Puhumisesta ja ihmissuhteista

Kerran tuli. Olen ottanut opikseni siitä.

Varmaan riippuu ihmisestä, joillekki tulee puheripuli esim. pitemmän yksinolon jälkeeen, toiset mykistyy entisestään.

Varmaan joillekin naimisissa oleville narsisteille jotka luulevat kaikkien olevan viihdyttämässä heitä?

Mua ei haittaa, jos joku tulee avautumaan mulle, kertoo omista asioistaan ja elämästään, kai jokainen tarvitsee jonkun jolle puhua ja saada empatiaa ja myötätuntoa osakseen. Asiakaspalvelutyössä jotkut asiakkaista koki vissiin mut helposti lähestyttäväksi, kun kertoivat joskus vaikeistakin elämäntilanteistaan mulle, ajattelin ettei heillä ollut muitakaan jolle puhua, aina oli sen verran aikaa kuunnella, olla läsnä.

Tässä hyvä esimerkki naisten keskustelusta: kova ääni vanhemman naisen kantautui rappukäyvästä: "tyttönen avaa ovi. älä pelleile avaa ovi jotta ei tarvitse postiluukun kautta keskustella."

Joillain naapureilla oli ilmeisesti jotain neuvoteltavaa.

Näistä vastauksista kuvastuu todella selkeäsit suomalaisen miehen luonne.
Ei ihme että parisuhteet eivät kestä tai niitä ei pystytä luomaan ollenkaan.
Kun miehisyyden mitta on olla kivipatsas, tiukasti kiinnilukkiutunut osteri. Julma ja ilkeä. Katkera.
Juuri katkeruus on se suurin myrkky joka estää itseä ja toista tulemaan lähelle.

Valitetaan kun jäädään yksin. En ihmettele ollenkaan että jäädään.
Kyräily, epäily, kaiken pahimman olettaminen heti kättelyssä; mitä sille voi rakentaa?
Käy sääliksi ihmisiä jotka elää tuon kaiken myrkyn keskellä. Jotka eivät koskaan kykene avautumaan eivätkä kohtaamaan aitoa välittävää ihmistä.
Tuollaisen ihmisen lähelle ei halua mennä.
Miten sitten ihmisestä tulee tuollainen?
"Monet katkerat ihmiset ovat olleet monimutkaisten ja satuttavien tilanteiden uhreja, joissa he eivät nähneet mitään muuta tietä ulos kuin kasata kaiken sisäänsä vihan tavoin. Kun näemme tämän takana olevan syyn, saatamme ymmärtää sen. Psykologisesta näkökulmasta katsoen se ei kuitenkaan ole terve tunne."

Tunteensa näyttävää ja heikkoutensa myöntävää miestä pilkataan ja halveksitaan. Kuitenkin juuri hän on se vahvin. Hän on se terveen miehen ja ihmisen malli.
On todella surullista että niin valtavan moni vetäytyy yksinäiseen ja lohduttomaan kuoreensa saamatta koskaan myötätuntoa tai sitä osaamatta antaa. Hyvin suuri osa ihmisenä olemista jää kokonaan kokematta ja sen tuoma hyvä olo ja yhteenkuuluvaisuus ja huolenpito.

Ja nyt sitten saamme kuulla sarjassamme "mutta kun naiset".........

No itsellä on sen verran madaltunut kynnys puhua ihan kaikesta ulospäin. Muutama hyvä ystävä riittää. Samalla on hyvä huomata, että hekin purkavat mieltään kaikesta minullepäin.

Pari naisystävää ja yksi miesystävä osaa kuunnella hyvin ja toisaalta kertovat omista asioistaan ihan selvinpäin. Muutama miesystävä tarvitsee kyllä alkoholia, että alkaa tulla syvimpiä tuntoja, mutta edes jotenkin... tosin itse en heille lähde puhumaan kovin paljoa, koska heillä ei ehkä ole samanlaista käsitystä, miksi tunteista voi puhua, ottavat taakakseen minunkin tunteet...

Mutta puhuminen on vuotovaikutteista, ei vaan monologi ja marmatusvirsi. 😁

Riippuu täysin henkilöstä, joku läpättää kaiken, toinen haluaa arvostaa omaa yksityisyyttään. Joskus junassa kuultuna, ihmisten kilpailu sairauksistaan, niiden vaikeudesta, hoidoista, lääkäreistä. Purkautumiselle varmaan tarve, sivusta oli outoa.
Kaikesta yksityisestä kertominen vaatii kontrollia, aina voi tulla väärinkäsitystä, eikä uskottu ole luottamuksen arvoinen, hänellä voi olla toinenkin luottoystävä. Oikea ystävä on kullan arvoinen molemminpuolisesti, vaan mistä sen löydät.

Kyllä avautumisella haetaan ymmärrystä ja sitä myöten kai jonkinmoista hyväksyntää omalle itselleen..

Hyvät ihmissuhteet ja sosiaalinen elämä ovat tärkeitä kivijalkoja mielen hyvinvoinnissa. Ilman puhumista ja avautumista ei voi luoda läheisiä, merkityksellisiä ihmissuhteita.

Puheripuli on sitten ihan erikseen, jos sitä tarkoitit "väistämättömällä halulla". Itse en puheripulista huolestuisi, ellei se ole usein toistuvaa. Sen sijaan kannattaisi huolestua, jos joku ei puhu eikä pukahda juuri koskaan mistään.

- Sheena

Ei näköjään. Mies ei puhunut ja minä lähdin.

Tulloo.

Kauheesti puhetta niin että jopa hengästyttää

Mutta harvoin löytyy mitään yhteistä säveltä ,ei ainakaan miesten ja tyttöjen välillä.

Hyväksytään se niin on helpompi olla🖤