Harvardin yliopiston professori on vakuuttunut alieneiden avaruusaluksen vierailleen Aurinkokunnassa vuonna 2017
Kun ajattelemme maailmankaikkeuden vieraita elämänmuotoja ja niiden mahdollisesti kehittämää teknologiaa, mieliimme tulvivat mielikuvat pienistä vihreistä miehistä ja scifimäisistä avaruusaluksista. Todellisuus voi kuitenkin olla paljon arkisempi. Näin uskoo myös Harvardin yliopiston astronomian laitoksen johtaja, professori Abraham Loeb.
Loeb kirjoittaa uudessa kirjassaan Extraterrestrial: The First Sign of Intelligent Life Beyond Earth, että vieraat sivilisaatiot paljastuvat todennäköisesti heidän ”roskistaan”. Ja olemme jo havainneet ensimmäisen tällaisen roskan.
Loeb viittaa tietenkin vuonna 2017 havaittuun Oumuamuaan, eli ensimmäiseen havaitsemaamme tähtienvälisestä avaruudesta Aurinkokuntaan saapuneeseen kappaleeseen. Oumuamuan nopeus on suuri ja sen koukkaus Aurinkokunnan sisäosissa oli pikainen. Se tuli 25,5 kilometrin sekuntinopeudella (n. 91 800 km/h) Lyyran tähtikuvion suunnasta lähes suoraan Aurinkokunnan tason päältä ja jatkaa täältä kohti Pegasuksen tähtikuviota.
Oumuamua on poikkeuksellinen myös muodoltaan ja ominaisuuksiltaan. Noin 100–200 metriä pitkän sikarin muotoisen taivaankappaleen havaittiin kieppuvan kaoottisesti avaruutta halkoessaan ja sen nopeuden havaittiin kiihtyvän selittämättömästi matkallaan kohti ja poispäin Auringosta.
Kun ajattelemme maailmankaikkeuden vieraita elämänmuotoja ja niiden mahdollisesti kehittämää teknologiaa, mieliimme tulvivat mielikuvat pienistä vihreistä miehistä ja scifimäisistä avaruusaluksista. Todellisuus voi kuitenkin olla paljon arkisempi. Näin uskoo myös Harvardin yliopiston astronomian laitoksen johtaja, professori Abraham Loeb.
Loeb kirjoittaa uudessa kirjassaan Extraterrestrial: The First Sign of Intelligent Life Beyond Earth, että vieraat sivilisaatiot paljastuvat todennäköisesti heidän ”roskistaan”. Ja olemme jo havainneet ensimmäisen tällaisen roskan.
Loeb viittaa tietenkin vuonna 2017 havaittuun Oumuamuaan, eli ensimmäiseen havaitsemaamme tähtienvälisestä avaruudesta Aurinkokuntaan saapuneeseen kappaleeseen. Oumuamuan nopeus on suuri ja sen koukkaus Aurinkokunnan sisäosissa oli pikainen. Se tuli 25,5 kilometrin sekuntinopeudella (n. 91 800 km/h) Lyyran tähtikuvion suunnasta lähes suoraan Aurinkokunnan tason päältä ja jatkaa täältä kohti Pegasuksen tähtikuviota.
Oumuamua on poikkeuksellinen myös muodoltaan ja ominaisuuksiltaan. Noin 100–200 metriä pitkän sikarin muotoisen taivaankappaleen havaittiin kieppuvan kaoottisesti avaruutta halkoessaan ja sen nopeuden havaittiin kiihtyvän selittämättömästi matkallaan kohti ja poispäin Auringosta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
uurin osa Linnunradalla mahdollisesti koskaan eläneistä Maan ulkopuolisista sivilisaatioista on todennäköisesti jo tuhonnut itse itsensä.
Näin väittävät yhdysvaltalaisen Kalifornian teknillisen instituutin eli Caltechin tutkijat vertaisarvioimattomassa tutkimusraportissa. Se julkaistiin joulukuussa arXiv-arkistopalvelussa. Väitteistä uutisoi nyt Space.com -sivusto.
Caltechin tiimi hyödynsi tutkimuksessaan muun muassa tilastollista mallintamista kartoittaakseen Maan ulkopuolisen älyllisen elämän synty- ja kuolinmahdollisuuksia Linnunradan alueella.
Tuoreet tutkimustulokset kertovat ainakin sen, missä ja milloin älyllistä elämää saattaisi ja olisi saattanut todennäköisimmin esiintyä Linnunradan alueella galaksin historian saatossa.
Mielikuvia, unelmia, pelkoja.
Tämä skenaario olisi melkoinen harmi, joskin todennäköinen, perustuen kokemuksiin ja tietoon siitä miten asiat ovat edenneet Maassa. Joka on hieman itseensä yleistämistä, mutta ehkä kuitenkin aika ok, kun muustakaan ei tiedetä.
Mutta, vaikka asiat olisivat noin ja siksi olisikin harmi, että muita ei vaan ole, silti melkoinen tutkimuksen kohde.
Puoli voittoa siis: Avaruusarkeologia.
Yleistystä jatkaen. Jos elämä toisaalla edes jollain tavalla voisi muistuttaa moninaisuuttta täällä Maassa, on ehkä mahdollista ja todennäköistäkin, että vaikka korkeakulttuureita tulee ja menee, ja heistä jää jälkiä arkeologeille.
Kaikki elämä ei häviä.
Ja täten saumaa pitäisi olla myös biologeille eri muodoissaan, ja toki muillekin kuten ehkä virologeille tai geologeille tutkimaan paikallista ajan historiaa, löytämään ehkä myös paikalliset "dinosaurukset".
Elämän pitäisi olla siis suhteellisen sitkeässä ja sietää melkoisia osumiakin, toki muuttua toisentyyppiseksi ehkä vaikka sopeutumalla, jos edellytyksiä jatkumiselle ja sopeutumiselle löytyy. Totaalisen hävityksen tapauksessa epäilen, että paljoakaan löydettävää ei ole edes arkeologin lapion alle. Geologeille ehkä.
--planeetta
Oumuamuan matkustajilla pitää olla hyvä pää että kestävät sellaista jatkuvaa hauskaa holtitonta kieppumista.
Mielenkiintoinen vaatimus, että "heillä" tulisi olla ylipäätään "pää", joka voi mennä sekaisin.
Yksinkertaisinta on mielestäni olettaa, että se on kivi, joka tuli ja menee jossain kaukana.
--planeetta
Jos Oumuamua on avaruusolennon roska niin kuinka iso on itse avaruusolento.
Ei ollut roska, vaan sondi.
Epämääräisen muotoinen kappale joka pyörii holtittomasti avaruudessa ei voi olla muuta kuin jotain jossain törmäyksessä syntynyttä.
Avaruussikari olisi joskus mukava pössytellä. Havannalaiset on ainakin hyviä.
Kuubalainen avaruussikari?
Eipä ihme että Harvardin professori puhuu alieneista.
Kaikkea kun ei voi saada niin on itse päätettävä lähteekö sinne avaruuteen tai ihan vain eläkkeelle.