "lähellä" kaikinpuolin ja voi luottaa toiseen. Että on toisen kanssa jotain, mikä on pelkästään meidän eikä kenenkään muun ja kukaan muu ei ymmärrä mikä se on. Harvinaista, muttei mahdotonta.
Miinukset luettelinkin jo yläpuolella.
Aika hyvin kuvailtu! Tarvitsee vaihtaa vaan tuohon "naisten" tilalle "miehet" niin omat tuntemukset parisuhdetta kohtaan tuli selitettyä!
En kaipaa parisuhdetta. Mulle riittää kun joskus joku käy panemassa, haluja kuitenkin sinkkuna piisaa. Onneksi löytyi vakipano. Yksin on mukava olla ja asua. Miehet muutoinkin vaikeita.
Haluaisin parisuhteen siksi, että voisin lisääntyä ja saisin lapsia, josta tulisi jatkumoo elämälle. Eli normaalia perhe elämää.
Jos olisin tyytyväinen suhteettomuuteeni. Niin tarvisi olla netti, jossa olisi mielenkiintoisia työprojekteja. Ottaisin siitä yhden, menisin sille paikkakunnalle ja saisin jonkinlaisen nukkumapaikan. Hoitasin projektin, sitten etelään ja sitten sama alusta. Ilman mitään velvoitteita. Ei asunnon ylläpitoa. Ja töissä vain se yksi projekti, sitten palkka ja hei hei.
Mutta nykyinen tilanne, kotiin ja töihin. Perheellisen velvotteet ja perheettömän ongelmat samassa.
Sen toisen pitäs olla niin erityinen, että sen kans kaikki olis plussaa. Ei parisuhdetta parisuhteen vuoksi.
Juuri noin se on. Suunnilleen samanikäinen, se on tärkeää ja muu sitten selviää tutustuessa.
Kyl pitää olla parisuhde ja pitää asua naisen kanssa. Ootte te ihme porukkaa kun yksin haluatte asua koko elämänne.
Plussat ja miinukset yhteen, me ei kuuluta yhteen. Sitähän ne terspeutitkin yrittää toitottaa eli yrität miettiä plussia ja miinuksia ja kumpia enempi niin sen mukaan jatko. Mun on kyllä vaikee ottaa tosissaan tuommosta, matemaattisesti noin yksinkertaista mallia. Siis ei oo totta. Mallissa ei oo esimerkiksi määritetty painokertoimia noille asioille esimerkiksi räyhäämisen painokerroin ei voi olla ihan yhtä suuri kuin unohtunut sukka olohuoneessa. Painokertoimet pitäisi määrittää ja tietysti huomioiden vielä arvokertoimet eli ihmisen arvot ja niiden mukaisesti eri asiooden painottaminen, nämä kun on eri ihmisillä erilaiset. Mutta ei, ei oo tainnut terapeutit istua puun alla, odottamassa putoavaa omenaa.
Olen tuosta tarpeellisuudesta sitä mieltä, että mikäli mitään tarvetta parisuhteelle ei ole, se kyllä nääntyy vuosien saatossa. Vastaavasti jos parisuhde on vain omia tarpeita varten, jonkinlainen umpisolmu on tiedossa.
Pidän; jotenkin tämä sinkkuus tuntuu sosiaalituelta. Kyllä tällä hengissä pysyy mutta ei tällä elä.
En minä nyt itselleni sitä onnea kaipaa, sillä menee tämä loppupätkä leuka rinnassa sohjossakin. Jotenkin vain tuntuu tyhjältä kun ei ole ketään jonka tekisin onnelliseksi. Siinä ehkä alkaisi aurinkokin pilven raosta pilkahtaa jos huomaisi tehneensä jonkun toisen elämästä edes hieman paremman ja onnellisemman.
Ei minulla myöskään vaatimukset juuri ole muuttuneet, kunhan tykkää minusta ja minä hänestä ja on hiukan kärsivällisyyttä odottaa että tykkääminen muuttuu rakkaudeksi. (mankelointitaito toki katsotaan eduksi)
Plussat; elämän ylämäet ja alamäet sekä varisnkin ne pitkät tasamaaosuudet soljuu mukavammin yhdessä tuumien.
Miinukset; parisuhde toiveena on niin vahva että jo kumppanin löytäminen ja polku sinne ehtii syödä miestä rotan lailla.
Ihmisellä on tarve olla jollekin se kaikkein tärkein. ❤️ -kaikilla vaikka mitä muuta sanoisivat