Kun kukaan ei halua sinua. Kukaan ei sinua rakasta. Joudut selviimään yksin kaikesta. Jos sairastut vakavasti niin ei ole poikaystävää joka tulisi katsomaan ja huolehtimaan.
Miltä se nainen tuntuu
Anonyymi
57<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Ei se tunnu miltään. Miksi pitäisi tuntua? Mitä tuosta saat itsellesi? Miksi minun pitäisi kiinnostua yli 50 miehistä? Miksi minusta pitäisi huolehtia ja jos en jotain saa niin olen ilman eikö niin? Miksi sinun tuntemattomalla ihmisellä on oikeus puuttua elämääni, jos et osaa sanoa asiaasi Irl:ssä niin eikö silloin kuulu olla hiljaa?
Olen jo 36 vuotias nainen isot tytöt pärjää jo.
Saanko kysyä miksi kysyt sitä että sinun tulisi tyytyä yli 50 vuotiaisiin miehiin?
Tuossa iässä luulisi löytävän jopa niitä 25 vuotiaita jos kehonkieli on vielä kunnossa.
AsianVierestä
Heitin vain typerän kommentin.
N36
"kehonkieli kunnossa" ??? Olet TAAS kännissä..
Ei tunnu miltään koska olen jo tottunut tilanteeseen. Vakavasti en tosin ole sairastunut mutta ei se ole mikään tae, että jos olisi poikaystävä, se jäisi vierelle jos sairastuisi.
"ei se ole mikään tae, että jos olisi poikaystävä, se jäisi vierelle jos sairastuisi."
Tämä,
Minun yli 10 vuotta kestäny avoliitto purkautui sairastumiseeni. Nyt olen terve ja asun paratiisissa. Voi kun ihanaa.
Kyllä minusta ollaan kiinostuneita ja rakkauttakin lähisuhteissa on. Yksin on joutunut pärjäämään, se on vahvistanut. Parisuhde tulee, kun on sen aika.
Kyllä minua haluaisivat monetkin, mutta kun siitä kaikesta on ihan liikaa vaivaa. Kyllä minua rakastavat monetkin, vanhempani, sisarukseni, oma lapseni, sisarusteni lapset, ystävät. En koe joutuvani selviytymään oikeen mistään. Siis ei elämä tietenkään helpoa aina ole, mutta ei nyt mitään selviytymistaisteluakaan. Asioita oppi tekemällä ja jos ei osaa, niin sitten ostaa palveluna. Jos sairastun, niin tuossa yllä tuli lueteltua heitä, jotka tulisivat.
n 39
Älä ota miestä enää riesaksesi:)
AsianVierestä
En mä koe miehiä mitenkään riesaksi. Mä tunnen montakin ihan hyvää miestä. Miehen etsiminen taas on melkomoinen riesa. Jos sellanen hyvä tupsahtaa tuolla jossain ihan vaan tohon tyrkylle, niin kyllä mä sen ihan mielelläni riesoikseni otan.
Komppaan. :D
Riesoja niistä aina lopulta tulee.
No ei kai sitä ole mikään pakko ikusesti pitää?
Näin. Kai siitä yhdessä olosta voi nauttia niin kauan kun se on hyvää ja lopettaa sitten jos ei enää ole. Jos oikeesti on kivaa ja hyvää, niin on kai se nyt vahvasti positiivisen puolella, vaikka joskus loppuskin. Kyllä mä kaikki parisuhteeni kuitenkin ihan plussan puolelle kokonaisuudessa lasken.
n39
Ei ole. Aikansa kutakin. :)
😂😂😂 tää on ihan paras aloitus. Voiko katkerampaa tyyppiä olla. Oikein kuulee kuinka sen hampaat kirskuaa raivosta.
Eipä tuo tunnu oikein miltään, kun en koe olevani vailla rakkautta. On rakastettu olo ilman miestäkin. On lapsia, sukulaisia, ystäviä, lemmikkejä. Olen pärjännyt omillani koko aikuiselämäni, vaikka olenkin pitkissä parisuhteissa ollut, naimisissakin. En minä sitä miestä "tarvitse", eri asia haluaisinko.
Samalta kuin nyt, koska mies pettää aina kovassa paikassa. Mies ei tue eikä taistele, mies juoksee minimuna persvaossa karkuun.
Ei siis hetkauta.
Saathan sentään vihata. Sekin on parempi, kun väljähtynyt parisuhde johonkin tekometsuriin joka lässyttää opittuja fraaseja toisensa perään niin kauan että mieluummin tapat itsesi, kun jatkat keskustelua "meidän suhteesta ja tunteista"👍
Jos korotat vähänkään ääntäsi, mies alkaa nostelemaan kulmakarvojaan ja katselee huolestuneen ja tuskaisen näköisenä puhelintaan levottomasti hiplaten, ikäänkuin pohtien olisiko jo aihetta soittaa poliisit viemään muija lataamoon tarkkailuun.
Koska sitä se.on, jos mies on sille akkamaiselle tasolle lipsahtanut. Eikä se lässytys lopu IKINÄ.
Parempi, että sentään tajuaa ottaa jalat alleen eikä jää pätemään jos tietää mitä on tulossa.
Tiedätkö mitä? Mä olen oppinut olemaan yksin, ja en ole joutunut selviämään kaikesta yksin, sillä mulla on läheisiä jotka auttavat asiassa kuin asiassa jos heiltä apua tarvitsen. Ja vielä ilman sitä myrtsiä naamaa, joka nousisi kumppanin kasvoille koska hän sen avun antaa pakosta. Mä en kaipaa ketään itseäni katsomaan siitäkään huolimatta, että olen kaukana läheisistäni, ja pitkään sairaalassa potilaana.
Tiedätkö miltä se tuntuu kun joutuu itse puolisoa huonommassa kunnossa olevana tätä passaa maan, vaikka sen piti olla mulle apuna. Totesin että pärjään huonossakin kunnossa yksin ja huomattavasti paremmin kuin taaperon itkupotkuraivareita saava aikuinen mies.
Sinulla on paljon elämänkokemusta, hatun nostan päästä.
AsianVierestä
Voimia sinulle! Kyllähän se arjesta vaikeata tekee, kun siinä vaiheessa kun eniten apua tarttee niin miehestä ei ole apuja.
Voimia vielä sinulle!
Aivan niin.hyvä me vahvat naiset.
Hei AP
Mitä väliä sillä on Sulle? Kerropa se
Taitaa olla setämiehellä pieni projisointituokio meneillään?
Nyt kun olen ajat sitten täyttänyt osuuteni lisääntymisketjussa, voin katsoa asioita toisesta näkökulmasta. Kun en alitajuisesti, biologisesti tai käytännössäkään etsi isää tuleville lapsilleni, voin etsiä jotain ihan itselleni vain eikä tarvitse miettiä kauanko se kestää tai ei kestä.
Ehkä olen vähän Ville Vallaton.
En enää jaksa ikäisiäni jo repsahtaneita miehiä.
Joten älä huoli, ei liene sun ongelma.
Sinä sitä roolia tuskin pystyisit täyttämään, olisipa se mun tahto mikä tahansa👍.
Vähän pahalta.
Hele-vetin paljon paremmalle kuin se että kokisin tuon kaiken lisäksi sivutuotteena exän kusetukset, haukut, vähättelyt, yms. Ennemmin yksin ja sairas kuin kaksin ja tuplasti sairas
😁 Pikkasen katkera aloitus
Sitä tuntee, että selviää yksin kaikesta, sellainen vapaa ja voimakas olo. Ei myöskään itse tarvitse huolehtia kenestäkään. Ja poismenonki järkevä ihminen osaa hoitaa ajoissa.
Onpa tässä ketjussa paljon katkeria hu0ria vastaamassa! Hahah olette rumia&luotaantyöntäviä!
En ymmärrä miksi joku haluaa olla yksin. Pelkäättekö että mies onkin joku pettäjä. Kyllä mies tai nainen haluaa kumppanin joka tukee ja auttaa ja on kumppani kaikin tavoin. Olette varmaan pettyneitä entisiin suhteisiin ja pelkäätte aloittaa uutta suhdetta. Pitkän elämän aikana pitää miettiä että on hyvä olla joku luotettava kumppani vierellä kun tarvii apua.
No sitä voi olla vaikea ymmärtää jos itse on niin riippuvainen muista.
Ja en halua miestä sen takia että kyllästyn ihastumisvaiheen mentyä, heti kun toista oppii vähänkään paremmin tuntemaan. Enkä kykene olemaan suhteessa jossa en tunne muuta kuin ystävyyttä toista kohtaan. En oikeastaan tiedä mihin sitä apua tarvii... jos on hätä soittaa ambulanssin, jos tarvii ruokaa kaupasta eikä pääse menemään itse niin tilaa kotiin... nykyään on keinoja.
Hah hah. Näkis vaan, että pysyy luotettavana rinnalla. Itselle kyllä apu kelpaa monella miehellä, mutta puoliso jää sitä ilman tarvitessaan.
Äänestä niitä vihreitä kun ne vihreät niin tykkää ykseydestä?
Sellaiselta se lapsuus tuntu. Joten pahaltahan sillainen tuntuu nyt tein perheeni ja annan rakkautta sydämeni kyllyydestä. Itsemurhan yritin jo tehdä ensimäisen kerran 12-13v juoneena vain hyppäämällä parvekkeelta päänedellä minulla oli farkku lappuhaalarit jossa metalliset haat ja housuista otettiin kiinni joten jäin roikkuun lappuhaalareista.
” Joten pahaltahan sillainen tuntuu”
Joten pahaltahan sellainen tuntuu.
Sellainen mekkohelma ei kyllä olisi pitään auttanut että parempi sellaiset jalassa pysyvät housut ja aina tainut olla joku suojelemassa minua.
Siis ei olisi mitään auttanut,
Tiedän yksinäisyyden siksi tuenkin teitä.
ala-asteellla sairastuin poskiontelun tulehdukseen olisin varmaan löytynyt kuolleena, jos isä olisi ollut naisensa luona pitempää. Lääkärin mukaan olin lähellä kuolla.
Tai kun pienenä noin nelivuotiaana jätettiin uimataidottomana uimaralle ” kavereiden kanssa” ja sisareni. toinen töni minut uimataidottana alas lauturilta nelivuotiaana ja tönättiin mutta opinkin uimaan kuin vaan muistan kauhaaneeni ylöspäin valoa kohti ja taas isosisarelleni tehtii samoin mutta se ei oppinut uimaan, joku mies pelasti sen.
Joten joku on suojellut minua ja toivottavasti suojelee jatkossakin mutta sen vuoksi koen lapsien taidot kuin myös läheisyyden erittäin merkittäväksi sitä mitä ei ollut lapsena.
Joten tiedät se juurikin tuntuu ettei rakasteta ja yksinäisyydelle myös luovutukselle myös turvattomalle sekä pelottavalle merkitömyksettömälle kuin aloituksella toit ilmi.
Toinen ” kavereista” töni.
Aloittaja sinut on siis jätetty yksin. Siksi olet katkera ja ilkeilet täällä. Mitäpä jos pyytäisit anteeksi loukkaamiltasi henkilöiltä?
Saattaisit yllättyä ja elämä muuttuisi paremmaksi.
Selväähän tuo on että pahalle tuntuu.
Aatteleppa ite.
Naiset on yksin koska eivät saaneet komeaa miestä. Niin se täytyy olla että mitäs sitä huonon ja ruman miehen kanssa olisi koska ei sellainen kanssa elämä vois olla hyvää.
Nykyään onkin niin että yksin viihtyy ja varaosamiehen voi tilata netistä jos remppaa tarvii tehdä.
Remppaa osaa nainenkin tehdä.
Minusta parempi kysymys on se, että miltä tuntuu se, että enää ei nätti naama ja kroppa riitä, vaan sinusta pitäisi löytyä ihmisenäkin jotain mikä kiinnostaisi? Onko sinussa mitään sellaista? Tai ajoiko aika ohi?
Ei mulloo ikinä ollu nättii naamaa tai kroppaa, et mikä täs nyt on muuttunu?
Onko mitään muuta kiinnostavaa?
On kai joittenki mielestä. Hitostako sitä ite tietää.
Ymmärtäisitkö minua, että minulla on tänä iltana aika vahva Manowar-psykoosi päällä? Tänä iltana ei minun maailmaani mahtuisi muita kuin Manowar ja ehkä sinäkin jossain vaiheessa. Mulla on joskus tapana uppoutua juttuihin, musiikkiin erityisesti... :)
Ei siinä mitään, uppoudun joskus naiseenkin(aina yksi kerralla) samalla tavalla.
Mutta ainoa, mihin omistaudun täysin, olen minä itse. Kuulostaa varmasti pahalta... :D
Manowar ei oo ihan mun musaa. Psykoosi kuulostaa pahalta. Kannattaa hoitaa jos jatkuu. Itelleen on joskus hyvä omistautuu. Oot ite kuiteski sun elämäs tärkein ihminen.
En hoida näitä mun "psykooseja". Mä tykkään niistä. Ne tekee minusta minun. Se ikuisuuskysymys: kummasta luopuisin? Yleisestä hyäksynnästä tai itsestäni? Valinta näiden kahden välillä on toistaiseksi ollut aika helppo... :)
Mut jumalauta kuin hieno tää on edelleen. Olin 13 v kun kuulin tän ekan kerran. Vaikutus on edelleen yhtä kova, ellei kovempi... :)
https://www.youtube.com/watch?v=ocRoF_N49c8
Miltä se tuntuu? En tiedä.
Olen nainen, asun yksin, minulla o n hyvä vakituinen työ kansainvälisessä isossa firmassa. On oma asunto jonka ostin ihan omilla ansioillani.
Miestä en tarvitse mihinkään arkipäivässäni, niin se vain on. Jos apua tarvitsen isompaan korjaukseen tai sellaiseen missä veljeni tai isäni tai muu sukulainen ei voi auttaa, on olemassa ammattimiehet jotka voi tilata apuun.
Yksin en ole, Minulla on kuusi sisarusta, kolme sisarta ja kolme veljeä, iso todella läheinen suku joka pitää vahvasti yhtä ja ystäviä sekä todella hyviä työkavereita. Parhaat ystäväni olen tuntenut jo lapsesta, ja eräs heistä muuten miespuolinen. Hänen kanssaan tutustuin toisella luokalla koulussa ja olemme kuin sisar ja veli. Erittäin läheiset. Hän on naimisissa ja yhden pojan isä ja mitään lujaa ja syvää ystävyyttä enempää ei välillämme ole. Hänen vaimonsa tuntee minut eikä mitään ongelmia koskaan ole ollut.
Katsos on ihmisiä joilla on terveitä ihmissuhteita ja jotka auttavat ja pysyvät rinnalla!
Silti voi elää itsenäisesti omaa elämäänsä kenenkään sekaantumatta.
Nautin elämästäni enkä tunne puutetta ihmissuhteissani. Jos miehen haluan tavata, teen sen. Enempää en halua. En myöskään ymmärrä mikä tarve niin monella on työntää nokkansa sinkkunaisen elämää arvostelemaan? Kateus? Kun ette voi hallita ja kontrolloida? Kun nainen tekee mitä tahtoo ettekä voi estää?
Sinä haluaisit tulla minun luokseni?