Pää hajoaa miehen lapsuudenperheeseen

Hei!

En juurikaan keskustelupalstoille kirjoittele, mutta nyt kaipaisin asiallisia vastauksia tilanteeseemme liittyen. Olemme mieheni kanssa kolmissakymmenissä olevia ja opiskelemme molemmat ensimmäisiä alempia korkeakoulutukintojamme. Yhdessä olemme olleet kuusi vuotta (avoliitto) ja meillä on kaksi lasta, 6v. (minun edellisestä suhteesta, mies on hänelle kuin isä) ja 3v. Mieheni vanhemmat ovat jo eläkkeellä olleet jokusen vuoden. Ovat olleet maatilallisia, miehen äiti emäntä ja isä on lisäksi käynyt ulkopuolisella kokopäivätyössä. Omat vanhempani ovat ammattikoulun käyneitä ja vielä työelämässä olevia yli viisikymppisiä. Mieheni on perheen kuopus ja ainoa poika. Itse olen esikoinen. Ikäeroa meillä on 4v. Olen oman lähisukuni ainoa lukion käynyt sekä korkeakoulussa opiskellut, mieheni on amiksen käynyt ja niinikään ainoa korkeakoulussa opiskeleva. Olemme siis molemmat "rahvaista" perheistä lähtöisin.

Olen jo useampia vuosia sitten huomannut miehen perheen kielteiset tunteet minua kohtaan. Etenkin mieheni äiti on kommentoinut minua ilkeästi. Tilanne on pahentunut kuopuksemme syntymän aikoihin. Vauva-aika oli raskas; oli erinäisiä ongelmia lapsen terveydessä, lapsi ei viihtynyt _yhtään_ lattialla ja oli hyvin itkuinen, sekä mies teki epäsäännöllistä 3-vuorotyötä. Minulla oli vielä tuolloin hoitamaton uniapnea. Kerran sanoin mieheni äidille, että olen hyvin väsynyt johon hän tokaisi vain, että kumma kun minua ei ole koskaan väsyttänyt vaikka olen tehnyt sitä ja tätä.. Ongelmia on myöskin tullut siitä, että kävin opiskelujen ohella 2,5v. 15h/vk töissä. Iltavuorot loppuivat puolilta öin ja toivoin etteivät vierailisi seuraavana aamuna ennen klo 10 jos sattuukin olemaan kokonaan vp tai pelkästään iltavuoro. Asiasta on puhuttu mieheni siskoille niin, että meillä ei voi käydä kun on niin tarkat ajat koska voi tulla ja täällä nukutaan niin myöhään.. Nämä vain yksittäisiä esimerkkejä. Meillä on joitakin yksittäisiä toiveita ollut lasten hoidon suhteen, kuten esim. lapsia ei kuljeteta metriäkään ilman turvaistuimia, vauvan ei anneta laittaa omia sormiaan aikuisen suuhun, sormiruokailevaa kakovaa lasta ei läpsytellä selkään, aktiivisen lapsen iltapalaksi ei riitä pelkkä Riisifrutti tai että ei ole ok, että muksut syövät 1,5pss sipsiä kerralla kahteen pekkaan. Näistä kun on sanonut, niin asiat on käännetty niin, että me vain arvostelemme heitä, suututaan, tiuskitaan ja lähdetään johonkin murjottamaan eikä edes kuunnella perusteluita. Lisäksi meidän ylitsemme kävellään, esim. jos kiellän lasta ottamasta enempää keksiä niin isovanhempi antaa luvan koska kyllä lapsen kuuluu saada. Lapsen varpaassa oli kynsivallin tulehdus jonka katsomista lapsi vastusteli, jolloin sain jälleen keppiä kun katsoin väkisin. Lisäksi vertailevat itseänsä minun vanhempiin, että miten minun vanhempieni luona ei ole ongelmia (ei olla sanottu ettei olisi, eikä kyllä raportoitukaan vaikka olisikin).

Olemme mieheni kanssa jonkin verran riidelleet vaikeimpina aikoina joista mieheni on anopille puhunut. Anoppi on nämä puhunut miehen siskoille ja ilmeisesti ne on käännetty niin, että minä olen syypää riitoihin. Aika paljon olen ilkeää kommentointia laittanut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta kun anoppi alkoi ruotimaan jotain minun ja mieheni riitaa (joka oli jo ohitse) Whatsapp-ryhmässä jossa oli mieheni siskot, siskon lapset ym. ja kun tähän kommentoin kuinka asiatonta tuollainen on niin mieheni sisko soitti miehelleni ja haukkui minut aivan lyttyyn vuosienkin takaisista asioista, kuinka minä olen ylpeä, kaikkitietävä, epäystävällinen, kohtelen koko heidän perhettään huonosti, hänen lapset eivät ole mitään kun eivät ole käyneet lukiota, huono miehelleni, ajanut miestäni huonoon jamaan, meillä ei ole voinut vuosiin käydä kun hänellä on ollut ei toivottu olo minun takiani.. Selvästi hän siis tiesi myös asioista joista on puhuhttu vain anopille. (Anoppi on joskus moittinut myös miehen siskojen miehiä minulle) Itse en ole kuin halunnut tutustua mieheni perheeseen ja yrittänyt sietää ilkeilyä, mutta nyt kyllä riittää.

Viimeisimmästä haukkumisepisodista on jo yli puoli vuotta aikaa.. Hän on väittänyt anopille ottaneensa minuun yhteyttä tuloksetta vaikka ei edes ole. Anoppini on soittanut minulle mieheni kehoituksesta kerran, umpihumalassa ja kielsi kovasti puhuneensa minusta pahaa ja samalla jatkoi haukkumista.. Olen nyt itse ottanut yhteyttä miehen siskoon, jotta asioista voitaisiin sopia. Hän teki selväksi, että mieheni on kuulemma haukkunut häntä niin kovasti ettei ole jaksanut tehdä asialle mitään ja meidän pitäisi vaan antaa asian olla. Mieheni ei ole häntä haukkunut vaan kritisoinut hänen toiminnastaan kun ei sovi. On myös uhkaillut itsemurhalla, jotta me pääsisimme hänestä. Sanoi sitten, että voi minun kanssani keskustella asioista ja kysyttyäni, että milloin niin ei enää vastannut. Hän sanoi myös, että mikäli alan häntä ja äitiään välttelemään niin olen äärimmäinen halveksija. Miten tässä pitäisi toimia?