pieniä onnen suuria hetkiä

kun kiedon käteni onneni ympärille ja tunnen, siinä hän on.

kun äitinsä sylissä istuva pikkuveli ojentaa kätensä kohti, ja suu silmät, koko olemus kertoo ja vaatii: ”ota syliin sinä.” kun pieni vartalo täynnä halua täyttää käsivartesi, ja märkä suu, räkäinen nenä merkkaa poskesi suloisin suudelmin. tiedänhän minä - hampaita tulee, ikenet kutiaa, on nuha.

kun isosisko taas samaan syyliin halajaa, polvelle toiselle tahtoo. ja puhuu pieni lapsi vielä pienemmän kielellä: ” työtä mua, työtä.” osansa itselleen vaatii. kateena rakastaan vahtii. on sekaisin hetken puurot ja vellin taas uuden pulloon pakkaan., ja aamua aika näyttää. vaan hellin ja lellin isoa ja pientä.

kun tulevat toivot kahdella polvella kiljuu ja kitisee, eikä pinna hetikään pala. ei rähinä ala. kevättä kulmat katsoo. siinä mun aarteeni on.

muskariin matkaa vieressäni viisain viisivuotias. hän tietää, miksi kukko kiekuu, että lätäkössä hyppiminen on kivaa, kolmijalkaisia koiria näkee harvoin, kovaa ei saa ajaa, hevonen on isompi kuin terttu-täti, ja kaiken mikä on tarpeellista ja paljon muutakin. muskarista tullessani mukanani on lady, jolle pitää päiväkotiin vietäessä pukea kurahousut päälle auton takana. etteivät pojat portilla huomaisi. kysyin: ”miksi?” ja vastaus tuli kuin kotikadulta: ”mähän oon pusutellut niitä.” vaan sain sudelman minäkin.

onnea pikkuveljen liikkeelle lähtö. nelivedolla tietty ja kovaa. onnea eka kuhmu ja huuto. hienoinen hätä iskän ja äiskän - no ohi kipu jo on. ja säteenä nuorimman naama. ja jalat kun kohta kantaa, niin maailmanrantaa astella voi.