Jos budjetti on 400-500 euroa niin hevikirves on paras. Ei tremoloa.
Mikä kitara?
Anonyymi
461100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
https://www.guitarworld.com/features/the-best-electric-guitars-under-dollar500
Kannatta kuuklettaa...
Noista tuo Ibanez S521 näyttäisi hyvältä mutta kuinka sopii käteen niin se pitäisi testata.
Melkein kaikilla kitaroilla voi soittaa melkein mitä tyyliä vaan. Ei ihan mutta yleisesti näin kuitenkin on. Loput ovat sitten mieltymyksiä ja ulkonäköseikkoja.
Sellainen paksu jazz-laatikko olisikin hieman huvittavan näköinen hevi-tiluttajan kourissa..vaan kyllä tuo totta on että millä vaan voi soittaa, vahvistimesta se lopullinen soundi otetaan.
Jep, ja mahdolliset vempeleet kitaran ja vahvistimen välissä värittävät tai muuttavat myös soundia.
Jackson Adrian Smith SDX
Tuossa Jacksonissa on tremolo. Tämä sitten: ESP LTD EC-256
Kannattaa ostaa käytetty ja hevikeppejä tulee päivittäin myyntiin useitakin. Siinä ei häviä mitään, jos ei nappaa niin panee myyntiin samaan hintaan, kuin minkä itsekin maksoi. Käytetyn saa kuitenkin satoja euroja edullisemmin.
https://muusikoiden.net/tori/?category=8
Jos olis pakko ostaa halvempi hevikeppi, niin ostasin varmaan PRS;n.
https://www.youtube.com/watch?v=ZOWMHefSd-E
Tuossa juuri maailman parhaaksi nuoreksi kitaristiksi valittu poika soittaa PRS;llä
Heheh,,vai oikein "maailman paras" taas kerran...No, mielipiteitä mahtuu jopa Suomi 24 saiteille.
https://www.guitarworld.com/news/juho-ranta-maunus-wins-young-guitarist-of-the-year-2020
Ainahan näitä listoja voidaan laatia, mutta hyvinhän Juho soittaa. Ehkä vähän "konemaista opistosoittamista", mutta taitavaa kuitenkin. Ennen kitaristit olivat pääosin itseoppineita ja soittivat omalla tyylillään.
Maailma on tosin täynnä toinen toistaan ällistyttävämpiä soittajia, joita on yputubekin pullollaan.
En osta käytettyä, uuden kun ostaa niin takuu pelaa, ei tarvitse tutkia onko nauhoissa jo kuoppaa, onko halkeamia tai kaula propelli. Uudessa jos näitä esiintyy niin takaisin myyjälle.
Näitä "maailman parhaita" löytyy joka harrastuksen parista jos vain tämän "maailman parhaan" ympärillä henkilöt jotka haluaa hänet nostaa korokkeelle. Ihan ok mutta ne maailman parhaat tahtoo olla niitä hiljaisia puurtajia.
Itselläni on huonoja kokemuksia uusina ostetuista kitaroista, nytkin puolisen vuotta vanha jenkkistrato on lähdössä huoltoon. Käytetyt kitaran on ns. sisäänajettuja, ja niiden kanssa ei ole samoja ongelmia ollut.
Oletko ajatellut "huoltokirjan" perustaa sille, kuten autoissa on?
No, kädettömällä ihmisella se onkin viisain ratkaisu, viedä skeba "tohtorille" kuten termi kuuluu.
Hm..en malttanut olla viisastelematta, vaikka mielestäni säätämiset ja perushuoltotoimet ovat perin yksinkertaisia ja tietoa löytyy myös helposti.
Nauhojen hiomisen sanoisin olevan jo vaativa ja oikeasti tarkkuutta vaativa homma, sen opettelin ostetttuani kaulavikaisen akustisen, höyryttelin liitoksen auki, asettelin uudestaan ja hion myös nauhat. Ja vaikka itse sanonkin tuli virheettömät.
Kyllä voin sanoa että minä kun itse hioin nauhat omasta kitarasta niin sata varmasti tuli paremmat kuin sinun hiomista nauhoista ja ihan vain siksi koska sinä pidät nauhojen hiomista tarkkuutta vaativaan hommansa, mulle se oli ihan simppeli homma.
Simppelit hommat hoituu toki mennen tullen, mutta isommissa hommissa vien skeban takuuhuoltoon. Taitaa mennä tremolon tallapala kokonaan uusiksi, harvinainen vika, josta ei täältä netistäkään löytynyt mitään vastaavaa.
No oivoi! Etkö saanut intonaatiota kohdalleen? Et osannut?
Joo, yhyy...
Dodi, lopeta itkeminen ja vie "huoltoon" kyllä tohtorisetä säätää.
En osannut mutta simppeli homma kun opettelin, nyt säädän intonaation toinen käsi taskussa ja rööki käryää huulessa ja promilleja veressä 1.7!
No nyt alkaa kuulostamaan paremmalta! Opettele myös juovuksissa soittaminen, taitolaji sekin...
Ongelma on hiukan erikoinen ja netistäkään ei yhtään vastaavaa tapausta löytynyt.
Fenderin deluxe tremolon tallaan ei kampi enää mene kiinni. Monet eivät tiedä moisesta tallamallista, koska se on käytössä vain deluxe- ja ultra-malleissa.
https://www.angela.com/fenderamericandeluxestrattremolobridgelefthand0055318049.aspx
Kampihan vain työnnetään koloon ja sen pitäisi lukittua paikalleen, mutta omassa kitarassani ei näin enää tapahdu. Kampi on ollut vain muutaman kerran kiinni.
Kerroppa miten ongelma korjataan, jos kerran tiedät kaiken kitaroista. Netistä ei vastaavaa ongelmaa löydä, joten melko harvinainen tapaus. Luultavasti ongelmaa ei voi korjata, vaan tilalle pitää vaan laittaa uusi osa.
En tietenkään voi tietää tuollaisesta, omissa stratoissa ollut aina se perinteinen kierteellä kiinnittyvä. Mutta sen verran katsoin tuosta linkistäsi että jonkunlaisella jousilukolla on oltava kiinnitys..t.s. tremolo varressa olevaan uraan lukittuu jousiprikan tapaisella systeemillä.
Okei, kaivelin sinulle ohjeen kuinka korjaat tilanteen, ajattelemani jousilukko ei ole kohdallaan. Mutta katso video, asia selviää siitä
https://www.youtube.com/watch?v=lYeN-FVy8Y4
No voi voi, osaa kuules soittaa soittaa kännissä kun ja se vasta kuulostaakin *itunhienolta, vedän vaikka skitta selän takana ja biisin takaperin, on sen verran tullut veivattua noita keppejä suurellekin yleisölle.
Katsoin kyllä kyseisen videon itsekin etsiessäni netistä neuvoja. Tuossa taitaa olla kyseessä kammen jumiutuminen, eikä se, että kampi ei mene kiinni.
En ala irrottelemaan tallaa koska luultavasti joutuisin kuitenkin laittamaan kitaran takuuhuoltoon, koska koko lukitusmekanismi taitaa olla jotenkin irronnut. Mitään irronnutta osaa en tosin löydä kitaran sisältä.
Tuskin lähtisin tallaa irrottamaan minäkään, sorkkisin sen lukitus jutun vaan sellaiseen asentoon että kampi menee sinne perille. Vaikka meisselillä tms.
Mutta onpa siinä sellainen "tehdasmoka" jota tuon kampilukituksen kehitelleen "insinöörin" tulisi korvat punaisena kuunnella.
Ei sinne ahtaaseen tilaan pääse millään työkalulla sorkkimaan. Olen toki yrittänyt sellaistakin. Koko talla on otettava irti ja vaikuttaisi siltä, että sekään ei auta, vaan pitää vaan laittaa kokonaan uusi talla tilalle. Kampi on ollut vain muutaman kerran kiinni, joten aika vähällä käytöllä vika on syntynyt. Viime keväänä ostin kitaran.
No harmi sellainen.
Eihän tallan irrottaminen mahdoton tehtävä ole?
Voisiko kenties muutama öljytippa auttaa?
Katsoin tuon videon, kyllä sinulla on käynyt nyt niin että lukitus mekanismi on joko jäänyt ääriasentoon eli öljy voisi auttaa.
Minä tekisin pienen L-muotoisen "tiirikan" jolla pääsisi painamaan joustavaa osaa.
L-muotoisen tiirikkaan aika lyhyt sakara että tiirikan lisäksi reikään mahtuu vaikkapa pieni ristipää meisseli tai ohut tuurna joka pakottaa tiirikan painamaan lukitusjousta, tuota jos kokeilee niin ei runnomalla. Lukitusjousi voi ponnahtaa oikeaan asentoon jopa tömäyttämällä kitaran runkoa kämmenpohjalla mutta ensin se tippa ohutta öljyä. Lukitusjousi ei välttämättä ole jäänyt kovinkaan tiukkaan jumiin.
.....lisäys vielä.
Kylmäspray voi myös auttaa.
Joo, ajattelin myös etten ihan asioikseen alkaisi talla irrottamaan, mutta kieltenvaihdon yhteydessä kyllä: EI se niin iso juttu itseasiassa ole! Eikä tuollaista hommaa tarvitse pelätä, laittaa sitten kasaan päinvastaisessa järjestksessä.
Cort Guitars (Cor-Tek Corporation) tekee alihankintana ison osan muidenkin merkkien halvemmista kitaramalleista, eli valmistaa kitarat monelle muulle merkille. Kun soitat tietynmerkkisellä kitaralla, niin todellisuudessa saatatkin soittaa "Cort" valmisteisella vehkeellä.
Väänsin klemmarista "tiirikan" ja sohin sillä koloa tallan sivussa. Ei siellä mitään tuntunut ottavan vastaan, jos joku jousi siellä on ollut, niin ei ole ainakaan enää. Aika erikpinen sen mekanismin pitää olla, ja kummaa ettei sitä käytetä yleisesti kaikissa kitaroissa. Ehkä ei ole tarpeeksi luotettava, vaikka toimiessaan erittäin näppärä ratkaisu. Ehkä oli taas vaan huono tuuri. On mulla ollut toinenkin strato, jossa oli myös deluxe tremolo, jossa ei mitään vikaa koskaan ilmennyt. Tutkikoon takuuhuolto skeban, sillähän siitä selviää ja ei siinä tule kuin roudaamisen vaiva ja viikon odotus.
No joo. Itse aikalailla mielelläni tuollaisiin korjauksiin ryhtynyt, mutten minäkään Gibson Les Paul kitaran ostettuani alkanut "korjailemaan" toisen tone-potikan toimimattomuutta, vaan lähetin takaisin korjattavaksi "tehtaan piikkiin" tai minun tapauksessani myyjä liikkeen piikkiin,,kai.
Ostin toisella paikkakunnalla olevasta liikkeestä tuon. No, tuli uudestaan matkahuoltoon ja sen jälkeen ei olekaan ollut 7 vuoteen ongelmia.
Itsekin ostin uutena 2017 vuoden les paulin ja siinäkin toinen mikki lakkasi aika pian toimimasta. Takuuhuoltoon vein ja homma hoidettiin.
Nyt on menny luottamus jenkkilaatuun täysin, Meksikaanithan ne nykyään taitaa tehdä nää made in USA kitaratkin, ei voi luottaa enää siihenkään laatuun.
Parempi ostaa käytettynä, saa halvemmalla ja luultavasti vielä kestävämmänkin.
No tuon tone episodin jälkeen ei minkäänlaisia ongelmia, kepppi toimii kuin se kuuluisa junan vessa, eikä juuri edes vuodenaikojen vaihtelut aiheuta säätöhommia, kuten muissa kitaroissani. Kovasti tykkään, keraamiset mikit tuossa alkujaankin, minun "rajuin" kitarani.
Hyvä on, muuta ei voi sanoa. "Tatsi" hiotunut pikkuhiljaa parhaaksi, minulla kolme muutakin sähköistä telineessä.
Mulla on ollut muutama lespa ja tarkoitus olisi sellainenkin vielä hankkia, kun se tavallaan on yksi niistä kitaramalleista, joka on "pakko omistaa". Jopa Yngwie Malmsteenilla on sellainen, ja onko kukaan koskaan nähnyt hänen soittavan les paulilla?
Les Paulejahan ei tällä hetkellä saa Suomesta oikein mistään, jotain maahantuontiongelmaa ollut jo pidempään. Täytyy täältä netistä kuikuilla, jos tulis käytettynä vastaan. Täytyy kyllä sanoa, että olen enemmän stratomiehiä, se vaan tuntuu sylissä jotenkin sopivammalta. Les Paul vähän roikkuu jotenkin sylissä eri tavalla ja soitto ei tunnu yhtä luontevalta. Les Pauliahan soitetaan välillä nostamalla kaula pystyyn kohtisuoraan, kuten Jack Wylde. Itse röhnötän himasohvalla ja otelauta on lähes vaakasuorassa sylissä, mikä on helppo asento soittaa. En mä yleensä jaksa seisoskella, pitää muutenkin koko ajan käyttää tietokonetta ja laittaa taustanauhoja soimaan.
Niin se "pakko" omistaa jotenkin kotiutunut meikäläisenkin päänuppiin! On Strato, ja ja on Les Paul. löytyy myös 335 virkaa toimittava Yamahan huippuskeba SA 2200 ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä "halpis" Tele,,,Squier..No katsotaan kuinka kauan viihtynee..
Lisään vielä tuohon: Itse pidän seisoaltaan soittamisesta kai joskus aikoinaan bändihommista tarttuneesta jutusta, omituisinta on se itsestään kumaraan taipuminen,,lieneekö kenelläkään muulla sellaista "vaivaa" kuin minulla?
Skeba "roikkuu" ilmassa" tai sitten kunnolla seisoessa vatsan päällä..tuo mun Nevalaisen strato väreilee vatsaa vasten aivan hurjana,,ja väreily kulkee läpi koko äijän...tuntuu muuten huikeelta.
Niin, tämä "kitarahulluus" on vähän samanlaista meillä kaikilla ja kai me suomalaiset ollaan jotain Väinämöisen sukua ja kanteleen on korvannut vain kitara, saman sukuisia soittimiahan kannel ja kitara ovat.
Aikuisilla on myös lelunsa ja niitähän nää kitaratkin meille on.
Tele on mullakin, strato tulikin jo mainittua, ja tekis mieli hankkia toinenkin, vaikka vaahteraotelaudalla punainen strato, tai mustakin on hieno vaahteraotelaudalla, niin kuin Claptonin Blackie. Stratoni on uusi Ultra malli, eli siis moderni strato, joka kaipais vähän perinteisempää rinnalleen. Hevikeppinä on korealainen ESP, sillä vedellään Metallicat ja muut vastaavat. Van Halen tyyppinen osasto hoituu musarin Axisilla, joka oli ihan pakko saada, kun ensi kertaa 10 vuotta sitten sellaista kokeilin. Sitten on vielä Gibson SG, joka on taas se "pakko omistaa" kitara. Nyt uupuu vaan se Les Paul , niin eiköhän se ole sitten siinä. Kitarat on vaan kaupassa telineissä jotenkin niin hienoja, että ne kaikki pitäs saada, kotona se lumous aina vähän haihtuu, ja siksi kitaristit vissiin aina sinne kauppaan uudelleen menevätkin ihailemaan uusia keppejä, vaikka niitä vanhojakin on ihan riittävästi kotosalla.
https://areena.yle.fi/1-50333427
Hyvä dokkari, jonka eilen areenasta bongasin.
Kyllä sitä hakee sellaista sopivaa asentoa aina itselleen ja itse, jos seisoaltani soittelen, niin tuppaan tukemaan kitaran jalan päälle, Emppukin näyttää tekevän aivan samoin.
https://de.wikipedia.org/wiki/Emppu_Vuorinen#/media/Datei:Emppu-Vuorinen-guitar1-cut.jpg
Viime keväänä innostuin soittamaan seisoaltani tuossa samaisessa asennossa, ja menetin kokonaan ajantajuni ja soitin 6 tuntia putkeen ilman minkäänlaista puutumista. Katsoin kelloa ja se näytti kymmentä illalla, kun luulin sen olevan vasta kahdeksan. Soitaamisesta ei vaan saa kyllikseen, kun oikein innostuu. Onhan se opettelu aina kovaa duunia ja huippukitaristitkin kertoo treenanneensa 8 tuntia päivässä. Ja aika menee aina lentämällä, vielä pitäs treenata tuo biisi ja vielä tuokin, hirvee määrä toistojakin, että alkaa olla tyytyväinen suoritukseen.
Harley Benton SC-550 on 269 € hintainen.
https://www.youtube.com/watch?v=BGQYwtOL1dw
https://www.youtube.com/watch?v=plfCbiC6ukE
Cortit on laadukkaita halpiskitaroita, suosittelen. Joskus olen pari omistanut ja nuo kaksi videoiden mallia ovat jotenkin niin hienoja, että tekis mieli ostaa, vaikka en halpiskitaroista niin perusta.
Tuolla ylempänä lukee, että Cort (Cor-Tek Corporation) tekee alihankintana ison osan muidenkin merkkien halvemmista kitaramalleista. Vaikka kitaran lavassa lukee toinen merkki, niin todellisuudessa kitara on voinut tulla Cortin tehtaasta pihalle.
Korean laatu on nykyään aivan kohdallaan, halpis ESP kitarat on aivan japsilaatua ja aina vähän ihmetellyt, että periaatteessa samat kitarat tehdään halvemmalla Koreassa, joten miksi laittaa rahat kalliimpaan japsiin?