Totuus vai onnellisuus?

Valitsisin totuuden, koska tiedonhaluni menee yli tunteiden. Mysteerin selvittäminen on tärkeämpää kuin illuusio onnesta. Päätös voi toki johtaa katumukseen, mutta selvittäminen olisi riskin arvoinen.

Elämähän on tavallaan simulaatio, koska ihmisaivot rakentaa täysin omintakeisen uniikin todellisuuskokemuksen. Se kuuluu tähän illuusioon, että ns. ulkopuolinen maailma, eli se, mitä näemme ja koemme edessämme, on se todellisuus. Kuitenkin se, mitä näemme ja koemme on 100% aivoissa tapahtuva projektio, ja uniikki. Sinänsä mielenkiintoista, että n. 13x14 cm:n tilaan "mahtuu" suunnattoman kokoinen kolmiulotteinen maailma, ja joka on ainoa paikka, missä voi tapahtua näkemistä, kuulemista, valon ja ajan kokemista....

Totuushan voi jopa järkyttää. Sitä ei voi tietää, mitä tämän rajallisen todellisuuskuvan toisella puolella on. Siitäkin huolimatta olisin valmis ottamaan riskin. Olen leikitellyt monenlaisilla ajatuksilla ihan rajattomasti, että olemme esim. laboratoriokoe, tai että olen jopa ainoa olemassa oleva tietoisuus, joka saa kaiken tiedostamani syötteenä, tai jopa että kauan sitten yksinäinen tietoisuus, jota kutsumme 'jumalaksi' kyllästyi yksinäisyyteen ja jakoi itsensä moneksi, joita kutsumme 'sieluiksi' ja näin syntyi ihmiskunta :)

Minäkin valitsisin totuuden. Jos esimerkiksi saisin tietää, että meidän universumimme on vain tietokonesimulaatio, niin entäs sitten? Meille simulaation sisällä eläville se on silti ainoa todellinen universumi. Tuo totuus ei siis tekisi meistä onnettomia, vaan ainoastaan lisäisi ymmärrystämme todellisuuden luonteesta.

Tämä on sarjassa mahdottomia vastakkainasetteluja, joihin ei ole olemassa oikeaa vastausta.

Olen valinnut totuuden.

Yksi totuus voisi olla joka tekee onnettomaksi olisi, että tietoisuus sammuu kuolemassa. Toisia taas ahdistaisi tieto siitä että oma tietoisuus ei häviä koskaan..

Joku tais tällä palstalla viisaasti sanoa, että "voimassa toistaiseksi" eli tätä asiaa ei kannata nyt murehtia vaan ainakin nyt tällä hetkellä ylläpidetään elämää..

--
heisielu

Voisi ahdistaa myös, jos tietäisi tulevaisuudesta varmoja synkkiä asioita tapahtuvaksi. Esim että asteroidi osuu maapalloon parin vuoden päästä. Nk. Cassandra syndrooma.

--
heisielu

Totuus ja onnellisuus eivät ole oman kokemukseni mukaan toisensa poissulkevia, miksi olisi?

"Kaikkein kaunein ja kaikkein syvällisin tunne, jonka voimme kokea, on salaperäisyyden kokeminen.
Se on kaiken aidon tieteen siemen. Ihminen, jolle tämä tunne on vieras, joka ei enää pysty ihmettelemään ja vaipumaan syvän kunnioituksen valtaan, on itse asiassa jo kuollut.
Tämä tieto, tämä tunne, että kaikki, mikä meille on selittämätöntä, on todella olemassa ja ilmenee korkeimpana viisautena ja säteilevimpänä kauneutena -
vaikka meidän heikosti käsittävä sielumme pystyy tajuamaan vain näiden kaikkein alkeellisimmat muodot - on kaiken uskonnollisuuden ydin".

Albert Einstein

Mistä se totuus pitäisi kuulla että sen voisi oikeasti uskoa ainoaksi oikeaksi totuudeksi? Vai luulisitko sitten kuitenkin vain nähneesi unta. Eikö tämä totuus kuitenkin olisi siis pohjmmiltaan uskon asia.

Ihan jo loogisesti ajateltuna ei voi olla olemassa yhtä oikeaa totuutta. Joten jos näistä kahdesta täytyisi valita niin tietysti valitsisin onnellisuuden. Tosin moni näyttäisi löytävän jonkinlaisen onnen uskosta, tiedä siitä.

Ottaisitko täydellisen kuvauksen itsestäsi vastaan, jos sitä tarjottaisiin sinulle?

Se voisi tehdä onnettomaksi, jos on ollut väärä omakuva.

Kuvaus sisältäisi selityksen käytöksellesi, luonteenpiirteesi, alitajunnan sisällön, kaikki muistot, aivojesi toiminnan, genetiikan vaikutuksen ja tietoisuutesi mysteerin selvittämisen. Eli ylipäätään kaikki tieto, mitä sinusta voi saada.

Eli ottaisitko vastaan totuuden itsestäsi?

Ps.jotenkin olisin silti itseni ulkopuolella havaitsemassa, vaikka tuntisin/näkisin itseni täydellisesti...

--
heisielu

mitäs jos sait tietää syvimmän totuuden ja se oli synkkä ,mutta muistinpyyhdintä olisi mahdollista.

eli olemme vaikka unohtaneet että simulaation ulkopuolella on asiat tosi huonosti ja niitä ei pysty korjaamaan pitkään aikaan.

Eläilillä ei ole tuollaisia ongelmia.

-tieto lisää tuskaa, vanha sanonta

Sielu vai henki ja rahat?

Totuus. "Lisää tuskaa, mutta vapauttaa". Ei puhuta mistään "ennustajaeukoista, horoskoopintekijöistä, tai ilmastomallintajista". Vaan totuudesta. Ei luuloista, uskomuksista, tai mallinnoksista surkein ja vajavaisin parametrein.

Edelliseen täytyy lisätä, että harva on spartalaisia realisteja. Ilmeisen inhimillisempää on hedonismi. Sen puolesta puhuu koko nykytodellisuus. Suomikin "maailman onnellisin maa", vaikka täällä lähes 20% asukkaista syö mielialakemikaaleja. Että kestävät edes epätotuudellisen todellisuuden, mikä on pumpuloitu ja kaunisteltu. Myös valehdeltu.

-1 armo
0 pyhyys
1 rakkaus
2 toivo
3 usko
4 oikeus
5 laupeus
6 Totuus
7 rauha
8 lohdutus
9 tieto
10 kieltäymys

Ilman rakkautta ei ole mitään. Se on voittajien osa ja kakkonen eli toivo on jo lohdutuspalkinto.

Ne ihmiset joilla ei esim 25 oppilaan koululuokassa ole mahdollista olla 5 parhaan joukossa jämähtävät arvostamaan totuutta eli ovat kuudennella sijalla luokassa.

Se näkyy todistuksen arvosanoissa, urheilussa, taideaineissa ja kaikessa koulumenestyksessä.
Myös fyysisissä piirteissä kuten pituudessa ja lihavuudessa.

Kuudenneksi jäänyt on kyllä jo looseri. Mutta hyvä itsetunto on tärkeä asia silti. Miten heidän itsetuntoaan voisi tukea. On oma kysymykseni.

tuli mieleen idea:

liittyen ehkä ufo-asioihin tai ehkä muihinkin asioihin että kun saa tietää jonkun suuren asian tai uuden salaisuuden niin monet kysymykset menettävät merkityksensä.

eli historiassa ja arkeologiassa on monia mielenkiintoisia kysymyksiä mutta kun saisi tietää jonkun ratkaisevan uuden asian niin vanhat kysymykset kaikkoaisi turhiksi.

Kuvitellaan, että löydettäisiin todisteita siitä, että muinaiset egyptiläiset olivat yhteydessä avaruusolentoihin tai saaneet teknologisia innovaatioita niiltä. Tällöin monet kysymykset, kuten "Miten pyramidit rakennettiin?" tai "Miksi muinaiset sivilisaatiot kehittyivät niin nopeasti?" saattaisivat menettää merkityksensä, koska uusi tieto muuttaisi koko käsityksemme ihmiskunnan historiasta ja kehityksestä.

Toinen esimerkki voisi olla se, että jos löydettäisiin todisteita siitä, että aikamatkustaminen on mahdollista, se muuttaisi täysin käsityksemme ajasta ja historiasta, ja monet kysymykset menneisyydestä voisivat tuntua vähäisiltä tai jopa turhilta.

...
H

Varsin monelle sivistyneille-koulutettulle se itsekkyydestä aiheutunut subjektiivisuus ,siis egon harha, on se tärkein asia maailmassa , ettei objektiivinen todellisuus ahdistaisi.
Sellainen on kulttuurievoluution nykytila, kun henkilökohtainen jumalasuhde 1 000 vuotta sitten rantautui, ja jumalasta luopumisen jälkeen on jäänytkin jäljelle pelkkä henkilökohtaisen priorisointi , ns. Itseensä uskovaisuus. itseensä uskovaisuus on se subjektiivisiin, siis tyhmentävin uskonto.