Mitä järkeä on että sinua ymmärretään?

Toisen ymmärtäminen on petosta, joka ei kanna tulosta.
Kukaan tahdo tietää sinua, minua, heitä koskaan mistään hinnasta.

Ymmärettävä kohde ei ole saamapuoli ymmärtämisessä vaan ymmärtäjä. Jos ei ymmärtäjä ymmärrä, niin voi voi ei mahda mitään.

Sääli, myötätunto ja muu tunne-elämän ymmärtäminen onkin eri juttu, moniselitteisempi asia.

Kaikkein typerintä on taiteen "ymmärtäminen", eihän siinä ymmärretä taidetta vaan tulkitaan verbaalisesti OMAA käsitystä kyseisestä taiteellisesta suoritteesta.

samaa mieltä, ei siinä ole mitään järkeä, elää asetelmassa että minua ymmärrettäisiin ja sitten riutua siinä että taaskaan kukaan ei ymmärtänyt. Täyden ymmärtämisen vaatimus on mahdoton ja myös yleensä este sille että tulisi vähänkään ymmärretyksi kun olemisessaan on niin paljon läsnä ymmärrys-vaatimuksessaan että itse ei ole avoimena lukemassa koko tilannetta. Avoimuus ja tilannetaju, kokonaisvaltainen näkökyky katoaa. Kun tähtää maaliinsa tuijottaen, kaikki muu jää näkemättä.

Tämä minulta taitaa puuttua. Olen melko erakko. En odota ymmärrystä, mutta oletan itsestäänselvyytenä ns normaalin noteerauksen. Tapani on muodollinen. Kunnioitusta on, että annetaan olla rauhassa. Kyräilyä tai kiusaamista en ymmärrä.