Aihe

Seurustelenko väärän miehen kanssa?

Anonyymi

Olen seurustellut miehen kanssa nyt noin puoli vuotta. Hän on todella mukava ja kaikin puolin herrasmies. Hän kohtelee minua hyvin ja omaa käytöstavat. Emme kuitenkaan puhu täysin samaa kieltä, jonka huomasin jo melko alussa suhdetta. Ajattelin ettei tämä haittaa, mutta itseäni vaivaa se, ettemme voi puhua syvällisesti asioista, sillä hän ei kerro koskaan ikävämmistä asioistaan, hänelle on tärkeä näyttää ulospäin siltä, että kaikki menee hyvin. Lisäksi itsestäni tuntuu, että hän on aina ns. pari sivua itseäni edellä eikä ota minua vakavasti joissakin tilanteissa. Tulemme erilaisista yhteiskuntaluokista, joka näkyy kyllä ymmärtämättömyytenä joissakin asioissa, kuten ruokailutottumuksissa. En siis itse koe tarvetta esimerkiksi ravintolaruoalle joka viikonloppu, mikä on toiselle täysin normaalia. Huumori on itselleni tärkeä asia, muttemme täysin jaa sitäkään ja on oikeastaan aika harvoja asioita, joille voimme nauraa yhdessä. En kuitenkaan haluaisi loukata miestä millään tavoin, hän on erittäin mukava ja huomaavainen, mutten tiedä, saammeko toisistamme sitä, mitä kaikkea parisuhteelta voisi saada, jos uskaltaisi vaihtaa vielä sen viidennen vaihteen ja olla täysin oma itsensä.

En tiedä, mitä suhteen kanssa pitäisi tehdä. Pitäisikö minun katsoa suhde ns. loppuun ja odottaa että tiedän varmasti, mitä haluan, vai pitäisikö minun ottaa asia "liiallisesta erilaisuudesta" esille jo nyt kun tällaista mietin? Olemme 24 vuotiaita emmekä asu yhdessä.

4

145

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Tuli tekstistäsi sellainen olo että aavistelet aivan oikein tuota erilaisuutta.
      Ennen kuin teet mitään päätöstä suhteen jatkosta, ehdottaisin että varmistaisit että haluaako hän esimerkiksi todella tällaisia jokaviikonloppuisia ravintolassa syömisiä vai yrittääkö hän tehdä vaikutuksen sinuun tms. Toki luulisi puolessa vuodessa että tällainen on karissut pois.
      Kannattaa ottaa puheeksi hänen kanssaan tämä mistä kirjoitit että koet näin, ja kysyt häneltä mitä hän ajattelee. Kuulet millaisia mietteitä hänellä on.

    • Anonyymi

      Jotkut ruokailu tottumukset ja muut tämmöiset erilaiset tavat ovat taatusti sovittavissa ja niitä pystyy muuttamaan.
      Mutta olen itse sitä mieltä että se ydinluonne millainen joku on, sitä ei voi muuttaa. Ja olisi väärin pyytää yrittämään sitä muuttaa jonkun muun takia. omasta mielestäni sehän on se periaate hyvässä parisuhteessa, että rakastetaan toista juuri semmoisena kuin hän on. Kun mainitsit että huumorit eivät kohtaa ettekä puhu ”samaa kieltä”. Minulle se kuulostaa siltä että olette luonteiltanne erilaisia ettekä ole ehkä täysin samalla aaltopituudella?
      Puoli vuotta on tietysti vielä tutustumis ja sitä alkuhuuma aikaa milloin ollaan pinkit lasit silmillä ja parisuhdekkin muovautuu vielä, niin älä vielä heitä kaikkea menemään. Ota rauhallisesti esille nämä asiat miehesi kanssa! Mutta onhan se todella tärkeä asia että luonteet kohtaa ja olisi avoin hyvä kommunikointi. Kun muuttaa yhteen nämä asiat nousevat esille vielä enemmän kun vietetään lähes koko ajan yhdessä ja kaikki arjen askareet jaetaan. Monet miehet eivät tietenkään puhu herkistä aiheistaan tai halua näyttää heikkoja kohtiaan, koska ajatellaan ettei miehellä saisi niitä olla. Siksi ehkä ei puhu sinulle mielen päällä vaivaavista asioista? Ota sekin puheeksi ja ole lempeä kerro ehkä omistakin stressaavista asioista niin siihen on helppo samaistua ja puhua jonkun kanssa joka ymmärtää..

    • Anonyymi

      Mistä asioista hänen pitäisi "puhua syvällisesti""
      Maailman poliitiikasta? Uskonnoista? Yleismaailmallisesta taloudellisesta lamasta?
      Kaikki meitä kohdanneesta COVID-19 tuomasta rajoituksesta?
      Mistä? Mistä muusta? Oletko itse perehtynyt noihin syvällisiin asioihin joita haluaisit jakaa hänen kanssaan?
      Saman kielen oppii jos vain haluaa!
      Ravintola ruokailussa ei ole mitään erikoista, paitsi ettei aterian jälkeen tarvitse itse tiskata astioita!

      Miksi sinua sinua kaivaa "eri yhteikuntaluokkajako"!!!!!?
      Et voi syyttää vanhempiasi omasta saamattomuudestasi, niinkuin ei ystäväsi omiaankaan että ovat edenneet elämässään. Nyky- Suomessa jokaisella on oikeus, kohtuus ja (osittain) velvollisuuskin - ainakin itseään kohtaan_ kurssittaa ja kouluttaa itseään (lähes ilmmaiseksi!!!) niin paljon kuin vain haluaa.
      Viitsimättömyys ja tietämättömyys on huolellisesti itse hankittua!

      Miksi et aloittaisi keskusteluja ensin pienissä määrissä ja yleisillä kysymyksillä? Saisit selville kuinka hän suhtautuu niihin. Siitä onkin sitten helppo jatkaa.

      Ystäväsi kuulostaa erittäin hienotunteiselta ja hienostuneelta. Siis ystävältä johon jokainen haluaisi tutustua ja arvostaa hänen ystävyyttään.

    • Anonyymi

      Lue Kreeta Onkelin romaani Kotirouva.

      t. toisen ketjun aloittaja, joka myös miettii, onko tullu löyhin perustein (lähinnä vaan tunne, viehättyneisyys toisesta ja rakkauden kaipuu) alettua suhteeseen väärän ihmisen kanssa. Eli kirjotin tuon alotuksen "vinkkejä irrottautumiseen?"

      Aloin tapailla mun miesystävää reilu vuosi sitten. Oltiin kaupungissa ja oli vuoden pimein ja ikävin aika. Ei osannu miettiä, ettei hän taida olla niin luonnonläheinen tyyppi kuin minä. Muutettiin sitte keväällä pieneen kylään maalle. Kyläyhteisöön hän on sosiaalisena hyvin sopeutunut, mutta kesän ja syksyn aikana sain huomata, että ne luontojutut ja DIY asiat saan pitään edelleen yksin omina harrastuksina. Omia harrastuksia pitää olla, mutta minulla näissä on kumminkin arvoista myös pitkälti kyse. Minkälainen on tavoiteltava elämäntapa?

      Mulle ei riitä käydä jossain duunissa siksi, että saa sieltä vähän rahaa. Haluan tehä asioita, joilla on joku muukin merkitys.

      Mies taas ajattelee esim. ruokia vaan hinnalla saatujen kaloreiden kautta, mitä kannattaa ostaa. Ei välitä ravintosisällöstä, vitamiineistä yms. Voi ottaa vitamiinit kuulemma purkista. Ja närästyslääkettä päälle...

      Toi Onkelin kirja herätti ajatuksia.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Viime vuonna syntyi vain 46 425 lasta Suomessa

      Eläkkeelle siirtyy nyt vuosittain vähintään 74 000 ihmistä. Koska kuolleet (yli 52 000) lähes kaikki kantasuomalaisia mutta syntyneistä tuskin enempää
      Maailman menoa
      182
      1928