Miehen juominen kun olen raskaana

Elikkäs, Ongelmani ei ole se että mies juo muutaman tai menee joskus ulos juhlimaan.
Mutta mitä mieltä olette siitä että miehellä on tarve juoda itsensä todella kovaan humalaan, silloin kun raskaana oleva nainen on vieressä?

Eilen hän oli ulkona ryyppyreissulla ja se oli minulle ihan okei. Harmitti tosin se, että illan aikana jätti vastaamatta viestiini, mutta hänen kotiin tultuaan ymmärsin, että oli ollu niin kovassa humalassa että ei tajunnut maasta eikä taivaasta. Mietin vaan asiaa toisinpäin, jos hän jäisi kotiin, laittaisin minä hänelle edes kerran viestiä, että miten ilta sujuu tms, en ainakaan jättäisi vastaamatta. Noh..ehkä tämä on joku meidän eroavaisuus, mutta haluaisin itse osoittaa että toinen on kumminkin ajatuksissani.
Noh hän sanoi illan tehneen hyvää, kun pääsi nollaamaan. Mikä oli tarkoituskin.
Se mikä minua harmittaa on, että menimme tänään ystävien kanssa syömään ja hän päätti että nollaus jatkuu tänäänkin.
Olut tuoppia toisen perään. Oli aamulla luvannut että ei ala ryyppäämään, että ottaa yhden tai kaksi, mutta ei vie sitä ryyppäämiseksi.
Ajattelin sen olevan ihan ok, että eilisen krapulaa haluaa hieman tasoittaa. Meille tuli illalla riita siitä, kun hän oli todella kännissä ja minua ärsytti hänen käytös ylipäätään. En sanonut ystäviemme edessä, että lopeta juominen. Ajattelin että hän tajuaisi sen itse ja myötäeläisi tätä tilannetta kanssani, mutta sen sijaan tuli olo että känniin pääseminen meni minun edelle. Näytin kyllä ilmeelläni sen etten tykkää, että hän hakee lisää juotavaa koko aika, mutta en halunnut alkaa riidellä tai nalkuttaa ystäviemme edessä.
Sanoin hänelle äsken että minua vaivasi se tänään, että eikö eilisen ryyppääminen riittänyt ja että lupasit ettet tänään ole aivan humalassa.

Kun on itse selvinpäin vieressä, niin ei jaksa katsoa känniläistä. Eri jos on hieman juonut, mutta se että on todella humalassa alkaa ärsyttämään. Hän alkoi haukkua minua säälittäväksi ja että hän on tänään nähnyt sen kuinka katkera ihminen oikeasti olenkaan ja että hän miettii kenet on pannut paksuksi. Ja että olen vain kateellinen siitä kun en itse pääse juhlimaan ja juomaan. Toki se on totta osittain, että jos olisin siinä vieressä myös humalassa niin toisen käytös tai juominen ei varmasti ärsyttäisi yhtä paljon tai ollenkaan, mutta raskaana olessa selvinpäin, tilanne on toinen. Haluaisi nähdä toiselta sellasta myötäelämisen meininkiä.
Hän ei ymmärtänyt tätä ollenkaan ja sanoi että ei ymmärrä mistä olen vihainen, kun hän on käyttäytynyt hyvin.
Olenko nyt vaan liian vaativa?
Tuohduin hänen sanoistaan kun riitelimme tässä ja riita äityi sanojen puolelta molemmilta aika pahaksi, omalta puolelta myös. En kyllä häntä haukkunut, mutta syyllistin juomisesta. Hän haukkui kyyneleitäni säälittäväksi krokotiilin kyyneleiksi ja minua säälittäväksi ihmiseksi monta kertaa ja että käytän raskauttani "lyömäaseena" kaikkeen, että jos olen tunteellinen tai mitä tahansa. En vastannut enää mitään, ajattelin että aivan turha riidellä kun ei tämä vie mihinkään enään.
Nyt on fiilis etten uskalla tai viitsi enään puhua/näyttää raskauttani mitenkään. Jos toinen kokee sen niin, että oikeutan kaikki tunteeni ja ajatukseni raskaudella.
Mieliteot, tunteiluni tai "vaatimukseni" häntä kohtaan.
Mieheni on pohjimmiltaan todella ihana mies, selvinpäin. Mutta esim tänään, koin hänen ryyppäämisen ahdistavana, koska tiesin että illalla minulla on kotona todella humalainen mies, enkä vaan yksinkertaisesti jaksa sitä, kun oon itse ihan eri fiiliksellä. Hänestä nalkutan turhasta. Tulee todella yksinäinen fiilis koko raskaudesta ja siitä miten hän puhui. Niinkun minun täytisi antaa erikoisymmärtämistä hänelle, eikä toisinpäin.