Välillä Sitä kaipaa toista ihmistä joka olisi samalla aaltopituudella..välittäisi oikeasti.sellaiset on onnekkaita joilla käy elämässä niin hyvä tuuri että löytää sen sopivan.
Hmmm......
Anonyymi
36<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Näinpä! Juuri tuollaista ihmistä kaipaisin. Muunlaista parisuhdetta en sitten huolikaan.
Aluksi voi tuntua ihastus ja rakastus tuolta. Lopuksi tarvitaan kuitenkin paljon työtä ja puhetta, että pysytään samalla aaltopituudella.
Ja tappeleminen vasta kamalaa onkin kun toinen yhtä jästipää😂
Toivottavasti sinulla olisi tuuria ja löytäisit sellaisen ihmisen elämääsi.
Niin, realiteetit täytyy kuitenkin olla. Melko pieni todennäköisyys että näin kävisi. Mutta voihan elämä joskus yllättääkin.
On kovin harvinaista löytää sellainen ihminen. Ja vielä harvinaisempaa että tuo ihminen vastaa tunteisiin. Niin, onnekkaita ovat he, jotka ovat löytäneet sen sopivan parin itselleen.
Tiedän tunteen. Vaikka yksin on hyvä olla, niin välillä vaan itkusta ei tule loppua, kun kaipaa toisen ihmisen kosketusta ja lämpöä. 😢😢
Muistan ajan, kun melkein painauduin jonkun tuntemattoman kylkeen linjurissa, että sais tuntea hiukan toisen lämpöö 😪😊
Sivusta
Voi ei. Miksi erositte jos olitte niin sopivat kumppanit.
Joskus löytää, mutta kumpikaan ei tee mitään asialle. Koska ei voi. Koska ei uskalla. Koska ja jos. Sellaista se on, elämä ja rakkaus.
Joskus tunteita on vain niin paljon että pakko kadota vähin äänin.
Voi kun pystyisikin kadota.
Se on tärkeintä ettei tarvi koskaan kohdata toista. Kaikilla se ei tietysti ole mahdollista.
Mä hoidan, mä hoidan.
Tällaiset irvistelyt voi jättää täysin pois. Tai avata niille oman ketjun. Jotkut oikeasti kaipaa ja ikävöi myös täällä. Kaikille elämä ei ole vitsailua tai leikkimistä.
No en irvistellyt. Anteeksi. Kaipaan. Meitä ei tule. Ja ajattelen, että tekisin palveluksen meille molemmille, jos pystyisin katoamaan.
Minä en tiedä kuka sinä olet, mutta kaipaan erästä välillä niin että mun sydämeen sattuu.
Voin pistää parmemmaksi. Sattuu koko ajan. Oon miettinyt, että saan varmaan sydänkohtauksen.
Haluis vaan lähelle. No se nyt vaan meni kuinka meni. Ei voi mitään
Toivon että sinulle kävisi paremmin kuin itselleni.
Ei käy. Roikun hänessä vielä vähän aikaa, sitten tiemme eroavat emmekä näe enää koskaan. Ja kyllä, aika parantaa, jossain vaiheessa.
Toivon myös että ajan myötä helpottaisi. Hänessä oli vain jotakin mitä en osaa järjellä selittää. Ihan niinkuin olisi ollut kovinkin tuttu vaikka ei ollutkaan. Tyhmää höpinää, mutta hän oli minulle jotakin ainutlaatuista
Mikäs siinä. Kyllä sitä voi kohdata ja moikata.
Oliskin vähän asioita.
Yhteiselo on useimmiten kompromisseja ja ajoittain jopa toisen sietämistä tilanteissa joissa elämän arvot ja vaikeiden asioiden ratkaisukyky poikkeaa toisistaan. Itsekkyys vie useimmiten huonompaan suuntaan.
On sanottu että on vain vaikeita ja enemmän vaikeita parisuhteita. Tarvitaan tahtotilaa, välillä jopa itsensä unohtamista että päästään eteenpäin.
Onnen etsijät usein pettyy mutta elämän vaikeuksien läpi tarpojat porskuttaa eteenpäin. Onneakin he kokee onnistuessaan.
Jokainen joskus väsyy ja kyllästyy, tunteet heittelee ja kiviä elämän poluilla riittää.
"Onnen polku poloinen, kivinen ja koloinen. Kun sitä lähdet kulkemaan luota silloin Jumalaan".
Jännä juttu, että samalla altopituudella olemisen oletetaan takoittavan täydellistä harmoniaa. No juu, eipä tuota jaksa alkaa edes oikomaan. On niin pahasti pieleen kytkettynä noi piuhat.
Mutta sen voi ajatella niin, että välillä aallot ovat vain vähäistä veden pintaa rikkovaa väreilyä ja välillä taas korkeita. Ei elämä ole aina tasaisen rauhallista, se ei ole mahdollista.
Jokainenhan saa ajatella kuten haluaa. Aaltojen korkeus ei varsinaisesti vaikuta mihinkään, jos ne aaltopituudet on molemmilla samanlaiset. Ne kun on samanlaiset.
Niin, onhan se hienoo, jos toinen melkeinpä lukee sua, ymmärtää lähes puolesta sanasta mitä tarkoittaa. Jotain samaa luonteessa, ajattelussa, kokemuksissa varmaan taustalla synkroniassa.
Sellainen ihmissuhde antaa voimia elämän karikoista selviämiseen.
Mitattu ihan parien sympaattisen hermostojen synkronioita, hyvinvoivilla pareilla korkeampaa. Lisääntyy muillakin yhteistyötä tehtäessä. Mutta riitatilanteissa voi hyvin synkronisilla tulla tulvimisilmiö, kun molemmat kiihtyneitä, voi sanoa sellaista mitä ei aikonut. MTV 3/koetko, ettet ole samalla aalto pituudella....
Yks elämän haasteista mun mielestä on löytää ne omat ihmiset, oma heimo, hengenheimolaiset...
Ei ne välttämättä tule edes perheen mukana, vaan sen uuden, oikean perheen voi joutua itse etsimään maailmantuulista.
Itse olen loputtoman kiitollinen että oon pari sellaista ystävää löytänyt.
Rakkauden suhteen alan taipumaan sille kannalle, että usein jonkun kanssa pääsee kulkemaan vain kappaleen matkaa, jos jommallakummalla tai molemmilla on vielä "henkistä kasvamista" tehtävänä.
Itsekin oon ikäni etsinyt sitä omaa ihmistä, mutta nyt alkaa näyttää että niitä on ollut monia, mutta kukaan ei se pysyvä. Pahaa pelkään etten enää edes löydä loppuelämän omaa ihmistä.
Mutta mä oon vanha jo, älkää ainakaan nuoret luovuttako!
Mitä enemmän pyrkii tekemään itselle merkityksellisiä asioita, sen helpommin niitä samanhenkisiä löytää.
Ryhmähali meille yksinäisille❤
Kiitos. Oli hyvä kirjoitus. Ryhmähali.
Kohtaatteko usein noita ainutlaatuisia saman aaltopituuden ihmisiä, vai miksi olette päättäneet unohtaa sellaisen?
Mä kohtasin yhden, ja se taisi olla mun ainoa, ja se kai päätti unohtaa mut. 😢
Mulle se ei ole helppoa.
Sellaisia kohtaa hyvin harvoin.
Ehkä vain kerran elämässä. Ja kun siitä ei tullutkaan mitään, se koskee kovaa. Sivusta.
Itselläkin on kyllä ollut suhteita aiemmin, mutta ei ne ole olleet mitään elämää suurempia tarinoita.
Kerran kuitenkin sattuma toi kohdalle ihmisen joka kolahti minuun. Eipä siitä mitään jäänyt käteen ja paikkailen nyt vain itseäni ja tuskin enää sellaista kohdalleni tulee.
Oletteko yrittäneet parhaanne päästäksenne sen aaltopituusihmisen yhteyteen?
En minäkään kaikkeani ole tehnyt, koska sopivuuden rajoissa pitää toimia, mutta minulle tämä on liian arvokas ja harvinainen kohtaaminen hukattavaksi ilman minkäänlaista ponnistusta.
Vaikuttaisi siltä, että minun yhteyteni pätkii, mutta yritän mä vielä virittää taajuutta, että saisi edes selvyyden, olisiko voinut olla mitään.
Yritin kyllä, mutta sain aika selkeän ein. Ei hän minua kohtaan tunteeton ole, mutta ehkä varattu, tai ei vaan halua työkaverin kanssa toveruutta kummempaa.