suomen proffa Auli Hakulinen 80 vuotta 10.3.

Muistan Helsingin yliopistossa pidetyn erittäin ikävän väitöstilaisuuden, jossa oli kaksi vastaväittäjää. Toinen opponentti käyttäytyi heti ensi kommentistaan alkaen tarkoituksellisen aggressiivisesti ja epäasiallisesti. Hän puhui väittelijälle halventavalla tavalla, meni henkilökohtaosuuksiin ja, siis todellakin, rupesi huutamaan täysillä väittelijälle. Sellaista en ole nähnyt missään muussa väitöstilaisuudessa. Väittelijä vastaili asiassa pysyen ja kohteliaasti, mutta ei lopussa pystynyt vastaamaan yhteen kysymykseen, koska joutui pidättelemään itkua. Eräässä kohtaa opponentti kääntyi yleisön puoleen ja sanoi hymyillen, että ”yleisön viihdyttämiseksi” hänpä ottaa esille vielä tämänkin puutteen. Hän kuvitteli, että yleisö on hänen puolellaan ja pitää hänen esiintymistään hienona. Sellaista yleisössä ei tietenkään ajateltu. Kolmetuntiseksi venytetyn tilaisuuden väliajalla ihmiset tuskailivat, ”ihan hirveetä”. Jälkeenpäin kuultiin, että kyseinen vastaväittäjä olisi halunnut väitöskirjan hylättäväksi.

Toinen vastaväittäjä esiintyi tilaisuudessa rauhallisesti ja asiallisesti, esitti kriittisiä huomautuksia, mutta viittasi myös väitöskirjan ansioihin. Se on se normaali tapa hoitaa kyseinen avaintehtävä. Hän ei suinkaan esittänyt väitöskirjaa hylättäväksi, eikä mitään hylkäystä tapahtunutkaan.

Jälkeenpäin joku tilaisuutta seurannut kirjoitti Hesarin mielipidepalstalla, miten vastenmielinen kokemus väitöstilaisuus oli ollut. Sitähän se nimenomaan oli, koska vastaväittäjäksi oli päästetty Auli Hakulinen.