Jos saisit uuden tilaisuuden, muuttuisiko mikään

Mikä sua nyt estää?

Kyllä mä olen miettinyt ( noin ylipäätään) enkä kadu tekemiäni päätöksiä, ymmärrän edelleen miksi ne olen tehnyt.

Mjoo

Jos minä olisin 15v dude, niin katsoisin erityisellä huolellisuudella minkä mopon otan alle ajettavaksi.

Tätä ei vain moni ymmärrä.

(naurua)

Ei elämää kannata nytkään tuhlata!

En nyt kyllä mitenkään voi tajuta tuota ns. ätmeiksi kutsuttujen ajatuksenjuoksua!
Miten syvä ja pohjaton tuo itsesäälin kaivo oikein voi olla?!
Elämä on sentään rajattomia mahdollisuuksia täynnä, ja jos jotain ei saa eikä saavuta on uusia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja jonossa loputtomiin!
Miten voi jämähtää tuijottamaan yhtä ainoaa asiaa; kun sitä naista ei ole "saanut"?
Miten ihmeellinen ja korvaamaton olento se nainen oikein voi ollakaan kun ilman sitä elämä pysähtyy ja näivettyy napaan tuijotteluun ja itsensä säälimiseen?
Tämä on täysin käsittämätöntä minulle.
Olen tullut siihen johtopäätökseen että tuo tapa elää ja ajtella on joillekin niin suurta jonkinlaista masokistista nautintoa suova että sitä voidaan jo kutsua syväksi riippuvaisuudeksi. Sillä yritäpä sanoa näille mitä tahansa, heillä on aina vasta-argomentit valmiina.
Olisi mielenkiintoista kuulla minkälainen luonneanalyysi näistä saataisiin, minkä tyyppisestä ihmisestä tulee tuollainen omassa kurjuudessa nautinnollisesti rypevä yksilö? Ja heitä kun tuntuu olevan paljon!
Tähän ihmistyyppiin vaikuttaa kuuluvan olennaisena osana kaiken myönteisen vahva kieltäminen ja valtava tarve puolustaa omaa kurjuuttaan. Luulisi olevan raskasta elää noin, mutta koska se tuntuu tuottavan heille suurta nautintoa, voi tuota kai nimittää lähinnä masokismiksi,

Kyllä minä tappaisin itseni ajoissa, niin ei tarvisi kärvistellä vuosikymmeniä. Nyt ei enää sitäkään voi tehdä, kaikki on jo liian myöhäistä. Näivetyn vaan loppuun ja odotan, että joku sairaus vie. Eikä minua erityisesti naisettomuus vaivaa vaan oma viallisuuteni, minusta ei ole mihinkään niin on parempi kuolla pois.

t.rumilusätmi

Olen tosin "päässyt" naimisiin vähän yli 30-vuotiaana, mutta jos pitäisi miettiä, mitä tekisin, jos alkaisin uudestaan 15. ikävuodesta ? Vastaus: Tekisin enimmäkseen kaiken, kuten olenkin tehnyt, mutta: Olisin huomattavasti rohkeammin oma itseni, enkä mietiskelisi yhtään, että "mitähän muut minusta ajattelevat".
J.S.V.

"kun on japanilaisista naisista kiinnostunut, niin japaniin matkustaisin ehdottomasti ja kolkuttelisin japanilaisten koteja ja huhuilisin , here is man in finland, comoon japanese beauty girl..."

Saattaisi olla tuhoontuomittua tuo strategia. Ellei sitten osuisi aivan kreisin japanilaisnaisen oven taakse.

Juokaa sitten viinaa jos teistä tulee 15 vuotiaita jälleen. Viinan juominen on sosiaalista elämää ja silloin tutustuu naisiin ja sen kumppanin voi löytää. Itse aloin juomaan viinaaa 14 vuotiaana ja tunnen edelleen niitä samoja naisia 30 vuotta myöhemmin ollaan tekemisissä.

T viinamies

Jos raitis mies olisi 15 vuotiaana ryhtynyt viinamieheksi ja lähteny kylille juomaan viinaa, olisi hän tavannut tyttöjä ja nyt nelikymppisenä olisi perheellinen mies.

t. viinamies

Keskittyisin harrasteisiin ja koulun käyntiin tosissani, menestyksen myötä olisi parempi flaksi naisten suhteen ja luottamuskin parempi omaan tekemiseen. Lukiota en käynyt silloin, kun se olisi ollut hyvä käydä, sen myötä mieleen jäi elämään vähempi arvoisuus.

Pyrkisin Itsenäistymään mahdollisimman pian ja muuttamaan kotoa pois n. 20-v., jotta itsenäistyminen olisi mahdollista. Menestyminen ja pärjääminen hyvän koulutuksenkin myötä antaisi paljon paremmat lähtökohdat kaikelle. Alkoholin kanssa en läträisi vaan jättäisin ne sekoilut muille.

Terveyteen panostaisin paremmin, jonka olen tajunnut vasta vanhemmiten. Olisin hoikempi ihmisenä ja välttynyt samalla monelta kiusaukselta. Tolkun miehenä olisin pyrkinyt kohtuuteen, välttänyt samalla ahneuden ansat, jotka rokottaneet omaa budjettia kohtuuttomasti, josta kärsinyt monin tavoin.

Vienyt myös markkina-arvoa naismarkkinoilla alaspäin. Pettymyksiä ja vastoinkäymisiä ollut niin paljon, et pahaa tekee edes ajatella mennyttä. Positiivisena miehenä silti elän toivossa paremmasta huomisesta. Uskon mahdollisuuksiini onnistua vielä. Hyväuskoisuutta, joka voi viedä myös huonompaan suuntaan, kaikki vaihtoehdot olemassa, se hyvä tiedostaa.

Jos nyt 40 ukkona pääsisi menneisyyteen uudelleen 15 kesäiseksi, tietty unohtamatta mitään, niin pitkälti kaikki muuttuisi melko radikaalisti.

Muuten tekisin varmaan samat virheet uudelleen mutta ensirakkauden kanssa yrittäisin toimia toisin. Hän oli kaunis ja ihana ja monin tavoin sopiva mutta menetin sen kaiken kun olin nuori ja tyhmä. On karua ajatella kuinka paljon paremmin tämä elämä olisi voinut mennä ilman sitä virhettä. Voisi olla perhe, lapsia, eläimiä...kaikkea normaalia ja onnellista. Nyt on vain yksinäisyys ja toivo kuolemasta.