Haluaisitko kuulla totuuden elämästä, vaikka se tekisi sinusta onnettoman loppuelämäksesi ? Vai olisitko mieluummin onnellinen ja tietämätön. Totuus voisi olla esim. simulaatiohypoteesin totuudellisuutta . Itse valitsisin onnellisuuden , jos totuuteen ei kumminkaan pystyisi vaikuttamaan mitenkään.
--
heisielu
--
heisielu
Vastaukset 34
Vanhimmat
Valitsisin+totuuden,+koska+tiedonhaluni+menee+yli+tunteiden.+Mysteerin+selvittäminen+on+tärkeämpää+kuin+illuusio+onnesta.+Päätös+voi+toki+johtaa+katumukseen,+mutta+selvittäminen+olisi+riskin+arvoinen.
Minäkin valitsisin totuuden. Jos esimerkiksi saisin tietää, että meidän universumimme on vain tietokonesimulaatio, niin entäs sitten? Meille simulaation sisällä eläville se on silti ainoa todellinen universumi. Tuo totuus ei siis tekisi meistä onnettomia, vaan ainoastaan lisäisi ymmärrystämme todellisuuden luonteesta.
Tämä on sarjassa mahdottomia vastakkainasetteluja, joihin ei ole olemassa oikeaa vastausta.
Olen valinnut totuuden.
Yksi totuus voisi olla joka tekee onnettomaksi olisi, että tietoisuus sammuu kuolemassa. Toisia taas ahdistaisi tieto siitä että oma tietoisuus ei häviä koskaan..
Joku tais tällä palstalla viisaasti sanoa, että "voimassa toistaiseksi" eli tätä asiaa ei kannata nyt murehtia vaan ainakin nyt tällä hetkellä ylläpidetään elämää..
--
heisielu
Tietoisuus voi sammua eläessäkin itse olen herännyt sairaalasta ja ihmetellyt missä olen ja miksi.
Voisi ahdistaa myös, jos tietäisi tulevaisuudesta varmoja synkkiä asioita tapahtuvaksi. Esim että asteroidi osuu maapalloon parin vuoden päästä. Nk. Cassandra syndrooma.
--
heisielu
Totuus ja onnellisuus eivät ole oman kokemukseni mukaan toisensa poissulkevia, miksi olisi?
"Kaikkein kaunein ja kaikkein syvällisin tunne, jonka voimme kokea, on salaperäisyyden kokeminen.
Se on kaiken aidon tieteen siemen. Ihminen, jolle tämä tunne on vieras, joka ei enää pysty ihmettelemään ja vaipumaan syvän kunnioituksen valtaan, on itse asiassa jo kuollut.
Tämä tieto, tämä tunne, että kaikki, mikä meille on selittämätöntä, on todella olemassa ja ilmenee korkeimpana viisautena ja säteilevimpänä kauneutena -
vaikka meidän heikosti käsittävä sielumme pystyy tajuamaan vain näiden kaikkein alkeellisimmat muodot - on kaiken uskonnollisuuden ydin".
Albert Einstein
Itsekin tulen sitä onnellisemmaksi mitä enemmän totuutta opin. Mutta entä sen jälkeen, kun koko totuus on opittu? Iskeekö sitten se epäonnellisuus?
Mysteerin tunne ja ihmetys katoaisi, jos koko totuus valkenisi...
Onnettomuudessakin voi olla onnellinen ettei käynyt pahemmin, vaikka vielä onnellisempi olisi kun ei joudu onnettomuuteen ja siitä voi olla onnellinen joka hetki, eli se onnellisuus on vähän suhteellinen käsitys, jonka voi luoda subjektiivisesta mielikuvasta kuvittelemalla vähän samalla tavalla kuin ihmiset ovat onnellisia , että heillä on työpaikka, kun toisaalta antavat sitten ymmärtää sen työn olevan niin vastenmielistä, koska heidän mielestään työttömät olisi vaikka väkisin pakotettava töihin. Todellisuudessa mihinkään miellyttävään tehtävään ei tarvitse ketään pakottaa.
Mistä se totuus pitäisi kuulla että sen voisi oikeasti uskoa ainoaksi oikeaksi totuudeksi? Vai luulisitko sitten kuitenkin vain nähneesi unta. Eikö tämä totuus kuitenkin olisi siis pohjmmiltaan uskon asia.
Ihan jo loogisesti ajateltuna ei voi olla olemassa yhtä oikeaa totuutta. Joten jos näistä kahdesta täytyisi valita niin tietysti valitsisin onnellisuuden. Tosin moni näyttäisi löytävän jonkinlaisen onnen uskosta, tiedä siitä.
Ottaisitko täydellisen kuvauksen itsestäsi vastaan, jos sitä tarjottaisiin sinulle?
Se voisi tehdä onnettomaksi, jos on ollut väärä omakuva.
Kuvaus sisältäisi selityksen käytöksellesi, luonteenpiirteesi, alitajunnan sisällön, kaikki muistot, aivojesi toiminnan, genetiikan vaikutuksen ja tietoisuutesi mysteerin selvittämisen. Eli ylipäätään kaikki tieto, mitä sinusta voi saada.
Eli ottaisitko vastaan totuuden itsestäsi?
Ps.jotenkin olisin silti itseni ulkopuolella havaitsemassa, vaikka tuntisin/näkisin itseni täydellisesti...
--
heisielu
mitäs jos sait tietää syvimmän totuuden ja se oli synkkä ,mutta muistinpyyhdintä olisi mahdollista.
eli olemme vaikka unohtaneet että simulaation ulkopuolella on asiat tosi huonosti ja niitä ei pysty korjaamaan pitkään aikaan.
Eläilillä ei ole tuollaisia ongelmia.
Itseasiassa emme aina tiedä miten eläimet asioita kokevat ja käsittelevät, mutta havaintojen perusteella eläimet voivat olla onnellisia tai onnettomia siinä missä ihminenkin monesta eri syystä johtuen. Ehkä ihminen joka esineellistää eläimet ei kykene tätä selvää asiaa havaitsemaan.
-tieto lisää tuskaa, vanha sanonta
Sielu vai henki ja rahat?
Totuus. "Lisää tuskaa, mutta vapauttaa". Ei puhuta mistään "ennustajaeukoista, horoskoopintekijöistä, tai ilmastomallintajista". Vaan totuudesta. Ei luuloista, uskomuksista, tai mallinnoksista surkein ja vajavaisin parametrein.
Edelliseen täytyy lisätä, että harva on spartalaisia realisteja. Ilmeisen inhimillisempää on hedonismi. Sen puolesta puhuu koko nykytodellisuus. Suomikin "maailman onnellisin maa", vaikka täällä lähes 20% asukkaista syö mielialakemikaaleja. Että kestävät edes epätotuudellisen todellisuuden, mikä on pumpuloitu ja kaunisteltu. Myös valehdeltu.
-1 armo
0 pyhyys
1 rakkaus
2 toivo
3 usko
4 oikeus
5 laupeus
6 Totuus
7 rauha
8 lohdutus
9 tieto
10 kieltäymys
Ilman rakkautta ei ole mitään. Se on voittajien osa ja kakkonen eli toivo on jo lohdutuspalkinto.
Ne ihmiset joilla ei esim 25 oppilaan koululuokassa ole mahdollista olla 5 parhaan joukossa jämähtävät arvostamaan totuutta eli ovat kuudennella sijalla luokassa.
Se näkyy todistuksen arvosanoissa, urheilussa, taideaineissa ja kaikessa koulumenestyksessä.
Myös fyysisissä piirteissä kuten pituudessa ja lihavuudessa.
Kuudenneksi jäänyt on kyllä jo looseri. Mutta hyvä itsetunto on tärkeä asia silti. Miten heidän itsetuntoaan voisi tukea. On oma kysymykseni.
Kirjasta www HR Giger com;
"Isäni vastusti taidetta. Hän kutsui sitä leivättömäksi ammatiksi. Isäni kielteinen asenne ja aivan liian täydellinen siskoni, joka menestyi erinomaisesti kaikissa kouluaineissa, haastoivat minut todistamaan, etten ollutkaan niin arvoton kuin huonoja oppilaita yleensä pidetään."
https://www.youtube.com/watch?v=haASdCofMLg
Tuo youtube-video liittyy alien- elokuvan hirviön tekijään tai keksijään.
tuli mieleen idea:
liittyen ehkä ufo-asioihin tai ehkä muihinkin asioihin että kun saa tietää jonkun suuren asian tai uuden salaisuuden niin monet kysymykset menettävät merkityksensä.
eli historiassa ja arkeologiassa on monia mielenkiintoisia kysymyksiä mutta kun saisi tietää jonkun ratkaisevan uuden asian niin vanhat kysymykset kaikkoaisi turhiksi.
Kuvitellaan, että löydettäisiin todisteita siitä, että muinaiset egyptiläiset olivat yhteydessä avaruusolentoihin tai saaneet teknologisia innovaatioita niiltä. Tällöin monet kysymykset, kuten "Miten pyramidit rakennettiin?" tai "Miksi muinaiset sivilisaatiot kehittyivät niin nopeasti?" saattaisivat menettää merkityksensä, koska uusi tieto muuttaisi koko käsityksemme ihmiskunnan historiasta ja kehityksestä.
Toinen esimerkki voisi olla se, että jos löydettäisiin todisteita siitä, että aikamatkustaminen on mahdollista, se muuttaisi täysin käsityksemme ajasta ja historiasta, ja monet kysymykset menneisyydestä voisivat tuntua vähäisiltä tai jopa turhilta.
...
H
Kun saa tietää jonkun uuden ison asian niin vanhat asiat joita on pitänyt merkityksellisinä saattavat muuttua merkityksettömäksi.
Jokainen suuri löytö näyttää, että kysymykset, jotka joskus hallitsivat ajatteluamme, voivat muuttua merkityksettömiksi, kun uusi tieto antaa niille selityksen tai asettaa ne isompaan kontekstiin.
Sinulla voi olla kymmenen kysymystä johon haluat luotettavasta lähteestä vastauksia.
Mutta saat jo ensimmäiseen kysymykseen niin valtavan vastauksen että kaikki yhdeksän muuta kysymystä jäävät merkityksettömäksi tai jotka eivät ole enää relevantteja.
Varsin monelle sivistyneille-koulutettulle se itsekkyydestä aiheutunut subjektiivisuus ,siis egon harha, on se tärkein asia maailmassa , ettei objektiivinen todellisuus ahdistaisi.
Sellainen on kulttuurievoluution nykytila, kun henkilökohtainen jumalasuhde 1 000 vuotta sitten rantautui, ja jumalasta luopumisen jälkeen on jäänytkin jäljelle pelkkä henkilökohtaisen priorisointi , ns. Itseensä uskovaisuus. itseensä uskovaisuus on se subjektiivisiin, siis tyhmentävin uskonto.
Entä jos lopullinen totuus on niin banaali ja se on suuri pettymys.
Yltäkylläisyys ja velttous saa aikaan kyllä ylistystä ja palvontaa. Mutta historia osoittaa että tulee ahdingosta kansa joka on totuudellinen ja tuhoaa nuo ylistäjät yltäkylläisinä elävät.
Sumerit tuhosi karujen vuoristojen asukkaat.
Kaanaan tuhosi autiomaan Israelilaiset.
Rooman tuhosi kansainvaellukseen ajautuneet germaanit.
Persian tuhosi Tsingis Khan.
Jne.
Kaikissa tapauksissa tuhoajat ovat olleet suuret totuudessa jopa omien barbaarisuuksiensa esittämisessä.
Ylistys ja palvonta eivät hyväksy totuutta, vaan ylisanoja ja harhoja. Yleensä siellä on yltäkylläisyys missä ylistetään. Mutta kaukana elää kurjuudessa totuudelliset ja barbaariset hyökkääjät, jotka voittavat.
Vanha Testamentti on Totuus.
Muhammedin (saas) Sira on Totuus.
Tsingis Khanin Mongolien salattu historia on Totuus. Mitään peittelemättä ja salaamatta.
Tänä päivänä USA ja Eurooppa ovat ylistäviä yltäkylläisiä möhömahoja, jotka tulee Afrikan ja Islamin yms. Barbaarien korkea totuuden taso pyyhkimään pimeään yöhön.
Islam ei ole mikään totuus, vaan yksi uskonto uskontojen joukossa. Islamissa nimenomaan ylistetään jumalaa.
Valloittajia on ajanut useinkin jokin uskonto taio ideologia, jolla ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa, mutta sitäkin enemmän se ruokkii fanaattisuutta. Yhdenkään jumalan olemassaolosta ei ole mitään kunnollista todistetta, eli se siitä totuudesta.
Länsimaiset ihmiset ovat ehkä mukavuudenhaluisia möhämahoja. Onneksi sentään edes Yhdysvalloissa on tajuttu laittaa rahaa puolustukseen. Euroopan tulisi hyvissä ajoin seurata perässä.
Maahanmuuttoa kannattaisi myös hillitä. On virhe kuvitella että maahanmuutolla voitaisiin ratkaista alhaisen syntyvyyden aiheuttamat ongelmat. Tulijat eivät sulaudu paikalliseen kulttuuriin, vaan tuovat mukanaan omat tapansa ja omat lakinsa.
Ellei maahanmuuttoa hillitä, niin voi hyvinkin käydä niin, että afrikkalainen kulttuuri pyyhkii meidät tieltään. Minkään korkean totuuden tason kanssa tällä ei sitten ole mitään tekemistä, vaan pelkästään länsimaiden naiiviuden kanssa.
Kuitenkin Vanha Testamentti estoitta kuvaa Israelin teot Kaanaan valloituksen yhteydessä totuuden mukaisesti. Miekalla halkaiskaa raskaana olevat naiset jne.
Samoin Sira eli Profeetta Muhammedin (saas) elämänkerta on hyvin raadollinen ja kuvaa profeetan tekoja ilman estoja ja totuudessa pysyen ehkä vielä enemmän kuin Vanha testamentti. Mutta missä länsimaissa tai Suomessa kuvataan yhtä estoitta pahoja tekoja.
Toki joskus mainitaan, että on ollut Holocaust ja Itä-Karjalan valtaus. Sekä lobotomiaa kokeiltu hoitona. Mutta esim. luonnon tuhoamiseen johtanutta päätösketjua ei kuvata kovin paljoa, muuta kuin joidenkin filosofien toimesta. Tämä on tekopyhää asioiden siloittelua eikä nouse esiin se barbaarinen ja tuhoava tuottava eläimellinen ihmiskunta, jonka Sira ja Vanha Testamentti välittävät selkeästi. Emme osaa varoa sitä pahuuden määrää joka kätkeytyy eläimelliseen ihmiskuntaan, vaan pidämme kaiken olevan Herran huomassa. Ei ole luottamista päättäjiinkään. Luin aamulla vähän Intian Bhagavatamia 5.2 osaa siitä. Jopa siinä kuvataan totuuden mukaisesti raadollisuutta. Puhutaan naisten olevan kuin tiikeri ja lasten kuin shakaalit ja kuvataan heidän käytöstään. Tuon käytöksen uhriksi monet joutuvat Euroopassakin ja ovat täysin äimän käkenä sen suhteen. Mitä voin tehdä. Eikö Euroopan pitäisi olla sivistyskansa eikä mikään repivä ja saalistava Shakaalilauma. Minua helpotti lukea Bhagavatam 5.2 se minkä kohteena olen ollut usean vuoden ajan. Shakaalien saalista. Se kuvaa elävästi sitä mikä on TOTUUS ja mitä on menossa tänä päivänä eikä silottele asioita ja taputtele olkapäälle.
Kysymyksen asettelu on virheellinen. "Onnellisuutta" ei voida käsitellä esineellisesti, kuten avauksen kirjoittanut tekee. Hoten tuollaista valintaa ei voida tehdä "onnellisuuden" ja totuuden kesken.
Onnellisuus on selkeän kirkkaan mielen tulos. Pitää olla rehellinen itselle ja myös toisille. Rehellisyys on totuudenmukaisuutta. Jos tieto ei riitä, pitää luottaa tunteisiin. Tunteitaan ei pidä kieltää. Kyse ei ole totuudesta vaan tietämättömyyden tiedostamisesta.
Valinta on väärin ajateltu.
Onnellisuuden valitsisin kun se olisi tarjolla.