Tiede 1/2021 -lehdessä oli artikkeli "Kannattaa syödä kuin eläin". Siinä oli tutkittu eläinkokeilla, että eläimet pystyivät tiedostamaan ravinnon suhteen paljonko tarvitsevat ravintoaineita eli söivät sen mukaan. Samaa oli testattu kiinteään ruokaan siirtyneillä vauvoilla. Vauvat saivat tietystä ruokapöydän valikoimasta itse päättää, mitä syövät, ja he valitsivat ravintoa, josta saivat kaikkea sopivan määrän.
Artikkeli korostaa proteiinin merkitystä. Eläin tai ihminen syö sen verran, kunnes proteiinia tulee sopiva määrä. Jos ravinto on niukkaproteiinista, tarvitsee enemmän kaloreita saadakseen sopivasti proteiini. Jos ravinnossa on ylen määrin proteiinia, ravintoa syödään vähemmän. Eli esim. hyönteiskokeissa runsashiilihydraattisella dieetillä sirkat lihoivat ja hyvin runsasproteiinisella kuihtuivat. Ne siis säätelivät syömisensä proteiinimäärän mukaan, ei energiamäärän mukaan.
Nyt karppaajat hihkuvat, että "mitäs minä sanoin". Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Liiallinen proteiinin saanti ei ole hyväksi, ja siitä syystä eläimet eivät syö proteiinia liikaa. Runsas proteiini liittyy tehokkaaseen lisääntymiseen, mikä kuluttaa resursseja. Tutkimuksissa pitkäikäisyyteen liittyy ravintoaineista nimenomaan proteiinin saannin rajoitus. Hieman niukka proteiinin saanti saa elimistön hidastamaan kierroksiaan sen verran, että elinikä lisääntyy. Eli lihakarppaajat ovat valinneet hoikkuuden, eivät pitkää ikää. Tietyillä Japanin alueilla, joissa eletään terveinä iäkkäiksi, on ravinto proteiinipitoisuudeltaan niukan puoleista, mutta runsaskuituista. Se on pitkän iän kannalta hyväksi.
Itse jäin miettimään, että jos haluaa laihtua, kannattaisi vain syödä maksimaalisen proteiinipitoista ruokaa ja kokeilla, jos luonto hoitaisi sen jälkeen nälän tunteen säätelyn. Siinä vaiheessa, kun paino on alentunut riittävästi, siirtyisin runsaskuituiseen ruokavalioon, jolloin proteiinin määrää voi alentaa turvalliselle tasolle, eikä ravinto kuormittaisi tarpeettomasti ikääntyvää kroppaa.
Artikkeli korostaa proteiinin merkitystä. Eläin tai ihminen syö sen verran, kunnes proteiinia tulee sopiva määrä. Jos ravinto on niukkaproteiinista, tarvitsee enemmän kaloreita saadakseen sopivasti proteiini. Jos ravinnossa on ylen määrin proteiinia, ravintoa syödään vähemmän. Eli esim. hyönteiskokeissa runsashiilihydraattisella dieetillä sirkat lihoivat ja hyvin runsasproteiinisella kuihtuivat. Ne siis säätelivät syömisensä proteiinimäärän mukaan, ei energiamäärän mukaan.
Nyt karppaajat hihkuvat, että "mitäs minä sanoin". Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Liiallinen proteiinin saanti ei ole hyväksi, ja siitä syystä eläimet eivät syö proteiinia liikaa. Runsas proteiini liittyy tehokkaaseen lisääntymiseen, mikä kuluttaa resursseja. Tutkimuksissa pitkäikäisyyteen liittyy ravintoaineista nimenomaan proteiinin saannin rajoitus. Hieman niukka proteiinin saanti saa elimistön hidastamaan kierroksiaan sen verran, että elinikä lisääntyy. Eli lihakarppaajat ovat valinneet hoikkuuden, eivät pitkää ikää. Tietyillä Japanin alueilla, joissa eletään terveinä iäkkäiksi, on ravinto proteiinipitoisuudeltaan niukan puoleista, mutta runsaskuituista. Se on pitkän iän kannalta hyväksi.
Itse jäin miettimään, että jos haluaa laihtua, kannattaisi vain syödä maksimaalisen proteiinipitoista ruokaa ja kokeilla, jos luonto hoitaisi sen jälkeen nälän tunteen säätelyn. Siinä vaiheessa, kun paino on alentunut riittävästi, siirtyisin runsaskuituiseen ruokavalioon, jolloin proteiinin määrää voi alentaa turvalliselle tasolle, eikä ravinto kuormittaisi tarpeettomasti ikääntyvää kroppaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.