Ihmisten pitäis kuitenkin hyväksyä se mahdollisuus, että on ikuisesti sinkku.
Sanotaan, että jokaiselle on se oikea
Anonyymi
2476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei läheskään kaikille ole sitä oikeaa.
Itse olen tässä elämässä kokenut rakkautta ja se riittää. Oikeaa tuskin kohtaan.
Sinkkuna on hyvä elää, säästyy paljolta.
Ihminen voi olla elämänsä aikana useamman kerran suhteessa, mutta ei välttämättä se oikea löydy koskaan.
Niin siis sitä tarkoitinkin että oikeaa en ole kohdannut ja tuskin niin käykään.
Rakkautta voi silti olla, mutta siitä jää uupumaan jotain. Vaikea selittää.
Totta kai niin voi käydä.
Eikä niitä menneitä suhteita tarvitse mustamaalata. Oli kait niissä sitä hyvääkin, ennenkun kaatuivat siihen, ettei vaan sovi yhteen.
Jos miettii ihmisen elämää lineaarisena aikajanana, jossa joksinen suhde on piste, niin helpompi jotenkin hahmottaa suhteiden luomat eri elämänvaiheet ja myös se, että mitään varsinaisesti parempaa ei välttämättä ole eikä tule.
On ollut aikansa onnellinen ja rakastunut ja sitten se onkin jo ohi ja haluaa eroon toisesta ihan kokonaan. Jossain suhteessa on lapsi. Joku suhde voi kestääkkin, varsinkin kun ikää tulee, niin kumppaniin voi kiintyä vahvemmin, kun ymmärtää elämän realiteetteja.
Ehkä olet itse itsellesi siis se oikea😉😆
Älä nyt kuitenkaan heitä lasta pois pesuveden mukana. Ihminen voi rakastua kuin teini vielä vanhainkodissakin.
Slide.
Kait se monesti on päätös vaan, että tämän kanssa jään, kun ei tämä huonoakaan ole, vaikkei kaikki olisikaan matc made in heaven.
Aina paremman ja oikeamman etsiminenkin on riski. Riski, että jää hortoilemaan ja haaveilemaan paremmasta ikinä löytämättä edes sitä oikeasti ihan hyvää.
Kaikenlaista kokeneena oon mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Elämä yllättää silloin kun sitä vähiten odottaa.
Sinkkuna on hyvä olla.
Juu. Tietysti. Ihan hyvä on minusta silti parempi, kuin huono tai haaveilu aina vaan paremmasta.
Mulle ei taas riitä ihan hyvä... pitää kolahtaa kunnolla...
Alku kolahduksen jälkeen voi tipahtaa ihan hyväksi, kun vuodet rullaa eteen päin. :)
Ihmisellä, kun tuppaa tarpeetkin välillä muuttumaan. Ihmisetkin muuttuu.
Meinaan, että kun suhde muuttuu alun maailman parhaasta ihan hyväksi, niin moni lähtee viuhtomaan ja etsimään sitä parempaa päätyen tyhjin käsin ja ypöyksin jopa katuen routa porsaan kotiin ajaa, takaisin. Toivoen, että vielä kelpais palata takaisin.
Mut enää ei ole edes sitä ihan hyvää saatavilla.
Monet ihmiset elävät koko elämänsä löytämättä oikeaa yhteyttä kahden elävän olennon välille.
Sitä yhteydentaitoa pitää osata vaalia ja kasvattaa.
On olemassa ihmisiä, joilla yhteydentaito on olemassa luonnostaa ja toisia, joille se on hyvin vaikeaa. Jotkut ihmiset tuntevat yhteyttä helposti.jonkun tietyn ihmisen kanssa, muttei.muiden. Tähänkin on luonnolliset syynsä.
Jooga ja chakratietous voisi tässä auttaa monia.
Kun on yhteys, toisen ihmisen kokeminen elävänä olentona on kokonaisvaltaisempi, jolloin rakkauskin on sitä.
"Aina paremman ja oikeamman etsiminenkin on riski. Riski, että jää hortoilemaan ja haaveilemaan paremmasta ikinä löytämättä edes sitä oikeasti ihan hyvää."
Tuo kommentti tarkoittaa sitä, että et osaa elää yksin/itsenäisesti. Jos suhdetta etsitään vain syystä että ei jäisi yksin loppuelämään, niin se on väärä peruste etsiä kumppania.
Pelottava ajatus, että joku huolisi minut vain yksinäisyyden ja vanhuuden pelkoa peittääkseen.
Mm, en puhunut nyt itsestäni vaan ihan muusta. Sanotaan näin, että lähellä tapahtuu ja asioita punnitaan. Ei kuitenkaan mun parisuhteessa.
Niinhän se on, ihmiset jotka on olleet vuosikymmeniä yhdessä saattaa muuttuakin pelokkaiksi. Ei ole ihan hyvä yhdessä, mutta erilleenkin meno pelottaa, kun on totuttu olemaan yhdessä. Siinä on se riski, että ei löydykään mitään parempaa ja tulee yksinäisyys.
Ihmiset kasvaa yhteen. Oppii sietämään. Luulen, että siitä on kaikissa pitkissä suhteissa loppujen lopuksi kyse, kuin myös anteeksi antamisesta ja hyväksymisestä. Muistan, että lapsena kuulin usein jonkun aikuisen puhuneen, itsepä valitsin ja sen valintani kanssa mun täytyy elää.
Näinhän moni ajattelee yhä edelleen ja toisaalta onhan siinä tietynlaista vastuun ottamista mukana.
Luulen, että iso osa parisuhteista sattaa olla lopussa enemmän ja vähemmän tottumussuhteita, kun jihuu ompa kivaa elää yhdessä suhteita. Vaikka romantikkona tietysti olisi mukavaa uskoa, että jihuu suhteita on. Mut kai mussa on sen verran realistiakin, että käsitän mutkatkin. Vaan nyt täytyy mennä, lennokas päivä tänään. :)
Niin. kommentit luettuani, on moni alistunut sinkkuuteen. Mielestäni koskaan ei kannata alistua, vaan sitkeästi mennä kohti tuntematonta.
Itse, kuten moni muukin, on valinnut täsmäsinkkuuden. Eli ollaan sinkkuja kunnes ei ollakkaan.
Heikoimmat ihmiset ätmit ja ätnit eivät kovin uskalla yrittää pariutumista koska kuitenkin kaikki menee pieleen.
Höpöhommia, ytmit ja ytnit juuri odottavat sinua. Ihmisellä on kuitenkin rodusta huolimatta aina se hoivavietti, jolloin pidetään toisista huolta.
>Simiti<
Miksi en ole saanut seksiehdotuksia kommenttini jälkeen? Maailmassa on virhe!
Toista se oli ennen vanhaan kun Gusse ja minä naitiin! https://www.youtube.com/watch?v=1W1tH4LVhAU
>Simiti<
Elämä on taistelua.
En haluaisi olla sinkku aina. Olen suht ok näköinen mies en komea,mutta yli 190 pitkä. Olen seurustellut mut en kai ole sitä oikeeta vielä löytänyt. Sinkkuus on aika perseestä loppupeleis.
Kaipaisi naisen läheisyyttä ja seksiäkin välillä. On vaikeeta kun ei ole naista
Niinhän sitä sanotaan, että jokaiselle olisi se oikea, mutta tulee mieleen nykyään, että moniko sen tunnistaisi, jos vastaan tulisi? Ei kovinkaan moni...
Ja monelle se on voinut tulla ja mennä pois omien ja hänen pelkojen vuoksi. Jotenkin huomaan aikuisten ihmisten olevan niin kyynisiä ja toisaalta tähän maailmaan kiireisiäkin, että varsinainen eläminen jää toissijaiseksi.
Ei siinä ihmisyydellä juuri ole väliä. Lapset, vammmaiset, sairaat ja vanhukset työnnetään omiin mestoihin pois jaloista ja kaiken pitää olla yhteiskuntaa ylläpitävää tuottavaa työtä....Ollaan kuin muurahaisia kipittämässä kiirellä sinne tänne. Pakko mennä ja touhuta kokoajan, tai koko pakka hajoaa.
No mistä sen oikein sit löytää? Ihmiset ei nykyää halua tutustua ei edes jutella toisille. Itse olen mies joka käy töissä,mut en omista yhtää kavereita en ees tuttuja. Olen vaa yksin.
Tuntuu että vain jää haaveeksi löytää nainen kun ei ole mikää huippu komeekaan ja on yksinäinen.