Arveluttaako ulkonäkö kumppanin valintakriteerinä

Siinäpä se kysymys on otsikossa. Tähän voi tietysti vastata omien kriteerien pohjalta tai sitten miettiä, että arveluttaako jos toisella kriteerit ovat pitkälti ulkonäköön liittyviä. Vastaan itse tuolta jälkimmäiseltä kantilta.

Itseäni alkaa jotenkin heti arveluttaa, jos mies tuntuu laittavan paljon painoa naisen ulkonäölle. Tämä ei liity mitenkään siihen täytänkö itse ne asetetut kriteerit. Se ei liity mitenkään myöskään siihen, että en jotenkin hyväksyisi ulkonäön olevan oleellinen viehätystekijä. Useammankin kerran mies on aivan selkeästi sanonut, että olen hänestä kaunis ja pitää minussa juuri niistä asioista, joiden tiedän olevan hänelle niitä tärkeitä asioita. En mahda sille mitään, että minulla välkkyy heti päässä iso varoitusvalo, jos miehelle alkavat ulkoiset asiat vaikuttaa kovin tärkeiltä. En kykene uskomaan jutun kestävyyteen ja mieleen tulee heti entä jos. Minkä ulkoisten asioiden minä muka voin luvata kestävän vielä huomennakin? En kai lopulta yhtään minkään. Haluanko ihastua, rakastua ja sitoutua mieheen, jonka vastaavat asiat perustuvat ehkä puhtaasti ulkoisiin asioihin? Minulla ei oikeastaan ole mitään mielenkiintoa ottaa noin isoa riskiä.

Yhdessä vaiheessa oltiin jopa niin huonossa tilanteessa, että en uskonut yhdenkään miehen kiinnostuvan muusta kuin ulkoisista asioista minussa. Nyt olen (kai) jo päässyt yli tuosta, mutta en edelleenkään voisi kuvitella ikinä tapaavani ketää esim. Tinderin kaltaisten, puhtaasti ulkonäköön perustuvien, sovellusten kautta. En missään tapauksessa haluaisi antaa kuvaani kenellekään, ennen tapaamista. Alan heti tuntea oloni epämiellyttäväksi jos kuvaani pyydetään. Olen myös vetäytynyt pois minusta ihan oikeasti kiinnostavienkin miesten seurasta, kun olen kokenut ulkonäköni olleen ihan liian iso juttu siinä kuviossa. Olen aina ollut kyyninen ulkonäkööni liittyvilleen kehujen kohdalla. Olenkohan yksin näiden kokemusteni kanssa?