Äärimmäisen vapauttavaa

Nyt olet päässyt asian ytimeen 👍

Mikäs pakko sitä on ottaa minkäänlaisia paineita vaikka "markkina-arvoa" löytyisikin?
Kuka painostaa? Etkö itse päätä haluatko niille markkinoille?
Minä ainakin päätän, ja päätin elää nyt itselleni ja nauttia sinkkuelämän vapaudesta.
Tuli sitä parisuhdevääntöä tarpeeksi koettua, ei se hääppöistä ole.
JOS nyt kuitenkin semmoinen ihme tapahtuisi että eteeni ilmestyisi mies jota voisin mitenkään harkita, sitten katsotaan ja arvioidaan plussat ja miinukset uudelleen. Ja tarkkaan.

Nyt olet asiassa ihan ytimessä. Ei parisuhde pitäisi olla päämäärä. Elämä tulisi olla ensisijainen tarkoitus.

Vaikka minulla olisi markkina-arvoa, en halua parisuhdetta. Tosin vannomatta paras...
Elämän tulisi olla elämisen tarkoitus.

Jep. Itse hyväksyin jo sen ajat sitten ja helpottanut elämä kummasti.

Jo lähtöviivalla luovuttaminen vapauttaa yllättävästi. Tämän kun tajuaa riittävän nuorena, niin elämästä tulee pala kakkua. Voi katsella muiden tuskailua ja pusaamista samalla kun itse lepää laakereilla :)

Koskee kaikkia asioita, ei pelkkää parisuhdetta.

Mä oivaltanut jotakuinkin saman, vaikkakaan en varsinaisesti sulje poiskaan treffailua tai mahdollista tyttöystävää tulevaisuudessa, enkä myöskään koe että markkina-arvoni olisi täysin nollissa. Mutta jos ajatellaan niitä muutamia muutaman kuukauden suhteita viime vuosilta, niin olihan niissä puolensa ja paljon hyvää, mutta periaatteessa viihdyn kyllä paremmin yksin ja voin myös paremmin. Tosin pitää muistaa, että samaan ajanjaksoon mahtui äitini viimeiseksi jäänyt sairastelu ja sittemmin poismeno, oma alkoholiongelmani, ja ylipäätään se että mun cv naisasioissa laahaa sen 10-15 vuotta jälkijunassa.

Enkä usko siihen, jos etsimällä etsii kumppania tai tekee asiasta jopa jonkinlaisen pakkomielteen, että silloin on kovinkaan hyvät edellytykset mihinkään. Ainakin omat suurimmat onnistumiseni ovat tapahtuneet melkeinpä yllättäen, tai ainakin varsin spontaanisti ilman mitään ihmeempiä ennakko-odotuksia.

Tottakai ihmisen täytyy jollain tavalla pitää imagostaan huolta, mutta se on tullut myös opittua että vaatteilla, hiuksilla (heh), eikä autolla ei automaattisesti tehdä vaikutusta naisiin. Tarkoitan, että muutama vuosi sitten kun otin naisasiat paljon enemmän tosissani kuin nykyään, niin vaihdoin useamman kerran päivässä vaatteita sen mukaan mitä teen tai mihin menen, olin aika tarkka millaisella autolla ajan, kävin parin kuukauden välein parturissa ja ajoin partani päivittäin jne.

Jos ajatellaan kesää 2019, niin menin treffeille pyörällä, pienessä huppelissa ja jotkut Lidlin urheiluvaatteet päällä ja boom - sängyn kautta aamuyöksi kotiin ja oltiin yhdessä pari kuukautta, kunnes mä päätin suhteen. Tai tammikuussa viime vuonna kun näin ex-muijani kanssa ekaa kertaa, se tapahtui ulkosalla ja mulla oli silloin kaikkein järkyttävimmät hc-työvaatteet päällä, ja silti annoin ilmeisesti ihan hyvän ensivaikutelman. Nykyään en ole pahemmin jaksanut välittää miltä näytän ihmisten ilmoilla, eli ihan huoletta olen pitänyt työvaatteita pitkin päivää käytännöllisyys edellä, tukka ei ole ihan sentään Pirlo-tyylinen mutta sanotaanko että sellanen Alonson moppi ja parta alkaa olla, ja itse asiassa sain just viime viikolla kuulla että mun tukka on kuulemma söpö 😁

Autoista olenkin palstalla jauhanut varmasti ihan tarpeeksi, mutta sanotaan näin että ei juurikaan vaikutusta. Jaguaaria ei juuri kukaan noteerannut hyvässä eikä pahassa, eikä toisessa ääripäässä pahemmin myöskään noita työkonemaisia paljon ajettuja nokivasarapakuja mitä mulla on ollut. Sitä valkoista W202-koppaista Mersua jotkut kehui hienoksi, mitä se tavallaan olikin kun oli ikäisekseen todella siistikuntoinen, mutta tonnin-parin pommi yhtäkaikki. Mutta eipähän tarvitse ottaa autojenkaan suhteen stressiä tai ainakaan yhdistää sitä naisasioihin, sillä asialla on loppupeleissä todella vähän merkitystä.

Ja tuo että keskittyy muihin asioihin elämässä, niin on mielenkiintoinen. Mäkin olen tehnyt paljon kaikenlaista enemmän tai vähemmän jännää aikuisiällä, mutta ihan viime vuosiin asti ajattelutapa oli sellainen että "tästäkin saisi enemmän irti ku olis nainen". Mutta silloinhan ihminen juuri vesittää oman kokemuksensa jostain mielekkäästä tekemisestä ja helposti jää sellainen olo että joku kiva asia olisi ikäänkuin vaillinainen tai yhden palasen päässä täydellisestä vaikka näin ei suinkaan aina ole.

Venäjän presidentti Vladimir, huvittava tuo kun sillä aina tuo merkki että on etusormi pystyssä... älä kuule uhkaile ollenkaan.

FSB... mitenkähän olikaan tämä lyhenne: Federal Security Bureau, kun tuokin Putin siis.