Heippa arvon toverit. Haluan tuoda asian esille joka on todella arka. Ymmärrän, jos tää loukkaa vaikka puhunkin itsekkäästi itsestäni. Tarkoitus on vaan tuoda oma kokemus esille.
Näin vuoden alulle hyvä mietinnän aihe. Hyvä myös tässä kohtaa, kun treenimotivaatiota on ja painoa on pudotettu jo viime vuoden puolella.
Oon lueskellu juttuja ja nähny videoita etenkin nuorten tekemänä, jotka nostaa karvoja pystyyn. Myös erittäin kauniiden ihmisten elämä voi olla vaikeaa, mutta nyt tässä mun jutussa keskitytään oletettuun rumuuteen.
Tuntuukin aika älyttömän tekopyhältä, kun ne samat ihmiset jotka hokee kaikkien olevan kauniita, kohtelevat ehkä tiedostamattaan "rumia" huonommin.
Oon ollu kouluaikoina lihavahko lapsi ja mua kiusattiin. Oon sen jälkeen laihduttanut joskus 17- vuotiaana ja saanut sen jälkeen enemmän ystäviä ja paljon parempaa kohtelua.
Se on sysännyt eteenpäin koulumenestystä ja kaikkia muitakin asioita elämässäni. Ollessani hyvässä kunnossa oon saanut paljon parempaa kohtelua ihan kaikilta ja ihan kaikkialla.
Tämä siis ei päde ihan jokaisen kohdalla, koska ulkonäkö ei heijasta aina ihmisen itsetuntoa. Vahva itsetuntoinen on normaalistikin parempi ihmissuhteissa eikä pärjääminen vaadi niin moninkertaista työtä. Oma itsetuntoni on paskottu jo lapsena. Siitä toipuminen on pitkä ja kivinen prosessi. Sääliä en kaipaa. Oikeastaan vihaan sääliä.😬
Työelämässä on vaikeampaa vaikka oon luonteeltani sama henkilö kuin se timmiperse joskus oli. Kaikki on vaikeampaa ihmisten kanssa. Muutenkin joutuu prosessoimaan omaa kasvamistaan vahvemmaksi ja samalla jatkuvasti kehittämään omia sosiaalisia taitojaan nykyistä työelämää vastaavaksi. Kaikki joudumme sitä tekemään.
Koen olevani oikeastaan näkymätön puurtaja. Yritän parhaani, mutta kuin tekisi yksin töitä. Joskus sitä tutustuu ihmisiin töissä ja tulee juteltua, jos ehtii. Minulla on myös silmät ja korvat. Näen asiat sellaisena kuin ne on ja miten olen ne kokenut.
Tähän, kun lisätään vielä se ajatus että tutkimusten mukaan kauniit ihmiset ovat älykkäämpiä niin ei se ole oikeastaan ihan niin yksiselitteistä. Se ulkonäkö ei kerro paskan vertaa siitä ootko älykäs vai luuletko vain olevasi 😁
Tuliko musta nyt yhtäkkiä vitun tyhmä ja vammainen, koska lihosin? Oonko nyt vajaaälyinen? Ja jos nyt laihdutan niin tuleeko musta sit taas älykäs ja mahtava persoona?
Tottakai oma hyvinvointi vaikuttaa myös itsetuntoon ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, mutta siitä ei pääse mihinkään että me kohdellaan tiedostamatta ihmisiä joskus sen perusteella miltä ne näyttää.
Ennakkoluulot, ennakkokäsitykset ja kaikki mitä joko lihava tai sit muulla tapaa poikkeavan näköinen ihminen saa kokea.
Tälleen heviä kuuntelevana naisena saa muutenkin jo oman musiikin ja tyylin takia joskus paheksuntaa. (Ja vuosi 2021 🤔🙄) Siitä en niinkään välitä.
Tuntuu vaan pahalta siksi, koska on vertailupintaa asioihin. Asioihin jotka on arkipäivää jokaisella. Ei näistä oikeesti puhuta, koska hävetään ja kärsitään yksin, ja ei nää myöskään kosketa kaikkia meistä mitenkään. Ei siinä mitään.
Kertokaa omia kokemuksianne.
Näin vuoden alulle hyvä mietinnän aihe. Hyvä myös tässä kohtaa, kun treenimotivaatiota on ja painoa on pudotettu jo viime vuoden puolella.
Oon lueskellu juttuja ja nähny videoita etenkin nuorten tekemänä, jotka nostaa karvoja pystyyn. Myös erittäin kauniiden ihmisten elämä voi olla vaikeaa, mutta nyt tässä mun jutussa keskitytään oletettuun rumuuteen.
Tuntuukin aika älyttömän tekopyhältä, kun ne samat ihmiset jotka hokee kaikkien olevan kauniita, kohtelevat ehkä tiedostamattaan "rumia" huonommin.
Oon ollu kouluaikoina lihavahko lapsi ja mua kiusattiin. Oon sen jälkeen laihduttanut joskus 17- vuotiaana ja saanut sen jälkeen enemmän ystäviä ja paljon parempaa kohtelua.
Se on sysännyt eteenpäin koulumenestystä ja kaikkia muitakin asioita elämässäni. Ollessani hyvässä kunnossa oon saanut paljon parempaa kohtelua ihan kaikilta ja ihan kaikkialla.
Tämä siis ei päde ihan jokaisen kohdalla, koska ulkonäkö ei heijasta aina ihmisen itsetuntoa. Vahva itsetuntoinen on normaalistikin parempi ihmissuhteissa eikä pärjääminen vaadi niin moninkertaista työtä. Oma itsetuntoni on paskottu jo lapsena. Siitä toipuminen on pitkä ja kivinen prosessi. Sääliä en kaipaa. Oikeastaan vihaan sääliä.😬
Työelämässä on vaikeampaa vaikka oon luonteeltani sama henkilö kuin se timmiperse joskus oli. Kaikki on vaikeampaa ihmisten kanssa. Muutenkin joutuu prosessoimaan omaa kasvamistaan vahvemmaksi ja samalla jatkuvasti kehittämään omia sosiaalisia taitojaan nykyistä työelämää vastaavaksi. Kaikki joudumme sitä tekemään.
Koen olevani oikeastaan näkymätön puurtaja. Yritän parhaani, mutta kuin tekisi yksin töitä. Joskus sitä tutustuu ihmisiin töissä ja tulee juteltua, jos ehtii. Minulla on myös silmät ja korvat. Näen asiat sellaisena kuin ne on ja miten olen ne kokenut.
Tähän, kun lisätään vielä se ajatus että tutkimusten mukaan kauniit ihmiset ovat älykkäämpiä niin ei se ole oikeastaan ihan niin yksiselitteistä. Se ulkonäkö ei kerro paskan vertaa siitä ootko älykäs vai luuletko vain olevasi 😁
Tuliko musta nyt yhtäkkiä vitun tyhmä ja vammainen, koska lihosin? Oonko nyt vajaaälyinen? Ja jos nyt laihdutan niin tuleeko musta sit taas älykäs ja mahtava persoona?
Tottakai oma hyvinvointi vaikuttaa myös itsetuntoon ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, mutta siitä ei pääse mihinkään että me kohdellaan tiedostamatta ihmisiä joskus sen perusteella miltä ne näyttää.
Ennakkoluulot, ennakkokäsitykset ja kaikki mitä joko lihava tai sit muulla tapaa poikkeavan näköinen ihminen saa kokea.
Tälleen heviä kuuntelevana naisena saa muutenkin jo oman musiikin ja tyylin takia joskus paheksuntaa. (Ja vuosi 2021 🤔🙄) Siitä en niinkään välitä.
Tuntuu vaan pahalta siksi, koska on vertailupintaa asioihin. Asioihin jotka on arkipäivää jokaisella. Ei näistä oikeesti puhuta, koska hävetään ja kärsitään yksin, ja ei nää myöskään kosketa kaikkia meistä mitenkään. Ei siinä mitään.
Kertokaa omia kokemuksianne.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No eihän tässä yhteiskunnassa kenelläkään ole enempää sitä kuuluisaa privilegee kuin kauniilla nuorella naisella?
On varmaan outo tunne tytölle joka on ollut teinit näkymätön tai syrjitty lihis ja sitten muuttuukin kauniiksi. Kyllähän ne aina tykkää sanoa että luonne muodostuu vahvasti teini-ikäisenä ja sitten loppuelämä yritetään korjata silloin tulleita vaurioita itsetuntoon :).
Oon ikuinen kävelevä vaurio-raunio vaikka mä muutunkin koko ajan sellaiseksi joka olin hoikempana. Vaikka nyt tässä tällainen Glow down tulikin just ennen 30 ikävuotta niin ei oo peli menetetty. Ja olen naimisissa. En itse ole deittimarkkinoilla. Työelämän vaikeudet ja ihmisten suhtautuminen pyörylään ihmetyttää. Aikuisten ihmisten. Kyllä jos kaunis, malli näköinen samaa ikäluokkaa kuin minä ilmestyy kuvioihin työpaikalle niin se saa kyllä heti seuraa, huomiota ja vaikka vakituisen työn 😂 Eli emme voi kieltää tosiasiaa, että ulkonäkö se kaikkia vaan kiinnostaa. Lukuunottamatta omaa suhdetta ja ystäviäni.
Kaunis nähdään paremmassa valossa automaattisesti, koska ennakkokäsitykset. Samoin ruma/ lihava nähdään huonommassa valossa vaikka mitään totuuspohjaa ei olisi asialle.
Kyllähän nyt bimbon tunnistaa oli se lihava tai laiha. Mies silti valitsee ennemmin sen kauniin bimbon kuin lihavan fiksun 🤔😁
T. Nainen
Lisään tähän vielä, että kaunis voi olla fiksu ja lihava voi olla tyhmä. Myös lihava voi olla fiksu ja kaunis tyhmä. Ettäs tiiätte.
Mistähän kertoo, kun en koe törmänneeni tollaseen? En vittuile, vaan kysyn tosissani.
En koe olevani mitenkään erityisen hyvännäkönen tai vastaavaa, mutta en silti koe tulleeni kohdelluksi mitenkään eri tavalla, kuin kauniina pitämäni. En oikeestaan missään tilanteessa.
Ap:n kokemus on ihan varmasti totta ja sanoohan samaa moni muukin. Mä en vaan ole ite ikinä törmännyt siihen.
Se kertoo että oot melko hyvännäkönen. Kysy joltain rumalta ystävättäreltäs että kohdellaanko sun mielestä sua samoin kun kauniita naisia niin enpä ihmettelis vaikka alkais itkeen.
Toinen vaihtoehto on tietysti on että olet vähän hidas joten et huomaa mitä ympärillä tapahtuu :).
En mä ole huomannu tulleeni kohdelluksi myöskään sen paremmin. En mä ikinä ees odota mitään sen erityisempää kohtelua. Tosin enhän mä nyt vaikka jossain työhaastattelussa voi tietää keitä muita siellä on käynyt. Yrittänyt vaan valmistautua siihen tosi hyvin ja olla siellä mahdollisimman sopiva. Yritän itekin kohdella aina kaikkia mahollisimman tasapuolisesti. En aattele olevani mitenkään suvaitsevainen, vaan yleensä mulle ei oo väliä noilla jutuilla. Meillä on töissäkin niin sekalainen seurakunta, ettei siellä oikeen muuten pärjäis.
On kyllä omassa elämässä tullut törmättyä juurikin tuohon, että hoikka ja kaunis nainen saa aivan erillaista kohtelua, kuin esimerkiksi tavallinen nainen. Kai niillä miehillä vaan toimii ne alkukantaiset aistit niin hyvin, että eivät edes itse tajua kuinka paljon muuttuvat eri tilanteissa. Olen itsekkin ollut nuorempana lihava ja koulukiusattu ja jo silloin sain nähdä, kuinka nättejä tyttöjä kohdellaan automaattisesti paremmin kaikilta tahoilta.. vaikka kyseiset tytöt olisivat muuten luonteeltaan jopa aivan hirveitä. :D Ihmisten maailma muistuttaa välillä yllättävän paljon eläinmaailmaa. Vain parhaimmat geenit omaavat pärjäävät tosi hyvin.
Mutta jooh.. kyllä se osaa välillä ketuttaa, kun omankin miehen käytös muuttuu aivan täysin kauniin naisen edessä. :D Hymy korvissa ja pelastava suojeleva herrasmies "ritari" -rooli iskee kuin tyhjästä.. samaan aikaan minä kädet puuskassa nurkan takana mietin, miksei mies minua kohtaa ole koskaan sellainen.. ei ollut edes suhteen alussa. Ja tätä samaa on siis näkynyt aikaisemmissakin suhteissa. Kyllä sitä tavallinenkin nainen haluaisi joskus kehuja ja erityiskohtelua ja mielestäni sellaista ansaitseekin, vaikka ei mallin näköinen jumalatar olisikaan. :)