Kirjeen tai postikortin allekirjoitus

Jaa ... en ole oikeastaan koskaan ajatellut tota sen syvällisemmin. Tää tulee itselleni täysin luonnostan näin, mutta yritän nyt avata miten se itelläni menee.

Silloin jos vaikka kortti menee täysin tasapuolisesti molemmilta, vaikka yhteisille ystäville, niin laitan oma nimeni ensi. Ihan vain koska se on omani ja minä sitä korttia siinä kirjoitan. Oletan, että mies myös kirjottais omansa ensin, mutta en tiedä tekisikö. En tulisi koskaan tarkistaneeksi. Jos kortti menee selvästi miehen puolelle, niin pistäisin miehen nimen ensiksi. Jos itse olisin niille vastaanottajille käytännössä outo ihminen, niin saattaisin jopa jättää oman nimeni kokonaan pois ja kirjoittaa esim. "Esko Esimerkki perheineen". Lahjoissa taas kirjaan ensin sen ns. oleellisimman lahjanantajan. Eli jos menis vaikka miehen äidille, niin laittaisin miehen nimen ensiksi. Jos taas menisi minun äidilleni, niin laittaisin oman nimeni ensin. Nyt jouluna esim. annoin äitini kanssa muutaman yhteisen lahjan ja niihin kirjasin äitini nimen ensin. Koin, että niissä " mummi" oli oleellisempi lahjanantaja, kuin täti (eli minä).

Minulle sekä kortin saajan että lähettäjänä ei ole mitään merkitystä kumpi nimi on ensin. Mies on perheen pää, jos sen aseman on ansainnut ja sen hallitsee!

Vanha tapa

jaa, kuka milläkin tapaa, mutta suosittelen siirtymään samaan käytäntöön kuin minä ja puolisoni. En ole eläessäni (olen 63v) lähettänyt yhtään joulu- tai muutakaan korttia.
Muutama suruadressin on lähetetty. Niiden tekstit on kirjoitettu kukkakaupassa. Ensimmäiseksi osanottajaksi on laitettu se kumpi meistä oli vainajan kanssa läheisempi.

Joulutervehdykset olemme perinteisesti hoitaneet puhelimitse soittamalla. Mies soittaa omille sukulaisilleen ja kavereilleen, minä omilleni.

Mitä taas tuohon kuka on perheen pää, onneksi meillä kummankaan ei ole tarvinnut yksin tuollaista virkaa hoitaa. Johtuu varmaan siitä kun olemme molemmat tehneet jo ennen parisuhdetta ja koko parisuhteen ajan (yli 40 vuotta) kolmivuorotyötä. Välillä työvuoron kesto on ollut jopa 48h. Kun on useampi lapsi ollut, kummankin oli pakko tehdä kaikkia niitä asioita mitä perheessä kulloinkin eteen tuli. Hyvin on parisuhde kestänyt tätä "perheenpäätöntä" menoa.
Eikä nuo lapset eikä lapsenlapsetkaan tehneet/eivätkä tee eroa sillä mitä meillä isovanhemmilla on jalkojen välissä. Hyvin niille on kelvannut, ja kelpaa, kumpi tahansa meistä mahdollisen hädän hetkellä jeesaamaan.