Miksi olette sinkkuja?

Ku ei löydy sopivaa? Koen itsenikin omalla tavalla haastavaksi, siksi myös kumppanin oltava ymmärtäväinen ja mieleen? En ole sellaista löytänyt ja suhteeseen en ala kenen tahansa kanssa. Siksi olen sinkku. Elämä vie, ehkä joskus vielä...?

Ei nykyään kukaan halua parisuhdetta vaan hienompaa olla tinderissä joko palvelun hoitajana tai asiakkaana niin moni haluaa olla maailman vanhimman ammatin harjoittaja niin kai se kivempaa on juhlaa ja seksiä ja bileistä bileihin kun hoitaa kotia ja hoitaa perhettä se on tylsää ja työlästä kun helpompaa saada rahaa käyttää alkoa huumeita ja bilettää ja seksiä saa se on elämää se

Yksin paras. Ei tule pettymyksiä.

No nimenomaan vapaaehtoisestihan se sinkkuus hyvälle tuntuukin. Jos on pakko olla sinkku, vaikkei tahtoisi, se ottais aivoon.

Jos haluaa olla niin saa olla.

Mutta niin.. demoni-elokuvia pari pitäisi: For We Are Many on uusi demonous, sitten oli joku Demonologist, pitää salaa vilkuilla noita. Noita. Warlock. Julian Sands.

Pysytte sinkkuina kun elätte haavemaailmassa jossa kumppani muka tavataan jossain harrastuksissa tai arkielämässä ilman viinaa.

Todellisessa elämässä kumppani löytyy silloin kun juodaan viinaa yökerhossa ja hurmataan toinen bailaustaidoilla. Siitä se suhde saa alkunsa ja pian ei enää ollakaan sinkkuina.

t. viinamies

Olen työtön, siitä se varmaan johtuu ei naiset halua työtöntä miestä. Ei halunnut kyllä silloinkaan kun olin töis huhtikuussa.

Voin sanoa, että en varmaankaan halua enää suhteeseen. Miehet on tehnyt niin paljon pahaa mulle. Kaverina miehet menee, ei mitään parisuhteita. Ja joo, vihaan yksineloa. Mutta parempi niin.

Puhu vain itsestäs.

Se on mun ainut vaihtoehto. Eikä elämäntilanne salli nyt muuta. Näin on hyvä. Mun sydän on rikottu liian monta kertaa. Siitä tuskin koskaan tulee ehjää

Olen pitkä mies ja yrittänyt lukuisia naisia, rahaaki on ja pituutta, ja kaikkee muutakin, en saa naista, tämä on kai karma miksei naiset kiinnostu, pakko olla yksin

Ehkä sitten joskus vielä saa naisen jos on vain yksin eikä mietiä naisia, osuu paremmin kohdille,, enkä halua ketä vain,, tietynlainen nainen kiinnostaa.

Kerron skitsofreniastani mutta yksi toisensa jälkeen potentiaalinen kumppani aina pakenee.

No nyt ainakin ikuisesti pysyn sinkkuja jos on pakko seurustella miehen kanssa.

Seksi ja sinkkuus ovat eri asioita, kuten yksinäisyyskin on vain tunnetila.

Suurin osa jotuu käymää huoris, tai elään yksin kun ei naisille kelpaa miehet...

Ei täällä ole sinkkuja sen enempää kuin kaikilla keskustelupalstoilla keskimäärin.

Ehkä jollain Ikävä- tai Parisuhde-palstalla olisi sinkkuja, etenkin naispuolisia.

Noudatan kristillistä opetusta avioliitosta ja rakkaudesta. Se ei ole sitä, että on joku nainen kenen kanssa olla.

Selluliittipylly, se kävellessä höllyy, joo mutta kannatan kyllä välillä möhnien poistoa, eli hiusten leikaamista välillä lyhyeksi.

Tulee raikkaampi olo heti kun vaikka 3mm korkeuteen leikkaa aina kerran vuodessakin, lähtee täitkin päästä muhimasta pois.

... selluliittipylly, kävellessä höllyy... Batman-laulu, Bat ja Ryyd: Ehtaa tavaraa.

Suomea ei saa verrata kakkakasaan vaikka se sitä on.

Jatkakaa samaan malliin.

Pakotetusti sinkuksi jouduin. Mutta sen jälkeen olen vapaaehtoisesti palannut sinkuksi jo pari kertaa. En näe syytä olla suhteessa jossa tunteita ei tule toista kohtaan tai sitten suhteessa jossa toinen alkaa ihastumisvaiheen jälkeen kiukuttelemaan joka asiasta. Oma elämä tarpeeksi hyvää ettei ole pakko ottaa toista rinnalle jos suhde ei anna jotain parempaa..

Mutta kyllä ottaisin mieluusti kumppanin rinnalle jos arvot vain kohtaisi ja riittävää vetovoimaa olisi kummallakin. Mutta näin miehenä on aika mahdotonta saada naisilta mitään huomiota deittipalveluissa. Kirves ei ole kaivossa vaan pysytään parissa palvelussa jos joku vaikka erehtyisi näkemään ja kiinnostumaan minusta.. Mutta tinderiin en mene enää koskaan tulevaisuudessa. Turhin palvelu jonka tiedän.

Olen sinkku syystä että kaikki ford mustang -omistajilla on ollut niin rumis naiskavereita.

Jaa-a, maailmassa monta on kummallista asiaa - kuten tämä vapaaehtoinen sinkkuus.
Se kummastuttaa hämmästyttää aloittajaa. Mutta katsos, me ihmiset olemme niin erilaisia! On meitäkin jotka emme halua sitoutua emmekä luopua vapaudestamme.
Se että sinä et sitä ymmärrä on ihan ok, en minäkään ymmärrä kauheaa hinkua ja epätoivoa haalia edes joku ihminen elämäänsä ettei vain tarvitse olla yksin!
Miksi sitten itse olen sinkku, vapaaehtoisesti, enkä siitä vallan hevillä luovu?
Koska minulla on suuri oman tilan, ajan ja vapauden tarve. En jaksa toista ihmistä kodissani, tarvitsen sen vain itselleni (ja kissalleni).
Ahdistus siitä että joku tunkee liian lähelle, tunnen tukahtuvani. Tarvitsen paljon tilaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. En siedä rajoittamista ja kontrollia. En miustasukkaisuutta enkä sitomista.
Tunnen myös itseni ja tiedän etten olisi kovinkaan mukava ihminen jos minut sullottaisiin väkisin parisuhteeseen. Siitä ei koituisi mitään hyvää, ei minulle eikä sille toiselle osapuolelle.
Meitä vapaaehtoisesti sinkkuja on sentään paljon, emme ole mitään kummajaisia vaan ihmisiä jotka tuntevat olonsa parhaaksi näin. Miksi pitäisi pakottaa itsensä johonkin muottiin joka olisi täysin väärä, vain koska niin "kuuluu" tehdä? Ja kenellä on se valta tulla sanomaan mitä minun "kuuluu" tehdä, tai jonkun toisenkaan?
Jokaisella on vastuu omasta hyvinvoinnistaan enkä minä ainakaan voisi hyvin pakotettuna elämään parisuhteessa, kaikkea muuta.

-erittäin vapaaehtoisesti sinkku nainen-

No kannattaa oppia näkemään asioita laveammin.

Aloituskirjoituksesta voi aistia, että pidät jotain suhdetta itsestäänsselvänä asiana, että on jotain vikaa ja viallista, jos ei ole suhteessa keneenkään. Mutta ei se niin ole. Moni ihminen on vaikka löytänyt elämäänsä tasapainon ilman toista ihmistä, eikä halua sitä järkyttää mihinkään suuntaan, vaan nauttii ihan siitä.

Toisen ihmisen kanssa suhteen perustaminen on aina kriisi ihmiselle kuin ihmiselle... vaikka olisi kuinka purppuranhöttöistä... ja se on fakta. Jotkut välttelee elämässä ylimääräisiä kriisejä ja ei kait siinä voi olla mitään huonoa.. :o)

Koska olemme palstalaisia.

Rumuus on suurin syy miksi mies pysyy sinkkuna. Ruma mies voi päästä tuurilla treffeille kerran 10 vuodessa eli mahdollisuudet saada oma tyttöystävä on aika heikot.

Se on se vapaus, mikä sinkkuudessa viehättää.

Et koskaan tule ymmärtämään jokaista ihmistä ja heidän valintojaan. Ei kaikista ole parisuhteeseen, toisten taas ei ole hyvä olla yksin.
Missä on sanottu että miehen ja naisen "kuuluu" seurustella? Ei se ole kannattavuuskysymyskään kaikilla. Jokainen voi tehdä vapaasti oman valintansa elääkö yksin vai parisuhteessa. Ulkopuolisille ei kuulu kenenkään henkilökohtainen valinta.

Todellakin niin oma päätös: miksi omakotitalon omistaja on aina EUNUKKI?

Koska seksiä on ollut sinun vaimosi kanssa liikaa, kyllåstyttöäöö.. jo...

Pelko, etten ole kykenevä suhteeseen ihmisen kanssa, joka vaatii paljon huomiota osakseen, josta oma elo tulisi kärsimään? Yksin tuntuu paremmalta niin ei tule sillai huonoa omaa tuntoa, mitä tulisi naisen kanssa, joka syyllistää kaikesta tekemisestä?

Näkemyserot voivat olla selkeitä, jos ymmärrystä ei ole toiseen olemassa. Tältä tuntunut viime aikoina. Naisissa tuntuu itsekkyys korostuvan, aiheuttaa suhteessa ylimääräisiä stressitekijöitä. Mikä ei houkuta suhteisiin, alku menee varmaan aina hyvin, mut arki kaiken muuttaa voi huonommaksi? Pelko silloin viimein todennettavissa.

Oon sinkku koska syytän naisia tai maahanmuutajia aina kaikesta.

En ole rikas enkä komea. Muuta syytä sinkkuuteen ei tarvita

Taidat olla ätmi joka ei ole seurustellut. Kyskymyksestä päättelen😄🤭💎

Jaa-a. Lähes 11 vuotta on tullut oltua sinkkuna, ja enkä aiemmin edes kaivannut ketään rinnalle monimutkaisten syiden takia. Lyhyesti sanottuna pistin poikki, kun en jaksanut olla suhteessa hyväksikäytettynä, kuitenkin tehden ainoana kaiken työn suhteen eteen siitä huolimatta, että olin fyysisesti huonossa kunnossa. Kyseessä ei ollut mitään suhdeväkivaltaa tai vastaavaa, vaan oma terveys oli pettänyt ja kärsin samoista sietämättömistä hermokivuista mitä tälläkin hetkellä. Yksinkertaisesti eron jälkeen en ollut vuosiin edes kiinnostunut miehistä, koska tiesin ettei mulla ollut voimia sillä hetkellä edes treffailemaan saati uuteen ihmi suhteeseen, ja lisäksi olin pitkään vereslihalla edellisestä suhteesta ja rakensin muuria ympärilleni sydäntä ja mieltä suojaamaan.

Tyytyväisenä elelin yksin viime vuoden loppupuolelle edes kaipaamatta saati haluamatta ketään, kunnes sitten ensimmäistä ja tähän päivään mennessä ainoaa kertaa kiinnostuin vastakkaisen sukupuolen yksilöstä. Se tunne tuli lopulta alkuvuodesta aika lailla kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaikka oltiin jo joskus kolmisen vuotta sitten nähty ensimmäisiä kertoja. Hän oli jotenkin päässyt muurieni läpi. Harmi vain että vointini huononi keväällä -ei johtunut koronasta, mutta mahdollisuudet nähdä murenivat lähes olemattomiin.

Koska vointini on tällä hetkellä jopa huonompi mitä se oli keväällä, ja sen myötä olen oman kotini vanki pystymättä käymään muualla kuin pakollisilla asioilla, sekä ollessani häntä reilusti vanhempi, en ole ottanut enkä ota häneen yhteyttä, vaikka sitä haluaisinkin. Tunnustan olevani pelkuri, ja itsetuntoni on edellisen suhteen ja pitkän yksin olon jälkeen pohjalla, en kestäisi pakkeja. Mieluummin olen yksin ja haaveilevat, kuin yksin ja murtunut. -ihan sivusta

Olen sinkku omasta vapaasta tahdostani.. tosin vasta 2 viikkoa sinkkuutta tällä vuosituhannella.. odotan sinkkuaikojani tulevia innokkaana.
Ei velvoitetta ja vastuuta toisesta ihmisestä.. vain minä itse josta pitää huolta..
Ja ehkä voisin löytää rakkautta .. minussa sitä jo on, mutta lisää.. haluan rakastua ja hullutella sillä.
Rakastuminen on elämän tarjoamista huumeista ehkä parhain..

Jos ei löydy sopivaa, halua seurustella, ei kiinnosta yms niin siks esimerkiksi ja parempaa tekemistä ku seurustelu